Yle omavaraiset

#yleomavaraiset

Kyseessä on omavaraisuus bloggaajien yhteispostaus, joka perustuu etukäteen näkemäämme kolmiosaiseen ylen sarjaan Omavaraiset. Kerromme nyt näissä kirjoituksissa oman mielipiteemme sarjasta ja sen henkilöistä. 

Sarjan ensimmäinen osa julkaistaan maanantaina 6.4.2020 Yle Areenassa ja maanantaina 13.4.2020 TV2.

Ohjelma esittelee kolme erilaista ruokakuntaa, joilla kaikilla on omansa näköistä toteuttamista "omavaraisuuden" suhteen  On valitettavaa, että annetaan yleisesti sellainen kuva omavaraisuudesta, mitä tämä ohjelmasarja väkisinkin mieleen jättää. Omavaraisuus nimelle kävi omassa arvomaailmassa kuten osakekursseille taannoin. 

Joten....

Ruokakunta 1. Erja  + perhe

Jo ensimmäisessä jaksossa selviää, että perheen äiti on melko hukassa elämältään. Sekalaisia haaveita on paljon, muttei kunnollista suunnitelmaa toteutukseen, eikä osaamista järkevään toimintaan. Eläimiä on hankittu tolkuttomasti, vaikkei niille ole kuin ostoruokaa ja tämäkin jonkun vaateprojektin vuoksi, josta siitäkään ei lopulta tullut valmista. Mikään ei etene mihinkään suuntaan, eikä minkäänlaista hallintaa asioille ole. Eläimet on tiellä, eikä niiden hoitoonkaan oikein paneuduta, tiedetään kyllä, että vastasyntynyttä karitsaa pitäisi käydä usein katsomassa, mutta ei käydä. Ehkä joskus isompana tuo lapsonen jolle karitsan kuolema selitellään tajuaa, että on melkoista sattuman kauppaa, että hän on elossa, äiti sentään muisti häntä käydä riittävän usein vauvana hoitamassa. "Omavaraisuus" tässä perheessä näyttää äidin haaveelta, muu perhe ja haalitut eläimet ovat vain tiellä, kaikille huudetaan alituiseen, kaikki ovat tiellä, niin eläimet kuin lapset, mieskään ei osaa tehdä mitään, vaan on tiellä hänkin ja käy ilmeisesti töissä rahoittaakseen emännän haaveita. Kun talossa sitten alkaa tapahtua, on tekemässä talkoolaiset.  Silloin emäntä makaa pää miehen sylissä.  Emäntä muistaa mainita olevansa koulutettu ihminen, mutta kuten usein tapaa olla, tässä nähdään, ettei koulutuksella ja käytännön osaamisella ole mitään tekemistä keskenään.

Kuva: Yle/pressikuvat

Ruokakunta 2. Rainer

Rainerista oli väkisin pohjatietoa ja oletusta olemassa ja ohjelma vakuutti hänenkin kohdallaan, ettei meillä ole hänen kanssaan samoja pyrkimyksiä, vaan pysymme jatkossakin puutarhureina. Rainer pyrkii ohjelmassa eroon kapitalismista (vesiverkot, sähköverkot ja tieverkot) mutta tekee sen juuri niin pitkälle, kuin hänelle sopii. Kapitalistien rakentama tieverkko kelpaa, kun käydään kapitalistien ylläpitämässä kirjastossa hakemassa tietoa. Sähköt katkaistaan verkosta, mutta sähköä tarvitaan silti, joten hankitaan kapistalistin aurinkokenno. 

Silmille pistävää tässäkin huushollissa oli siivottomuus, joka jatkui pihamaalle asti. Kierrätyksestä ei ole tietoakaan, muovit ja romut lojuu sikinsokin pihalla, kusiämpäri tyhjennetään rappusilta, työkoneista öljyt valuu surutta maahan. Outoa myös se, että ojaa voi kaivaa koneella, mutta puut pitää pienistää käsin, mutta kuten todettua toteutus kuten itselle sopii. Koiran kohtalo suretti ja Rainerin sen myötä, hänessä kuitenkin asuu pieni ihminen sisällä. 

Kuva: Yle/pressikuvat

Yhteisenä piirteenä näistä kahdesta ruokakunnasta voi todeta, että asiat on miten sattuu, eikä mitään melua kummempaa saada oikein valmiiksi, puheissa toistuu paljon se miten vika on jatkuvasti muissa, olipa se sitten yhteiskunta tai perhe - ja lopulta päähenkilö lyö pöytään ässän, johon voi aina vedota, eli "minullapa on  diagnoosi". Kun minulla on se diabetes. Kun minulla on se masennus. 

Ruokakunta 3. Milka ja Jussi

Kuva: Yle/pressikuvat

Täältä löytyi tuttuja elementtejä, pariskunta tuntui menevän rakkaus ja onnellisuus edellä, elettiin vaatimattomasti ja ruokakin vaikutti itse tuotetulta, vaikkei varsinaisia kylvö ja muita puuhia valitettavasti näytettykkään. Tarvittava raha mitä ilmeisemmin hankitaan musiikilla, koska soittimet kulkivat aina matkassa mukana. Toiminta oli pitkäjänteistä, oma osaamisaslue oli selkeästi löydetty ja sitä pystytiin noudattamaan pitäen kiinni omasta arvomaalilmasta. Pariskunta asui saaressa vuokramökissä, jossa sitten vuokraisännän-emännän toiminta oli heidän arvojensa vastaista ja he lähtivät uuden asunnon etsintään, joka löytyikin, ainakin tilapäisenä. Tämäkin toiminta nosti heidän touhunsa silmissämme korkealle. Mikä sotii omia arvoja vastaan, sitä ei hyväksytä. Heille, jos kenelle toivoisi löytyvän oman paikan, jossa toteuttaa itseään ja haaveitaan. 

_____

#yleomavaraiset

Loppusanat:

Kun ihminen hakeutuu dokumenttiohjelmaan esittelemään omaa elämäntapaansa, elinympäristöään, läheisiään ja itseään, niin samalla hän on tehnyt valinnan ja hankkiutunut asemaan, jossa hän ja hänen ratkaisunsa ovat kaikkien arvosteltavissa. Tämä oli meidän näkemyksemme ja muut voivat tehdä omansa. 

Muiden kirjoitukset löydät näiden linkkien takaa
Rakkautta ja maanantimia
Sorakukka
Iso-Orvokkiniitty
Pienenpieni farmi

Puutarhahetki
Korkeala
Tsajut

2019 suunnitelmien eteneminen - 1.4. (osa 2)

Tämä kirjoitus on osa Omavaraisuus.org bloggareiden 2019 yhteispostaussarjaa, joka ilmestyy aina kuun alussa, tämä huhtikuun yhteispostauksemme käsittelee kunkin suunnitelmien etenemistä ja samalla saatamme suositella jonkin omasta mielestä sopivan kirjan, lehden, ohjelman tai youtube-kanavan. Helmikuun postaukseeni pääset Tästä ja  ja maaliskuun postaukseeni tästä kunkin postauksen loppupuolelta löydät linkit muiden bloggaajien postauksiin.

Puutarha suunnitelmat ovat edenneet melkeinpä vain paperilla ja pääni sisällä, tosin sielläkin ne ehtivät tekemään monenmoista liikettä, laajeta, kuten viime postauksessani kerroinkin. Vaikka vielä maaliskuun alussa näytti, ettei lumet lähde ollenkaan, on jo nyt maa näkyvissä hyvinkin, joissain varjopaikoilla ja tuolla metsätaipaleella vielä on lunta, mutta pääsääntöisesti voi sanoa kevään saapuneen. 

Joutsenet, kurjet ja hanhet (joita kaikkia onnistuin saamaan tähän kuvaan kuun lisäksi) ovat saapuneet viereiselle pellolle ja aamuvarhaisella, ennen töihin lähtöä pääsee kuulemaan mustarastaan iloista laulua. Päivä on pidentynyt niin, ettei ajantajua oikeastaan enää ole, samalla kun mielikin on virkistynyt. 

Ihan kohta pääsee tonkimaan maata! 
 

Puuhommat on kesken, ehkä puolet vuoden polttopuista on nurin ja määrämittaan katkottuna sekä pinoissa metsässä. Työsarkaa riittää vielä senkin jälkeen, kun ne on saatu pois metsästä, halkelu ja pinoaminen kuivumaan. Loppukesästä pätkiminen ja sisäänkanto. Tänäkin vuonna puita pitää tehdä yli oman tarpeen. Olisi hienoa, kun se ylimenevä osuus joskus päätyisi omaan varastoon, kun ei koskaan tiedä vaikka olisi edessä talvi kun itsestä ei syytä tai toisesta ole edes siihen kuin nyt.

Mönkijän piti puolivälissä maaliskuuta saapua suomeen, mutta vieläkään se ei ole tullut. Ehkä se tuodaan ajamalla valmistusmaasta? 

Kävin jo tutkailemassa kasvimaita ja kovin on rikkaruohon vallassa nuo viimevuonna perustetut, niiden kanssa riittää hommaa varmaan vielä ensikin vuonna. Marjapuskista ei vielä ihan näe, missä on silmuja ja missä ei, heti kun ne tulevat näkyviin raivoan kuivat oksat pois.

Odotan myös innolla, mitä kompostista tänä keväänä irtoaa, irtoaako mitään? Olen kesäaikaan bokashoinut itsetehdyillä ämpäreillä. Vain kesäaikaan siksi, ettei minulla talviaikaan ole missään sulaa multaa, jotta pystyisin sekottelut tekemään. Viime kesänä en tehnyt sitäkään, vaan vein biojätteet suoraan eristämättömään kompostoriin, koska jäätyämme kaksin myös biojätteen määrä suorastaan romahti, eikä ämpäri olisi täyttynyt moneen kuukauteen, sekaan heitin silti bokashirouhetta silloin tällöin. Loppukesästä ostin fb-kirpputorin kautta käytetyn biolanin, mutta siitä on kannen saranat rikki, enkä niitä terrasta löytänyt, joten sitä ei ole otettu käyttöön. Nyt bauhaussin verkokaupasta löysin oikeat vermeet, ne vain pitäisi kiinnittää. Samalla ostoskoriin meni aukipitosalpa ja kiinnityslenkki varmuuden vuoksi, näistä huolimatta kompostorin hinnaksi jää reilusti alle puolet uuden hinnasta. Tammikuisen ruokaremontin jälkeen oma biojätemäärämme on kasvanut kuorien muodossa melkoisiin määriin, varsinaista ruokaa jää aniharvoin pois heitettäväksi, joten olisi aika kaivaa ämpärit esiin.

Ja sitten postauksen huviosuus, eli ohjelmasuositukseen:

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut suosia ylen kanavia, niiltä tulee parhaat luonto dokumentit, esitettävät puutarhaohjelmat pysyvät realistisina ja niissä olevat ideat sopivat tähän ilmastoon, toisin kuin pohjoismaiden ulkopuolelta tuleva hapatus ja varsinkin ruotsalaiset rikosjännäritkin ovat aidosti kuviteltavissa. Elikkä, emme nykyään enää anna ohjelmien rajoittaa ja aikatauluttaa elämää, vaan katselemme areenasta itselle sopivana ajankohtana. Oikein laiskana viikonloppuna talvella, kun ulkona paukkuu pakkanen ja tuiskaa lunta, voidaan katsella jonkun ohjelman koko kausi ja miksei toinenkin, siinä pääse hyvin käsiksi koko juoneen. Tämän hetkinen suositus, jonka viimeinen osa tuli viime viikolla.

Kekseliäs Nikkari Areenassa

Norjalaisella pientilalla asuu Tesakerin perhe. Tilalla riittää puuhaamista ja korjaamista. Perheen isä Erik on varsinainen tuhattaituri ja keksijä ja hänellä on koko ajan monta puuhaa meneillään - kertoo ohjelmaesittely.

Pidän tästä ohjelmasta, koska mukana touhuaa koko perhe. Tosin tämä perheenisä tuntuu touhuavan aika paljon näiden omien keksintöjensä parissa, aivan kuin pakoillen varsinaista työhön tarttumista. Tunnen siis samaistuvani häneen melko vahvasti. Jokatapauksessa hän käytää paljon vanhoja menetelmiä ja työkaluja, loitsut ja liitokset ovat erityisesti mieleeni. Ohjelmissa tietysti näytetään aina pelkkää pintaa, mutta jotenkin kaikesta huokuu perhekeskeisyys ja lapset ovat kaikessa mukana.  Areenasta löytyy Nikkarin kaksi kautta, ensimmäinen 7 osainen ja toinen 8 osainen. Näkisin tälle mielelläni jatkoa, mutta ilmeisesti sellaista ei ole luvassa.

Näiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavarais bloggareiden kirjoituksia:
Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso
Saman otavan alla
Caramellia
Airot ulapalla
Villa Kotiranta

#omavaraisuus #yhteispostaus #polttopuut #suunnitelmat #kevät