Maaliskuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Maaliskuu maata näyttää

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kolmas yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin. 

Helmikuu mennä hurahti melkoista vauhtia, ei juurikaan ehtinyt kuin huudella hei, hei! Ehkä, koska on muutenkin kuukausista lyhin ja kun vielä talviloma ajoittuu samaan kuukauteen, niin siksikin nopeasti mennyt. Talvilomalla nukuttiin pitkään ja valvottiin pitkään, on ihanaa kun voi ottaa puhelimesta herätykset pois. 

Talviloman alussa käytiin katsomassa lapsenlapsen kanssa Heinähattu, Vilttitossu ja Kana elokuva heti tuoreeltaan. Minä en kehtaa yksin mennä ja poika lähtee mukaan vaikkei elokuva kiinnosta, mutta tietää saavansa herkkuja. Se on sellainen tasapeli, molemmat hyötyy. 

Polttopuu hommia on vähän aloiteltu. Syksyllä jo esitin, että mitä jos tänä talvena ei varsinaisesti metsästä kaadeta, vaan "siivotaan nurkkia" ja jos näyttää siltä, että ojanpientareilta, ryteiköistä ja poistettavista pihapuista ei tule tarpeeksi, niin mennään vasta sitten metsän puolelle.  Myös pojan perheellä alkaa olla puut vähissä (heillä sauna ja takka), joten sovittiin, että hän saa olla apuna ja tekemässä ainakin omia puitaan. Sitä aikaa vaan ei tahdo työssäkäyvällä perheenisällä niin kovin olla, varsinkaan kulutettavaksi missään ojan pientareilla, kun kolme lasta harrastaa ja vaimo on vuorotyössä. Ollaan sitten aloitettu omaa savottaa siinä sivussa, mutta vähäistä on ollut saannos. Ollaan tosi paljon myöhässä viime vuoteen verrattuna.  Tosin, tuollaiset risukot ja pientareet syö aikaa tuhottomasti ja tuloksena on hyvin vähän polttopuuksi kelpaavaa materiaalia, mutta älyttömän isot risukasat. Kelit, jotka on taipuneet plussanpuolelle ovat olleet pikemminkin haitallisia, kuin mukavia työilmoja. Jos ei sada, niin oksista sulaessaan lumi tippuu pisaroina kuitenkin, aina on työkamppeet märät. Tai askel lipeää ojan ylityksessä ja saappaat hörppää vettä. Pari tuulenkaatoa metsänpuolelta karsittiin, mutta jätettiin niille sijoilleen vielä. 

Muuten tuo puuhomma noudattaa meillä vanhaa hyväksi todettua kaavaa, puut pätkitään metsässä sopivaan mittaan riippuen siitä mikä niiden loppusijoitus tulee olemaan. Leivinuuni ja pystymuurien puut lähtee metsästä 180 senttisinä ja saunapuut 2 metrisinä - sopivat hyvin mönkkärin kärryyn ja ovat senkokoisia ja painoisia, että minäkin saan niistä pinot ja kuorman tehtyä. Joskus saattaa tuolla vaan puolet, eli monasti latvaa kohden kapenee niin, että saakin vaan metrin tai 90 senttiä ja jos on tyvessä kovin vahvaa, eli samalla painavaa, niin sellaisetkin lähtee lyhyempänä. Pilkkomispaikalla sitten kärryssä jo sahataan kaikki siihen metriin tai 90 senttiin ja sen mittaisina ne haljellaan ruuvilla ja pinotaan kuivumaan. Kesän mentyä sirkelöidään lopulliseen mittaan 25, 30 tai 60 cm ja ajetaan sisään. Leivinuunissa on päädytty mittaan 60 cm, se on aivan riittävä näillä leveysasteilla. 

On sitä oikeasti ollut hyviäkin ilmoja ja valmista tullut, kunhan nyt narisen, se kuuluu asiaan. Ja olipa se talvi tai syksy, aina ihmettelen tuota väriloistoa, jota luonto jollain tapaa aina tarjoaa. Nuo paskapuut (siis tuomet, pajut ja pihlajat, mitä niitä nyt onkaan) joita tuonne tontin reunustoille aina ilmestyy on kovin kauniin värisiä, jos ei heti, mutta muutama päivä kaadon jälkeen. 

Yhdet vanttuut kudoin puhdetöinä, mutta rikkinäisten trikoitten pariin en ole itseäni saanut vieläkään kammettua. Niihin vähiin vanttuisiin, joita olen elämässäni kutonut, olen tehnyt peukalon aina semmosen suoran, eli silmukat hakaneulaan ja heti tehdään uudet tilalle, niin se aikoinaan koulussa opetettiin. Lapsenlapsi näkyi tehneen silmukoita lisäämällä, jota suuresti ihmettelin. Päätin sitten opetella sen, jostain vaan googletin ohjeen ja kun ei ollut oikein käsitystä millainen sen pitäisi olla, en osannut hahmottaa mitenkään, tein vaan lisäykset ohjeen mukaan. Ensi kerralla olen pikkusen viisaampi, tuli niin valtavan leveät peukalot noista, ettei niitä täytä edes minun leveä peukkuni. Oppia ikä kaikki.  

Talviloma lopetettiin syömällä ulkona, ensimmäisillä talven tulilla, joutsenpari teki tuolloin ylilennon. 

Muuttolintutilanne

25.2. Joutsenet

Tämähän meni taas osaltani pelkkien kuulumisten kertomiseen, sellaista se on. 

Linkit muiden kirjoituksiin: 

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela 

Tilliläntilan Anna 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

FInland urban farming 

Oma tupa ja tontti 

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Evil Dressmaker 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Ihan vaan Tiia 

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine 

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Toukokuu 2021

On jälleen kuukausi vierähtänyt yhteispostauksesta ja on aika kerääntyä blogien äärelle, tänään kertoillaan kasvihuoneista, joko olemassaolevista tai haaveista ja inventoidaan siemenlaatikot.

Omavaraisbloggareiden yhteispostaus on siis jo perinteeksi muodostunut sarja, jossa kirjoitetaan sovitusta aiheesta kerran kuukaudessa ja samalla kertoillaan omia kuulumisia ja etenemisiä. Sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut ja Korkeala. 

Kasvihuone on edelleen pelkkä haave, joitain elementtejä on jo vuosia sitten isäntä värkännyt valmiiksi asti, kumpikaan meistä ei oikein muista, millainen visio tulevasta kasvihuoneesta tuolloin oli. Sitä ehtinee pohtia sitten joskus ja pitää vaan huomioida, että olemassaolevat elemetit on suunnitelmaan mahdutettava :) Tarkoitus on kuitenkin hyödyntää olemassa olevaa materiaalia mahdollisimman pitkälle. Naapurin navetan purun yhteydessä saatiin vanhat tiilet, joista on tarkoitus kyhätä lattia, oman talon vanhat ikkunat oli edellinen omistaja säilönyt navetan vintille, kaikenlaista puutavaraa löytyy myös omista nurkista. Puuttuu vaan se toteutus. 

Kasvihuoneen puute on aika rajaava tekijä omavaraisen ruokatalouden suhteen, olen havainnoinut. Vaikka asumme II-kasvuvyöhykkeellä, ei ilmasto, sää ja maaperä ole kaikkialla samanlaista. Meillä sattuu olemaan melko kylmä alue, savinen maa ja ainainen tuuli, mikä tarkoittaa sitä, että muokkaukseen ja kylvöön päästä melko myöhään, tomaateille ei löydy sopivaa suojaisaa paikkaa mistään, että niistä voisi "avomaalta" kuvitella saavansa minkäänlaista satoa. Ja lopulta pakkanen, vai hallako se on, iskee monasti jo kovin aikaisin, viimevuonna ensimmäisen kerran jo heinäkuussa. 

Jotain hätäratkaisuja olen suunnitellut, vaan nekin on aina jäänyt toteutumatta, siis sellaisesta nopeasti kyhättävästä seinänvierus lämpiöstä tomaateille, jossa olisivat tuulelta suojassa ja vähän lämpimämmässä. 

Mutta hei, mistä sitä tietää, mitä äitienpäivä tuo tullessaan?

Tällä erää vaikuttaa kuitenkin vielä siltä, että viime vuoden tapahtumat vaikuttavat vielä ainakin tämän vuoden (lähimmäisen poismeno, kuolinpesän asioiden ja kiinteistön hoito). Kaikkihan on ajateltuna selvää, paperillakin näyttää hyvältä, mutta kaiken toteutus on ihan totista työtä. Henkinen prosessi vielä pahempaa. Purjot ja jotain muuta on sentään esikasvatuksessa, olen tarkoituksella jättänyt ne myöhään, koska oikeaan maahan niitä ei kuitenkaan voi ennen kesäkuuta laittaa, mutta saavatpa jonkinmoisen etulähdön kuitenkin

Tuhannesti on kuitenkin vielä kaikenlaisia siemeniä odottamassa maahan laittoa, osa viime vuodelta, osa vieläkin kauempaa ja koska alkuvuodesta jossain jo luki, että siemenet viedään käsistä, ostin hätäpäissäni lisää, heti kun kaupassa niitä näin. Vaan eipä nuo mitään taida loppua, vielä viime viikolla tuli Livonsaaresta joitain osaksi itselleni oudompia lajikkeita, kuten jauhomaissi, viljahirssi ja pesusienikurkku (luffa), jota monella näyttää olleen aiemmin kasvatuksessa ja joita olen päässyt vain muiden kuvista ihailemaan

Perunat on lähteneet kellarissa itämään, vaikkei se tarkoitus olekaan, mutta sen verran lämpöä siellä on. Ihan syötäviä ovat vielä, mutta omilla siemenperunoilla pärjätään, niitä on nyt jäänyt, on tämä talvi ollut sellainen, etten ole juuri jaksanut ruokia laitella kuten ennen, joten melko paljon on menty valmisruuilla. Vasta nyt on palattu ruuan suhteen normaaliin itsetehtyyn kotiruokaan. 

Syksyllä rutoksi luulemani värimuunnos ei tainnut olla sittenkään mitään ruttoa, koska kellarissa ei ole syntynyt mitään vaurioita, kaikki perunat on kiinteitä ja kauniita edelleen, mitä nyt sitten sitä itua vähän pukkaakin. Hyvä niin, pitää olla kiitollinen!

..~oOo~....~oOo~....~oOo~..

Muut hommat on edenneet pikkuhiljaa:

Polttopuita on nyt niin, että pärjätään ensi talvi. Lisää on silti tehtävä, metsässä on pystyyn kuolleita jonkun verran ja ne on saatava pois, ettei ilmaannu mitään tuholaisia. Mieli on kuitenkin puiden suhteen huojennut, kun tietää, että talvi pärjätään. 

Olen saanut myös valmiiksi joitain vuosia roikkuneita juttuja, uskoakseni se johtuu henkisestä prosessista joka on meneillään ja aina valmiiksi saaminen tuottaa hyvää mieltä. Monet jutut on olleet sellaisia, ettei oikein järki käsitä, miksi ne on edes lopulta roikkuneet, kun valmiiksi saaminen on vienyt tunnin tai kaksi, kuten melksin vuoden keskeneräisinä olleet linnunpöntöt, ovat viimein puissa asti:

Myös joitain vuosia sitten tori piste fistä ostamani käytetty Biolan pikakompostori on vihdoin kunnossa. Sehän oli ostaessa kunnossa, mutta pestessäni sitä onnistuin hajottamaan saranat ja kannen aukipitomekanismin. Uudet osatkin ostin heti seuraavalla viikolla, vaan isäntä oli sen sitten jo siirtänyt traktoritallin perimmäiseen nurkkaan ja en saanut sitä yksin pois. Yhdessä se sitten roudattiin ulos ja vajaassa tunnissa olin sille rakentanut puusta "aluslaatan", vaihtanut saranat ja kannen aukipitomekanismin. Päästään tämänkin kanssa alkuun, uuden mullan himo kun tuntuu olevan niin voimakasta :) 

Ylläolevassa kuvassa paistaa aurinko, lämpöäkin tuolloin oli ulkona toista kymmentä astetta. 

Sen jälkeen onkin tullut toinen talvi ja taisi tulla kolmaskin. On tullut vettä, lunta, räntää, ollut yöt pakkasella ja päivisin vain muutama aste lämmintä. 

Ehdittiin ottaa jo kevättakit käyttöön, kun kelit huononi. En onneksi pessyt vielä talvivaatteita korjuun, kun ne saikin jo riipiä uudelleen päälle!

Paikkapaikoin ehti olla jo kevät kukassa, sinivuokot naapurin takapihalla:

Valkovuokot omissa nurkissa:

Muuttolintu havainnot, kevät 2021

(26.2. Joutsenet

15.3. Mustarastaat

22.3. Hanhet

24.3. Leivoset (Kiurut)

24.3. Töyhtöhyypät

29.3. Kurjet )

30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)

13.4. Västäräkki

Allaolevista linkeistä pääset muiden omavaraisbloggareiden toukokuun postauksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   Apilan kukka     Sateenkaaria ja serpenttiiniä   Multavarpaan maailma   Toivola puutarha 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely    Oma tupa ja tontti    Keittiössä, kotona ja puutarhassa

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut    Luomulaakso     Harmaa torppa    Mummon kirja    Majalevon pientila    Caramellia 

Metsäläisten elämää    Torpan tyttö    Mikä Itä      Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki    Korkeala 

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

#suuntanaomavaraisuus

Suuntana omavaraisuus osa 4

Tämä on osa 4-2019 omavaraisbloggareiden yhteyspostausta, joissa kerromme suunnitelmistamme ja niiden etenemisestä (tai asioista jotka estävät suunnitelmia toteutumasta).  Ihan teemassa tässä ei ole itsekään pysytty, vaikka kasvuvyöhyke onkin 2.

Huhtikuun alussa meilläpäin oli jo lumet käyneet vähiin ja maa paikkapaikoin ihan käännettävissä.  Huhkein muutamasti perustettavalla maalla tarikon kanssa ja aika kohta totesin alan olevan aivan liian iso käännettäväksi käsipelillä. Viime vuonna perustetut maat taas oli helppo käydä tarikolla läpi, rikkojen juuret lähti todella kevyesti. Joten päädyin siihen, että uudet maat tehdään viimevuotisella kaavalla. Kevyt jyrsintä ja käsin kitkentä.

Vaan eihän sitä lumettomuutta kestänyt kuin viikko, parissa päivässä lunta tuprutti reilut 15 cm. Taas sai siirtyä enemmän suunnittelun puolelle. Suunnitelmani ovat muuttuvaista sorttia muutenkin ja usein kun tulee se tekemisen aika, ne muuttuvat vielä.

Vaan se aika, joka on niin kuluvaista ja kuluttavaa. Polttopuuhommat olivat aivan jumissa, maaliskuun puoliväliin luvattu mönkkäri tuli vasta pääsiäisviikolla ja sitä sisäänajoakin olsi pitänyt tehdä, eikä lähteä heti rääkkäämään maastoon. Onneksi kuitenkin oli se pääsiäinen ja vappukin, toivat ikäänkuin vähän lisäaikaa kotihommille.  Pääsiäisenä päästiin lopulta puunhakuun, halkelua on tehty vähän kerrallaan iltaisin palkkatöiden päälle, viikonloppuna haettu uutta kuormaa, viikolla halkelua ja vapunpäiväkin vietettiin työn merkeissä ja saatiin kuorma tyhjäksi. Siinä kohden jo jokseenkin huokaisimme molemmat, sillä olimme niitä  haljelleet luultavammin koko ensi talven tarpeen.

Vaikka haljeltuna ja pinottuna on nyt varmaankin se vuoden tarve, mutta metsässä on vielä hakematta jo kaadettuja puita lähes saman verran.  Eli vaikka ollaan tavallaan aikataulussa ollaan silti tavallaan myöhässä. Näyttää vähän siltä, mitä jossain vaiheessa olen varoitellut, ettei voi ainaa kaataa runkoluvun mukaan, ne puuthan kasvavat vuosi vuodelta isommiksi ja aina vähemmän tarvitsee kaataa saadakseen tarvittavan määrän. Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että tällä  tavalla on mahdollisuus päästä vähän edelle ja saada puuta varastoon. Varastoa olisi hyvä olla, koskaan ei tiedä, jos sattuu vuosi, ettei kummastakaan tai edes toisesta ole puuhommiin, on tavall tai toisella pelistä pois. Tuohia on kiskottu irti, jos ovat lähteäkseen, onhan se paras sytytysvärkki koskaan.

Puolensa sitten myöhässä olossakin, nyt tulee sitten pakosta kuljettua tuolla metsässä tähän aikaan ja huomioitua asioita, joita ennen ei ole huomioitu, kun on vaan hangilla kuljettu. Kuten tämä Kevätlinnunherne

Näitä kavereita täällä toki on tiedetty olevan, onhan meidän wanha rouva joka kevät tuonut lapsilleen ainakin sen yhden kyyn, mutta nyt törmäsin ihan itse tämmöiseen, vielä talvilevollaan olleeseen tyyppiin. Kun koitan parannella ja tasoitella ajoväyliä joka välissä, niin nappasin kiven päällä olleen tuppaan sen kummemmin ajattelematta irti ja kas kuka siellä lymysi. Aika nopsaan aurinko sai kaveriin liikettä. Sen verran kaupunkilaistyttöä minussa on, että luulin tätä ensin isoksi kastemadoksi ja meinasin ottaa käteeni... en tiedä köllöttelevätkö ne aina vatsapuoli ylöspäin, vai oliko tämä joku poikkeus.

Maan käännön ja kylvöjen osalta ei olla edetty mihinkään, sen paremmin kuin aidan teonkaan. En ole mitenkään huolissani tilanteesta siltikään (välillä jo olin). Ilmat antoi välillä ymmärtää kesän tuleen, kuten pääsiäisenä touhuttiin puiden kanssa paitahihasillaan hikipäässä ja vappuna paleltiin ja kylmä tuntuu jatkuvan. Aamuisin pakkasta on ollut  -1 - -8 astetta vaihtelevasti, mitattuna 2 metriä maan pinnan yläpuolelta, yhtään plussa aamua ei vielä toukokuun puolelle ole saatu. Rännin alla olevassa saavissa on aamuisin jääkerros vaihtelevalla paksuudella.

Jossain kohden luultiin jo lämmityskauden olevan ohi, vaan hakoteillä oltiin ja pahasti. Leivinuuni ei enää lämpiä, mutta muita pesiä joutuu kyllä lämmittämään muutaman kerran viikossa. Positiivisella mielellä kuitenkin edetään, lieneekö taannoin esimiehen kanssa käyty kehityskeskustelu vaikuttanut sekin vähän mielialaan. Olen viime vuodet tuntenut työtaakan olevan ylipääsemätön ja sen neljä kertaa vuodessa, kun työpiikki on korkea, olen aivan puhki, stressitaso ei missään välissä ehdi nollille, aina on pelko perseessä - tämä syö jaksamista myös kotihommista - huushollini on aina riipin raapin. Pääsin keskustelussamme siihen tulokseen, etten ole ainoa osastollamme ja niin myös työpaikkalääkäri taannoin antoi ymmärtää, että yrityksen toimihenkilöillä on kaikilla tänä päivänä ongelmia jaksamisen kanssa, työ kuormittaa henkisesti ja työkuorma on liian epätasainen ajan puitteissa. Asioihin ollaan puuttumassa ja tuo kehityskeskustelu oli osa kartoitusta.

Ensimmäiset vuohenputket on pistelty poskiin ja nokkosta odotellaan. Samoin odotan kovin, että kuusenkerkät olisi poimittavissa. Vanhat kuusenkerkkäsiirapit on lopuillaan ja uutta pitää tehdä.

Olen myös yrittänyt tehdä jonkinmoisia suunnitelmia ja laskelmia syksyn säilöntätarpeista, lähinnä hillojen ja mehujen suhteen. Niitä on aina vaan tehty, juotu ja syöty, mutta määrät ovat vähän hakusessa.  Viime kesän kuivuus oli marjapuskille kyllä melko tuhoisa ja jos nämä pakkaset jatkuu, niin se ei tiedä hyvää tulevalle marjasadolle millään tasolla.

Kuukausi sitten kuvittelin, että tänään suunnitelmalistalta olisi jo vedetty yli monta asiaa valmiina, toisin kävi, mutta mitenkään toivottomalta ei silti tunnu. Pari viimeistä viikkoa on touhuttu ahkerasti, eilen illalla totesin ääneenkin, että alkaa akka olla melko puhki, pitäisi saada kunnon lepotauko ja mies nyökytteli vierellä, että sama tilanne hänellä. Vaikka ollaan tehty muutakin kuin töitä, on kaikki ollut liian suunniteltua ja aikataulutettua niin, ettei mikään ole sen kummemmin tuntunut rentouttavalta. Mieltä on myös painanut ja lisästressiä aiheuttanut pari kuukautta sairastanut kissamme.  En ole juuri vapaa ajalla ehtinyt koneella olemaan, saati että olisin jaksanut mitään kirjoittaa, kun olen koittanut häntä paijata.

 Tämä toukokuu tulee varmasti olemaan sellainen, että näkyvää tulosta alkaa syntyä!

(pakkohan se on?)

 

 Muiden omavaraisuuteen pyrkivien bloggareiden kuulumisia toit lukea näistä linkeistä:

Tsajut

Sarin puutarhat

Metsäläisten elämää 

Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi 

Urban Farming 

Palokankaan pientila

Elämää korvessa 

Korkeala 

Maalaiskaupungin piha 

Alussa oli Vehkosuo 

Riippumattomammaksi 

Laura eli Javis 

Torpan Tyttö 

Sorakukka

Villa Koira 

Ku ite tekee 

Maatiaiskanasen Elämää 

Luomulaakso 

Stellan kolmas luonto
Talopäiväkirja/ omavarainen.fi
Rakkautta ja maanantimia 

#omavaraisuus #yhteispostaus #polttopuut

2019 suunnitelmien eteneminen - 1.4. (osa 2)

Tämä kirjoitus on osa Omavaraisuus.org bloggareiden 2019 yhteispostaussarjaa, joka ilmestyy aina kuun alussa, tämä huhtikuun yhteispostauksemme käsittelee kunkin suunnitelmien etenemistä ja samalla saatamme suositella jonkin omasta mielestä sopivan kirjan, lehden, ohjelman tai youtube-kanavan. Helmikuun postaukseeni pääset Tästä ja  ja maaliskuun postaukseeni tästä kunkin postauksen loppupuolelta löydät linkit muiden bloggaajien postauksiin.

Puutarha suunnitelmat ovat edenneet melkeinpä vain paperilla ja pääni sisällä, tosin sielläkin ne ehtivät tekemään monenmoista liikettä, laajeta, kuten viime postauksessani kerroinkin. Vaikka vielä maaliskuun alussa näytti, ettei lumet lähde ollenkaan, on jo nyt maa näkyvissä hyvinkin, joissain varjopaikoilla ja tuolla metsätaipaleella vielä on lunta, mutta pääsääntöisesti voi sanoa kevään saapuneen. 

Joutsenet, kurjet ja hanhet (joita kaikkia onnistuin saamaan tähän kuvaan kuun lisäksi) ovat saapuneet viereiselle pellolle ja aamuvarhaisella, ennen töihin lähtöä pääsee kuulemaan mustarastaan iloista laulua. Päivä on pidentynyt niin, ettei ajantajua oikeastaan enää ole, samalla kun mielikin on virkistynyt. 

Ihan kohta pääsee tonkimaan maata! 
 

Puuhommat on kesken, ehkä puolet vuoden polttopuista on nurin ja määrämittaan katkottuna sekä pinoissa metsässä. Työsarkaa riittää vielä senkin jälkeen, kun ne on saatu pois metsästä, halkelu ja pinoaminen kuivumaan. Loppukesästä pätkiminen ja sisäänkanto. Tänäkin vuonna puita pitää tehdä yli oman tarpeen. Olisi hienoa, kun se ylimenevä osuus joskus päätyisi omaan varastoon, kun ei koskaan tiedä vaikka olisi edessä talvi kun itsestä ei syytä tai toisesta ole edes siihen kuin nyt.

Mönkijän piti puolivälissä maaliskuuta saapua suomeen, mutta vieläkään se ei ole tullut. Ehkä se tuodaan ajamalla valmistusmaasta? 

Kävin jo tutkailemassa kasvimaita ja kovin on rikkaruohon vallassa nuo viimevuonna perustetut, niiden kanssa riittää hommaa varmaan vielä ensikin vuonna. Marjapuskista ei vielä ihan näe, missä on silmuja ja missä ei, heti kun ne tulevat näkyviin raivoan kuivat oksat pois.

Odotan myös innolla, mitä kompostista tänä keväänä irtoaa, irtoaako mitään? Olen kesäaikaan bokashoinut itsetehdyillä ämpäreillä. Vain kesäaikaan siksi, ettei minulla talviaikaan ole missään sulaa multaa, jotta pystyisin sekottelut tekemään. Viime kesänä en tehnyt sitäkään, vaan vein biojätteet suoraan eristämättömään kompostoriin, koska jäätyämme kaksin myös biojätteen määrä suorastaan romahti, eikä ämpäri olisi täyttynyt moneen kuukauteen, sekaan heitin silti bokashirouhetta silloin tällöin. Loppukesästä ostin fb-kirpputorin kautta käytetyn biolanin, mutta siitä on kannen saranat rikki, enkä niitä terrasta löytänyt, joten sitä ei ole otettu käyttöön. Nyt bauhaussin verkokaupasta löysin oikeat vermeet, ne vain pitäisi kiinnittää. Samalla ostoskoriin meni aukipitosalpa ja kiinnityslenkki varmuuden vuoksi, näistä huolimatta kompostorin hinnaksi jää reilusti alle puolet uuden hinnasta. Tammikuisen ruokaremontin jälkeen oma biojätemäärämme on kasvanut kuorien muodossa melkoisiin määriin, varsinaista ruokaa jää aniharvoin pois heitettäväksi, joten olisi aika kaivaa ämpärit esiin.

Ja sitten postauksen huviosuus, eli ohjelmasuositukseen:

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut suosia ylen kanavia, niiltä tulee parhaat luonto dokumentit, esitettävät puutarhaohjelmat pysyvät realistisina ja niissä olevat ideat sopivat tähän ilmastoon, toisin kuin pohjoismaiden ulkopuolelta tuleva hapatus ja varsinkin ruotsalaiset rikosjännäritkin ovat aidosti kuviteltavissa. Elikkä, emme nykyään enää anna ohjelmien rajoittaa ja aikatauluttaa elämää, vaan katselemme areenasta itselle sopivana ajankohtana. Oikein laiskana viikonloppuna talvella, kun ulkona paukkuu pakkanen ja tuiskaa lunta, voidaan katsella jonkun ohjelman koko kausi ja miksei toinenkin, siinä pääse hyvin käsiksi koko juoneen. Tämän hetkinen suositus, jonka viimeinen osa tuli viime viikolla.

Kekseliäs Nikkari Areenassa

Norjalaisella pientilalla asuu Tesakerin perhe. Tilalla riittää puuhaamista ja korjaamista. Perheen isä Erik on varsinainen tuhattaituri ja keksijä ja hänellä on koko ajan monta puuhaa meneillään - kertoo ohjelmaesittely.

Pidän tästä ohjelmasta, koska mukana touhuaa koko perhe. Tosin tämä perheenisä tuntuu touhuavan aika paljon näiden omien keksintöjensä parissa, aivan kuin pakoillen varsinaista työhön tarttumista. Tunnen siis samaistuvani häneen melko vahvasti. Jokatapauksessa hän käytää paljon vanhoja menetelmiä ja työkaluja, loitsut ja liitokset ovat erityisesti mieleeni. Ohjelmissa tietysti näytetään aina pelkkää pintaa, mutta jotenkin kaikesta huokuu perhekeskeisyys ja lapset ovat kaikessa mukana.  Areenasta löytyy Nikkarin kaksi kautta, ensimmäinen 7 osainen ja toinen 8 osainen. Näkisin tälle mielelläni jatkoa, mutta ilmeisesti sellaista ei ole luvassa.

Näiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavarais bloggareiden kirjoituksia:
Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso
Saman otavan alla
Caramellia
Airot ulapalla
Villa Kotiranta

#omavaraisuus #yhteispostaus #polttopuut #suunnitelmat #kevät

Puuhommia

Polttopuu hommat ovat meillä venähtäneet kovin pitkälle. Muina vuosina hommat on olleet paketissa jo huhtikuussa, mutta tämä talvi on ollut sairasteluni vuoksi melko vaikea. Lisäksi puuta on pitänyt tehdä enemmän, pojan perheelle myös saunapuiksi. Tosin esikoinen on itse ollut mukana hommissa kolmasti, mutta näiden kertojen väliä on ollut aina useampi viikko. On vaikeaa sopeuttaa ajankohta kaikille sopivaksi, kun me elämme ”normaalia” aikaa 5 työtä ja 2 vapaata ja hän tekee yötyötä 6 töitä ja 2 vapaata, lisäksi pitää sovitella vaimon sekalaiset vuorot ja lastenhoito. Niinpä olen nuo kerrat ollut lapsenpiikana, että hän on päässyt metsään

Oma osallistumiseni on ollut melko satunnaista, selkä ei vaan kestä. Mies on yksin haljellut kaikki puut, vaikka kaadossa ja metsästä pois hilaamisessa olen mukana ollutkin.

Viikonloppuna oli toivottavasti viimeinen metsäreissu ja siihen saatiinkin lainaksi naapurista mönkkäriä, kun tähän asti kaikki on tehty käsipelillä. Kyllä nopeutti tavattomasti ja säästi selkää. Ei niin omavaraista, mutta pakko se on itselle hankkia. Ei tämä kunto tästä enää paremmaksi tule. Nuo viimeiset kuutiot on nyt saatu  pois metsästä ja halkelu on enää edessä. Tietysti sitten loppukesästä pätkiminen ja suuliin vienti :)

Laina mönkijän tukkikärryssä oli kiinni tämmöinen systeemi, ei tarvinnut sitoa kuormaa liinoilla tms, erittäin kätevä peli. Tietääkö kukaan, mikä tämän kapistuksen oikea, virallinen nimi on?

Syksyn kuulumisia

Ollaan ehditty jo lokakuun pakkasaamuihin, viimepäivityksestä on taas aikaa, vaikka elokuu olikin sateinen, oli syyskuu melko lämmin ja kaunis, muutamaa loppukuun rankkasadepäivää lukuun ottamatta.  Hommat on oikeastaan hyvällä mallilla.  Sain lopulta marjat pois puskista, nyt ne odottavat pakastimessa puuhellan lämmityskelejä, tulevat siinä sitten maija kerrallaan ilmaiseksi.  Muutama pullo viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä.  Oikeastaan puuhellan lämmityskelit ovat jo käsillä, mutta mies huomasi sitä nuohotessa sen kaipaavan pientä apua. Korjauslaastia on levitelty useampana päivänä ja kuivumisaika siinä oli melko pitkä. Jossain vaiheessa sekin varmaan tarvitsee uusia kokonaan, mutta vielä ei.

Loput polttopuut sirkelöitiin pyhänä, kuorma odottaa vaan kantajaansa. Tänä vuonna niitä on viety pikkuhiljaa sisälle, kun oli niin kuivaa, niin tuntui, ettei ole mikään hätä ja ehtihän nuo niinkin, puoli tuntia töiden jälkeen ja toiset puoli tuntia illemmalla sain aina kuorman viikossa sisään ja viikonloppuun jäi uuden kuorman sirkelöinti.  No sainhan minä parina iltana miehiltä siihen apua, ettei ihan yksin tarvinnut.  Vielä kun tuon viimeisen kuorman jaksaisi.

Muutenkin on koitettu ottaa osin rennommin, perjantaisin on ollut lomautuksia, mutta osa päivästä on käytetty lapsenlapsen, Erityisen kanssa. Toisinaan meillä on ollut ohjelmaa, jos lähistöllä on ollut jotain tarjolla, mutta tärkeintä hänelle tuntuu olevan noina päivinä yhteinen aika, leikit, metsäretket ja kisut. 

Jossain kohden alkusyksyä luulin, ettei tomaatit punastu koskaan, mutta niinpä vaan alkoi niitäkin tulla, ei mitään kilotolkulla, mutta muutama silloin tällöin, niin ettei kyllästy. Ja niin, että kannustaa jatkamaan, koska nyt noinkin hyvin tuli vaikka ihan taivasalla olivat, niin mitä lainkaan, jos olisi kasvihuone, tai edes jonkinmoinen suoja niille tarjota, jossa lämpötila pysyisi edes viidentoista asteen nurkilla. Porkkanoista tuli tavattoman hyvän makuisia, lajikkeen nimi ei ole tässä nyt käsillä. mutta jotain keltaista vanhaa lajiketta nuo ovat.  Tuskin niistäkään talveksi mitään saa, mutta nyt on mukava hakea muutama silloin tällöin ruuan lisukkeeksi. Papujen kanssa taas kävi niin, että kun päivä toisensa perään ajattelin, etten niitä kerää vielä, enkä vielä, niin pakkanen vei ne kerralla kaikki.  Tästäkin voi vaan viisastua.  Kasvimaa on siis näillä tietämin melko kylmällä paikalla.

Isompana urakkana itselläni ennen talven tuloa pidän uuden kasvimaan perustamista. En taida jaksaa kaivaa, kuten keväällä, vaan isken suoraan maahan pahvit, puusilput ja kärrään palaneet hevosenpaskat, se on se suurin homma, kun enin osa matkasta on ylämäkeä. Ja päällimmäiseksi bokashimullat, jotka olen kerännyt erilliseen kasaan.  Olen ollut tuohon bokashointiin kyllä tyytyväinen, huomattavasti nopeampaa, kuin perinteinen menetelmä.  Tosin aloin jossain kohden epäillä jatkuvan limaisen yskäni johtuvan jollain lailla noista vermeistä ja ehken ollut ihan väärässä, kun jo viikko sen jälkeen, kun siirsin homman kokonaisuudessaan ulos, tuntui helpottavan, ehdein kuitenkin köhiä pari kuukautta. Nyt kun on jo yöpakkasia, ämpäreissä toiminta varmasti hidastuu ja vielä on ratkaisematta lopullisesti se talvitouhu multaantumisineen.  

Mieli tekisi bokashin kaveriksi myös biolanin lämpökompostoria, joka nyt näytti olevan tarjouksessa, proteiinien kanssa tuo bokashi on onneton ja vaikka lihapuolta jää hyvin harvoin pois heitettäväksi, olisi sekin kuitenkin jotenkin ratkaistava. Tiedä sitten onko ihan hölmöläisen hommaa, mutta olen miettinyt, että jos bokashin parin viikon multaantumisen jälkeen sihtaa ja se mikä ei ole hajonnut päätyisi vielä lämpökompostoriin? Onko jollain muulla tätä ”ongelmaa”? Muutoin tuon ämpärin täyttö kestää meillä 2-3 viikkoa, kolmella aikuisella, mielestäni se on aika vähän. Jos syödään keittoja, tulee kuoritavaraa paljon, kun taas keitettyjä perunoita, niin taidan olla ainoa, joka perunansa kuorii :). Muuten pyritään syömään kaikki mitä tehdään. Kahvinsakkoja en ämpäriin pistä, kerään ne erikseen ja sekoitan suoraan multatehtaaseen. Kananmunan kuoret murskaan kahvipussissa ja nekin päätyvät suoraan multiin.

Muistan lukeneeni jonkun viisaan kertomana, että omavaraisuuteen pyrkijällä ei saisi olla ajoleikkuria, koska se on niin hirvittävä laiskuuden merkki. No sellainen kuitenkin on ja laiskuuttani vielä investoin kerääjäänkin. Kerääjä on kesken kasauksen, mutta tarkoitus on saada sillä nyt lehdet ja viimeisten ruohonleikkausten silput talteen katteeksi kasvimaille. Luultavasti tavaraa tulee ”yli oman tarpeen”, joten sellaistakin kompostikasaa on tarkoitus alkaa ylläpitää. Nurmikko kasvaa kesällä älyttömästi, vaikkei sitä lannoita, ainoa lannoite on se silppu, joten se on se pääpointti tässä kerääjän hankinnassa, että alan ihan tarkoituksella köyhdyttää tuota nurmialuetta ja katetta tarvitaan kesällä kasvimaalle runsaasti. 

Tulipa tästä sekainen mielen purkaus, pitäisi opetella purkautumaan useammin, pysyisi ehkä joku tolkku kirjoituksessa!

#omavaraisuus #kasvimaa #kompostointi #polttopuut