3.3.2024

Maaliskuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Maaliskuu maata näyttää

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kolmas yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin. 

Helmikuu mennä hurahti melkoista vauhtia, ei juurikaan ehtinyt kuin huudella hei, hei! Ehkä, koska on muutenkin kuukausista lyhin ja kun vielä talviloma ajoittuu samaan kuukauteen, niin siksikin nopeasti mennyt. Talvilomalla nukuttiin pitkään ja valvottiin pitkään, on ihanaa kun voi ottaa puhelimesta herätykset pois. 


Talviloman alussa käytiin katsomassa lapsenlapsen kanssa Heinähattu, Vilttitossu ja Kana elokuva heti tuoreeltaan. Minä en kehtaa yksin mennä ja poika lähtee mukaan vaikkei elokuva kiinnosta, mutta tietää saavansa herkkuja. Se on sellainen tasapeli, molemmat hyötyy. 






Polttopuu hommia on vähän aloiteltu. Syksyllä jo esitin, että mitä jos tänä talvena ei varsinaisesti metsästä kaadeta, vaan "siivotaan nurkkia" ja jos näyttää siltä, että ojanpientareilta, ryteiköistä ja poistettavista pihapuista ei tule tarpeeksi, niin mennään vasta sitten metsän puolelle.  Myös pojan perheellä alkaa olla puut vähissä (heillä sauna ja takka), joten sovittiin, että hän saa olla apuna ja tekemässä ainakin omia puitaan. Sitä aikaa vaan ei tahdo työssäkäyvällä perheenisällä niin kovin olla, varsinkaan kulutettavaksi missään ojan pientareilla, kun kolme lasta harrastaa ja vaimo on vuorotyössä. Ollaan sitten aloitettu omaa savottaa siinä sivussa, mutta vähäistä on ollut saannos. Ollaan tosi paljon myöhässä viime vuoteen verrattuna.  Tosin, tuollaiset risukot ja pientareet syö aikaa tuhottomasti ja tuloksena on hyvin vähän polttopuuksi kelpaavaa materiaalia, mutta älyttömän isot risukasat. Kelit, jotka on taipuneet plussanpuolelle ovat olleet pikemminkin haitallisia, kuin mukavia työilmoja. Jos ei sada, niin oksista sulaessaan lumi tippuu pisaroina kuitenkin, aina on työkamppeet märät. Tai askel lipeää ojan ylityksessä ja saappaat hörppää vettä. Pari tuulenkaatoa metsänpuolelta karsittiin, mutta jätettiin niille sijoilleen vielä. 

Muuten tuo puuhomma noudattaa meillä vanhaa hyväksi todettua kaavaa, puut pätkitään metsässä sopivaan mittaan riippuen siitä mikä niiden loppusijoitus tulee olemaan. Leivinuuni ja pystymuurien puut lähtee metsästä 180 senttisinä ja saunapuut 2 metrisinä - sopivat hyvin mönkkärin kärryyn ja ovat senkokoisia ja painoisia, että minäkin saan niistä pinot ja kuorman tehtyä. Joskus saattaa tuolla vaan puolet, eli monasti latvaa kohden kapenee niin, että saakin vaan metrin tai 90 senttiä ja jos on tyvessä kovin vahvaa, eli samalla painavaa, niin sellaisetkin lähtee lyhyempänä. Pilkkomispaikalla sitten kärryssä jo sahataan kaikki siihen metriin tai 90 senttiin ja sen mittaisina ne haljellaan ruuvilla ja pinotaan kuivumaan. Kesän mentyä sirkelöidään lopulliseen mittaan 25, 30 tai 60 cm ja ajetaan sisään. Leivinuunissa on päädytty mittaan 60 cm, se on aivan riittävä näillä leveysasteilla. 

On sitä oikeasti ollut hyviäkin ilmoja ja valmista tullut, kunhan nyt narisen, se kuuluu asiaan. Ja olipa se talvi tai syksy, aina ihmettelen tuota väriloistoa, jota luonto jollain tapaa aina tarjoaa. Nuo paskapuut (siis tuomet, pajut ja pihlajat, mitä niitä nyt onkaan) joita tuonne tontin reunustoille aina ilmestyy on kovin kauniin värisiä, jos ei heti, mutta muutama päivä kaadon jälkeen. 



Yhdet vanttuut kudoin puhdetöinä, mutta rikkinäisten trikoitten pariin en ole itseäni saanut vieläkään kammettua. Niihin vähiin vanttuisiin, joita olen elämässäni kutonut, olen tehnyt peukalon aina semmosen suoran, eli silmukat hakaneulaan ja heti tehdään uudet tilalle, niin se aikoinaan koulussa opetettiin. Lapsenlapsi näkyi tehneen silmukoita lisäämällä, jota suuresti ihmettelin. Päätin sitten opetella sen, jostain vaan googletin ohjeen ja kun ei ollut oikein käsitystä millainen sen pitäisi olla, en osannut hahmottaa mitenkään, tein vaan lisäykset ohjeen mukaan. Ensi kerralla olen pikkusen viisaampi, tuli niin valtavan leveät peukalot noista, ettei niitä täytä edes minun leveä peukkuni. Oppia ikä kaikki.  


Talviloma lopetettiin syömällä ulkona, ensimmäisillä talven tulilla, joutsenpari teki tuolloin ylilennon. 




Muuttolintutilanne
25.2. Joutsenet

Tämähän meni taas osaltani pelkkien kuulumisten kertomiseen, sellaista se on. 

Linkit muiden kirjoituksiin: 


4.2.2024

Helmikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus


Siinä missä tammikuu alkoi kireissä pakkasissa (-29), jo toisella viikolla päästiin plussan puolelle. Sittemmin ollaan koettu lumipyryt, pääkallokelit ja vesisateet. Ota näistä sit selvää. Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 toinen yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin. 


Koska kompostori jäätyi jo marraskuussa, odotin kovasti, että se olisi myös sulanut plussakelien tammikuussa tultua. Ehdin nimittäin jo pikkupakkasilla kokeilla kaikenlaisia niksejä jäätyneeseen systeemiin, kuten kanankakkakikkareiden hautaaminen biomassan sekaan ja kuumat vesipullot ja ämpärit. Ikävä kyllä kompostori oli myös täynnä, vaikka olikin syksyllä tyhjennetty, myös jälkikompostori oli täynnä ja vielä bokashiämpäritkin olivat täynnä. Plussasta huolimatta öisin on useimmiten ollut pakkasta. Lopulta piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa tyhjentää päällimmäistä tavaraa pois sitä mukaa kun se sulasi, odottavat nyt saavissa kunnon lämpiämistä, jotta pääsen lappamaan ne lapiollinen kerrallaan takaisin. 


Ja onhan tässä ehditty vähän makustella elämää lyhennetyllä työviikolla. Tammikuun yhteispostauksia lukiessa itselleni virisi ajatus, että tuon ylimääräisen päivän voisi kokonaisuudessa käyttää omavaraisuuden edistämiseen - talvella polttopuiden tekoon, keväällä ja kesällä kasvimaanhoitoon, syksyllä sadonkorjuuseen, marjastukseen ja sienestykseen. Oman itsensä hoitamiseen siinä sivussa jäisi enemmän aikaa, tavallaan sitten yksi luvallinen kokonainen vapaapäivä. Samalla kyllä mietin, ettei sitä nyt ehkä kannattaisi heti niin aikatauluttaa sitäkään, silloin mikään ei oikeastaan muuttuisi. Ensimmäinen kuukausi on jo todistanut, ettei tuollainenkaan suunnitelma oikein pidä. Vähän olen kuitenkin saanut sisällä aikaiseksi, järjestellyt kaappeja ja vienyt tavaraa kierrätykseen, joskaan mikään ei ulkopuoliselle suljettujen ovien takaa välity, mutta itselle tuo hyvän mielen. Tavoitteena on myös edes joka viikko pitää yhteyttä ihmisiin, sekin on viime vuosina jäänyt ihan hunnigolle osaltani. 

Syksyllä huomasin, että lähes kaikissa villasukissani oli reijät ja hurjaa hiutumaa vähintään, mies tarjoutui parsimaan yhdet sukat ja hyvin parsikin. Alkuvuodesta päätin itsekin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten siinä käy, jos oikein rauhoittuu työnsä äärelle. Olen nimittäin tasan kerran elämässäni parsinut nuorena neiti-ihmisenä ja ne sukat ei koskaan sopineet enää kenenkään jalkaan. Hyvinhän siinä kävi, ihan käyttökelpoisia parsimuksia sain aikaiseksi. Mukavaa homma kerrassa, ja nyt kun päivä on vähän pidennyt sitä on saanut tehdä ihan päivänvalossa ikkunan äärellä pienen hetken kerrallaan. Sitten tartuin jo puikkoihinkin ja ensimmäiset tämän talven sukatkin on valmistuneet, joku laskuvirhe niissä tuli, kun tuli melkoisen leveät, vaan kyllä nuo villasukkien aseman ajaa. Tuo parsiminen on vienyt niin mennessään, että ehdin jo parsia sohvan käsinojan rikkoutunutta kangastakin innoissani.





Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

7.1.2024

Tammikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

 

Onnellista ja satoisaa vuotta 2024!

 

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 ensimmäinen postaus ja samalla myös ensimmäinen sunnuntai postaus. Jatkossa postaukset siis aina kuukauden ensimmäinen sunnuntai klo. 9.00. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.



Blogia kirjoittelee 57-vuotias emäntä, taloudessa asuu saman ikäinen isäntä ja kolme maatiaiskissaa. Aikuiset lapset ovat maailmalla ja lapsenlapsia on siunaantunut 3. Olen väkeni esitellyt täällä muutamaan kertaan, mutta tilanteet muuttuvat, vähän vuosittain, ensimmäinen esittely taitaa löytyä jostain 2016 postauksista. Rintamamiestalomme lämpiää puulla, laajennuksen pesutiloissa on lattialämmitys sähköllä, lisäksi puukiuas, jota myös kylmillä ilmoilla lämmitetään lähes päivittäin. Muut tulisijat ovat vanhassa osassa, pystymuurit kamareissa ja lisäksi keittiössä leivinuuni, sekä puuhella. Puut tehdään omasta metsästä yhdessä. Teemme paljolti asiat yhdessä, siinä sitten valikoituu välillä perinteiset roolit ja välillä ei. Metsässä annan suosiolla miehen kaataa ja oksia puut ja keskityn itse mittamieheksi ja pätkien kantamiseen ajotien varteen, kuorman tekoon ja puiden halkaisuun.  Useimmiten mies on siis koneiden käyttäjä, olen kyllä tietoinen, että pitäisi opetella nekin hommat. Jos ja kun. Marjassa ja sienessä käymme yhdessä, mutta jatkojalostus on minun vastuullani, puutarhamarjojenkin keräys on ihan minun hommia, niihin ei isäntä koske, ennen kuin ovat hilloina ja mehuina.

Pellot on viljelemättä, lukuun ottamatta kasvimaaksi muodostunutta alaa, joka on vuosien saatossa kasvanut muutamaan kertaan isommaksi ja isommaksi. Viime vuonna en kasvattanut juuri mitään, joten keväällä on taas kuin alkaisi kaiken alusta juolavehnän kanssa. Olen pyrkinyt kohopenkkeihin ja kateviljelyyn, jonka olen parhaaksi todennut tiukan savimaan kanssa, katetta on viime vuosina ollut niin vähän saatavilla, ettei edes nimeksi. Siksikin rikkaruohot ovat vallanneet alaa mahdottomasti.

Näin vuoden alussa on aina helppo olla kovin positiivinen ja valoisa: huomaan haaveilevani samoista asioista, kuin vuosia sitten, vaan tänä vuonna saattaa olla paremmat mahdollisuudet toteuttaa joitain asioita. Käymme molemmat vieraalla työssä, korona muutti omaa työtäni niin, että olen ollut etätöissä lähes neljä vuotta – näihin vuosiin on mahtunut läheisen kuolema, perikunnan asioiden hoitoa ja pesänjakoa, omaa sairastelua, läheisten sairastelua, tutkimuksia ja diagnooseja. Mutta myös lisääntynyt vapaa-aika, joka jää työmatkoista ja jonkinlainen vapauden tunne, kun töitä voi tehdä vaikka samoissa vaatteissa, joissa nukkui. Ja jos niitä hiuksia ei aina muistanut ennenkään kammata, ei siitä nyt tarvitse missään kohden tuntea häpeää (vai tarviiko? 

Samaan aikaan maailma on muuttunut muutenkin. Hinnat on nousseet pilviin, kaikessa. Tällä hetkellä, kun ostamme ruokatarvikkeet hyvin pitkälti, sipulia lukuun ottamatta, (se nimittäin kasvoi vallan mainiosti kesällä) huomaan laittavani kärryyn ihan uusia tuttavuuksia. Silti yritän olla vastuuntuntoinen ja katsoa, että olisi kotimaista, kaikessa se ei ole mahdollisista ja hutejakin on tullut. Kissanruuassa huomasin myös aika rajun kehityksen 2023 alkuvuodesta +37%. Tämän vuoden alusta olen aloittanut lyhennetyn työviikon, tämä tekeekin mielenkiintoisen efektin kohonneiden hintojen kanssa yhdessä.  Toisaalta koen, ettei meillä ole hädänpäivää, jos terveys pysyy ennallaan, ettei tule sillä saralla mitään katastrofia. Koen valtavaa myötätuntoa niitä nuoria perheitä kohtaan, joista myös toinen tai molemmat saivat samat laput käteensä työnantajalta ennen joulua, joilla on pienet lapset ja mahdoton velkataakka. 

                                                    


Vaan ne haaveet, eli suunnitelmat. 

Peruna, porkkana, sipuli, punajuuri - tämä on jo vallan kauheasti, jos saan maan siihen kuntoon, että nuo tulee hoidettua, sitten voi rönsyillä, eli herneet ja lehtikaali. Tomaatit ja paprikat mennään ostotaimilla, koska tuon savimaan kanssa mennään aina niin pitkälle, että on istutuslämmin, on turhaa alkaa rimpuilla, millään esikasvatuksilla sisällä. Muutama kaali olisi tosi kiva, kerran on ollut ja onnistui todella hyvin, vaikken mitään odottanutkaan. En peitellyt, enkä suojannut mitenkään - mutta silloin en kyllä edes tiennyt että on olemassa jotain kaalin tuholaisia, ehkä se johtui siitä. Vielä en ole tehnyt mitään piirroksia, mitä mihinkin tulee, kaikki riippuu siitä, missä vaiheessa mitäkin penkkiä pääsee kunnostamaan ja mikä on silloin kiireysjärjestys kylvöille. Edellä mainitut taimet taitaa olla ainoat, jotka pitää ostaa, vanhoja siemeniä on varmaankin riittävästi muiden osalta. Kaikkihan me silti tiedämme, että vaikka sitä vielä näin tammikuun alussa sanoo ja mukamas vielä pitää budjeteistaan kiinni, niin jostain niitä siemeniä vaan joka vuosi siunaantuu lisää. Ehkä niitä piirroksiakin vielä tulee, kunhan tässä oppii uuteen elämänrytmiin tämän lyhennetyn viikkonsa kanssa. 



Ihan ensimmäisiä suunnitelmia tässä kuitenkin on jokavuotinen puunkaato urakka, eli polttopuu asiat. Tämä vuoden ensimmäinen viikkohan on ollut ennätyskylmä ympäri suomen, täällä nyt ollut -27 ulkona ja onhan se tuntunut myös sisätiloissa, vaikka sisälämpötila on pysynyt 20 paremmalla puolen, ainoastaan työpisteeni on sellaisessa paikassa taloa, että lämpö laskee 17 huituville, vähän turhan kylmää tietokoneen naputteluun. Ihan on silti pirtin lämmittäminen käynyt työstä ja olenkin sanonut nyt vapaalla ollessa, etten enää ehtisi työmaalle ollenkaan. Ensi viikolla pitäisi lämmetä ja alkaahan ne työtkin huomenna. Tämä minun etätyöskentely on antanut meille molemmille vähän lisäaikaa talvi-iltoihin, kun saan osan pesistä tosiaan lämmitettyä työpäivän aikana, ilman että touhu syö silti työaikaa. Töiden jälkeen haen heti seuraavan (tai sitä seuraavan) päivän puut sisälle lämpenemään. Ainoastaan yhden pesänhoito puineen on miehen harteilla ja siinäkin kyllä jeesaan. 




Minä lähden tästä nyt lämmittämään, 

    jätä käynnistäsi pieni merkki kommenttikenttään, kiitos,

                             K


Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Tillintilananna 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Sarin puutarhat 

Oma tupa ja tontti 

Finland urban farming 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia 

Majalevon pientila 

Harmaa torppa 

Myco2quota 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 4


Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 




4.12.2023

Joulukuun yhteispostaus

Reilu vuosi on tullut pidettyä taukoa yhteispostauksista, nyt koitetaan vuoden loppuessa lähteä liikkeelle uudestaan. Näitä #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu ja Heikki 

Kuluneen, hiljaisen kauden olen pysähdellyt itseni äärelle, levännyt, selvitellyt ja järjestellyt erityisesti henkistä minääni, toki ruumis on saanut levosta osansa.  Joitain asioita on pystynyt katselemaan ihan uudesta kuvakulmasta

Jo muutama vuosi sitten minun piti vähän pitää taukoa kaikesta, levätä itseno kanssa, vaan sitten tuli se epidemiaa, siirryttiin etätöihin ja hamstrattiin vessapaperia. Ennusteet lupailivat tuolloin hurjaa laskua rakennusalalle, joka ei pitänytkään paikkaansa, vaan töitä piti painaa tauotta, oli sairastelua, läheisen kuolema, ahdistavaa pesänjakoa, lisää sairastelua ja lisää töitä. Ja aina piti keväällä alkaa kasvattaa jotain, kun ei tiedä mikä maailmasta loppuu koskakin, kun se sotakin alkoi ja teki omat uhkakuvansa. Tammikuussa sitten hajosi käsi, käyttökäsi. Diagnoosia en muista, kivun kyllä muistan, työkuntoon käsi tuli kuukaudessa ahkeralla kuntoutuksella, mutta että kotiaskareetkin hoitui, jatkettiin kuntoutusta pitkälle kevääseen, polttopuut saatiin kuitenkin kevään korvalla tehtyä. 

Ajatuksissa siinsi välillä satoisa kasvimaa, mutta kun alkoi maa sulaa ja olisi ollut aika toimia, ei havaittavissa ollut minkäänlaista kipinää alkaa toimeen. Kukkasen siemeniä laitoin maahan, paljon. Tiesin miten harmittaisi, jos ei olisi edes kukkia.



Jotenkin sitten ystäväni kanssa tsempattiin toisiamme viesteillä pari viikkoa ja kasvimaat saatiin johonkin kuntoon. Kylvettiin ja istutettiin ihan ne perusjutut, sipulit, porkkanat ja punajuuret. Kasvihuone pystyyn ja vähän suunnitelmaa, mitä taimia sinne haen, oli jo toivottoman myöhäistä alkaa siemenestä kasvattamaan. Ilmojen kunnolla lämmettyä, ostin tomaatin ja paprikan taimet - niistä tuli lopulta aivan hurjasti satoa ja innostuskin nousi - siitä huolimatta, että myrsky laittoi koko systeemin solmuun, satoa tuli. Kesä oli erilainen, kuin moneen vuoteen, satoi muutamaan otteeseen paljon. Silti oli kuumaa ja kuivaakin toisin ajoin ja paikoin. 



Vietettiin rento kesäloma, sellaista ei ole meillä vielä kertaakaan ollut, aina on lomaksi lykätty, jos mitä kotityötä, jota ei muulloin ehdi ja sitten niitä töitä onkin ollut niin, ettei lomailla ole ehditty. Kyllähän nytkin jatkettiin keskenjäänyttä yläkerran remppaa, mutta hissukseen, silloin tällöin eristettä ja levyä seinään. Käytiin kuitenkin tekemässä päiväretkiä sinne ja tänne, mutta kissojen vuoksi ei oltu yötäkään pois kotoa. Loman jälkeen olikin jokseenkin levännyt olo palata töihin. 



Tomaatteja, paprikoita ja sipuleita oli napsittu pitkin loppukesää käyttöön, samoin porkkanoita silloin tällöin ja kukkakimppuja tuli tehtyä omaksi iloksi keittiön pöydälle usein. Ilmojen kylmettyä loputkin sipulit nostin kuivumaan ja niitä tuli melkoinen määrä, varmasti riittävät koko talven. Punajuuret ja loput porkkanat ovat lumen alla edelleen maassa, mutta ne onkin tarkoitettu lähinnä metsän eläimille. Peurat ja kauriit osaavat käydä niitä sieltä itse kaivamassa, kun muu syöminen alkaa olla luonnossa vähissä, eikä metsästäjiä kiinnosta ruokkia heitä enää metsästyskauden loputtua. Käyn heitä sitten välillä auttamassa kaivaen ruokaa sataville. Nytkin oli niin hyvä talven aloitus, ettei maa juurikaan ehtinyt jäätyä, ennen suojaavan lumipeitteen tulemista. Syksyllä annettiin osa omenoista tuttavalle, joka vei niitä peurojen ruokintapaikalle, ihan viimeiset jätettiin itselle kokeeksi, josko säilyisivät niin, että niitä voisi itse viedä eläimille. 

Enemmän tässä siis on kasvateltu eläimille ruokaa, kuin itselle. 


Meillähän ei ole vuosiin juurikaan hankittu joululahjoja, niin tylsää kuin se onkin, ollaan rahalla hoidettu koko lahjashow aikuisten lasten suuntaan. No siksikin, että saa varmasti mieleistään, kun itse hakee, näin siis aikuisten lasten kanssa. Pikkulapsille on sitten ostettu jotain pientä, jos sopivaa on ollut tarjolla, sellaista, mikä tiedetty varmasti mielekkääksi, on se sitten lelua tai vaatetta. Sen verran on saatu kerran itkun kera ohjeistusta, ettei ole mikään lahja, jos liittyy harrastukseen. Otimme tästä opiksemme :) 

Omatkin joululahjatoiveet on vanhemmiten muuttuneet melko järkiperäisiksi tyyliin "voi kun saisi uudet villasukat". Kuluneella kaudella ei myöskään ole juuri tehty isompia hankintoja, ei omavaraisuuden tai minkään muunkaan suhteen. Silloin tällöin on mielessä käynyt, kun tuota lunta tulee, että olisikos sellainen lykättävä lumilinko hyvä kapistus? 

Kun tuossa kirjoituksen alkupuolella mainitsin epidemian, joka taannoin oli ja taitaa tuo jossain määrin edelleen jyllätä, se tullessaan muutti monia asioita elämässä, eikä varmasti pelkästään meidän perheessä. Itselle se tarkoitti etätöitä ja eristäytymistä muusta maailmasta, yhteydenpito ystäviinkin jäi hyvin sattuman varaiseksi. Miehellä taasen työt lisääntyivät ja joka aamu piti lähteä, liikkumista rajoitettiin myös työmaan sisätiloissa, suojaimen kanssa piti kulkea töissä ja työn ulkopuolella. Väkisin siinä yhteydenpito alkoi hiipua, varsinkin kun ei ole mitään puhelimessa roikkuvaa sorttia. Nyt on vähän koitettu elvyttää yhteydenpitoa ystäviin, tapailtu satunnaisesti, käyty muutamilla keikoilla yhdessä lähiseudulla.


Linkit muiden kuulumisiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


3.10.2022

Lokakuun ensimmäinen maanantai

Lokakuun alku, sen ensimmäinen maanantai ja yhteiskirjoituksen aika. Tuttuun tapaan luotseina Korkealan isäntä ja Tsajut blogin Satu, linkit muiden kirjoituksiin löydät kirjoituksen lopusta. 

Vaikka syyskuun alussa oli heti muheva pakkanen, joka herkemmät kasvit nuupautti, on sen jälkeen ollut kohtuu lämmintä, sadettakaan ei ole tullut mitään mahdottomia määriä, muutama pikku pakkanen on ollut, mutta loppujen lopuksi sellaista mukavaa ilmaa. Siltaprojektimme on edelleen kesken, meistä riippumattomista syístä, mutta polttopuut on saatu sirkelöityä ja pinottua varastoihin, tosin onhan lämmitystäkin jo aloitettu. Puita oli ihan mukavasti vanhastaan jäljellä ja nyt niitä on ennätysmäärä varastoituna. Siitäkin on kyllä ollut puhetta, että vielä enemmän täytyisi vuosittain tehdä, jos sattuu joskus sellainen vuosi eteen, että ei olla työkunnossa kumpikaan, tai toinen. 

Siksikin olen suht lämpimistä ilmoista ollut hyvillä mielin, että ei ole niin hirveää kiirettä tarvinnut sadonkorjuun kanssa pitää, kun tuota tekemistä muutenkin aina tuntuu riittävän. Perunat on korjattu kellariin, mielestäni kovin pieneksi sato jäi, mutta tyhjää parempi, pitää olla kiitollinen Äiti Maalle kaikesta mitä tarjotaan. Parina päivänä töiden jälkeen niitä kaivoin ja oli mukava ilma, saivat kuivahtaa rauhassa ennen sisälle vientiä. Luvattoman paljon oli vihertyneitä pottuja, katetta on ollut ihan liian vähän, osan ehdin jo laittaa kompostiin ennen kuin isäntä tuli neuvomaan, että kai ne nyt siemeneksi kelpaa ensi vuonna – olinpa tosi tyhmä, kun tuollaisen olin unohtanut, loput vihertävät sitten keräsinkin erikseen talteen siemenperunoiksi.

Porkkanat ja punajuuret on vielä nostamatta, ne saavat yhä odotella ilmojen kylmentymistä. Lisäksi yksi yksi satsi sipulia on maassa, sellainen, jonka istutin paljon myöhemmin kuin muut. Vaan ne penkit, joissa oli perunat, olen saanut käytyä läpi niin, että ovat valmiina talvea varten, vähäiset rikat on nypitty ja maa peitelty paksulla katekerroksella, siellä on hyvä matojen myllertää. Ensi keväänä niihin päätyy kasvamaan muuta kuin perunaa. Sääennusteet lupaa sadetta, ja torstaina sade sitten alkoikin pieninä kuuroina monta kertaa päivässä. Harmilloista, sillä en ehtinyt kerätä puiden lehtiä korjuun, olin nimittäin ajatellut säilöä porkkanat niihin. Oletko sinä säilönyt satoa koskaan lehtiin? 

Tässä lokakuun aikana on tarkoitus kuitenkin viettää meilläkin jonkinlaista sadonkorjuujuhlaa. Kekri on vanha pakanallinen syysjuhla, jota muinoin vietettiin, kun syystyöt oli tehty.  Ajankohta sen mukaan, kun työt on saatu päätökseen syyskuun loppupuolen ja marraskuun alkupuolen välillä, miten kenelläkin alkoi olla valmista talven edellä. Aikoinaan myös vuoden katsottiin vaníhtuvan kekristä, ja alkoi talven aika. Kekrinä ennustettiin myös tulevaa vuotta tinasta, kuten nykyäänkin.   Voisi sanoa, että kekrinä ei oltu köyhiä, eikä kipeitä, silloin syötiin ja syötävää tarjottiin myös muille, niin kuolleille esi-isille, kuin tontuille ja haltijoillekin. Juotiinkin, mutta kohtuudella, saunottiin, leikittiin, laulettiin ja tanssittiin. Kaksitoista päivää otettiin kevyemmin ja nautittiin koko vuoden työn tuloksista.

Valitettavasti ainakaan meillä ei ole varaa juhlia kahtatoista päivää, niin hienoa kuin se olisikin. Jotain tarjottavan lisukettakin joutuu varmasti hakemaan kaupasta, mutta koitetaan pitää ostettavat minimissä.

Viime vuonna juhlistimme sadonkorjuun loppua lokakuun viimeinen päivä, ihan kaksin. Samalla paneuduttiin viikinkiaikaiseen ruokailuun ja historian elävöitykseen. Joskus on mukava kokeilla jotain erilaista ja molemmat oltiin tyytyväisiä vähän erilaiseen kattaukseen, jonka valmisteluun molemmat innolla osallistuivat.  Vaikkei viikinkiajalla vielä ollut haarukoita, eikä perunastakaan tiedetty - oli meillä pöydässä kuitenkin perunaa ja haarukatkin otettiin lopulta avuksi, kun ei pelkällä puukolla pärjätty, eikä jotenkin osattu sormin syödä - sellaista sormiruokaahan tämä tavallaan kyllä olisi. 





(Puiset astiat on isäni ja isoisäni valmistamia, keraamisten tuoppien esikuvana on ollut Euran Luistarin haudasta 359 löydetty astia, hauta sijoittuu viikinkiajan loppuun n. vuosiin 1000-1070.)


Tänä vuonna taidetaan mennä melko samalla kaavalla, tosi tämä vuosi on ollut melko onnistunut sen suhteen, että luonnosta kerätyillä ja oman maan sadolla päästään tosi pitkälle täyttämään pöytää. Lämmin uunirosolli hunajalla ryyditettynä kuulostaa tosi herkulliselta ja sitä tullaan tulevana talvena syömään varmasti muutenkin useasti. Lihapuoli on "aina sitä samaa", naapurikylän ylämaankarjaa ja lähellä kasvanutta riistaa. 


Tällä kertaa yritetään saada myös lapsenlapsia mukaan, tämä kuitenkin poikkeaa heidän halloweenistään melkotavalla. 


Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset linkeistä: 

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala 
Puutarhahetki 
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila 
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 


5.9.2022

Syyskuun ensimmäinen maanantai

Hupsista, ollaan jo syyskuun ensimmäisessä maanantaissa, kesä on ollut niin kiireistä aikaa, ettei heinä- ja elokuun kirjoituksiin ole ehditty paneutua yhtään, vaan nyt onkin kuulumisia koko kesän edestä. 

Vaan mitä meillä onkaan saatu aikaiseksi sitten kesäkuun kirjoituksen: kovin on ainakin aloiteltu kaikkea, osa on edelleen kesken ja levällään, mutta on jotain valmistakin.

Kasvimaa, joka viimeiset pari vuotta on ollut melko huonolla hoidolla sairastelujen vuoksi, on tänä vuonna saanut huomiota melko paljon.  Se on jännä miten ihmismieli sitten kuitenkin jossain taustalla pyörittelee kauhukuvia, etteikö sairastelussakin pätisi vanha "harvoin kaksi ilman kolmatta", mitähän mulle tänä vuonna tapahtuu, mikä paikka pettää? - ajatuksia. Tutkimuksia ja lisätutkimuksia on tehty monessa muodossa, mutta puhtain paperein olen selvinnyt kaikista epäilyistä huolimatta tähän asti. Tuolla kasvimaalla on välillä iskenyt sellainen epätoivo, että eihän täällä mikään ole kasvanut ja tuleeko täältä nyt yhtään mitään. Vaan sitten kun katsoo valokuvia, huomaa itsekin, että kyllä jotain on tapahtunut, ainakin varret on kasvaneet, ihan samasta kohtaa ei kuvia ole otettu, mutta kyllä noista tilannetta hahmottaa :)

Kesäkuun puolivälin kuva, taisi tuo "minikasvihuone" muuttaa tuolloin meille. Paprikat, Savitaipaleet ja Evakot vein sinne. Evakot oli kovin pieniä rääpäleitä ja aika kohta siirsin ne avomaalle kasvamaan, ajattelin, ettei niistä ikinä tule mitään, mutta pois en malta heittää, laitan penkkiin kasvamaan, saa sitten nuo Savitaipaleet enemmän tilaa tuolla kasvihuoneessa. Hassu juttu, Evakot innostuikin sitten penkissä kasvamaan ihan silmissä.... 

Heinäkuun puolivälissä on vähän sitä ja tätä jo pinnalla ja peruna kukkii:

Elokuun puolivälissä on jo korjuu ja syönti menossa. Suurin osa sipuleista on jo heinäkuun lopulla nostettu kuivumaan. Syötävissä on niiden lisäksi perunat, porkkanat, lehtikaalit. Avomaankurkut on nekin sopivan kokoisia syötäväksi, samoin punajuuret.


Perunaa tuntuu tulevan ihan mukavasti, kellariin asti riittää. Porkkanoita on napsittu ohikulkiessa suuhun, vähän harmillisesti ne on jotenkin "monihaaraisia", ei saisi olla kranttu, mutta vaikka ovatkin ihan talviporkkanaa en usko että niitä talveksi säästelen tuon monimuotoisuuden vuoksi. Sen verran löytyy laiskuutta, että talvella porkkanan on oltava helposti kuorittavissa. Luulen että ovat kärsineet aluksi kuivuudesta ja siksi ovat tuollaisia ruppanoita.


Jostain pitäisi repiä aikaa punajuurten säilöntään. Avomaankurkkua laitoin mausteliemeen jo aiemmin, iski sellainen epätoivo jossain kohden, että mahtaako omia kurkkuja kuitenkaan tulla riittävästi säilöntään asti, joten kävin sitten tilamyynnistä ostamassa, kun oli sellainen sadeilta, että tiesin ehtiväni ne laittaa.  Nyt noita omia kurkkuja on sitten syöty ihan tuoreeltaan pois, ovat tavattoman hyviä. Ja ehtivät sittenkin, vaikka niiden kylvön kanssa luulin olevani kovinkin myöhässä.

Lehtikaali on meille tänä vuonna ihan uusi kokeilu ja mitä siitä sanoisin, kyllähän sitä nyt syö.... Ei tuo mitään suurta suosiota ole saavuttanut, mutta kyllä sitäkin on tarkoitus vähän pakastimeen napsia talven varalle, eiköhän tuo kauppansa tee. 

Jotenkin tämäkään kesä ei ole mennyt ihan kuin sen ajateltiin menevän. 

Jonkun verran olen saanut puutarhasta marjoja kerättyä pakkaseen, mutta varmaankin yli puolet on jäänyt puskiin ja niitä on sitten syönyt linnut, supit ja kauriit. Aikasyöpöksi tuli tuossa kesken kaiken meidän tilalle johtava silta. Siitähän joku sanoi jo paikan ostaessamme 13 vuotta sitten (onko siitäkin jo niin pitkä aika??) että se pitäisi kyllä heti uusia, hajoaa ihan noille sijoilleen.

Tässä kulkee valtaoja, kolmella kantilla ja sen ruoppaus oli tänä kesänä ajankohtainen. Siinä ojan kaivuun yhteydessä, en oikein tiedä kuka sen ensin sanoi, että tuo meidän silta, joka näyttää siltä, että hajoaa justiinsa, pitää nyt samassa yhteydessä uusia. Todella typerä idea oli tarttua sitten tuohon, että se pitää nyt samalla uusia. Näin jälkikäteen ajatellen, varsinkin kun meillä meneillään oli jo traktorin nostolaite remontti, joka sekin eteni hyvin hitaasti, kun moisessa urakassa ei kumpikaan koskaan ole ollut, niin tulee oltua yli varovainen ja yli hidas. Ja ne tuumakoot tämmösessä maassa, jossa pyöritään millien kanssa, kun joku hajoaa, niin uutta ei saa mistään, tulee taas vastaan koronat ja brexitit ja vaikka mikä. Yhtä mutteria saatetaan metsästää kokonainen päivä isossa kaupungissa, kun joka liikeessä ohjataan seuraavaan liikkeeseen, joskos sieltä löytyisi ja seuraavana päivänä sitten juostaan jonkun stefan perässä.  Vaan se silta. Alettiin pikavauhtia metsästää sopivaa säiliötä siltarummuksi. Varsinainen homma, eli vanhan purku ja uuden rummun paikalleen laitto kävi vajaassa päivässä.



Vanhan sillan palaset upotettiin uuden rakenteeseen, tukemaan maata ja tekemään muotoa. Huomautettakoon tässä kohden, että ei tuo olisi vielä vuosiin hajonnut, vaikka niin pahalta näytti, ihan sai tehdä kaivinkone töitä, että sai rikottua. 

Vaan se loppuhiominen, ettei ne maat valahda ojaan, jotenkinhan se piti tilkitä ja tukea ja kun taas ollaan kummallekin oudossa hommassa, siinä sitä aikaa tuhraantui. On lapioitu ja kärrätty soraa pois, kaivettu ja kärrätty nurmitupasta tilalle, tasotettu, mitattu, laskettu ja lapioitu taas ja kärrätty lisää. Vaan kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa vatupassissa olemaan.  Vaan kun käsipelillä on pitkälti tehty ja päivät oltu töissä, niin meneehän sitä aikaa. Tuohon nurmituppaiden päälle tulee seitsemän ja puoli metriset 25x25 pilarit vaakatasoon tukemaan koko rakennetta ja niihin saadaan myös kaiteet kiinni. 


Uusi rumpu on halkaisijaltaan vanhaa valettua isompi ja vielä huomattavasti isompi, mitä kaupunki edellyttää, sellaisetkin asiat kun pitää kaupungilta kysyä, aiemmin ely-keskukselta. Samalla siirrettiin pihaan päin, nimittäin ruoppausten myötä tuo ojan perkule siirtyy myös aina pihaan päin, eli tonttikin pienenee.... Mutta tällä pihaan päin siirrolla saatiin myös tienpäätä leveämmäksi ja se oli hommassa yksi tarkoitus, että mahtuu isot autot paremmin kulkemaan, joskus tänne on pakko päästä myös tukkirekalla.  

Tässä siltatouhussa on sitten jäänyt toissijaiseksi kaikki muu, kun ei määräänsä enempää jaksa.  Jos ei töissä tarvisi käydä, niin olisi 8 tuntia päivässä enemmän aikaa kotitöille. 

Ja vakavasti puhuen, siinä kesän korvalla ja toistamiseen kesällä, kun odottelin pääsyä tutkimuksiin, ehdin ajatella, että jos tämä kaikki nyt sitten olikin tässä, niin mitä sitten olen elämässäni saanut aikaseksi? En niin yhtikäs mitään. Löin siinä sitten itteni kanssa vähän niinkuin päivämäärän jo lukkoon, että jos tästä nyt selviän, niin milloin on se irtisanomispäivä. Ei se päivä nyt ihan heti ole, mutta vähän helpompi on olla ja suunnitella tulevaa, kun on päätöksen tehnyt.

Yöt on jo kääntyneet kylmiksi ja sen on tehneet myös päivät viimeisten kuun kääntymisten myötä. Syyskuun ensimmäisenä piti autosta krapata lasit ensi kertaa ja niinpä illalla keräsin tomatin raakileet sisälle, josko kypsyisivät, edes osa. Ei paljoa, mutta aika paljon kuitenkin. Vasemmalla evakot, niistä yksikään ei punota ja oikealla savitaipaleet, joita on jo maisteltukin. 


Lauantai aamuna oli ollut ihan kunnon pakkanen, ei tarvinnut arvailla, että "onkohan ollut pakkasella" , vaan kurkut ja kurpitsat, ne herkimmät oli ihan löllöä, mutta myös perunanlehdet ja -varret oli ottaneet nokkiinsa. Katkoin varret ja keräsin pois, perunoista saa kuori vielä vahvistua. 

Siinä missä yöt ja päivät on kylmiä, saadaan kuitenkin nauttia kauniista auringonlaskuista

Ja sumuisista, utuisista aamuista





Muiden kuulumiset voit käydä lukemassa linkkien takaa:


Kasvuvyöhyke 1

Jovela                                                                Nina Sointu 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti                                         Tsajut                                              Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                                                     Harmaa torppa                             Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo