2.5.2022

Toukokuun ensimmäinen maanantai

Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.

Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi: 

Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.

Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.



Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla, aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty.  Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta elämää ja onnistuu leviämään muualle.

Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa

Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron perään.

Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat lausahdukset:

”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä mitä te syötte on halvempaa ostaa”

”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa menee, kai teillä sähkösauna sentään on”

”mitä helvetin rännivesiä”

”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko hakkee kaupasta uuden”

Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.

Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva paikka tai henkilö

kuva: Ulla-Maija Takkunen

Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti ymmärrettävää.  Puutarha näyttää juuri siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän. 

Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen

Kylänpään kotilan sivut

Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast


Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tontti, tupa ja lupa              

Pilkkeitä Pilpalasta  

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                       

Rakkautta ja maanantimia                  

Caramellia 

Villa Varmo                                  

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala                                        

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


4.4.2022

Huhtikuun ensimmäinen maanantai

 

Huhtikuun ensimmäinen maanantai, yhteiskirjoitus #suuntanaomavaraisuus -sarja tsajut ja korkealan ohjastamina jatkuu jälleen. Aiheina, teurastus ja lihan käsittely, asioita, joita kannattaa miettiä ennen kuin ottaa eläimiä. Omalta osaltani tämä on nopeasti kerrottu, eläimiä meillä ei kissojen lisäksi ole, juuri siksi ole, ettei ole osaamista eläimen lopettamisesta ja lihan käsittelystä. Kanalta nyt varmasti saisin hengen asiallisesti pois, mutta mieluusti saisin siihenkin oppia. Paikalliselta metsästysseuralta voisi tietysti kysyä, saisko hirven tai peuran paloittelua tulla katseluoppilaana seuraamaan. 

Toisena aiheena TOP5 kasvia kasvimaalle, tai jos saisi kasvattaa vain 5 eri kasvia, mitkä ne olisivat? Tämä onkin itselle läheisempi aihe ja vieläpä ajankohtainen, näin kevään kynnyksellä. 

Keväthän aiheuttaa aina pienen sekoamisen, jo silloin, kun se on vasta lupauksena uudessa kalenterissa, eli siinä tammikuun alkupuolella viimeistään alkaa siementen tilaaminen ja ennen kuin tilatut siemenet on saapuneet, ihan varmasti johonkin kauppaan on jo hilattu näkyville siemenhyllyt, josta onkin sitten pakko kahmia mukaan vähän sitä ja tätä ”olikohan tätä kotona ennestään, hitto kun en muista, no, otetaan nyt pussi varoiksi”. Ja niinhän siinä sitten aina käy, kun sitä lopullista inventaariota aletaan tehdä, että maat loppuu kesken! 

Vaan se TOP5, eli mietiskelin maailmantilannetta huomioiden, mitä sitten pistettäisiin ja vaikeaahan se oli, jos vaan 5 pitäisi valita. En niinkään ajatellut ja arvioinut ravintoarvoja, joihin joku fiksumpi varmaan tukeutuisi, vaan mietin lähinnä valmiita ruokia ja monikäyttöisyyttä. 

Valitsin kasvit sillä oletuksella, että saatavilla on yhä voita, kermaa, yrttejä, mausteita ja lihaa ja päädyin seuraaviin kasvatettaviin:

Peruna, ehdoton ykkönen, sitä kun voi syödä monessa muodossa, keitettynä, sittemmin paistettuna, muussattuna ja kypsennettynä uunissa tai grillissä.

Porkkana, kakkonen, menee raakana monen muotoisena ja kypsentää voi samaten monella tapaa, kuin perunaakin.

Sipuli, kolmosena. Ja nämä kolme ensimmäistä peruna, porkkana ja sipuli ovat sopan runko, ja lohkottuna kypsyvät uunissa vähän erilaiseksi herkuksi. Ja erityisesti perunan kaverina ehdoton, on se peruna sitten muusina, kokonaisena keitetty tai paistinperunoina, aina kuuluu sipuli mukaan.

Punajuuri on nelonen, osa uunikasviksiin ja osa etikkasäilykkeeksi. 

Avomaankurkku viidentenä, etikkasäilykkeeksi. 

Siinähän ne ja tosiaan en ajatellut mitään ravintoarvoja tahi eksotiikkaa. Jos alussa mainitsemistani (voi, kerma, yrtit, mausteet ja liha) puuttuisi vaikkapa liha, luultavasti vaihtaisin kurkun papuihin, paitsi jos olisi luvassa ihan hurja sienisato. Vaan kun ei koskaan etukäteen tiedä onko vaiko eikö.

 

Kuulumiset:

Kuukausi sitten kirjoittelin polttopuiden teosta ja siitä miten hommia on koitettu painaa pieni pelko perseessä, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Ja sittemmin alkoikin tapahtua. Ensin joutui kuopus kipujensa kera päivystykseen ja sieltä vuorokauden odottelun jälkeen leikkaukseen, josta piti taasen lähteä kotiin parin tunnin päästä, vaan kaikki ei mennyt ihan putkeen, pari tuntia venyi pariin vuorokauteen ja kuumeisena kotiutus! Eli toipumaan tänne meille, niin oli apua saatavilla. Siinä kohden jo vähän soi varoituskellot, että miten ihmeessä kuumeinen laitetaan kotiin ja kyselinkin, että tehtiinkö k-testi, ei tehty. Että semmoista terveydenhuolto sitten. Oltiin sitten kaikki ison K:n kourissa, no ei siinä mitään, pari vuottahan sitä ehdittiin odottaa ja pelätä, nyt se, tai ainakin yksi sen versio on koettu ja hengissä selvitty jokainen. Eikä kuopuksen leikkauskaan ihan putkeen mennyt, sairaalaan on palattu muutamasti ja sairasloma venynyt kuukauteen, vaikka kaksi viikkoa piti hyvin riittää. Esikoisen perhe kärvisteli ison K:n läpi jo helmikuun lopussa, eli ollaan nyt kaikki ”suojattuja” ja voidaan huoletta kulkea ilman maskia ja räkiä muiden päälle. No vitsi, mutta kyllähän sitä taas on siihen menty, että kummeksuvia katseita saa maskin kanssa osakseen. Ei me siitä silti hevillä luovuta.

Puutilanne jäi sairastumisen myötä kuitenkin hyvälle tolalle, vaikka molemmat kesken hommien lähtikin sisälle ihmettelemään, kun niin väsyttää ja totesi itsensä olevan kuumeessa. Tuo kuume oli muuten outo sekin, ei mitään vilunväreitä tullut, pelkkä uupuminen vaan ja siten sitä kuumetta oli kuitenkin yli 38. Reilu motti jäi sairastuessa halkematta ja yhteensä tulevat riittämään yhden talven tarpeiksi pirtin lämmitykseen. Kun ne viimein viikonloppuna haljeltiin nekin loput



Saunapuita pitää vielä tehdä, ne tehdään pystykuivista kuusista ja niillä nyt ei hätää ole, kun ovat valmiiksi kuivaa tavaraa. Niitäkin pistettiin pari viikonloppuna nurin. 



Lumet meiltä on suurilta osin lähteneet, mutta lisääkin on saatu, samoin ilmat ehti taannoin jo olla kovin lämpimiä, auringossa ihan pariakymmentä astetta, mutta taas ollaan vaivuttu johonkin kylmään jaksoon, eikä päivisin nouse lämpö paria astetta ylemmäs edes auringossa. Niissä kohdin pihaa, johon talvella tuli lapioitua isompaa kasaa, on vielä toista metriä lunta, nurmikolla on paljaita paikkoja, mutta kasvimaa on lumen peitossa edelleen.

 

Ja mitäpä se olisi kevät ilman muuttolintuja, ihan ensimmäiset havainnot olen autuaasti unohtanut kirjata, mutta laitan tähän ne päivät kun johonkin olen jotain raapustanut:

Joutsenet 2.3. (ei olleet ensimmäisiä)

Töyhtöhyypät 17.3. (näköhavainnot, ääniä kuului jo muutaman päivän aiemmin)

Mustarastaista ei voi sanoa mitään saapumisaikaa, koska yksi kävi lähes koko talven syömässä lintulaudalla, nyt niitä on kymmenkunta, kuka niistä tietää onko ne talvehtineet missä. Laulamaan alkoivat 14.3.

26.3. Peipposet

29.3. Kurjet


Muiden omavaraisbloggareiden linkit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela                          Kakskulma                 

Multavarpaan maailma 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat                Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                         Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                    Luomulaakso 

Metsäläisten elämää            Sanni ja farmi 

Vyöhyke 4

Korkeala                       Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


7.3.2022

Maaliskuun ensimmäinen maanantai

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus postausten aika. Aiheena piti olla ”kaksi vuotta nykyistä normaalia”, mutta maailman nykytilanteen vuoksi aiheeksi vaihtui viimetingassa lennosta ”miten lisätä omavaraisuutta?” ja kuukauden kuulumiset. Luotseina toimivat monivuotiseen tapaan Tsajut ja Korkealan Isäntä, kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden postauksiin, antoisia lukuelämyksiä 😊

Kohta kuluneet kaksi vuotta ovat muuttaneet maailmaa ja omaa elämää suuresti. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa ovat muuttaneet maailmaa ja omaa suhtautumista entistä enemmän, tai pikemminkin vahvistanut vanhoja ajatuksia.

Minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tämän hetken tilanne ja kuinka pitkälle se jatkuukaan, tulee vaikuttamaan vuosikausia eteenpäin. Vaikka tilanne ratkeaisinkin rauhaan, tapahtumien seuraukset tulevat tuntumaan pitkään, eikä kaikkien näiden parinkaan yhä jatkuvien korona vuosien jälkeen tule mikään olemaan ennallaan. Jo ensi talvena saattaa kauppojen valikoima olla hyvinkin rajattua ja monista artikkeleista todellinen pula.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä, miten lisätä ainakin ruoka omavaraisuutta tai jopa aloittaa ihan nollista.

Unohda kasvatuksessa ajatus neliöistä ja keskity kuutioihin!

Kerroksia, päällekkäisyyksiä, kypsymisen ajastusta.

 

Maata ei tarvitse olla hehtaaritolkulla, pienellä tontilla/rivitalopihalla voi kasvattaa kerroksittain. Omenapuun alle mahtuu marjapuska, jonka alle voi istuttaa mansikoita, nämä kaikki kypsyvät eri aikaan, kaikista ehtii saada satoa tuhoamatta ja tallomatta viimeistä kypsyjää.

Betonipaljut, ämpärit, ruukut ja amppelit ovat oivia kasvatuspaikkoja, amppeleita voi ripustaa myös puiden oksille. Betonipaljussa on riittävä multatila perunoille, kurkuille, kurpitsoille ja tomaateille, jos pohjaan iskee muutaman reijän ei ole vaaraa liikakastelustakaan. Ja perunahan ei vettä tarvitse kuin keitettäessä 😊.

Kuva: Kodin Pellervo


Kasvihuone ei ole välttämätön esim. tomaatille, avomaanlajikkeita löytyy siitäkin. Lämpimät seinustat soveltuvat hyvin niin tomaatille, kuin viinirypäleille.

Nyt ehtii vielä hyvin miettiä ja valmistautua siihen mitä kesällä/syksyllä haluaa itsekasvattamaan nauttia. Tee naapurin kanssa yhteinen suunnitelma, vaihtakaa siemeniä/taimia/satoa keskenänne.


Mieti omat tarpeesi ja toimi niiden mukaan

Jos et syö sipulia, ei sitä kannata kasvattaa.

 

Luonnonyrtit puskevat pintaan jo aikaisin keväällä, niitä kannattaa hyödyntää ja jättää kaupan aneemiset salaatit kauppaan. Ja syksyllä kannattaa suunnata metsään: sienet ja marjat odottavat kerääjiä. Muista, että poimit vain varmasti tunnistettuja kasveja, marjoja ja sieniä. Käy yrttikurssi, marjakurssi ja sienikurssi – tai edes jokin niistä, toimi kaverin kanssa kimpassa, mitä kukakin opettelee milläkin kurssilla ja opetatte toisianne!

Ole realisti, mieti valmiiksi, miten ja mihin säilöt talven varalle. 

Kuivaus, sokeri, suola, etikka, hapatus!



Omat kuukauden kuulumiset:

Vielä tammikuussa kirjoitin, miten tänä vuonna laitetaan vain välttämätöntä kasvamaan ja kesannoidaan osa maasta ja keskitytään maanparannukseen. Niin laitetaan ja keskitytään, mutta viimeaikojen tapahtumien vuoksi maahan laitetaan sitä välttämätöntä vähän enemmän, mitä aluksi kaavailin.  Maanparannusta on silti pakko tehdä, tammikuussa kaavailtu ”Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen” – alkaa ajatuksissa kääntyä myös siihen, että käännän takkini nurin, vedän ostohousut jalkaan ja haen pussimultaa, jota parantelen vielä kompostilla ja bokashilla ja sekoitan savimaahan. Olen nimittäin aina ollut mullan ostamista vastaan, mutta nyt aika ei vaan riitä odotella, että luonto avustettuna hoitaa omaantahtiinsa hommat. Puiden kaadon jäljiltä olen metsästä kerännyt latvuksia ja oksia, ne päätyvät mullan alle lahoamaan, tehdään kunnon lasagne-penkki.

Maahan päätyy kasvamaan ainakin perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuurta. Avomaankurkkua tulee johonkin sekä  tomaattia ja paprikaa myös. Kyllä olen päättänyt lopettaa valitukseni siitä, ettei ole kasvihuonetta ja sovellan, sovellan niin vietävästi – laitan ne vaikka sänkyyni kasvamaan, jos ei muualta nurkista lämmintä paikkaa löydy. Mietin jo leikkimökista repiä laudoitusta yhdeltä seinältä pois ja laittaa siihen lasia tai kasvihuonemuovi.



Helmikuu kului nopeasti, lumimäärä vaan on haitannut vähän kaikkea tekemistä ja jos taivaalta ei ole satanut uutta, niin sitten on ollut kova pakkanen tai mieletön viima ja vaihtoehtoisesti välillä on satanut vettä, perin kummallista talvea on pidellyt, vaan nytpä onkin taittunut jo kevään puolelle, päivisin varjossa on ollut jo jopa +4, vaikka yöllä muutama pakkasaste, niin sulattelee lunta silti ja pakkanenkin sopivissa määrin kuivaa päivän sulatuksia pois. Ja vaikkei nuo lämpöasteet varjossa niin suuria olekaan, mutta auringossa onkin sitten ihan toista, lämpökompostorikin ilmoitti viikko sitten olevansa hengissä ja näyttää huimia +25 lukemia. Jippii! Talvilomaa vietettiin viimeisellä viikolla ja hommat ei juurikaan edennyt, juuri silloin osui kaikki mahdolliset sään vaihtelut tännepäin, mutta toisaalta, emme ole lomaa viettäneet vuosiin, niin ihan hyvää teki olla myös oikealla lomalla, vaikkakin tekemättömät työt painoi mieltä.




Puuhommat on edenneet tasaisesti kelien mukaan, lähes puolet kaadetuista puista on jo saatu ”puutinkille” pätkittynä 90 cm pätkiksi odottamaan halkaisua, osa odottaa vielä metsässä niitä parempia aikoja. Halkaisun makuun päästiin eilen, on vähän sellainen pelko molemmilla persiissä, että kaikki pitäisi saada valmiiksi, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Koronakin vaanii osaltamme yhä jossain, tällä hetkellä hyvinkin lähellä on hyväkuntoista väkeä kaatunut voimattomana petiin eli on vaan ajan kysymys koska omat hommat on taas jumissa.


Alla linkit, joista pääset muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka                       Kakskulma                            Jovela 


Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa                   Sarin puutarhat                     Pilkkeitä Pilpalasta 


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                                         Villa Varmo                            Harmaa torppa 

Majalevon pientila                        Caramellia                             Sanni ja farmi 

Rakkautta ja maanantimia 


Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki                                 Korkeala 


Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila 


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


7.2.2022

Helmikuun ensimmäinen maanantai

#suuntanaomavaraisuus

Taas on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika, yhteispostauksia luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa kerromme kuulumiset ja miten viimevuoden kokeilujen kävi. Heinäkuussa 2021 kerroimme kokeiluistamme näin: *klik*  Tämän kirjoituksen lopusta löydät tuttuun tapaan linkit muiden omavarais bloggaajien kirjoituksiin.

 

Tunnustettakoon, että piti ihan itsekin varmistaa mitä viime vuonna kokeiltiin 😊 Kasveista kokeiluun lähtivät jauhomaissi ja pesusienikurkku. Pesusienikurkun tarinan kerroinkin jo tuolloin heinäkuussa, se oli siis melkoisen lyhyt kokeilu ja he nyypähtivät kuumalla ikkunalla, tähän Jovelan Johanna osasikin kertoa, että pesuhuonekurkkua ei kannata pitää ikkunalla, ne kyllä tarvitsevat valoa, mutta eivät kestä suoraa paahdetta.

 

Jauhomaissia tuli kivasti, vaikken tiedä mitä sillä tekisin, mutta… ainakin ne ovat kauniita

                               


Biolan-lämpökompostori, joka on nyt ensimmäistä kauttaan meillä käytössä. Kesällä tosiaan kaikki vaikutti ihan hyvältä, tyhjensinkin sitä puolilleen jossain vaiheessa, mutta sitten ei lähtenyt enää käyntiin, saattoi olla jo liian myöhäistä se tyhjennys ajankohta, koska heti pakkasten tullen koko höskä jäätyi. Tosin täytyy myöntää, että oli niitä muita kiireitä ja vammautumisia, joten en niin ykkösasiana vahtinut ja hellinyt kompostorin sisältöä. Kaikessa hiljaisuudessa hain bokashi ämpärit keittiön nurkkaan takaisin ja siirryin ihan vanhasta muistista täyttämään niitä. Kevään tullen pitää paneutua jälleen biolanin henkimaailmaan, ottaa pissapotta kauniisti käteen ja käyttöön, eiköhän se siitä.

Mansikoille rakennettu ”suojahäkki” toimi hyvin, se taisi olla niitä viime vuoden parhaita saavutuksia ylipäätään tällä tontilla. Jos siinä jotain muuttaisin, niin katto osuudelle tukirakenteet ja kananverkko. Nythän kattona on vaan ”rastasverkko” – en olisi ikinä uskonut, miten paljon sellainenkin voi kerätä lunta, eli saattaa vielä pettää jostain kohden ennen kevättä. Toivotaan kuitenkin, ettei niin käy!



Puiden kaatoa on pikkuhiljaa aloiteltu, ensi talvi on siis jo mielessä ja tulevaisuus! Vasen jalka on syksyn ja alkutalven tärskyissä muuttunut kovin viluisaksi, mutta aika mukavasti se jo kestää lumihommat ja metsässä rämpimiset, vaikka välillä vähän oikuttelee ja osoittaa varsinkin pitkän rupeaman jälkeen selvää väsymistä ja pientä kipua toisinaan.  Siitähän tämä etätyö (toivottavasti se jatkuu) on mukavaa, että voi huoletta olla polvenlämmittimissä työpöydän äärellä miettimättä näyttääkö se sopivalta vai ei!

 




Tänään päivän pituus on jo 8 h 18 min, se on lähes 3 tuntia enemmän, mitä talvipäivän seisauksena oli. Ja millaisista päivistä sitä onkaan saatu nauttia, tosiasiassa monenlaisista: kylmistä,  harmaista ja tuiskuisista, mutta sitten ne päivät, kun aurinko on hohtanut hangilta ovat kyllä korvanneet harmaiden päivien ankeutta. Tokihan siinä samalla on paljastunut, miten ikkunat jäi pesemättä syksyllä ja kuinka paljon sitä pölyä onkaan kertynyt – vaan pistänpä takin päälle ja kengät jalkaan ja lähden ulos!





 

Tästä pääset muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka                 Jovela                             Kakskulma 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat             Omavarainen elämä              Pilkkeitä Pilpalasta                 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                           Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                 Evil Dressmaker                 Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki             Korkeala

Kasvuvyöhyke 5

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


2.1.2022

Tammikuun ensimmäinen maanantai

Tästä se taas lähtee, uusi vuosi täynnä toiveita, haaveita ja unelmia....

Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen osa omavaraistelijoiden yhteispostausta, jotka julkaistaan kuukauden ensimmäinen maanantai klo 9.00. #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Kuukausittain kerromme omasta etenemisestä/haasteista ja mitä on tehty tai jäänyt tekemättä ja mihin suunnistetaan seuraavaksi....

Tulevaisuutta ei voi tehdä tuntematta menneisyyttä, joten luodaan pikainen vilkaisu taaksepäin: Jos vuosi 2020 on omalle kohdalle kamala: uuden normaalin opettelu jatkuvan etätyön merkeissä, omat sairastelut ja isän kuolema, ei viime vuosi 2021 ollut sen parempi, vaan suorastaan hirveä: kuolinpesän asioiden hoito ja tilan tyhjennys vähensivät voimavarat niin henkisesti kuin fyysisestikin nollille. Kun syksyllä petti lopulta jalka alta, oli pakko jossain määrin antaa periksi ja lyödä joillekkin asioille piste. Omavaraisuuden kannalta niin ikään syksy oli surkea: sienimetsään ei päästy, marjat jäi niinikään puskiin ja metsiin (paitsi mansikat saatiin kerätyksi, kun tulevat niin ajoissa), perunat jäi maahan, polttopuut, edes sirkelöintihommiin minusta ei ollut, mutta luojan kiitos saatiin ulkopuolista apua isännälle sirkelöinti, kuormanteko ja -purkuavuksi, eli polttopuissa on pysytty. 

Tästä voikin sujuvasti siirtyä alkaneeseen vuoteen, josta toivon, ettei mikään mene enää pahemmaksi ja terveys kestää meillä molemmilla. Siinä samassa ne taisi tulla luetelluksi omat heikkoudetkin, eli terveys ja fyysinen kunto on se, mikä pitäisi saada palautettua, edes sinne kahden vuoden takaiseen, mieluummin vielä paremmaksi. 


Kalenteriin alkaa pikkuhiljaa kertyä merkintöjä, mitä pitää muistaa milloinkin tehdä, vielä ei ole kiire, paitsi suunnittelulla. 

Koska kasvimaa oli viime vuoden melkoisesti oman onnensa nojassa, on aika savotta edessä kun lumet lähtee. Maanparannukseen pitää laittaa jokin iso vaihde päälle, maksoi mitä maksoi. Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen, muuten ei tule mitään. Vaikka kompostoreja pöhisee nurkissa muutama, ei se tuotto riitä ja lämpökompostorikin onnistui jäätymään jo alkutalvesta. Ajatuksena on laittaa uusin maa nyt "kesannolle" ja parannella sitä.  Varsinainen kasvatus vanhalla maalla, siihen mahtuu kaikki välttämätön. Eli ei lähdetä tänäkään vuonna mihinkään kokeiluihin, vaan pysytään suoraviivaisena, järkevänä ja vakavana :) Sipulia, perunaa, porkkanaa, punajuurta.... ja ja ja - ehkä tämä sittenkin  r ö y p s ä h t ä ä  käsistä! Ja tekeehän sitä mieli uusia marjapuskiakin, tyrnistä olen haaveillut jo pitkään, Alaskan Erakot (The Last Alaskans) sarjassa pisti silmään Alaskan Vadelma, pikahaulla en vaan löytänyt varmaksi tietoa, löytyisikö sitä suomesta mistään.  

Muitakin haaveita on, kuten heittäytyminen ihan oman onnensa nojaan ja jättäytyminen pois työelämästä. Rahaa toki tarvitsee aina, mutta kuinka paljon ja voisiko sitä saada muulla tavoin, kuin myymällä omat periaatteensa ja arvonsa... Tämän pohjalta mielessä on pyörinyt monta asiaa, niitä pitäisi vaan listata myös paperille ja ynnäillä asioita. 


Tälläisiä pyörii täällä mielen päällä näin vuoden alkajaisiksi. Vaan miten on lähtenyt vuosi käyntiin muilla bloggaajilla, käy kurkkaamassa linkit:


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/tammikuussa-alkaa-kasvatus/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-1.html

Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu2022/

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/unelmana-omavaraisempi-elama-3-1-2022.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/





6.9.2021

Syyskuu 2021

Ollaan päästy syyskuun alkuun ja on taas aika tehdä yhteiskatsaus tilanteeseen postausten muodossa omista näkövinkkeleistä.  #suuntanaomavaraisuus sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Satu Tsajut-blogista sekä Korkealan isäntä. Tässä syyskuun postauksessa kukin kertoo jatkokäsittelystä. Linkit muiden postauksiin löydät tämä kirjoituksen lopusta.


Puutarhan marja- ja omenasato jalostuu meillä pääosin höyrymehuksi ja hilloksi, ne on isännän herkkuja kumpaisetkin. Aiemmin keitin kaiken aina samointein valmiiksi, nykyään mehumarjat päätyy ensin pakastimeen, josta sitä mukaa keitän maijallisen, kun edellinen mehu loppuu, mutta hillot teen yleensä suoraan tuoreista marjoista. Tämä mehunkeitto tapa tasaa työtä ei niin urakkaluoneteiseksi ja koska eri marjat kypsyvät eri aikaan, saa tällä tavoin sekamehua kuitenkin aikaiseksi. Pussitan marjat sopiviksi määriksi jo pakastaessa, jolloin on selkeää ottaa tietty satsi ja se on maijallinen - useimmiten mansikat 2 litran, vadelmat 1 litran, karviaiset 1 litran pusseihin ja punaherukka, jota eniten tulee n. 5-6 litraa per pussi.  Mustaherukka mehu on sairasteluvaroiksi, joskus saatan siihen sekoittaa aroniaa. Toiset laittaa sokerin jo mehumaijaan marjojen kanssa, itse lasken pelkän mehun kattilaan ja lisään vasta siihen sokerin ja kiehautan - sokeri menee silmämääräisesti annostellen.



Hilloiksi päätyy osa mansikoista, vadelmista, omenoista sekä mustikat. Satunnaisesti karviaisia ja raparperia, Mustaherukoista täytyy saada aina myös hieman hyytelöä. Tänä vuonna pihlajanmarjoja on niin valtavasti, että niitä pitää vähän kokeilla varmaan hyytelönä ja ehkä marmelaadina, sekä koettaa kuivata, niin että talvella voi laittaa lintulaudalle, luulisi maittavan lintusille.


Saman reseptin noudattaminen hilloissakin on kovin tylsää, joten on maustaminen  piristää makuja:

Sitruunainen vadelmahillo

2 kg tuoreita vadelmia

1 kg hillosokeria

2 luomusitruunaa (raasta kuoret ja purista mehut)


Vanilja-fenkoli mustikkahillo

2 kg mustikoita

1 kg hillosokeria

1 tl vaniljasokeria 

1,5 tl fenkolinsiemeniä (murskataan)



Joskus innostun myös kuivaamaan mansikka- ja omenaviipaleita - ne ovatkin sitten enemmän omaan mieleeni, talvi iltojen napostelua ja karkin korviketta. Varsinkin mansikat, varmaan suuren nestemäärän vuoksi menevät kuivuessaan kovin pieniin, mutta ovat sitäkin herkullisempia.


Vaikka kesä oli kuiva, nyt on niitä sateita saatu ja sieniä sateiden myötä. Kanttarellit ja sitten myöhemmin suppilovahverot ovat meidän mieleen. Tatteja joskus maisteltiin, muttei oikein innostuttu niistä.  Ensimmäiset kanttarellit päätyvät aina paksuun kastikkeeseen, joka maistuu myös leivän päällä!


Suppilovahverot olen useimmiten kuivannut, mutta pari vuotta sitten innostuin kokeilemaan "pikkelöintiä"  ja molemmat ollaan tykätty myös tällä tavoin säilötyistä suppiksista, myös ihan pikkuiset kanttarellit ovat tähän sopivia.  Sienien ( ja kasvisten) säilömiseen myydään valmiita maustepusseja, mutta itse tekemällä voi niitäkin maustaa oman maun mukaan. 

Suppilovahvero (kanttarelli) säilyke:

1 litra tuoreita suppilovahveroita tai pieniä kanttarelleja

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl sokeria

3 dl vettä

Maustamiseen voi käyttää esimerkiksi punasipulia, sinapinsiemeniä,  mauste- tja mustapippuria,  laakerinlehtiä, 

Sienet ladotaan puhtaisiin lasitölkkeihin, kiehautetaan liemi ja kaadetaan päälle, suljetaan tölkit ja säilytetään viileässä. Anna maustua vähintään yön yli. 



Yrttejä kerään lähinnä keväällä ja alkukesästä. Vuohenputkea suoraan salaatiksi, ja osan kuivaan viherjauheeksi. Nokkosesta osa viherjauheeksi ja osan säilön sinällään lasipurkissa, josta osa menee joskus hiushuuhteeseen ja osa yrttijuomien sekaan. riippuen siitä, millaista tarvetta kullostikin on. Metsämansikan, villivadelman, horsman, mustaherukan lehtiä hiostan yrttijuomaaineksiksi. Satunnaisesti kerään mustikan lehtiä ja kanervan kukkia myös juomien sekaan. Siankärsämöä ja katajanmarjoja riistan mausteeksi. Unohtamatta koivunlehtiä, jotka suodatinpussin sisällä ovat talvella mukavia tuoksun tuojia löylyvedessä. 



Tänä vuonna olen pitkästä aikaa tehnyt myös suitsukenippuja yrteistä ja kukista, eri tarkoituksiin ja tunnelmiin. Kulunut vuosi on ollut raskas ja on alkanut tuntua, että tarvitsen kaiken mahdollisen voiman jaksaakseni räpistellä asiat päätökseen. Näiden kaikkien kerääminen intuition varassa oli jo puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Nippujen valmistaminen on joka kerta ollut hyvin terapeuttista ja tällä erää, jo pelkän säilytyslaatikon avaaminen tuo sellaiset tuoksut nenään, että niiden hengitys tuntuu puhdistavan sielua. 



Tänä vuonna kasvimaa on jäänyt melkolailla kaiken muun taka-alalle, eikä kasvatuksessa ole kuin  perunaa ja sipulia, kokeeksi muutama värikäs maissi. Viimevuotinen tilli oli itse kylväytynyt ja kumina tekee vuodesta toiseen saman tempun. Pesusienikurkut menehtyivät lopulta kaikki ja purjot ovat edelleen jossain hassussa astiassa, eivätkä näin ollen ole päässet kunnon kasvamisen makuun. 

Suurin osa sipuleista on nostettu, kuivattelen ne leikkimökissä, jonka ovi on auki, telineenä toimii kaksi vähän limittäin asetettua kompostikehikon laitaa. Komposti tarkoitukseen olen nuo todennut aivan leluiksi, mutta tässä käytössä ovat oikeinkin mainioita.  Osan olen jo kiertänyt , mutta osa on edelleen kuivumassa (ja osa maassa). Sipulit säilyvät talven hyvin näissä "sadonkorjuu koreissa", jotka pidän leivinuunin päällä. Pariin otteeseen, lähinnä lopputalvesta/alkukeväästä käyn ne läpi, ettei pilaantumista ole havaittavissa. 




Perunoita on haettu suoraan maalta sitä mukaan kun on syöty, varsinainen nosto on tekemättä. Nostopäiviksi koitetaan luonnollisesti valita mahdollisimman kuivat päivät, silti perunat saattavat olla savimaasta johtuen kuraisia. Tavalleen levittelen perunat mahdollisimman kuivalle ja lyhyelle nurmelle hetkeksi tuulen kuivattaviksi. mitä kuivempia, sitä paremmin ne kellarissa säilyvät. Meillä on siis koko talon alusta auki jaettuna huoneisiin kuten asuinkerroskin ja siellä säilytetään perunat ja mahdolliset muut juurekset, samoin kaikki säilötyt hillot, mehut, etikkasäilykkeet. Myös kotivara soveltuvin osin on siellä, sekä arkkupakastin. 

Perunat säilyvät (ainakin tähän astisen kokemuksen mukaan) hyvin, itämistä alkaa kevät puolella tapahtua ja yleensä sinä vaiheessa kesäkuun alkupuolella kun istutan perunat maahan, on loput sellaisia, että kasvukausi mennään kaupan perunoilla. Voisihan niitä vielä syödä, mutta jotenkin on niin mukavuudenhaluinen, saa samalla siivottua kellarin ja aloitettua tuuletuksen. 

Perunat on olleet kellarissa milloin missäkin, joskus pärekoreissa, viime talven kestokasseissa, jotka olin vuorannut sanomalehdillä. Tänä syksynä ne luultavasti päätyvät paperisäkkeihin, niitä kun on siunaantunut jonkin verran.

Viime vuonna teimme "valmiskeittopusseja" joihin perunat, porkkanat, sipulit ja purjot kuorittiin, pilkottin ja esikypsennetiin valmiiksi yhden kattilan kokoisiksi annoksiksi pakastimeen. Oli aikamoinen työ, mutta kyllä oli kiva myös kiireessä ottaa käyttöön. 

Lihaa emme tuota itse, vaan haemme sitä yleensä naapurikylän tilalta isomman erän kerralla pakastimeen, samoin saamamme riista säilötään pakastamalla. Pakastin on tietysti epävarma keinoa säilöä mitään, mutta toistaiseksi mennään sillä. 


Muuten meidän aika on mennyt kuolinpesästä tavaroita hakien  ja korjaten kalustoa siihen kuntoon, että niitä pystytään tänne meille siirtämään. Renkaita ja osia on uusittu, öljyjä, suodattimia vaihdettu, nippoja vaihdettu ja rasvattu. ja vähän pesty jotain vuosikymmenien saasteita pinnoista pois. 



Elokuun sademäärä 189 mm


Linkit muiden postauksiin:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/