30.6.2019

Suppisssuola

Sieniseuran sivulla on jo ollut päivityksiä ensimmäisistä kanttarelli ja tattilöydöistä. Mekin kävimme juhannuksena lähimetsissä tutkimassa josko jotain löytyisi. Kävimme siitä huolimatta, että sateita ei ole ollut ja ikäänkuin tiesimme ettei mitään löydy, mutta tulipahan kierreltyä ja tarkistettua tilanne. Viime syksyn satoa on vielä vähän jäljellä, joten pistin tekaisten suppissuolaa vanhalla Kotilieden ohjeella. Suppilovahveroiden tilalla voi hyvin käyttää mustatorvisieniä tai tatteja. 

1/3 kuivattuja suppilovahveroita
2/3 merisuolaa

Hienonnetaan huhmareessa tasaiseksi seokseksi. Tai konevoimin, sekin on sallittua :)

Tämä sopii mihin vaan, niin kastikkeelle, lihalle, kuin perunoillekkin.














28.6.2019

Hävityspäivät

Kuukalenterin mukaiset parhaat hävityspäivät 28.6. - 1.7. ovat viimein käynnistyneet. 

Itselläni on vähän kahtia jakaututnut tuo kuuhun uskominen ja uskomattomuus. Toisinaan on suunnattoman ärsyttävää, kun pitäisi kylvää ja siihen olisi aikaa huomata, että nyt ei olisi sopiva aika, tai toisinpäin, olisi intoa kiskoa rikkaruohoja ja sitten onkin yläkuu. Toisaalta, olemme kyllä tehneet erilaisia testejä esimerkiksi polttopuun kaatamisaikojen suhteen, eikä siinä lopputuloksessa ole ollut mitään eroa. Mutta ihan mukavaa seurattavaa ja tietyllä tapaa myös jaksottaa hommia järkevästi, kun kuuta koettaa seurata. 

Nyt ollaan kuitenkin vähän valmistauduttu ja sovittu juuri näille päiville hävitystalkoot miehen kanssa. Kumman nopeaan kasvaa puut paikoissa joissa ei pitäisi. Samoista kohdin on kaadettu jo monta kertaa, mutta nyt otetaan sitten tarkkailuun nämä päivät erityisesti, sillä aiemmin on vaan kaadettu silloin kun se aikatauluihin on sopinut. 


Navetan takunen ja suulin nurkat. Tuossa suulin ohittavan tien oikealla puolen pitäisi olla sellainen levennys tiessä, mutta kummasti sekin on kasvanut umpeen vuosien saatossa.  Lisäksi on yksittäisiä koivuja ja  kuusia siellä täällä.  Yksi tuomen pahanenkin on taas lykannyt muutaman metrin ja vesoja tuhannesti, vaikka sitä on joka vuosi kalvettu, että lähtisi hengiltä.

Kyllä nyt lähtee!

25.6.2019

Juhannus herkkua

Viime viikon alussa mieleeni johkaantui lapsuuden herkku, jota äidillä oli tapana tehdä, kun oli ihmisiä tulossa kylään - keikauskakku. Samalla mietein, etten ole sitä varmasti koskaan itse edes tehnyt, enkä saanut sitten lapsuuteni jälkeen. Todella outoa mihin se onkaan unohtunut niin itseltä kuin tuttavapiiristäkin. Niinpä sitä sitten piti juhannuksena tehdä. Syödä hotkeimme sen yhtäkyytiä kahdestaan, eli hyvää oli!

Taikina:
3 kananmunaa
 2 dl hienoa sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl ananasmehua säilykepurkista
150 g sulatettua voita 

Vuokaan:
50 g sulatettua voita
1 dl fariinisokeria
1 purkki  ananasrenkaita
n. 75 g säilykekirsikoita
50 g mantelirouhetta

Vaahdota munat ja sokeri, lisää kuivat aineet, mehu ja sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. 

Jos käytätä irtopohjavuokaa, vuoraa pohja leivinpaperilla. Kaada pohjalle sulatettu voi ja voitele sillä myös reunat. ripottele fariinisokeri ja asettele valutetut ananasrenkaat pohjalle,  lisää reikäkohtiin valutetut kirsikat. Lisää mantelirouhe. Kaada taikina päälle.

Kypsennä 175 astetta 50-60 minuuttia. 
Anna jäähtyä hetki ja kumoa tarjoiluvadille.




En löytänyt kätköistäni irtopohjavuokaa, tai ylipäätään kakkuvuokaa, vaan hyvin tuo valmistui ihan suorakaiteen mallisessa uunivuo'assa. Mietein jo, että onnistuisikohan tämä ihan piirakka versiona, kun tuplaisi tämän vuokaan laitettavan osuuden, pitää kokeilla. 

24.6.2019

Jokahomman kantokassit ulkokäyttöön

Pihalla on aina jotain kannettavaa ja siirreltävää, hommaa johon ämpäri on liian pieni, mutta kottikärryt liian isot tai muuten hankalat. Taannoin saksankauppa myi kolmen "kantosäkin" settiä, jollaisen yhden setin nappasin mukaani kokeeksi. 


Näissä kulkee ruohokatteet ja puunlehdet pihan perältä kasvimaalle, tuohet puunteko paikalta puusuuliin, marjapuskan kuivat oksat aitatarpeiksi ja montaa muuta melko vaivattomasti.  Lähellä pohjaa on myös kahvat, joten tyhjentäminenkin käy kätevästi. Siinä missä tuollaiset epämääräiset viemiset kuten marjapuskanoksat aina kottikärryistä tahtoo tipahdella, ei näistä säkeistä tipu, eikä tuuli vie niitä keveimpiä kuten puunlehtiä. Jos painoa tulee liikaa, on säkki helppo sitten heittää siihen kottikärryyn. Tosin mitään sellaista lastattavaa en vielä ole keksinyt, että liian painavaksi olisi tullut. Ja jos ruohokatetta sattuu tulemaan niin paljon, ettei ole heti mihin levittää, näissä säkeissä se säilyttää kosteutensa paremmin kuin pelkässä kasassa.


Vaikka en muovista niin piittaa, mutta tämä oli hyvä ostos, suosittelen!

19.6.2019

Pesimisrauha

Viikonloppuna haljeltiin viimeiset puut. Puita on nyt kolmannes yli ensi talven tarpeen. Ne tarpeelliset puut on vuosikaudet aina pinottu samaan kohtaan ja nyt piti tehdä jatkoa tellinkeihin. Kun lava viimein tyhjeni ja laitettiin koneet seis, lähti mies vielä tekemään jotain kierrosta pinojen ympäri, katsomaan että pellit on hyvin kiinni sateen varalta ja lintu suhahti nenän edestä. Onhan ne pinot siinä jo aikansa olleet, joten hyvin ovat ehtineet tehdä pesän pinon ja pellin väliin. Pitihän sinne vähän kurkkia


Vaikka tuo yksi näyttää haljenneelta, se on näköhäiriö, siinä menee kuiva ohut ruoho :)

Jätimme heidät nyt rauhassa hoitamaan haudontansa loppuun ja opettamaan sen jälkeen poikaset elämän alkuun.

18.6.2019

Kesä on jo kukassa

Tuntuu, että pihan kukat kukkivat vuosi vuodelta aiemmin. Meidän pihassa tuntuu olevan vain alkukesän kukkijoita, mikä on toisaalta harmillista.  Tähän tullessamme kuistin etupuolella törrötti ruohon seasta yksi ainoa juhannuspionin varsi. Luulen että sitä oli kohdeltu kaltoin, luultavasti niitetty vaan alas useampana vuotena. Olen tehnyt sille tilaa, juottanut bokapissaa useampana vuotena ja joka vuosi se on kukkinut yhä useammalla kukalla, kuin kiittäen. Parin vuoden asumisen jälkeen hoksasin muutaman metrin päässä toisen ja nyt sitä on hoivattu, uskoakseni sekin siitä voimistuu ja muuttuu yhtä reheväksi, kuin tämä ensimmäinen. Kukintansa tämäkin aloitti jo reilua viikkoa ennen juhannusta.



Akileijaa löytyy mitä oudommista paikoista, en saa sitä pysymään missään penkissä, vaikka siirtäisinkin, joten kukkikoon rauhassa missä tykkää. Värejäkin on tämän kuvan lisäksi valkoista ja vaalean punaista.


Keltapäivänliljatkin ovat jo aloittaneet kukintansa, niitäkin on useammassa paikassa, ovat mielestäni upeita kun niitä on paljon. 


Tämä punalehtiruusu  ilmestyi myös oudosti pihaan, yks kaks sammalleimun seasta vaan oli puskenut parikymmentä senttinen taimi. En aluksi tiennyt mikä se on, sitten pelkäsin, että jos se leviää kuten juhannusruusu, mutta ei. Tämä on pysynyt paikallaan ja on noin metrin mittainen nykyään, varsia on monta, mutta ne kaikki lähtevät yhdestä ryppäästä.


17.6.2019

Kasvimaan kuulumisia

Kylvöt on pikkuhiljaa edenneet. 

Huomaan viihtyväni tuntikausia maan kimpussa. Unohtuu arkiset asiat ja lopulta on fyysisesti niin väsynyt, ettei henkinen puoli ehdi käydä päälle, kun taju lähtee. Tätä olen tavoitellutkin. Toisaalta sitten välillä on myös fyysisesti niin väsynyt, että väli päiviä on tullut pidettyä. Se, että mies on tehnyt palkkatöissä pitkää päivää ja viikkoa, tuntuu myös minun tekemisissäni. Sitä yrittää saada yksin aikaiseksi lähes saman määrän näkyvää kotona ja sitten kuitenkin homma keskeytyy, kun pitää lähteä häntä hakemaan.



Kuvat ovat reilun viikon takaa, sen jälkeen on luonnollisesti tapahtunut vähän lisää. Katetta olen sentään vähän saanut, mies on trimmeröinyt isolla koneella pidempiä heinikoita alas.  Aitaa ei ole vielä edes aloitettu, pitäisi tehdä kunnon suunnitelma, miten aidaltaulta alueesta saa pidettyä ruohon matalana, nyt sinne pääsee vielä väliköitä ajelemaan, kun aita esteitä ei ole.

Ja aidasta puheenollen. Ajattelimme aidalla suojata kasveja supikoirilta, mutta ensimmäiset tuhot on jo koettu peurojen toimesta. Laiskoja ne on luontoelikotkin nykyään.  Olivat sitten joku yö käyneet syömässä ruhokatetta melko paljon pois, ensin ihmettelin, että miten täällä nyt oikein on tuuli pyörittänyt, kunnes tajusin jäljet.

16.6.2019

Lupiinihaaste

Pienen pieni farmi heitti mukavan haasteen koskien lupiinia:

"Hei! Koska olet mennyt edellisen kerran kotiin tai kylään kukkakimppu kädessäsi? Olisiko aika taas ilahduttaa rakkaintasi, äitiäsi, ystävääsi tai vaikkapa lepytellä anoppia poimimalla matkaan mukaan valtava kimppu kukkia?"

Faktatietoa lupiinista pääset lukemaan Pienen pienen farmin omasta blogista.

Meille asti lupiini ei sentään ole päässyt, mutta viiden kilometrin päässä sitä jo on paljon:

En tiedä mitä niittäjät taas odottavat, ensimmäiset lupiinit kun ovat jo siemenvaiheessa, mutta mitään ei nittorintamalla tapahtu.  Tuo niitto on myös yksi tapa levittää siemeniä, varsia jää aina keikkumaan koneen päälle ja ne putoavat vasta muutaman sadan metrin päässä alkuperäisestä paikastaan. Paikkaan jossa lupiinia ei ehkä vielä ollut. Jotain vastuuta ja velvollisuutta koneen siivouksessakin pitäisi olla kun lupiini osuus päättyy.

Kimpuista en nyt liittänyt kuvia mukaan, mutta talkoisiin on kyllä tänäkin vuonna osallistuttu.  Nyt jo ihan säkkikaupalla. Lupiinilla voi nimittäin värjätä myös lankoja, mikäli värjäystä ei ehdi suorittaa heti keräämisen jälkeen, kannattaa lupiini pakastaa, niin se säilyttää värinsä. Itse langassa värinpitävyys ei ole mikään paras mahdollinen, inakaan joutuessaan kosketuksiin valon kanssa,  mutta kaunis kuitenkin. Voihan siihen päälle värjätä uudelleen kun se alkaa haalistua. 


 
  #lupiinihaaste

15.6.2019

Yrttihuuhde hiuksille

Kesäaikaan tulee aktivoiduttua myös hiusten ja ihon hoitoon aivan eri tavalla kuin talvella, vaikka talvella tarve monasti onkin suurempi.  Luonnosta löytyy paljon yrttejä, joita voi hyödyntää, ne eivät ole pelkästään ilmaisia vaan myös hoitavia. 

Perusohje yrttihuuhtelle:
2 dl tuoretta yrttiä (1 dl kuivattua) 
½ l kiehuvaa vettä 


Kaada kiehuva vesi yrteille, hauduta vartista puoleen tuntiin. Siivilöi ja lisää tarvittaessa kylmää vettä. Käytetään niin sanotusti viimeisenä huuhteena. 

Koska itse olen hiuksiltani tumma, olen vuosia käyttänyt varsinkin kesäaikaan hiuksilleni nokkoshuuhdetta. Nokkoset voi siivilöinnin jälkeen käyttää vaikka ruuanlaittoon.

(oli muuten vaikea kuvata niin, ettei linssi huurustunut :))


Myös koivunlehti sopii tummahiuksiselle, kun taas kehäkukka ja kamomilla ovat vaaleille sopivia vaihtoehtoja. Luonnonyrtit eivät pelkästään tee hiuksista kiiltäviä ja pehmeitä, vaan hoitavat samalla päänahkaa poistaen hilsettä ja rasvaisuutta ja  lisäävät verenkiertoa.





8.6.2019

Bokashi päivitystä


Olen kompostoinut bokashilla jo kolmena vuotena kesäaikana, oma tekoisilla ämpäreillä on häärätty ihan menestyksekkäästi. Jostain syystä niiden esiinkaivaminen tänä keväänä  tuntui yllättävän työläältä, ehkä, koska olin jättänyt ne syksyllä pesemättöminä pihalle. Lopulta tsemppasin itseäni homman alkuun ostamalla ihan aidot bokashi ämpärit, kun niitä nykyään saa jo ihan tavallisista rautakaupoista ja jopa edukkaammin kuin tilaamalla. Settiin kuului vielä rouhettakin pussillinen, vaikka sitä meillä on melko paljon ennestäänkin. 

kuva: K-Rauta

Nämä on niin siistit, ettei niistä ole tullut edes mitään narinaa (kotiväeltä), vaikka nyt nököttävätkin päällekkäin keittiössä.  Ämpärin tilavuus on 16 litraa ja se on paljon enemmän kuin normiämpärin 10 litraa. Käsittämätöntä, sillä vaikka meillä tulee perunan ja porkkanan kuoria mielestäni paljon, niin aina tänne vaan mahtuu. Hain ämpärit 12.4. ja aloitin täytön heti ja vasta eilen tuli ensimmäinen astia kantta myöten täyteen. Painoa siinä on melkoisesti. Bokapissaa on tullut aika mukavasti, vaikka välillä astiaan menee melko kuivaakin tavaraa. 

En pureudu tässä sen tarkemmin bokashoinnin saloihin, tietoa on nykyään jo paljon saatavilla, jopa ilman, että pitää kuulua mihinkään erityiseen fb-ryhmään. Monilla paikkakunnilla jopa jäteneuvojat ovat tietoisia tästä menetelmästä ja se on ihan hyväksyttyjen joukossa. Vanhaan kirjoitukseeni omatekoisista ämpäreistä ja muusta pääset tästä, aijai, olen tuolloin todennut näiden ostoämpäreiden olevan hifistelyä, niinpä vaan söin sanani :). 





Päivittäiseen keräykseen on myös nykyään myynnissä ihan kivan näköisiä astioita, mutta meillä palvelee yhä tämä vanha tsekkiläinen kannellinen emaliastia. Tämä on helppo pitää siistinä ja sopivan nätti, ettei kukaan vieras edes hoksaa kyseessä olevan bioastian, ennenkuin asia tulee puheeksi. Toinen samanlainen astia on kahvipurujen keräysastiana, kahvinpuruthan sopivat sinällään vaikka pionin juurelle, joten keräämme ne erikseen.  Ja jossain meillä on myös on kolmas, pienempi vastaava astia, jota nyt suunnittelimme ottavamme erikseen kananmunan kuorille keräysastiaksi, niitä on aivan turha kierrättää kompostoinnin kautta. Parempi tapa, on murustaa ne heti pieneksi ja viedä pellolle kalkituksen korvaajaksi. Murustaminen käy hyvin tyhjentyneessä kahvipussissa. 







3.6.2019

Suuntana omavaraisuus osa 5

Jälleen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika. Tämä on siis osa omavaraisten bloggareiden yhteispostausta, sen viides osa. Alussa esittelimme suunnitelmamme tälle kaudelle ja myöhemmissä osissa kerromme niiden etenemisestä, kirjoitukset ilmestyvät aina kuukauden alussa kertoen edellisen kuukauden touhut. Aiemmat postaukseni löydät näistä linkeistä Suunnitelma, eteneminen helmikuussa, eteneminen maaliskuussa, eteneminen huhtikuussa. Kirjoituksen lopusta löydät kinkit muiden bloggareiden kirjoituksiin tässä kuussa.



Kesä paukahti päälle ihan voimalla, kun alkuun pääsi. Toiset hommat ovat edenneet hitaasti ja toiset vielä hitaammin. Vaihtuvien suunnitelmien mukaan mustaherukkapuskat on siirretty kasvimaan tieltä pois. Kymmenen puskaa jäi siis vanhalle paikalleen ja olisikohan siirrettyjä ollut, alun toistakymmentä. Sattui sitten siihen kohtaan todella lämpimät kesäpäivät, joten osa otti hyvinkin siirrosta nokkiinsa. Aika näyttää miten selviytyivät ja selviytyivätkö. Mustaherukoiden saralla riittää kyllä edelleen puuhaa, mutta ne loput ei ole nyt ajankohtaisia. Vaikka puskia on lukumääräisesti paljon on niiden sato ollut aina heikko, mehua tulee oikeastaan vain sairaspäivien varalle.



Vanhat kasvimaan  pläntit on käyty rikkaruohoista läpi ja katettu lehtisilpulla ja kaikella mitä käsiin on saatu, mansikat istutettu ja satoa odotetaan jo kieli pitkällään. Uuden kasvimaan  (siirrettyjen marjapuskien tilalle tehty) muokkaustyöt ja maan hoito on aloitettu. Äärettömästi harmittaa, ettei leikkurin kerääjä kerää enää mitään, kasvimaa jää ilman tuoretta katetta ja nurmikko senkun rehottaa.  Jahka mies vaan töiltään ehtii, hän tsekkaa sen kerääjän (toivottavasti kuntoon), nyt olen kerännyt kaikkea mahdollista kuivaa lehteä ja ruohonkontoa metsätieltä ja polttopuuntekopaikalta sahanpurut ja puunsilput katteeksi maalle. Pyrin siis hoitamaan maata, joka sitten hoitaa kasvit. Alla uusi maa kahdesti jyrsittynä, maanteko onnitui parhaille kitkemispäiville, joten odotukset on kovat, ettei sieltä niin kovasti mitään epätoivottua nousisi.




Siirrettyjä puskia ja muuta maata ei ehditty kastella heti, kun oli olevinaan kaikkea muutakin touhua niin paljon, vaikka tiedettiin kyllä, että jo kuoppaan tulisi laskea vettä runsaasti. Vahinkoa on nyt otettu takaisin luonnon puolesta, vettä on tullut taivaalta ihan mukavasti. Maa on oikeasti kastunut, mutta muutama puska näyttää kuoleentumisen merkkejä, koska ehti muutaman päivän olla omillaan.

Punaherukkapuskat olen karsinut kuolleista oksista ja tehnyt  risuaitaa kokeeksi parimetriä.  Risuaitaan päätyi juuri ne marjapuunoksat ja viime vuoden epäonnisia kerpuja, jotka oli sopivasti kaikki lähistöllä. Jossain kohden sitten lähiojasta karsitaan pajut ja lisätään aitaa niiden avulla. Muuten ei mikään aitaprojekti ole edennyt, joku ilta taannoin, näin hämärissä, miten supikoira tallusti uudella maalla, en sitten yhtään tykkää.




Sadepäivinä olen häärännyt sisällä, mies on tehnyt myös viikonloppuisin palkkatöitä. Tästä kesälomiin asti hänellä on jatkuvasti lauantait työpäiviä ja viikollakin ylitöitä, niin paljon kuin jaksaa tehdä. On hyvä, että on töitä ja nyt kannattaa tietysti ottaa kaikki raha irti, mitä saa. Takana on monta vuotta kun on tehty vajaata viikkoa ja oltu lomautuksilla, itseasiassa jo toistakymmentä vuotta on menty alaspäin. Luultavasti samat lyhennetyt viikot on jälleen syksyllä edessä, kun rakentaminen hiljenee, en usko että nyt alkaisi mikään lopullinen nousukausi. Omat päiväni tulevat luultavasti myös pitenemään. Ajankohta pitkille työpäiville ja viikoille voisi tietysti olla toinen, kun hommaa olisi nyt kotona riittävästi. Vaan sillä mennään mitä on tarjolla.

Viikonloppuisin kun mies on töissä,  saan itse silloin paljon enemmän aikaiseksi kotona. Olen kerännyt luonnonyrttejä talven varalle kuivumaan kauniilla ilmalla. Keittänyt kuusenkerkkäsiirappia ja raparperihilloa. Saanut järjestellyksi huushollia ja tehtyä perusteellisempaa siivousta nurkka kerrallaan.  Silti hommaa tuntuu riittävän ja riittävän, mutta nautin joka hetkestä. On kumma miten sitä ei väsykkään niin, kun tekee itselleen ja homma on mielekästä. Kaikesta tekemisestä huolimatta koin jopa kivuttoman päivän, edellinen on ollut viimevuoden elokuussa, silloin peräti 4 päivää peräkkäin.




Viime viikonloppu oli itselläni pitkä, helatorstaista johtuen pidin myös perjantain vapaata, koska seuraava mahdollisuus vapaaseen lienee lähempänä kesälomaa. Pidin ihan oikean mummotteluvapaan ja eskarinsa päättänyt pojanpoika, erityinen, oli kanssani. Teimme metsäretken, söimme siellä myös eväät, löysimme eläinten jälkiä ja jätimme niille myös eväitä sinne tänne kivien päälle kiitokseksi, kun saamme kulkea niiden tekemiä polkuja.




Viikonloppu oli miehellä tällä kertaa vapaa, joten haimme lauantaina metsästä puukuorman, näiden loppujen puiden kanssa ei ole pidetty kiirettä, koska haljeltuna on jo vuoden tarve, eikä oikein ole tellinkejä, joihin loput laittaa. Kuormia piti hakea ainakin kaksi, mutta ensimmäisen jälkeen muutettiin suunnitelmaa ja sirkelöitiin saunapuut klapimittaan, saunapuut on pystykuivaa kuusta. Sirkelöinnin jälkeen niitä kannettiin liiteriin ja loppusuoralla alkoi tihkusade kirittää hommaa. onnistuneesti ovat nyt sisällä kuivina ja nyt on tellinkeillä tilaa haljella lisää.

Uuden kasvimaan käännöt ja muokkaukset menivät niin myöhään, että seuraavana päivänä oltiin jo helatorstai viikossa. Sen verran luotan kuuhun ja uskomuksiin, että en ole kylvänyt enkä istuttanut mitään vielä.  Tällä viikolla voi sitten aloitella kylvämällä ylöspäin suuntaavia kasveja. Kokeeksi on tietysti laitettava vähän perunaa, mutta enemmän sitä ja juureksia sitten seuraavalla alakuulla.

Vaikkei kaikki ole edennyt haaveiden mukaan, täytyy silti olla tyytyväinen.



Linkit muiden kirjoituksiin, ole hyvä :)