24.6.2019

Jokahomman kantokassit ulkokäyttöön

Pihalla on aina jotain kannettavaa ja siirreltävää, hommaa johon ämpäri on liian pieni, mutta kottikärryt liian isot tai muuten hankalat. Taannoin saksankauppa myi kolmen "kantosäkin" settiä, jollaisen yhden setin nappasin mukaani kokeeksi. 


Näissä kulkee ruohokatteet ja puunlehdet pihan perältä kasvimaalle, tuohet puunteko paikalta puusuuliin, marjapuskan kuivat oksat aitatarpeiksi ja montaa muuta melko vaivattomasti.  Lähellä pohjaa on myös kahvat, joten tyhjentäminenkin käy kätevästi. Siinä missä tuollaiset epämääräiset viemiset kuten marjapuskanoksat aina kottikärryistä tahtoo tipahdella, ei näistä säkeistä tipu, eikä tuuli vie niitä keveimpiä kuten puunlehtiä. Jos painoa tulee liikaa, on säkki helppo sitten heittää siihen kottikärryyn. Tosin mitään sellaista lastattavaa en vielä ole keksinyt, että liian painavaksi olisi tullut. Ja jos ruohokatetta sattuu tulemaan niin paljon, ettei ole heti mihin levittää, näissä säkeissä se säilyttää kosteutensa paremmin kuin pelkässä kasassa.


Vaikka en muovista niin piittaa, mutta tämä oli hyvä ostos, suosittelen!

19.6.2019

Pesimisrauha

Viikonloppuna haljeltiin viimeiset puut. Puita on nyt kolmannes yli ensi talven tarpeen. Ne tarpeelliset puut on vuosikaudet aina pinottu samaan kohtaan ja nyt piti tehdä jatkoa tellinkeihin. Kun lava viimein tyhjeni ja laitettiin koneet seis, lähti mies vielä tekemään jotain kierrosta pinojen ympäri, katsomaan että pellit on hyvin kiinni sateen varalta ja lintu suhahti nenän edestä. Onhan ne pinot siinä jo aikansa olleet, joten hyvin ovat ehtineet tehdä pesän pinon ja pellin väliin. Pitihän sinne vähän kurkkia


Vaikka tuo yksi näyttää haljenneelta, se on näköhäiriö, siinä menee kuiva ohut ruoho :)

Jätimme heidät nyt rauhassa hoitamaan haudontansa loppuun ja opettamaan sen jälkeen poikaset elämän alkuun.

18.6.2019

Kesä on jo kukassa

Tuntuu, että pihan kukat kukkivat vuosi vuodelta aiemmin. Meidän pihassa tuntuu olevan vain alkukesän kukkijoita, mikä on toisaalta harmillista.  Tähän tullessamme kuistin etupuolella törrötti ruohon seasta yksi ainoa juhannuspionin varsi. Luulen että sitä oli kohdeltu kaltoin, luultavasti niitetty vaan alas useampana vuotena. Olen tehnyt sille tilaa, juottanut bokapissaa useampana vuotena ja joka vuosi se on kukkinut yhä useammalla kukalla, kuin kiittäen. Parin vuoden asumisen jälkeen hoksasin muutaman metrin päässä toisen ja nyt sitä on hoivattu, uskoakseni sekin siitä voimistuu ja muuttuu yhtä reheväksi, kuin tämä ensimmäinen. Kukintansa tämäkin aloitti jo reilua viikkoa ennen juhannusta.



Akileijaa löytyy mitä oudommista paikoista, en saa sitä pysymään missään penkissä, vaikka siirtäisinkin, joten kukkikoon rauhassa missä tykkää. Värejäkin on tämän kuvan lisäksi valkoista ja vaalean punaista.


Keltapäivänliljatkin ovat jo aloittaneet kukintansa, niitäkin on useammassa paikassa, ovat mielestäni upeita kun niitä on paljon. 


Tämä punalehtiruusu  ilmestyi myös oudosti pihaan, yks kaks sammalleimun seasta vaan oli puskenut parikymmentä senttinen taimi. En aluksi tiennyt mikä se on, sitten pelkäsin, että jos se leviää kuten juhannusruusu, mutta ei. Tämä on pysynyt paikallaan ja on noin metrin mittainen nykyään, varsia on monta, mutta ne kaikki lähtevät yhdestä ryppäästä.


17.6.2019

Kasvimaan kuulumisia

Kylvöt on pikkuhiljaa edenneet. 

Huomaan viihtyväni tuntikausia maan kimpussa. Unohtuu arkiset asiat ja lopulta on fyysisesti niin väsynyt, ettei henkinen puoli ehdi käydä päälle, kun taju lähtee. Tätä olen tavoitellutkin. Toisaalta sitten välillä on myös fyysisesti niin väsynyt, että väli päiviä on tullut pidettyä. Se, että mies on tehnyt palkkatöissä pitkää päivää ja viikkoa, tuntuu myös minun tekemisissäni. Sitä yrittää saada yksin aikaiseksi lähes saman määrän näkyvää kotona ja sitten kuitenkin homma keskeytyy, kun pitää lähteä häntä hakemaan.



Kuvat ovat reilun viikon takaa, sen jälkeen on luonnollisesti tapahtunut vähän lisää. Katetta olen sentään vähän saanut, mies on trimmeröinyt isolla koneella pidempiä heinikoita alas.  Aitaa ei ole vielä edes aloitettu, pitäisi tehdä kunnon suunnitelma, miten aidaltaulta alueesta saa pidettyä ruohon matalana, nyt sinne pääsee vielä väliköitä ajelemaan, kun aita esteitä ei ole.

Ja aidasta puheenollen. Ajattelimme aidalla suojata kasveja supikoirilta, mutta ensimmäiset tuhot on jo koettu peurojen toimesta. Laiskoja ne on luontoelikotkin nykyään.  Olivat sitten joku yö käyneet syömässä ruhokatetta melko paljon pois, ensin ihmettelin, että miten täällä nyt oikein on tuuli pyörittänyt, kunnes tajusin jäljet.

16.6.2019

Lupiinihaaste

Pienen pieni farmi heitti mukavan haasteen koskien lupiinia:

"Hei! Koska olet mennyt edellisen kerran kotiin tai kylään kukkakimppu kädessäsi? Olisiko aika taas ilahduttaa rakkaintasi, äitiäsi, ystävääsi tai vaikkapa lepytellä anoppia poimimalla matkaan mukaan valtava kimppu kukkia?"

Faktatietoa lupiinista pääset lukemaan Pienen pienen farmin omasta blogista.

Meille asti lupiini ei sentään ole päässyt, mutta viiden kilometrin päässä sitä jo on paljon:

En tiedä mitä niittäjät taas odottavat, ensimmäiset lupiinit kun ovat jo siemenvaiheessa, mutta mitään ei nittorintamalla tapahtu.  Tuo niitto on myös yksi tapa levittää siemeniä, varsia jää aina keikkumaan koneen päälle ja ne putoavat vasta muutaman sadan metrin päässä alkuperäisestä paikastaan. Paikkaan jossa lupiinia ei ehkä vielä ollut. Jotain vastuuta ja velvollisuutta koneen siivouksessakin pitäisi olla kun lupiini osuus päättyy.

Kimpuista en nyt liittänyt kuvia mukaan, mutta talkoisiin on kyllä tänäkin vuonna osallistuttu.  Nyt jo ihan säkkikaupalla. Lupiinilla voi nimittäin värjätä myös lankoja, mikäli värjäystä ei ehdi suorittaa heti keräämisen jälkeen, kannattaa lupiini pakastaa, niin se säilyttää värinsä. Itse langassa värinpitävyys ei ole mikään paras mahdollinen, inakaan joutuessaan kosketuksiin valon kanssa,  mutta kaunis kuitenkin. Voihan siihen päälle värjätä uudelleen kun se alkaa haalistua. 


 
  #lupiinihaaste

15.6.2019

Yrttihuuhde hiuksille

Kesäaikaan tulee aktivoiduttua myös hiusten ja ihon hoitoon aivan eri tavalla kuin talvella, vaikka talvella tarve monasti onkin suurempi.  Luonnosta löytyy paljon yrttejä, joita voi hyödyntää, ne eivät ole pelkästään ilmaisia vaan myös hoitavia. 

Perusohje yrttihuuhtelle:
2 dl tuoretta yrttiä (1 dl kuivattua) 
½ l kiehuvaa vettä 


Kaada kiehuva vesi yrteille, hauduta vartista puoleen tuntiin. Siivilöi ja lisää tarvittaessa kylmää vettä. Käytetään niin sanotusti viimeisenä huuhteena. 

Koska itse olen hiuksiltani tumma, olen vuosia käyttänyt varsinkin kesäaikaan hiuksilleni nokkoshuuhdetta. Nokkoset voi siivilöinnin jälkeen käyttää vaikka ruuanlaittoon.

(oli muuten vaikea kuvata niin, ettei linssi huurustunut :))


Myös koivunlehti sopii tummahiuksiselle, kun taas kehäkukka ja kamomilla ovat vaaleille sopivia vaihtoehtoja. Luonnonyrtit eivät pelkästään tee hiuksista kiiltäviä ja pehmeitä, vaan hoitavat samalla päänahkaa poistaen hilsettä ja rasvaisuutta ja  lisäävät verenkiertoa.





8.6.2019

Bokashi päivitystä


Olen kompostoinut bokashilla jo kolmena vuotena kesäaikana, oma tekoisilla ämpäreillä on häärätty ihan menestyksekkäästi. Jostain syystä niiden esiinkaivaminen tänä keväänä  tuntui yllättävän työläältä, ehkä, koska olin jättänyt ne syksyllä pesemättöminä pihalle. Lopulta tsemppasin itseäni homman alkuun ostamalla ihan aidot bokashi ämpärit, kun niitä nykyään saa jo ihan tavallisista rautakaupoista ja jopa edukkaammin kuin tilaamalla. Settiin kuului vielä rouhettakin pussillinen, vaikka sitä meillä on melko paljon ennestäänkin. 

kuva: K-Rauta

Nämä on niin siistit, ettei niistä ole tullut edes mitään narinaa (kotiväeltä), vaikka nyt nököttävätkin päällekkäin keittiössä.  Ämpärin tilavuus on 16 litraa ja se on paljon enemmän kuin normiämpärin 10 litraa. Käsittämätöntä, sillä vaikka meillä tulee perunan ja porkkanan kuoria mielestäni paljon, niin aina tänne vaan mahtuu. Hain ämpärit 12.4. ja aloitin täytön heti ja vasta eilen tuli ensimmäinen astia kantta myöten täyteen. Painoa siinä on melkoisesti. Bokapissaa on tullut aika mukavasti, vaikka välillä astiaan menee melko kuivaakin tavaraa. 

En pureudu tässä sen tarkemmin bokashoinnin saloihin, tietoa on nykyään jo paljon saatavilla, jopa ilman, että pitää kuulua mihinkään erityiseen fb-ryhmään. Monilla paikkakunnilla jopa jäteneuvojat ovat tietoisia tästä menetelmästä ja se on ihan hyväksyttyjen joukossa. Vanhaan kirjoitukseeni omatekoisista ämpäreistä ja muusta pääset tästä, aijai, olen tuolloin todennut näiden ostoämpäreiden olevan hifistelyä, niinpä vaan söin sanani :). 





Päivittäiseen keräykseen on myös nykyään myynnissä ihan kivan näköisiä astioita, mutta meillä palvelee yhä tämä vanha tsekkiläinen kannellinen emaliastia. Tämä on helppo pitää siistinä ja sopivan nätti, ettei kukaan vieras edes hoksaa kyseessä olevan bioastian, ennenkuin asia tulee puheeksi. Toinen samanlainen astia on kahvipurujen keräysastiana, kahvinpuruthan sopivat sinällään vaikka pionin juurelle, joten keräämme ne erikseen.  Ja jossain meillä on myös on kolmas, pienempi vastaava astia, jota nyt suunnittelimme ottavamme erikseen kananmunan kuorille keräysastiaksi, niitä on aivan turha kierrättää kompostoinnin kautta. Parempi tapa, on murustaa ne heti pieneksi ja viedä pellolle kalkituksen korvaajaksi. Murustaminen käy hyvin tyhjentyneessä kahvipussissa.