4.11.2019

Suuntana omavaraisuus 10


On jälleen omavaraistelijoiden yhteispostauksen aika, mukaan on lähtenyt mukavan iso joukko kirjoittajia. Tällä kertaa kerromme, mitä opimme kuluneesta kaudesta ja se mitä teemme talvella. Kirjoitukseni lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Teoriassa opein tällä kaudella, että pitäisi hyödyntää syyskylvöä ja järjestää sadeveden keruu paremmin hallintaan. Vuosi sitten syyskylvö ei käynyt edes mielessä, muttei se olisi ollut mahdollistakaan, koska isompi kasvimaa tehtiin vasta keväällä. Ja todellakin teoriassa tämänopein, käytännössä, esimerkiksi valkosipulit odottavat yhä maahan laittoa, viikolla ei ehdi, kun pimeys iskee niin nopeasti töiden jälkeen päälle ja suurin murhe on aina pirtin lämmitys ja viikonloppuna valoisaan aikaan on sitten niin paljon kaikkea tehtävää, että siirtyvät ja välillä unohtuvat. Porkkanan siemenetkin on hankkimatta. Pakkasia täällä on ollut, mutta maa on vielä sula, se vähäinen lumi mitä aika ajoin on tiputellut, on sulannut parin tunnin sisällä aina pois, tiet on silti useimmiten aamulla liukkaat.

Vanhastaan pyrin noudattamaan kuun liikkeitä, vaikkei kuukalenteriin sinällään uskoisi, jaksottaa se työtä mukavasti. Kun jaksottaa esim. kitkemisen kesällä aina alakuulle, ei sitä tarvitse tehdä jatkuvasti ja siinä parissa viikossa ehtii käydä maan lävitse kokonaan. Sitten pari viikkoa voi keskittyä melko hyvin muihin juttuihin. Nämä jaksotukset on hyviä, ei ehdi alkaa mikään homma alkaa maistua puulta, kun sitä ei tarvitse tehdä joka päivä.

Sinällään kausi tuntui alkukankeuden jälkeen hyvältä. Ensin oli epätoivo, koska kaikki kylvöt ja istutukset oli osaltamme myöhässä, odottavan aika oli pitkä, että taimia alkaisi puskea pinnalle. Koska tämäkin kesä oli melko kuiva, kastelussa oli opettelua, mikä on sopivasti. Mikään ei kuivunut, mutta luultavasti kastella olisi saanut vieläkin enemmän. Elokuussa tulee aina se kuollut vaihe, kun ei tahdo itsestään saada enää irti mitään, kaikki on liian isoa ja rehevää. Toisaalta rehevyys pitää sitten rikkojakin kurissa mukavasti.



Mikään ei oikeastaan ole pahasti kesken, talvi saa tulla, kun on tullakseen, tietysti aina jotain voi nyppiä. Pyrin noudattamaan luonnon tapaa, luonnossahan maa ei ole koskaan paljas, vaikka kesällä olikin katteesta suuri pula. Maalle on kannettu purua ja lastua, mitä kesän värkkäilyistä on syntynyt ja mitä puusuulin pohjalle aina talven jäljiltä kertyy, puiden lehtiä ja muuta haravointijätettä pihasta, vaikka olenkin laiska haravoimaan, mutta omenapuun lehdet tulee useimmiten kerättyä pois ja satunnaisia koivun lehtiä. Syntyneet bokashit on kaivettu maahan ja tuhkaa levitelty sinne tänne. Tätä maan peittelyä jatkan, niin pitkään kuin maa pysyy jotenkin lumettomana ja bokashin osalta sulana. Keväällä juuri mitään näistä maalle kannetuista ei ole enää kokonaisena, mutta maassa on noin millin kerros humusta. Tiedän, että moni hakisi ostokuorman hiekkaa ja turvetta ja vaikka mitä mustaa multaa saviseen maahansa. Minä en kokisi sen jälkeen olevani yhtään sen parempi kuin tehotuottaja. Minulla on aikaa auttaa luontoäitiä tekemään oma työnsä - hiljaa hyvää tulee. Näin tiedän varmaksi mistä maani koostuu ja mitä siinä on.  

Mikä suunnitelmista toteutui ja mikä jäi toteutumatta? Marjapuskat siirrettiin kevällä kuten pitikin, mutta vähän eri paikkaan, mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli.  Mansikoitakin istutin, mitään satoa niistä ei tullut, muutamia raakileita kyllä näin, mutta ne katosivat aina luultavasti lintujen suihin. Aidat on yhä tekemättä ja puun taimet istuttamatta - siirretään ensi vuoteen johonkin tulevaisuuteen. Suunnitelmakuvassani näytti olevan alue, joka piti myöskin kääntää, mutta sekin on jäänyt tekemättä. Niiltä osin on suunnitelma myöskin kääntynyt, että ehkäpä siihen kohtaan olisikin viisaampi tehdä komposti? Ensi keväänä aloitan kaiken paljon aikaisemmin. Ja ne mansikatkin on kamalassa ahtaudessa, niille pitäisi oikeastaan tehdä uusi maa ja siirtää ne nykypaikaltaan pois. 

Kaiken kaikkinen alkoi hymyilyttää, olen tuon suunnitelmani loppuun kirjoittanut "Onnistuessaan tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jonain syksynä huomaamme olevamme vähän enemmän omavaraisia ruuan suhteen." - vaikkei suunnitelma onnistunutkaan kokonaisuudessaan, olemme kuitenkin tänä syksynä jo paljon omavaraisempia ruuan suhteen, kuin aikaisempina vuosina. Taputan itseäni olalle ja teen sen usein :).


Talvikausi on jo osittain alkanut, ainainen puunkanto, lämmitys ja pimeys. Miehellä on tukkikärry työnalla, mutta hän epäili ettei se valmistu täksi talveksi koska A. ei minkäänlaista kokemusta metallitöistä, B. työ on tehtävä ulkona kylmässä. Eli suunnitelmissa on tietenkin myös puiden kaato, telous, kärräys ja halkelu talvikaudella, se on perinteisesti enemmän niitä alkuvuoden juttuja. Tosin jos olisi oikein reipas, voisi metsää käydä jo taimien ja muun aluskasvillisuuden poiston osalta läpi. Itse olen kuin huomaamatta siirtynyt jo pikkuhiljaa sisähommiin enemmälti, kesällä en ehtinyt ollenkaan lankojen värjäyksen äärelle, mutta nyt on syntynyt joitain sävyjä ja kokeiluja langalla, joka on minulle aivan uusi tuttavuus: 100 % villalanka, samalla kuitenkin pieni määrä tuttua seiskaveikkaa, että olen nähnyt sävyeron. Koko villassa sävyt ovat olleet selkeästi pehmeämpiä. Olen myös pitkästä aikaa kaivanut kutimen esille ja alkanut viimevuonna värjätyistä seiskaveikoista kutoa, ensin valmistui kynsikkäät (metsästäjän käsineet, sanoi erityinen) ja nyt on työnalla villapaita itselleni. 

Tämä loppusyksy on muuten ihanaa aikaa, kunhan ei sada vettä. Metsässä on mahtava kulkea, kun pakkasta on pari astetta. Tuskin koskaan kyllästyn metsässä kulkemiseen ja luonnonihmeiden ihasteluun. Joitain suppilovahveroitakin on vielä löytynyt kopparin pohjalle. Vaikka alkusyksystä vaikutti siltä, ettei sieniä juurikaan saada säilöön, on niitä kuitenkin kertynyt melkoinen määrä, vähän kerrallaan.



Kellojen siirto talviaikaan viikko sitten aiheutti sen, että olen yhtä väsynyt kuin tämän lapion varsi :)

Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!



Muiden postaukset löydät näistä linkeistä:

7.10.2019

Suuntana omavaraisuus 9


Kuukausi on jälleen vierähtänyt ja on jälleen yhteiskirjoituksen aika, aiheena tällä kertaa omavaraisuuden eteneminen ja sato. Kirjoituksen lopusta löydät linkin muiden bloggaajien kirjoituksiin. Näistä kuukausittaisista kuulumisten vaihdoista on tullut aika kiva "tapahtuma" - aivan kuin istuttaiin saman pöydän äärellä ja juteltaisiin.


Jostain syystä aina elokuun lopussa  minulle tulee sellainen väsähtäminen, ei oikein jaksa kitkeä, eikä mitään muutakaan ja niin kävi tänäkin vuonna. Sitten kasvimaa näyttää ylirehevältä ja ihan kuin siellä ei olisikaan kuin rikkaruohoja - vakka todellisuudessa onkin vaikka mitä.  Tarkoituksena oli pitää kovasti kirjanpitoa kaikesta, huomaan, että senkin kanssa on vähän miten sattuu.


Varsinainen, isompi kasvimaan tyhjennys osui tuonne parin viikon taakse, oli oikeastaan pakko, kun jatkuvasti sataa lotisti vettä ja kun ei satanut oli pakkasta yöaikaan. Elokuun alkupuolesta asti on syöty omia perunoita, sipuleita ja porkkanoita, enimmäkseen kulutus on ollut perunoissa, mutta on myönnettävä, että muutama kerta on pistelty kovalla halulla myös makaroonia ja paristi ostettu hävikkiruokaa työmaan ruokalasta.  

Sipulia oli kasvamassa vain yksi pussi tavallista ja yksi pussi punaista, niitä on ensi vuonna laitettava runsaasti enemmän, varsinkin tavallista, sitä kuluu meillä lähes joka ruokaan ja raakanakin toisinaan, punasipuli on vähän enemmän sellainen salaattiversio, mutta sen kuorista saa lankoihin kivan värin.
.


Perunoista, joita tosiaan jo syöty pitkät pätkät sato muodostui vähän oudonlaisesti, tai ainakin toisin kuin kuvittelin muodostuvan. Olin laittanut osan niitä kaupasta ostettujen ruokaperunoiden itäneitä pussinloppuja joita jääkaapista löytyi, taisin jokun pussin vielä erikseen osataa tarkoitukseen. Oli punaisia Rosamundana ja Bellarosaa, perinteisen väristä Nicolaa ja Afraa. Toisella laidalla taasen oli ihan oikeaa ostettua siemenperunaa, uteliaisuudesta kokeena violettia Violet Queen ja  vaaleaa Challangeria. Kuvittelin, että suurin sato tulee tietysti niistä varsinaisista siemenperunoista ja suoraan maalta syötiin niitä ruokaperunasta kasvatettuja, joiden isoa kokoa ja määrää hämmästelin, yhdestä varresta sai kattilan täyteen ja vähän ylikin. Olinkin ihan varma, että siemenperunoista tulee sitten paljon enemmän, ainakin jouluun asti päästään niillä. Ja paskanmarjat! Ikinä koskaan milloinkaan en osta enää erikseen mitään siemenperunoita. Jostain syystä muutenkin tuli vähän sellainen fiilis, että ensi keväänä perunaa pistetään ajoissa maahan, mutta sillä mielellä, ettei sitä säilötä talveksi. Katsotaan sitten mitä mieltä ensi keväänä, sinnehän on pitkä matka... ja näillä suunnitelmilla on tapana unohtua ja muuttua.


Pitkästä aikaa nostin myös kaikki maa-artisokat ylös ja istutin muutaman uudelleen.


Punajuuria on vielä maassa, osa on syöty. Aluksi vähän ihmettelin, että mitä nillä teen, kun en oikein keksi kuin etikkaan säilöä, sitten muistin lapsuuteni inhokin, Lindströmin pihvit. Yllätys, yllätys, ne sitten osoittautuivat suureksi herkuksi, molempien mielestä. Loputkin on tarkoitus kerätä maalta ja keittää pakkaseen valmiiksi pienittynä sopiviksi annoksiksi.. Porkkanoitakin tuli mukavasti, erehdyksessä olin ostanut sellaisia siemeniä, joiden porkkanat ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, vain tuorekäyttöön, niitä on sitten napsittu maalta suoraan suuhun, samoin kuin lapsena.



Ylläreitäkin oli, koska kylvöni olivat niin myöhässä, kesäkurpitsa, jonka lehdet menivät useampaan kertaan pakkasen myötä, jo heinäkuun alussa, sitten elokuun alussa ja lopussa, sehän kukki hienosti, mutta jotenkin olin asennoitunut, ettei satoa kylmyyden vuoksi tule. Kun sitten syyskuussa isompi pakkanen taas vei lehdet, totesin maassa killittelevän pieniä kurpitsoita, joista tosin kaikista toinen puoli oli saanut pakkasta. "muista esikasvattaa kurpitsat" -kirjoitan itselleni ylös.


Kasvukartastossani lukee myös: retiisi, moneenkin kertaan, lehtikaali, palmukaali, keräkaali - mikään näistä ei noussut ylös - tosin ainakin osa oli vanhoja siemeniä. Nauriistakaan ei näkynyt mitään. Maissi nousi ja kasvoi hyvin, vaikkei valmista tullutkaan "esikasvata maissi", kaikki kukkien siemenet taasen itivät, kasvoivat ja kukkivat, ainoastaan asterit ei ehtineet kukkia, mutta ruiskaunokit kukoistivat senkin edestä ja harjaneilikka rehotti, sehän kukkii sitten vasta ensi vuonna. Purjosipuli, jonka senkin laitoin suoraan maahan on nyt sellaista alle sentin vahvuista "esikasvata purjo". Monivuotista ruohosipulia on myös alyttömästi, joten ajattelin tehdä jotain kahden sipulin liitto -suolaa. Sokerihernettä tuli suuhun napsittavaksi, mutta salkopapu ei ehtinyt kuin kukkia. Lipstikkaa olen kuivannut kohtuulliset määrät talven varalle.

Ensi vuotta ajatellen pitää todella järkeistää asioita, mitä todella tarvitaan ja paljonko, sekä se, että mitä täytyy ja pitää esikasvattaa. Ja jonkinlaisia suojakatoksia pitää myös tehdä aremmille kasveille, kun noita alle nollan aamuja täällä on kerran keskellä kesääkin.


Omenoita tänä vuonna on tullut mielettömän paljon, valitettavasti niitä meillä ei juurikaan hyödynnetä kuin hilloksi ja suoraan suuhun. Toisaalta riistanruokintaan metsämiehet niitä hakevat mielellään. Luumusato on myös ollut valtava, meillä ei ole itsellä yhtään luumupuuta, mutta isän puista olen saanut hakea, niitäkin on syöty sinällään ja osa hillottu.


Aamut ovat tosiaan jo pakkasen puolella, huuru jatkuu nurmella ja katoilla pitkälle päivään, muuttolintuja on mennyt jo iso osa kohden etelää, oikeastaan meilläpäin odotetaan jo ensilunta. Monet ovat ennustaneet, että tänä vuonna se tulisi aikaisin - en pidä ajatuksesta, koska se tietää pitkää talvea. Lämmityskausi on kuitenkin jo avattu, ei vielä täysillä lämmöillä, mutta joka päivä on valkeeta kuitenkin pidettävä. Mutta eihän tässä vielä talvi voi tulla, kun paras suppiskausi tuntuu olevan vasta alkamassa!? Vai mitä?


Muiden omavaraisbloggareiden tämän kuun kirjoitukset pääset lukemaan näistä linkeistä:

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-9/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus-9…

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/syksyn-kuulumisia…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele…
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti…
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti…
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa 
https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9.html





2.9.2019

Suuntana omavaraisuus 8

Taasen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteiskirjoituksen aika. Aiheena tällä kerralla eteneminen omavaraisuuden suhteen, sekä kierrätys- ja uusiokäyttö ideat puutarhassa ja siihen liittyvissä töissä. 
Kirjoituksen lopusta löydät linkin muiden bloggaajien kirjoituksiin.


Vielä elokuun alussa mietittiin, tuleeko mitään satoa ollenkaan ja yritettiin pinnistellä leveää hymyä sen varjolla, että kasvimaalla kuitenkin vihertää ja ainakin kukat ovat innostuneet kasvuun. Tuon kurjan alun jälkeen onkin sitten kaikki muuttunut, sadetta on saatu melko tasaisin välein, eikä yöpakkasia ole enää ollut. Kurpitsat ovat lykänneet uudet lehdet paleltuneiden tilalle ja kukkineet runsaasti, Satoa siitä ei taida tulla, mutta se näyttää komealta :)

Samalla kun lomat loppuivat ja aloiteltiin työt, siirryttiin syömään omalta maalta perunoita. Minähän istuttelin niitä kahdessa eri vaiheessa, väärään ja oikeaan aikaan kuukalenterin mukaan. Nyt on syöty niitä väärään aikaan istutettuja. En enää tiedä mihin uskoa, varressa saattaa olla vain yksi, kaksi tai kolme perunaa, mutta kooltaan ne ovat kohtuullisen isoja. Vielä en ole edes katsonut niitä oikeaan aikaan istutettuja, että mitä niiden juuristossa on. Ylipäätäänhän kaikki kylvöni olivat myöhässä, kun elettiin jo kesäkuuta. Siitä huolimatta sipulitkin ovat pyrähtäneet reippaaseen kasvuun, kun alkoivat saada sadetta säännöllisesti. Samoin punajuuret näyttävät kohtuu kokoisilta, niitä pitäisi alkaa purkitella, vaan omenat ja sienet vievät nyt ajan iltaisin. Porkkanoita olen harvennellut sieltä täältä, osa on jo syötäviä, toiset todella pieniä.





Muuten elokuu on mennyt töihin totutellessa ja säilöessä. Siinä määrin on tullut keiteltyä hilloja ja hyytelöitä, sekä säilöttyä kurkkuja, että lasipurkit pääsivät loppumaan. Omituista, niin ei muistaakseni ole koskaan ennen tapahtunut. Sain onneksi ystävältäni muovikassillisen hänelle turhia purkkeja, joten pääsin vielä omenoiden kimppuun, ennenkuin kaikki putoavat.  Silti vaikka purkit ovatkin loppuneet, olen tehnyt laskelmia, etteivät kaikki säilönnät tule riittämään koko talvea meillä. Tässä kohden pitää taas muistuttaa itseään kirjanpidosta, että näkee mihin mikäkin määrä riittää.



Hillox on se kurkkusäilöte, johon luotan, sitähän äitikin jo aikanaan käytti. Minimiin etikka ja maksimiin sokeri, niin hyvää tulee.





Kanttarelleja on myös putkahdellut mukavasti esiin, vaikkeivat ne oikein meille talviaikaan pakastuksen jäljiltä maistu, mutta tuoreena, näin syksyllä mikään ei ole sen parempaa, kun omat potut,  hirvenjauhelihapihvit ja kanttarellisoosi. Ja elämä on yhtä juhlaa... 






Ja sitten siihen toiseen aiheeseen, kierrätys ja uudelleenkäyttö puutarhassa. Tämän aiheen voi nähdä niin monelta kantilta, siinä missä toinen kierrättää kompostoimalla keittiö- ja puutarhajätteensä, joka on äärettömän tärkeää, riehaantuu villimpi boheemisiskonsa kierrättämään kaiken puutarhan kautta huonekalujaan myöten, tällöin puhumme ehkä jo romuromantiikasta, mutta sekin on toimivaa kierrätystä monasti ja vaihtoehto uuden, vartavasten johonkin tarkoitukseen tarkoitetun ostamiselle.



Pixabay


Jos tontti sattuu olemaan kovin pieni ja taajamassa, jossa naapuri on kahden metrin päässä aidan takana, ei ehkä voi ihan täysillä irrotella romujenkaan kanssa, mutta vähän syrjemmässä asuessa  onnistuu loistavasti kaikenlainen rappioromanttinen kierrätys, jos siitä pitää. Osa kierrätyksestä, ainakin omalla kohdallani on kait enemmän jonkinlaista koristelua, värin tuomista myös puutarhan puolelle jo aikaisin keväällä, kun kaikki on muuten niin valjua ja väritöntä. Mutta samalla myös sitä, että tavaralla voi elämä vielä jatkua, vaikka se syystä tai toisesta, ei alkuperäiseen tarkoitukseensa enää sovellu.


Eikö olisikin aika kutkuttavaa miettiä, mitä tälläisen portin takaa löytyy? Voisi kuvitella ettei aivan suoria kylvörivejä, eikä säntillisesti kitkettyjä penkkejä? 


Pixabay


Luultavasti puutarhatonttuna hääri variksenpelätti, jolle yleensä mahtuu ne kaapissa kutistuneet vaatteet, eikä ole niin kamalan tarkaa sointuvatko ne lopulta toisiinsa. 


Pixabay


Köynnöstävien kasvien tueksi saattaa päätyä vanhan rullakon laidat, samaan toimeen kelpaavat vaikka toimettoman pinnasängyn laidat, runkopatjan jousisto tai turhaksi ostokseksi osoittanut metallinen kompostikehikko, (joka meillä ehti hetken toimia myös kyläilevän pikkukoiran häkkinä).



Pixabay

Työn alla ja odottamassa aikaa parempaa on myös talon edellisen omistajan jäljiltä vanhat ikkunat, niistä sitten joskus tehdään kasvihuone, voittaa ulkonäöllisesti moneen kertaan kennomuoviset alumiiniviritykset, jotka ensimmäinen tuuli lennättää naapurikuntaan.




Pixabay



Kasvihuoneen lattiaksi päätyvät naapurin puretun navettarakennuksen piipun tiilet. Tiiliä tosin on pinoista lainattu yhteen jos toiseenkin projektiin, niitä on kasvimaan laidoilla, tulipaikan alla ja silloin tällöin joku eksyy pressun painoksi sekä peräkärryn renkaiden eteen jarruiksi.



Pixabay

Portinpielessä kaivoon nojailee vanha vaaleanpunainen naisten pyörä nahkasatulalla. Kesäisin siinä on kukkia ja talvella sarvesta roikkuu lyhty. 


Pixabay

Vanhoja kenkiäkään ei voi niin vaan heittää pois, aina yksi kesä menee kukka-asetelmassa.


Pixabay


Vanhat sanomalehdet ja pahvit päätyvät kasvimaalle polkujen ja reunusten alle, niiden päälle päätyy polttopuiden sahauksesta kertyvä puru, sekä puusuulin siivouksesta jäävä puunkonto. Puuntuhka pesistä päätyy marjapuskille ja kahvinporot pionille, mutta talviaikaan ne sopivat hiekotukseen, kun sellaista tarvetta pihassa ilmenee. 




Vaan hus pois ajatuksen talvesta, sohjosta, pimeydestä ja liukkaudesta, 
nautitaan näistä syyskuun päivistä, 
joissa kesän lämpö vielä viipyilee 
ja luonnon värit muuttuvat päivittäin!





Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin:

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki
Sarin puutarhat
Elämää korvessa https:// ://elamaakorvessa.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699
Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/
Harmaa torppa http://www.harmaatorppa.fi/2019/09/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-8.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti…
Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele…
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/…/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341




30.8.2019

Lähimatkailua

Aina elokuun alkupuolella järjestetään Ulvilassa perinteiset keskiaikaiset Hansamarkkinat, joita on järjestetty jo vuodesta 2010. Ulvila on kaupunkina ollut olemassa jo keskiajalla, vaikkakin Ruotsin alaisena ja sijainnut Kokemäenjoen suulla, jolloin se on kauppapaikaksi ollut erinomainen sijainniltaan. Sittemmin maan kohotessa, hiljeni kaupankäynti ja merenkulku Ulvilan osalta.  Juhana Herttua määräsi lopulta kaupungin siirrettäväksi 7 kilometriä merta kohden, lisää Ulvilan Hansamarkkinoista ja Ulvilan historiasta pääset lukemaan tästä linkistä



Pidän juuri näiden markkinoiden tunnelmasta. Jokin viehättää kun kaupallinen hössötys on jätetty pääosin ulkopuolelle, Oman lisänsä luo tietysti aikakauden pukeutuminen ja taistelunäytökset. 

~-o~O~o-~

Ulvilan Leineperissä taasen järjestettiin perinteinen Lähiruoka ruukki elokuun puolenvälin tietämillä. Sää sattui olemaan sateinen, mikä verottaa aina niin myyjiä, kuin kävijöitäkin. Kauden ensimmäisiä nahkiaisia päästiin kuitenkin maistelemaan tällä reissulla.  Nahkiainen, tuo suloinen kausiherkku, joka tuntuu jakavan ihmiset kahtia, kuin miekka.  Täytyy sanoa, että Nakkilassa osataan, ne parhaat löytyy aina Vilposen paistamolta, tai myyntikojusta lähiseudulta.  




Tällä kertaa ruukilta löytyi myö lähiruoka näyttely. Vanhempi rouva kertoi ettei hän jaksa enää pitää kahviota, mutta oli ajatellut laittaa näkyville kauden kasviksia. Hän kertoi myös opettajien käyneen kuvaamassa näitä pöytiään ja he aikovat käyttää kuvia opetusmateriaalina. Vielä hienompaa tietysti olisi jos oppilailla olisi mahdollisuus nähdä nämä kaikki omin silmin. 










~-o~O~o-~


Siin Nakkilan kirkon vaihel, Villilän kartanomiljöössä järjestettiin ensimmäistä kertaa koskaan festivaali nimeltään Back to Nakkila -85. Tarina taustalla on esimerkki siitä miten hommat saattaa joskus paisua kuin pullataikina. Alunperin oltiin järjestämässä luokkakokousta peruskoulunsa -85 päättäneille ja sitten siitä tulikin koko päivän festari, jossa tarjottiin hieno tilaisuus muillekkin tavata tuttuja vuosien takaa. 


Kuva Villilän kartano


5.8.2019

Suuntana omavaraisuus 7

Heinäkuu on mennä jolkottanut ja ollaan jo elokuussa, on jälleen yhteispostauksen aika. En taida tälläkään kertaa pysyä ihan sovitussa teemassa, vaikka siitäkin toki muutama sananen löytyy tuonnenpana. Tämä on oikeastaan lomapostaus, takana on miehellä kolme viikkoa ja minulla neljä viikkoa lomaa palkkatöistä, viimeinen viikko on siis alkanut. 



Porin Jazzeilla pyrähdettiin yhden päivän ajaksi, ilma oli upea, kunnes taivas repesi. Tämä alkaa olla perinne, että jossain vaiheessa saamme vesiryöpyn niskaan, kun jazzeilla ollaan.


 Punaherukoille viriteltiin verkko, tämän piti olla kovinkin lintuystävällinen, mutta siitä huolimatta että tein vähintään kolme kierrosta päivittäin tarkistaen verkot, ehti sinne takertua muutamia lintuja kuumimpaan aikaa, osa saatiin pelastettua, mutta muutama valitettavasti menehtyi. Erityisesti pajulintu (myös uunilintuna tunnettu) tuntui menevän verkkoon kovasti. Pajulintuhan ei syö edes marjoja vaan on hyönteissyöjä, joten jotain kirvoja puskissa varmasti on, koska sinne niin mielittiin.




Ja linnuista puheenollen, piha pönttöjen tervapääskyt on tältä suvelta rengastettu. On mieleniintoista aina saada tietää, onko pöntöissä jokin pihassamme ennenkin pesinyt pariskunta tai peräti tässä syntynyt tai joku aivan vieras, uusi asukki. Tällä kertaa yhdessä pöntössä oli vain toinen emoista paikalla ja hänet oli viime kesänä rengastettu tässä, toisen pöntön pariskunta oli ihan uusi ja rengastamaton.  Molemmissa pöntöissä oli kaksi poikasta.



 Sitten säähän :)
Heinäkuussa satoi muutaman kerran ihan mukavasti, niin että vettä sai kerättyä rännien alta talteen tuleville päiville, loppukuu osoittautui jo kuumaksi kääntyen elokuun myötä suorastaan kylmäksi. Ei siis pahan kohtuutta, kuten on tapana sanoa.


Näiden älyttömän kuumien päivien myötä loppuivat myös kerätyt sadevedet, vaikka niitä oli kastelukannuissa, ämpäreissä ja kaikenlaisissa laastipaljuissa kasvimaan reunoilla.


 Sunnuntai aamuna puoli seitsemältä mittari näytti 2,6 lämmintä ja kesäkurpitsan lehdet ovat selkeästi saaneet pakkasta. Toisaalta ne ovat vasta kukkavaiheessa, joten en tiedä ehtisikö niistä muutenkaan mitään tulla. Edit. Oikeastaan ovat tuossa kuvassa vielä ihan hyvännäköiset, nimittäin nyt maanantai aamuna näkymä on aivan toinen, kaikki lehdet ovat mustia, samoin on käynyt koristekurpitsan lehdille, myös perunan varret ovat jo selkeästi saaneet osumaa, sekä maissi.


 Punajuurista, sipuleista ja perunasta sentään tulee jotain ja kukkasia on tulossa myös monenlaisia. Pääasia kun on vihreetä, pitää sitä johonkin olla tyytyväinen :)


 Vähän on jo maisteltu ensimmäisiä, mutta vielä saavat kasvaa, ainakin kuukauden. olin niin myöhässä kylvöjeni kanssa, etten oikeastaan ihmettele, etteivät tämän isompia vielä ole.



 Polttopuiden suhteen ollaan aika hyvässä vaiheessa, aloitettiin sirkelöinti niinden tulikuumien päivien aamuina, jolloin paikalle ei vielä aurinko paistanut. Pari kuormaa on saatu jo sisälle pinottua. Yksi kuorma on tehty esikoisen huusholliin ja jahka saadaan sieltä kärry takaisin, tehdään itselle viimeinen kuorma. Tämä vapauttaakin meidät sitten koko syksyksi sienimetsään :)


 Syksy on kyllä jo selvästi läsnä, jos aurinko ei paista, on oikeasstaan aika viileää päivälläkin. Aurinko on muuttunut keltaiseksi, keltaisia lehtiä tippuu koivuista ja siellä täällä näkee punaisia lehtiä. Toisaalta, miksi ei jo olisi syksy, alkaahan lasten koulukin jo muutaman päivän päästä. 


Mukavaa elokuun jatkoa!

Linkit muiden yhteispostaukseen osallistuvien kirjoituksiin:



12.7.2019

Puutarhan puolella

Puutarhan marjasato näyttäisi edelleen muodostuvan hyväksi. 
Siellä täällä jokunen mustaherukka on aivan kypsä ja jotkut karviaislajikkeet pitää päivittäin käydä tarkistamassa, joko ne voisi kerätä pois.




Omenapuut ovat aivan notkollaan raakileista...


Eikä pihan reunaamilla villivadelmatkaan hassummilta näytä, satoa on luvassa sielläkin. Villivadelma ei juuri koskaan kilpaile koollaan, mutta maullaan se peittoaa ihan kaikki!