Helmikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Siinä missä tammikuu alkoi kireissä pakkasissa (-29), jo toisella viikolla päästiin plussan puolelle. Sittemmin ollaan koettu lumipyryt, pääkallokelit ja vesisateet. Ota näistä sit selvää. Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 toinen yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin. 

Koska kompostori jäätyi jo marraskuussa, odotin kovasti, että se olisi myös sulanut plussakelien tammikuussa tultua. Ehdin nimittäin jo pikkupakkasilla kokeilla kaikenlaisia niksejä jäätyneeseen systeemiin, kuten kanankakkakikkareiden hautaaminen biomassan sekaan ja kuumat vesipullot ja ämpärit. Ikävä kyllä kompostori oli myös täynnä, vaikka olikin syksyllä tyhjennetty, myös jälkikompostori oli täynnä ja vielä bokashiämpäritkin olivat täynnä. Plussasta huolimatta öisin on useimmiten ollut pakkasta. Lopulta piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa tyhjentää päällimmäistä tavaraa pois sitä mukaa kun se sulasi, odottavat nyt saavissa kunnon lämpiämistä, jotta pääsen lappamaan ne lapiollinen kerrallaan takaisin. 

Ja onhan tässä ehditty vähän makustella elämää lyhennetyllä työviikolla. Tammikuun yhteispostauksia lukiessa itselleni virisi ajatus, että tuon ylimääräisen päivän voisi kokonaisuudessa käyttää omavaraisuuden edistämiseen - talvella polttopuiden tekoon, keväällä ja kesällä kasvimaanhoitoon, syksyllä sadonkorjuuseen, marjastukseen ja sienestykseen. Oman itsensä hoitamiseen siinä sivussa jäisi enemmän aikaa, tavallaan sitten yksi luvallinen kokonainen vapaapäivä. Samalla kyllä mietin, ettei sitä nyt ehkä kannattaisi heti niin aikatauluttaa sitäkään, silloin mikään ei oikeastaan muuttuisi. Ensimmäinen kuukausi on jo todistanut, ettei tuollainenkaan suunnitelma oikein pidä. Vähän olen kuitenkin saanut sisällä aikaiseksi, järjestellyt kaappeja ja vienyt tavaraa kierrätykseen, joskaan mikään ei ulkopuoliselle suljettujen ovien takaa välity, mutta itselle tuo hyvän mielen. Tavoitteena on myös edes joka viikko pitää yhteyttä ihmisiin, sekin on viime vuosina jäänyt ihan hunnigolle osaltani. 

Syksyllä huomasin, että lähes kaikissa villasukissani oli reijät ja hurjaa hiutumaa vähintään, mies tarjoutui parsimaan yhdet sukat ja hyvin parsikin. Alkuvuodesta päätin itsekin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten siinä käy, jos oikein rauhoittuu työnsä äärelle. Olen nimittäin tasan kerran elämässäni parsinut nuorena neiti-ihmisenä ja ne sukat ei koskaan sopineet enää kenenkään jalkaan. Hyvinhän siinä kävi, ihan käyttökelpoisia parsimuksia sain aikaiseksi. Mukavaa homma kerrassa, ja nyt kun päivä on vähän pidennyt sitä on saanut tehdä ihan päivänvalossa ikkunan äärellä pienen hetken kerrallaan. Sitten tartuin jo puikkoihinkin ja ensimmäiset tämän talven sukatkin on valmistuneet, joku laskuvirhe niissä tuli, kun tuli melkoisen leveät, vaan kyllä nuo villasukkien aseman ajaa. Tuo parsiminen on vienyt niin mennessään, että ehdin jo parsia sohvan käsinojan rikkoutunutta kangastakin innoissani.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Krutbacken 

Tillin tilan Anna 

Apilan kukka 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming 

Oma tupa ja tontti 

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Päiväpesän elämää 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Sininen tupa 

Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo 

Purolan kyläkoulu 

Ihan vaan Tiia 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Sweet food O’Mine 

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Huhtikuu 2021

Tämä on osa omavaraistelijoiden #suuntanaomavaraisuus sarjaa, uusi kirjoitus ilmestyy aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Jokainen kirjoittaa asiat omista ympyröistään, omalla tavallaan, mutta aihe on aina yhteinen, joten näkökulmia ja toteutustapoja on monia. Sarjan kippareina toimivat Satu tsajut-blogista, sekä Heikki Korkeala-blogista. Kirjoituksen lopusta löydät linkin muihin kirjoituksiin, antoisia lukuhetkiä!

Tällä kertaa kirjoittelemme aiheesta kompostointi, millaisia ratkaisuja ja kokemuksia kullakin kompostointiin liittyen löytyy. Sekä lannoituksesta muutama sananen.

Meillä löytyy montaa vermettä, ollaan varsinaisia välineurheilijoita tällä saralla. Bokashi, Gröna Johanna, Biolan, sekä puutarhajäte "lava". Mainittakoon tässä, että meillä on kahden aikuisen talous.

Meillä on bokashoitu jo vuosia, aluksi muutama kesä mentiin itsetehdyillä ämpäreillä, jotka pidin ulkona, homma oli jokseenkin vaivalloista, eikä hyödyttänyt talvella.

Sittemmin ostin oikein valmis ämpärit jostain tarjouksesta, niin bokashointi lähti pyörimään ympärivuotisesti. Kaksi ämpäriä riittää hyvin, kun toinen täyttyy, toinen muhii. Seoksen sekoitan suoraan kasvimaalle, johon jätän aina sellaisen lannoitettavan osion erikseen. Talviaikaan biojätettä kertyy niin vähän, että ollaan pärjätty hyvin, vaikka maa on jäässä, ämpärit riittävät koko talveksi. Tuohon 16 litran ämpäriin kun tuntuu aina syntyvän tilaa senverran, että vielä mahtuu. Ja luonnollisesti, mitä märempää tavaraa, sitä enemmän pissaa ja tyhjää tilaa syntyy. Eli vaikka käsketään kaksi viikkoa pitää massa ämpärissä täytön lopettamisen jälkeen, pidän talviaikaan pidempään, kunnes maa on taasen sula.

Varasuunnitelma, mikäli ei pärjätä talvella ilman tyhjennystä, on sitten kipata ämpäri tyhjäksi ulkokompostoriin Gröna Johanna, joka on kuitenkin "umpinainen" ja verkolla pohjalta suojattu, ettei sen puoleen ilmesty haittaeläimiä nurkkiin. Tämä onkin se ensimmäinen kompostori, jonka tänne olen hankkinut jo ennen muuttoa. Sitä myydään lämpökompostorina, mutta se ominaisuus jossain määrin täyttyy, kun siihen lisää irrallisena toimitettavat solumuovisuojat ympärille. En ole niitä koskaan käyttänyt.

Päivittäiset biojätteet (useimmiten monen päivän) kerätään tähän vanhaan kannelliseen emaliastiaan, joka vaan on niin kaunis, ettei kukaan vieras edes tajua sen olevan biojäteastia. Tästä sitten ämpäriin, tiivistys, rouhetta päälle ja kansi kiinni, samassa yhteydessä pisutus.

Viime keväänä/kesänä saatiin aikaiseksi myös ns. puutarhajäte komposti kasvimaalle. Sinne siksi, että on helppo naatit ja varret sitten jo siellä eritellä suoraan nostovaiheessa. Sen toimimisesta tai toimimattomuudesta en vielä osaa sanoa juuta, enkä jaata, ainakin se on talven aikana painunut kasaan melkoisesti, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Sen paikka on mielestäni kasvimaalla hyvä, koska jossiitä joskus jotain multaa ilmestyy, on sen levityspaikka sitten lähellä.

Vaikka alussa kerroin meillä olevan myös Biolanin lämpökompostorin, niin siitä en kuitenkaan kerro. Olen ostanut sen käytettynä ja siitä oli saranat ja jotain muuta rikki, joten se ei ole vielä päätynyt käyttöön. Uudet osat olen kyllä hankkinut, mutta aina on ollut jotain tähdellisempää tekemistä, joten korjaaminen on jäänyt. Toivottavsti se tässä kevään korvalla korjantuu ja saadaan siitäkin kokemusta.

Ja eräänlaista kompostointia taitaa olla myös tämä meidän laho/risuaita, jota viime keväänä rakennettiin urakalla miehen kanssa. Ensin aloitettiin osalla omien polttopuiden teossa syntyneistä oksista ja risuista, sitten jatkettiin kaikenlaisella marjapuiden harvennuksesta syntyneillä ja lopulta tuotiin pojan pieneltä tontilta monta traktorikuormallista oksia ja risuja, kun kunta kaatoi rajalta vaaralliseksi käyneitä koivuja toista kymmentä, toisena vaihtoehtona olisi ollut laahata ne ilmaiseksi kaatopaikalle..

Vuoden mittaan risuaita on painunut huomattavasti ja nyt sitä on saatu korotettua tämän vuoden polttopuusavotan yhteydessä.

Lumethan meiltä on jo lähteneet, vain varjopaikoissa on lunta, mutta maa on silti jäässä.

--.-.~ooOoo~,-,--

Lannoitus:

Lannoituksesta ei ole paljon raportoitavaa. Pääasiassa meillä mennään näillä itse kompostoiduilla sörsseleillä, bokashipisulla, sekä lisäksi ruohosilppua kesäisin. Tuhkaa levitetään talvisin marjapuskille ja perennoille. Kasvimaa on tuottanut nähdäkseni ihan hyvin. Mutta marjapuskissa on selkeästi havaittavissa, ettei sato ole enää sitä luokkaa, kuin muuttaessamme tähän. Tosin, edelleen marjat riittää hyvin omiin tarpeisiin, hilloihin ja mehuihin. Marjapuskien vuoksi voisin kuitenkin kuvitella tilaavani kuorman hevosen peetä, kun sitä ilmaiseksi on tarjolla lähistöltä.

Muuttolintu havainnot, kevät 2021

26.2. Joutsenet

15.3. Mustarastaat

22.3. Hanhet

24.3. Leivoset (Kiurut)

24.3. Töyhtöhyypät

29.3. Kurjet

Linkit muiden kirjoituksiin:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Toivola puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/04/bokashi-kompostointi.html

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

#suuntanaomavaraisuus

Bokashi päivitystä

Olen kompostoinut bokashilla jo kolmena vuotena kesäaikana, oma tekoisilla ämpäreillä on häärätty ihan menestyksekkäästi. Jostain syystä niiden esiinkaivaminen tänä keväänä  tuntui yllättävän työläältä, ehkä, koska olin jättänyt ne syksyllä pesemättöminä pihalle. Lopulta tsemppasin itseäni homman alkuun ostamalla ihan aidot bokashi ämpärit, kun niitä nykyään saa jo ihan tavallisista rautakaupoista ja jopa edukkaammin kuin tilaamalla. Settiin kuului vielä rouhettakin pussillinen, vaikka sitä meillä on melko paljon ennestäänkin. 

kuva: K-Rauta

Nämä on niin siistit, ettei niistä ole tullut edes mitään narinaa (kotiväeltä), vaikka nyt nököttävätkin päällekkäin keittiössä.  Ämpärin tilavuus on 16 litraa ja se on paljon enemmän kuin normiämpärin 10 litraa. Käsittämätöntä, sillä vaikka meillä tulee perunan ja porkkanan kuoria mielestäni paljon, niin aina tänne vaan mahtuu. Hain ämpärit 12.4. ja aloitin täytön heti ja vasta eilen tuli ensimmäinen astia kantta myöten täyteen. Painoa siinä on melkoisesti. Bokapissaa on tullut aika mukavasti, vaikka välillä astiaan menee melko kuivaakin tavaraa. 

En pureudu tässä sen tarkemmin bokashoinnin saloihin, tietoa on nykyään jo paljon saatavilla, jopa ilman, että pitää kuulua mihinkään erityiseen fb-ryhmään. Monilla paikkakunnilla jopa jäteneuvojat ovat tietoisia tästä menetelmästä ja se on ihan hyväksyttyjen joukossa. Vanhaan kirjoitukseeni omatekoisista ämpäreistä ja muusta pääset tästä, aijai, olen tuolloin todennut näiden ostoämpäreiden olevan hifistelyä, niinpä vaan söin sanani :). 

Päivittäiseen keräykseen on myös nykyään myynnissä ihan kivan näköisiä astioita, mutta meillä palvelee yhä tämä vanha tsekkiläinen kannellinen emaliastia. Tämä on helppo pitää siistinä ja sopivan nätti, ettei kukaan vieras edes hoksaa kyseessä olevan bioastian, ennenkuin asia tulee puheeksi. Toinen samanlainen astia on kahvipurujen keräysastiana, kahvinpuruthan sopivat sinällään vaikka pionin juurelle, joten keräämme ne erikseen.  Ja jossain meillä on myös on kolmas, pienempi vastaava astia, jota nyt suunnittelimme ottavamme erikseen kananmunan kuorille keräysastiaksi, niitä on aivan turha kierrättää kompostoinnin kautta. Parempi tapa, on murustaa ne heti pieneksi ja viedä pellolle kalkituksen korvaajaksi. Murustaminen käy hyvin tyhjentyneessä kahvipussissa. 

Juhannus - juhlista jaloin (ja katsaus taaksepäin)

Taisin lainata otsikon jostain pikkujoulumainoksesta muutaman vuoden takaa. Hymyilyttää koko juhannus - kylmää ja sateista, suomen suvi. Ei huvita lähteä mihinkään, joten ollaan lämmitetty torppaa ja lepäilty.  Tämä pidennetty viikonloppu on niin tarpeeseen - kesälomaan on vielä kolme viikkoa aikaa.

Sapattipäätöskin on jossain määrin pitänyt, kuivaa ilmaa on odotettu seinän viimeistelyyn, vaan eipä tunnu tulevan sitäkään, joka aamu on ollut kostea, vaikkei olisi satanutkaan päiväkausiin. Viime kesänä tekemäni kasvimaan sain viimein reunustettua sanomalehdillä ja tiilillä, sehän ei ole homma eikä mikään, mutta tiilien lykkiminen ylämäkeen maitorattailla on jo isompi homma :) Muutaman perunan olen laittanut maahan, kun itivät jääkaapissa. Jotain viimevuonna laittamaani monivuotista on myös alkanut kasvamaan, mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne voisivat olla. Katteen alta löysin kyllä merkkaustikkujani, mutta ne olivat sikinsokin - tämän kohdalla oli tikku, jossa luki tilli ja sitä se ei todellakaan ole! Pitää tarkkailla tilannetta. 

Pihassa on vanhoja omenapuita, varmaan talon valmistumisvuosien kanssa samanikäisiä,  niistä kaksi vierekkäin kasvavaa, ei ole muutamaan vuoteen tuottaneet mitään satoa. Kukkia niissä on ollut tosi vähän ja alkuun uskottelin, että pitävät välivuotta ja lepäävät, mutta eihän sitä välivuotta pidetä sentään kolmea peräkkäin? Niiden vähäiset omenat ovat olleet rupisia ja muumioituneita, lisäksi joku kehrääjäkoi on ne aina valloittanut ja niiden seittioksia olen aina kerännyt pois. Viime talvena nuo puut piti kaataa pois, mutta jäi sitten sairasteluiden myötä kaatamatta, hyvä kun polttopuut saatiin metsästä pois ja halki. Tänä keväänä nuo kaksi puuta kukki sitten ihan täysillä - ovat varmaan kuulleet kun kaatamisesta on ollut puhetta: 

Mulle iski niiden kanssa sitten jonkilainen hätä, että miten ne saisi pelastettua - myrkkyjä en halua, enkä ymmärrä niistä edes mitään. Mutta takaraivossa oli jokin oppi siitä, miten parantamalla maan laatua kasveista tulee elinvoimaisempia ja paremmin suojautuvia - luonnollinen asia, jonka olen aina tiennyt ja kaikki muutkin varmasti, mutta unohtanut ihan tyystin. Multaamatonta bokashia olisi vaikka hyrymykket, mutten halua kaivaa sitä maahan, silti vaikka saan kyllä verkot päälle, mutten halua ottaa mitään riskiä, kun supia liikkuu aina öisin pihapiirissä - iljettävää. Luin jostain luujauhosta - en muista edes enää mitä, mutta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että en menetä oikeastaan mitään, jos kokeilen sitä. En ole siis lannoittanut millään omenapuita kahdeksaan vuoteen, marjapuskille olen laittanut tuhkaa ja joskus vähän kanankakkaa. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä luujauhoa ja samaan syssyyn verijauhoa. 

Toimitus oli nopeaa - samalla viikolla pääsin vielä levittämään luujauhoa omenapuille ja marjapensaille niiden ollessa yhä osin nuppu ja osin kukkavaiheessa.  Kokeeksi jätin pihan kaksi muuta omenapuuta lannoittamatta, vaikkei tulosta silti voi suoraan verrata - kait. Ja maltillisesti käytin vain yhden laatikollisen - loput on pahan päivän varalle :) Tästä on nyt pari viikkoa aikaa, vielä ei voi sanoa yhtään mitään - sadosta tai taudeista, mutta syksymmällä ollaan varmaan viisaampia, näyttääkö paremmalta, vai laulaako moottorisaha ensi talvena. Jotain muuta, aika yllättävää havaintoa ollaan sen sijaan tehty, mutta en vielä sano siitäkään mitään, tilannetta pitää tarkkailla!

Samaiseen pakettiin olin tilannut kuusi maa-artisokan alkua, nekin kokeeksi koska olin aika myöhässä, niitä oli paketissa ehkä viisitoista, ehkä pistivät varastojaan tyhjäksi meille maija myöhäisille. Nekin ovat maassa, katsotaan sitten virkoavatko. Tällä hetkellä on ehkä vähän ylimitoitettu katepeite ja sataa, joten en viitsi mennä kaivelemaan ja tarkistamaan tilannetta.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

Syksyn kuulumisia

Ollaan ehditty jo lokakuun pakkasaamuihin, viimepäivityksestä on taas aikaa, vaikka elokuu olikin sateinen, oli syyskuu melko lämmin ja kaunis, muutamaa loppukuun rankkasadepäivää lukuun ottamatta.  Hommat on oikeastaan hyvällä mallilla.  Sain lopulta marjat pois puskista, nyt ne odottavat pakastimessa puuhellan lämmityskelejä, tulevat siinä sitten maija kerrallaan ilmaiseksi.  Muutama pullo viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä.  Oikeastaan puuhellan lämmityskelit ovat jo käsillä, mutta mies huomasi sitä nuohotessa sen kaipaavan pientä apua. Korjauslaastia on levitelty useampana päivänä ja kuivumisaika siinä oli melko pitkä. Jossain vaiheessa sekin varmaan tarvitsee uusia kokonaan, mutta vielä ei.

Loput polttopuut sirkelöitiin pyhänä, kuorma odottaa vaan kantajaansa. Tänä vuonna niitä on viety pikkuhiljaa sisälle, kun oli niin kuivaa, niin tuntui, ettei ole mikään hätä ja ehtihän nuo niinkin, puoli tuntia töiden jälkeen ja toiset puoli tuntia illemmalla sain aina kuorman viikossa sisään ja viikonloppuun jäi uuden kuorman sirkelöinti.  No sainhan minä parina iltana miehiltä siihen apua, ettei ihan yksin tarvinnut.  Vielä kun tuon viimeisen kuorman jaksaisi.

Muutenkin on koitettu ottaa osin rennommin, perjantaisin on ollut lomautuksia, mutta osa päivästä on käytetty lapsenlapsen, Erityisen kanssa. Toisinaan meillä on ollut ohjelmaa, jos lähistöllä on ollut jotain tarjolla, mutta tärkeintä hänelle tuntuu olevan noina päivinä yhteinen aika, leikit, metsäretket ja kisut. 

Jossain kohden alkusyksyä luulin, ettei tomaatit punastu koskaan, mutta niinpä vaan alkoi niitäkin tulla, ei mitään kilotolkulla, mutta muutama silloin tällöin, niin ettei kyllästy. Ja niin, että kannustaa jatkamaan, koska nyt noinkin hyvin tuli vaikka ihan taivasalla olivat, niin mitä lainkaan, jos olisi kasvihuone, tai edes jonkinmoinen suoja niille tarjota, jossa lämpötila pysyisi edes viidentoista asteen nurkilla. Porkkanoista tuli tavattoman hyvän makuisia, lajikkeen nimi ei ole tässä nyt käsillä. mutta jotain keltaista vanhaa lajiketta nuo ovat.  Tuskin niistäkään talveksi mitään saa, mutta nyt on mukava hakea muutama silloin tällöin ruuan lisukkeeksi. Papujen kanssa taas kävi niin, että kun päivä toisensa perään ajattelin, etten niitä kerää vielä, enkä vielä, niin pakkanen vei ne kerralla kaikki.  Tästäkin voi vaan viisastua.  Kasvimaa on siis näillä tietämin melko kylmällä paikalla.

Isompana urakkana itselläni ennen talven tuloa pidän uuden kasvimaan perustamista. En taida jaksaa kaivaa, kuten keväällä, vaan isken suoraan maahan pahvit, puusilput ja kärrään palaneet hevosenpaskat, se on se suurin homma, kun enin osa matkasta on ylämäkeä. Ja päällimmäiseksi bokashimullat, jotka olen kerännyt erilliseen kasaan.  Olen ollut tuohon bokashointiin kyllä tyytyväinen, huomattavasti nopeampaa, kuin perinteinen menetelmä.  Tosin aloin jossain kohden epäillä jatkuvan limaisen yskäni johtuvan jollain lailla noista vermeistä ja ehken ollut ihan väärässä, kun jo viikko sen jälkeen, kun siirsin homman kokonaisuudessaan ulos, tuntui helpottavan, ehdein kuitenkin köhiä pari kuukautta. Nyt kun on jo yöpakkasia, ämpäreissä toiminta varmasti hidastuu ja vielä on ratkaisematta lopullisesti se talvitouhu multaantumisineen.  

Mieli tekisi bokashin kaveriksi myös biolanin lämpökompostoria, joka nyt näytti olevan tarjouksessa, proteiinien kanssa tuo bokashi on onneton ja vaikka lihapuolta jää hyvin harvoin pois heitettäväksi, olisi sekin kuitenkin jotenkin ratkaistava. Tiedä sitten onko ihan hölmöläisen hommaa, mutta olen miettinyt, että jos bokashin parin viikon multaantumisen jälkeen sihtaa ja se mikä ei ole hajonnut päätyisi vielä lämpökompostoriin? Onko jollain muulla tätä ”ongelmaa”? Muutoin tuon ämpärin täyttö kestää meillä 2-3 viikkoa, kolmella aikuisella, mielestäni se on aika vähän. Jos syödään keittoja, tulee kuoritavaraa paljon, kun taas keitettyjä perunoita, niin taidan olla ainoa, joka perunansa kuorii :). Muuten pyritään syömään kaikki mitä tehdään. Kahvinsakkoja en ämpäriin pistä, kerään ne erikseen ja sekoitan suoraan multatehtaaseen. Kananmunan kuoret murskaan kahvipussissa ja nekin päätyvät suoraan multiin.

Muistan lukeneeni jonkun viisaan kertomana, että omavaraisuuteen pyrkijällä ei saisi olla ajoleikkuria, koska se on niin hirvittävä laiskuuden merkki. No sellainen kuitenkin on ja laiskuuttani vielä investoin kerääjäänkin. Kerääjä on kesken kasauksen, mutta tarkoitus on saada sillä nyt lehdet ja viimeisten ruohonleikkausten silput talteen katteeksi kasvimaille. Luultavasti tavaraa tulee ”yli oman tarpeen”, joten sellaistakin kompostikasaa on tarkoitus alkaa ylläpitää. Nurmikko kasvaa kesällä älyttömästi, vaikkei sitä lannoita, ainoa lannoite on se silppu, joten se on se pääpointti tässä kerääjän hankinnassa, että alan ihan tarkoituksella köyhdyttää tuota nurmialuetta ja katetta tarvitaan kesällä kasvimaalle runsaasti. 

Tulipa tästä sekainen mielen purkaus, pitäisi opetella purkautumaan useammin, pysyisi ehkä joku tolkku kirjoituksessa!

#omavaraisuus #kasvimaa #kompostointi #polttopuut

Kompostointia kaikin keinoin

Kompostoinnin kehutaan olevan hajuton, mauton, nopea ja vaivaton tapa saada uutta multaa.

Aha.

Olen joissain asioissa ihan kätevä, jopa näppärä, mutta tuo kompostointi ei kuulu niihin asioihin.  Meillä on käytössä  Gröna Johanna lämpökompostori, jonka lämpöominaisuutta ei ole hyväksikäytetty. Eli settiin kuuluu irrallinen polyeteenimuovista valmistettu talvivaippa, jota laiskuuttani en ole sille koskaan päälle pukenut. Muutenkin tuo ressukka on saanut olla enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa, eli huonolla hoidolla, oikeastaan jopa hoidotta. Äidillä oli tapana sanoa, ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” niin tässäkin tapauksessa. Tunnustin viimein itselleni, että jos en itse asiaa hoida, ei sitä hoida kukaan muukaan. Koko kapistus on vaan vähemmän miellyttävä lähestyttävä erityisesti kesäisin, toisinaan kannen avatessa vastassa on kärpäsiä ja niiden toukkia, lisään kuiviketta ja pöyhin, seuraavaksi vastassa onkin muurahaisia. Milloin on liian märkää ja milloin kuivaa. Hajut kertovat, ettei kompostointi ole sujunut oikeaoppisesti.

Kuluneen talven aikana tein itseni kanssa sopimuksen, että hoidan homman kuntoon, ja ihan heti kun mahdollista. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna kurkkukipuisena päätin alkaa toimiin. Kevät ei ollut vielä niin pitkällä, että hajut olisivat haitanneet, taisi olla aamusta pakkastakin.

Johannan tilavuus on 300 l, hyvin se on imaissut itseensä kuuden vuoden biojätteet, vieläkin tilaa oli noin 30 cm, ja selkeästi tiesin, että jotenkin se kuitenkin toimi, koska aina talven jäljiltä tapahtui määrässä romahdus. Siitä huolimatta, ei se toiminut niin hyvin kuin kuuluisi ja muistutti tunkiota, jossa on vaan laidat ympärillä.

Suunnitelmani oli tyhjentää koko systeemi alakautta kottikärryyn ja täyttää uudelleen oikeaoppisesti yläkautta risuineen ja kuivikkeineen. Sain kun sainkin tyhjennettyä yhden kottikärrykuorman verran tavaraa, joka yllätyksekseni muistutti melko hyvin maatunutta kompostimultaa. Alun olin kasannut ihan oikeaoppisesti risuja ja multaa ja tulos on nähtävillä, broilerinluut ei ole maatuneet, eikä myöskään kananmunankuoret, joita en ole älynnyt rikkoa pienemmiksi ja yllättäin maatunut ei ole myöskään biojätepussit, onneksi niiden käyttäminen lopetettiin varmaan jo vuoden jälkeen. Sen sijaan risutkin on menneet aika pieniksi. Olin kuitenkin melko tyytyväinen, että selvästi tuo toimii, jos tekee kuten ohjeissa sanotaan. 

  

Homma kuitenkin tyssäsi siihen yhteen kuormaan, yläpuolinen osa on vielä niin jäässä ettei suostu tippumaan alas lapioni ulottuville. Yläkautta sain ilmattua kuitenkin jonkun verran tavaraa löysemmälle, mutta sitä kautta en yltänyt kuitenkaan lapioimaan sitä pois.

Sen ainoan kuormani kiikutin onnellisena kasvimaalle ja sekoittelin pintamultaan, joka jo oli sulannut, tosin vaan vajaan lapionpiston verran. Vähän kävi mielessä, että onko ne viljelijät ihan tosissaan pistämässä varhaisperunansa jo maahan? Kas kun eivät jo syksyllä pistä, olisi keväällä vähemmän kiirusta...

Homma pääsi kuitenkin tuona viikonloppuna hyvään alkuun ja tarkkailin sittemmin tilannetta päivittäin, miten sulaminen eteni. Etenihän se, olen sekoittanut mukaan multaa, kuivia oksia ja pöyhinyt mennen tullen, rikkonut vanhoja kananmunankuoria pienemmäksi. Pariin kertaan törmännyt kärpäsen toukkiin kannessa, pöyhinyt lisää ja lisännyt kuiviketta ja tavannut sen jälkeen muurahaiset ja kastellut. Mutta myös havainnut, että lämmintä  kompostin sisuksissa on, kuumana käydään toisinaan, ihan niinkuin pitäisikin. Siitä huolimatta, että olen kantanut kuiviketta, multaa ja oksia koko kevään, painuu pinta aina vaan alemmas! Uskoakseni voin loputkin tyhjentää vielä kevään aikana peltoon, vaikkapa sitten kurpitsa maaksi.

Koska tuo kompostori on ollut kaaos ja olen lueskellut bokashi-kompostoinnista paljon jo edellistalven aikana. Niin no, samanlaisia ylistäviä mainoslauseita periaatteessa kuin kompostoinnista yleensäkin. Päädyin kuitenkin tilaamaan bokashi-rouhetta kokeillakseni onko se toimivampi systeemi kuin tämä perinteinen kompostointi. Nimenomaan meillä, muillahan onnistuu tuo perinteinenkin :)

Viisi kiloa rouhetta, kuka sitä nyt vähemmällä mitään kokeilee? Olin aloittanut tämän bokashi touhun jo maaliskuun puolella, koska olin päättänyt olla lisämättä Johannaan uutta tavaraa ennenkuin saisin sen kokonaan tyhjennettyä ja ehkä sen paikkakin tulee vaihtumaan.

Aitoihin bokashiämpäreihin en halunnut sotkeentua, enkä hanoihin, hifistelyt pois harrasteista ja edetään niin halvalla kuin suinkin. Kaksi normaaliämpäriä ja kansi, mies porasi toisen ämpärin pohjaaan reijät, tämä porattu ämpäri laitetaan ehjään ämpäriin ja päälle kansi. Näitä on kaksi sarjaa, riittää hyvin medän tahdilla.

EN perehdytä tässä varsinaisiin saloihin bokashiin liittyen, siitä saa yllinkyllin tietoa netistä, hommassa käytetään niin hienoja sanoja, etten osaa niitä edes lausua, saati ymmärrä kaikkien tarkoitusta.

Sisemmän ämpärin pohjalle taittelin sanomalehden sivun ja ripottelin sille vähän rouhetta. Ideana on, että jätteen pitää olla ilmatiiviissä, litra biojätettä ja päälle ripotellaan ruokalusikallinen rouhetta.  Sanovat, että ämpäri täyttyy viikossa, ehkä meillä sitten loppujen lopuksi tulee vähän biojätettä, koska ämpärin täyttyminen vei reilun kaksi viikkoa. Olen pitänyt melko kuivina jätteitäkin ja ajattelin, ettei nk. bokashi-mehua edes synny, mutta eräänä päivänä kotiin palatessa ihmettelin kirpeää tuoksua ja mehustahan se tuli. Tuoksu on sen verran kirpakka, ettei voi unohtaa tyhjentää sen havaittuaan.  Tämän mehun pitäisi pitäisi olla loistavaa lannoitetta, toistaiseksi olen sen vaan kaadellut ulos mihin sattuu. Ehkä jossain kohden teen täsmäiskuja, nähdäkseni vaikuttaako se mitään.

 Boka-pissaa:

 

Tällä hetkellä, juuri kolmannen ämpärin täytyttyä, olen tyytyväinen tuohon bokashiin. Ämpäri kestää meillä täyttyä tämän kokemuksen perusteella 2 - 3 viikkoa. Eli ei sitä niin hirveästi kerry, joillakin kun ämpäri täyttyy jo viikossa. Hajua ei todellakaan tule, jos mehut muistaa tyhjentää pois. Toisinaan olen kyllä huomannut vääränlaista, eli vihreää hometta muodostuneen, ehken ole tiivistänyt riittävästi? Toisaalta syy voi olla myös kahviporoissa, joita tulee paljon ja joita olen tuonne myös tunkenut vaikka aiemmin olen vienyt ne suoraan kukkamaille. Tuntuu vaan, ettei ämpäri täyty koskaan, jos ei niitä aina välillä lisäile mukaan. 

Ehkä tämäkin polku kuljetaan erehtymisen kautta, mutta hälläväliä. Ainakaan tämä ei haise!

 Kuvassa vääräoppinen, eli ei tiivistetty ämpärillinen biojätettä.

 

 Kun ämpäri on tiiviisti täynnä, sitä pidetään sisällä lämpimässä kaksi viikkoa ja tyhjennellään pissiä välillä. Sitten se sekoitetaan multaan ja edelleen pidetään lämpimässä kaksi viikkoa, enää ei tiiviisti vaan sen pitää olla ilmavaa. Näitä niinkutsuttuja multatehtaita ihmiset säilövät saunassa lauteiden alla, sängyn alla, parvekkeella. Toiset kippaavat kasvilavaan ja toiset hautaavat maahan. Osalla on ilmennyt näistä johtuen myyrä, rotta, supi ja kettu ongelmia. Kannattaa siis käyttää järkeä miten homman hoitaa. Siinä vaiheessa kun jäte sekoitetaan multaan, se ei ole vielä muuttunut ulkoisesti miksikään, kaikki on tunnistettavissa, mutta kuivempaa se on, tietysti koska ne mehut on valuneet pois...

Koska täällä meilläpäin pyörii jo myyriä, supia ja kettuja, en niitä halua ruokkia, enkä varsinkaan halua nurkkiini rottia, pelaan varman päälle. Multatehtaani on ulkona, koska sisällä en halua niitä pitää ja ulkona on jo lämmintä, mutta tarkoin niin, ettei niihin pääse käsiksi kuin ihmiset, kannellisissa astioissa. Luultavasti kesäajan pärjäämme niin ja sitten siirrän tehtailun Johannaan, johon hyvinkin pitäisi talvisen määrän mahtua. Tosin ehkä silloin joudun käyttämään alussa jotain lauteiden alusta, saa nähdä.