17.11.2019

Kotivara

Tämä Kotivara kirjoitus on osa Tsajujen Sadun ja Jovelan Johannan ideoima yhteiskirjoitussarjaa, muiden blogien tähän yhteiskirjoitukseen osallistuvat linkit löydät tuttuun tapaan tämän kirjoituksen lopusta.


Suomen Puolustusalan Keskusjärjestön sivuilla kerrotaan mitä tarkoittaa kotivara. Ja sivusto  72 tuntia on päivittänyt hiljattain kotivaran ohjeet uusiksi. Olen joskus aiemmin kirjoittanut lähinnä Marttojen ohjeistuksen perusteella  kotivara aiheesta tänne, samalla kun olen hyvin suurpiirteisesti siitä kertonut omalta osaltamme lähinnä ruokapuolen osalta.Koska aihe on hyvin laaja, tämäkin kirjoitus jäi lopulta pintapuoliseksi raapaisuksi.Minun on hyvin vaikea kirjoittaa mistään lyhyesti, tästäkin kirjoituksesta tuli aluksi varsinainen sunnuntai hesari, joten päätin typistää rankalla kädellä.  Typistämisen takia tämä ei ole mitenkään kaikenkattava, eli tälle tekstille on varmasti luvassa jatkoa myöhemmin.

Lähinnä itseä koskettavana kotivaran tarve muistuu mieleeni Tapanin myrskyn saapumisena vuonna 2011 - olimme vasta elokuussa muuttaneet tälle tilalle, lunta oli paljon, ja se oli tullut lähes sulaan maahan. Tästä johtuen puita kaatui älyttömät määrät, koska asumme "korvessa metsän keskellä", tämä luo omat haasteensa ihan normaalinakin talvena, mutta myrskyisinä aikoina erityisesti. Edellisenä kesänä ilmajohdot oli sähköyhtiön toimesta vaihdettu maakaapeleiksi, mikä osaltamme ehkä oli pelastus, jos näin voidaan sanoa. Sähköt taisivat olla meiltä kaksi tuntia poikki. Naapuri kolmen kilometrin päässä, johon ilmajohdot vielä menivät, olivat ilman sähköä kolme vuorokautta. Suurin ongelma oli kuitenkin pois pääsy, metsää oli kaatunut tielle niin, että kun myöhään iltapäivästä lähdimme ajelemaan, silkasta uteliaisuudesta, kaikki näytti kuin elokuvien sotatantereelta - aivan hirvittävää. Tien raivaamisen näiden sorateiden osalta suorittivat yksityiset ihmiset vapaaehtoisesti myrskyn tyynnyttyä. Paikallinen VPK taasen asfalttiteiden osalta. Jos kyseessä olisi ollut tavallinen arkipäivä, olisi tilanne ollut kaikin puolin aivan toinen, töihin kun olisi ollut kait pakko lähteä. Ja muuten, tuo naapuri hankki tuolloin aggregaatin. En onnistunut tällä aikataululla löytämään kuvia, miltä maailma tuolloin näytti, jos ne vielä joskus löydän, päivitän ne tähän myöhemmin.

Sinällään en väitä, että tuo olisi meille mitään opettanut, enemmän on opettanut tämä syrjässä asuminen ja teiden huono kunnossapito. Täältä ei huvita lähteä tekemään yhtään ylimääräistä kauppareissua, joulun aikaan meillä on tavalleen pari viikkoa vapaata ja kesällä se neljä viikkoa, on todella nahkeata lähteä kotoa mihinkään, mieluummin vaan metsittyisi tänne. Arkena käydään kaupassa pari kertaa viikossa työmatkan yhteydessä. Tuolloin listassa lukee tavallisesti maito, leipä ja liha. Kaikkea muuta pyritään tarvittaessa ostamaan tarvittaessa niin, ettei ne lopu koskaan kesken. Varastot kattavat suositellun 72 h sijaan ainakin tuplat*.   Näihin perusasioihin kuuluu mm. näkkileipä, kahvi, tee, kaakao, sokeri, puurohiutaleet, makaronit, suola, jauhot, kuivahiiva, leivinjauhe, sooda, muut mausteet, yrtit, hillot ja maustekastikkeet, ketsupit, sinapit, liemikuutiot, pähkinät, kuivatut herneet, muusijauho, perunat, porkkanat, sipulit ym. sellainen normaali varastoitava aines, jota kait yleensäkin kotiin hankitaan enemmän kuin aterialle tai kahdelle**.

Ruoka, juoma, valo

(ruuanlaitto, säilytys, juoma, ja wc)

Säilytän "isommat" ruokavarastot kellarissa, joka on kuivaa ja viileää tilaa. Asuintilan kaapeissa on se normaali kulutusvara, jota täytetään kellarista shoppailemalla, johon sitten taas täytetään tarpeen mukaan kaupasta tuodut tuotteet. Olisi verratonta, jos asuinkerroksessa olisi tilaa niin, että varasto voisi sijaita samassa kerroksessa, nyt tuo logistiikka ei ole paras mahdollinen. Hiiristä ei ole pelkoa (vannomatta paras), olemme kuitenkin verkottaneet talon aika hyvin ja kissat pääsevat toisinaan myös kierrokselle tiloihin, jotka eivät ole asuinkäytössä. Säilyke ja lasipurkit ovat sinällään, jauhot ja hiutaleet ovat varmuuden vuoksi tiiviskantisissa säilytyslaatikoissa, ettei niihin eksy vahingossakaan öttiäisiä. Hillot, mehut ja syksyn sato muutenkin on eri osassa, enkä niitä lähtenyt kuvaamaan, kuvien hyllyt on tähän tarkoitukseen hankittu.












Sitten on myös sitä ihan varmuuden vuoksi tavaraa, jauhot, maitojauhe ja kuivahiivat jos kaupasta ei saa leipää, säilykelihatkin ovat varmuudenvuoksi, mutta koska niitä on, on niitä myös toisinaan uusittava ja siksi syötävä välillä varsinaista selviytymisruokaa :). Veden säilöminen tuntuu oudolta, jotenkin kaukainen ajatus, että vesi joskus olisi poikki, mutta varmuuden vuoksi vettä on muutama 5 litran pänikkä, lisäksi vissyä - nin että ehkä juuri se 72h pärjää juomisen puolesta. Talviaikaan on tosin helppo käyttää lunta. Ulkohuusi löytyy ulkoa, yleensä sitä käytetään kesäaikaan muutenkin, mutta talviaikaan sisävessan pytty pitäisi varmasti teipata kiinni, ettei siihen vaan totutusti istahtaisi.

Pakastimessa on lihaa, mutta vain sen verran, että pidemmänkin sähkökatkon aikana kaikki pystytään käyttämään. Sähköjen menetys on juuri se, miksi en pakastimesta pidä alkuunkaan. Ja niin kesäaikaan jonkinmoista jääkaapin virkaa voi tarvittaessa hoitaa kaivo.

Lemmikkien ruoka
Myös kissanruokaa on avatun pussin lisäksi aina avaamaton (pussi kestää neljällä kissalla n. 3-4 viikkoa) sekä erikseen heille on varattu harvoin annettavia herkkupaloja.

Lämpö ja valo

Lämpimänä pysyminen ja ruuanlaitto hoituvat meillä talviaikaan normaalistikin puilla lämmittämällä ja leivinuunin ja puuhellan avulla valmistetaan ruoka. Talviaikaankin päiväsaikaan näkee jonkun tunnin valoitta ja siihen aikaan pyritään myös suorittamaan kaikki sellainen, mikä valoa tarvitsee, kuten puiden haku liiteristä, kellarissa käynti yms.Olen myös harkinnut, että kun jossain vaiheessa kuitenkin sähköhella ja uuni tulevat tiensä päähän, uusitaanko niitä ollenkaan, tämä vaatisi sitten kesäajaksi kuitenkin ***ulos vastaavat toiminnot, jotka nekin ovat hautautuneet kaikkien muiden suunnitelmien ja kesken olevien asioiden alle.

Valoa varten on patterikäyttöisiä lyhtyjä, "tunnelmavaloja" (sisä ja ulkokäyttöön) ja paristoja on varastossa pidemmäksikin aikaa, koska nuo valot ovat meillä aina pimeään aikaan muutenkin käytössä. Myös perinteisiä kynttilöitä on, niitä ei normaalisti kulu, mutta hätävaroiksi niitä on hankittu, samoin tulitikkuja on joskus isäntä tuonut huutokaupasta pari muovikassillista :) Meille molemmille olen hankkinut myös otsalamput, koska sellainen on muutenkin melko kätevä, kaikissa touhuissa, jossa tarvitaan kaksi kättä.

Lääkkeet

Reseptilääkkeitä haetaan viimeistään, kun viimeinen kahden viikon liuska avautuu, yleensä jo viikkoa ennen. Niiden puolesta pärjätään siis hyvin se pari viikkoa vähintään.


Yhteydenpito ja tiedonsaanti
Meiltä löytyy yksi pattereillakin toimiva radio, häälahjaksi 25 vuotta sitten saatu kelloradio. Ja patterit mainitsinkin jo aiemmin. Kännykät ja tietokoneet hiljenisivät melko nopeasti jos sähköä ei olisi. Varsinkaan talvella ei aurinkokennolaturistakaan oikein olisi hyötyä.


Nykyään varastolla on tarkoitus selviytyä kahden hengen muutama päivä. On varmasti paljon asioita, joita ei osaa ottaa huomioon, paljon on kuitenkin mietitty, polttoaineita on joka vehkeeseen varastossa joksikin aikaa ja esim. moottorisahan varaterä, l. Sähkaippa ym. tarpeistoa. Sähkö- (akku) käyttöisistä työkaluista on pyritty löytämään myös käsikäyttöiset versiot, osa melko historiallisia, mutta on kuitenkin.




*missä menee normaalin kotivaran ja varautumisen raja? 
** kun homma lähtee lapasesta
***kesäkeittö
ja miten hoitaa pääsy ihmisten ilmoille, kun lunta on paljon, eikä aurauskalusto liiku
Tässä ajatuksiin virinneitä juttuja, joista (ainakin niistä) aion kirjoitella lisää myöhemmin. 



Näistä linkeistä pääset muiden kirjoituksiin:

Ituhippi
Vauhtihirmun elämää
It's so mysigt
Ihana maatuska
Airot ulapalla
Kalastaja kuivalla maalla


#kotivara #varmuusvara #72h #varautuminen #kotivarapostaus #kotivarahaaste #turvallisuus #riskienhallinta

4.11.2019

Suuntana omavaraisuus 10


On jälleen omavaraistelijoiden yhteispostauksen aika, mukaan on lähtenyt mukavan iso joukko kirjoittajia. Tällä kertaa kerromme, mitä opimme kuluneesta kaudesta ja se mitä teemme talvella. Kirjoitukseni lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Teoriassa opein tällä kaudella, että pitäisi hyödyntää syyskylvöä ja järjestää sadeveden keruu paremmin hallintaan. Vuosi sitten syyskylvö ei käynyt edes mielessä, muttei se olisi ollut mahdollistakaan, koska isompi kasvimaa tehtiin vasta keväällä. Ja todellakin teoriassa tämänopein, käytännössä, esimerkiksi valkosipulit odottavat yhä maahan laittoa, viikolla ei ehdi, kun pimeys iskee niin nopeasti töiden jälkeen päälle ja suurin murhe on aina pirtin lämmitys ja viikonloppuna valoisaan aikaan on sitten niin paljon kaikkea tehtävää, että siirtyvät ja välillä unohtuvat. Porkkanan siemenetkin on hankkimatta. Pakkasia täällä on ollut, mutta maa on vielä sula, se vähäinen lumi mitä aika ajoin on tiputellut, on sulannut parin tunnin sisällä aina pois, tiet on silti useimmiten aamulla liukkaat.

Vanhastaan pyrin noudattamaan kuun liikkeitä, vaikkei kuukalenteriin sinällään uskoisi, jaksottaa se työtä mukavasti. Kun jaksottaa esim. kitkemisen kesällä aina alakuulle, ei sitä tarvitse tehdä jatkuvasti ja siinä parissa viikossa ehtii käydä maan lävitse kokonaan. Sitten pari viikkoa voi keskittyä melko hyvin muihin juttuihin. Nämä jaksotukset on hyviä, ei ehdi alkaa mikään homma alkaa maistua puulta, kun sitä ei tarvitse tehdä joka päivä.

Sinällään kausi tuntui alkukankeuden jälkeen hyvältä. Ensin oli epätoivo, koska kaikki kylvöt ja istutukset oli osaltamme myöhässä, odottavan aika oli pitkä, että taimia alkaisi puskea pinnalle. Koska tämäkin kesä oli melko kuiva, kastelussa oli opettelua, mikä on sopivasti. Mikään ei kuivunut, mutta luultavasti kastella olisi saanut vieläkin enemmän. Elokuussa tulee aina se kuollut vaihe, kun ei tahdo itsestään saada enää irti mitään, kaikki on liian isoa ja rehevää. Toisaalta rehevyys pitää sitten rikkojakin kurissa mukavasti.



Mikään ei oikeastaan ole pahasti kesken, talvi saa tulla, kun on tullakseen, tietysti aina jotain voi nyppiä. Pyrin noudattamaan luonnon tapaa, luonnossahan maa ei ole koskaan paljas, vaikka kesällä olikin katteesta suuri pula. Maalle on kannettu purua ja lastua, mitä kesän värkkäilyistä on syntynyt ja mitä puusuulin pohjalle aina talven jäljiltä kertyy, puiden lehtiä ja muuta haravointijätettä pihasta, vaikka olenkin laiska haravoimaan, mutta omenapuun lehdet tulee useimmiten kerättyä pois ja satunnaisia koivun lehtiä. Syntyneet bokashit on kaivettu maahan ja tuhkaa levitelty sinne tänne. Tätä maan peittelyä jatkan, niin pitkään kuin maa pysyy jotenkin lumettomana ja bokashin osalta sulana. Keväällä juuri mitään näistä maalle kannetuista ei ole enää kokonaisena, mutta maassa on noin millin kerros humusta. Tiedän, että moni hakisi ostokuorman hiekkaa ja turvetta ja vaikka mitä mustaa multaa saviseen maahansa. Minä en kokisi sen jälkeen olevani yhtään sen parempi kuin tehotuottaja. Minulla on aikaa auttaa luontoäitiä tekemään oma työnsä - hiljaa hyvää tulee. Näin tiedän varmaksi mistä maani koostuu ja mitä siinä on.  

Mikä suunnitelmista toteutui ja mikä jäi toteutumatta? Marjapuskat siirrettiin kevällä kuten pitikin, mutta vähän eri paikkaan, mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli.  Mansikoitakin istutin, mitään satoa niistä ei tullut, muutamia raakileita kyllä näin, mutta ne katosivat aina luultavasti lintujen suihin. Aidat on yhä tekemättä ja puun taimet istuttamatta - siirretään ensi vuoteen johonkin tulevaisuuteen. Suunnitelmakuvassani näytti olevan alue, joka piti myöskin kääntää, mutta sekin on jäänyt tekemättä. Niiltä osin on suunnitelma myöskin kääntynyt, että ehkäpä siihen kohtaan olisikin viisaampi tehdä komposti? Ensi keväänä aloitan kaiken paljon aikaisemmin. Ja ne mansikatkin on kamalassa ahtaudessa, niille pitäisi oikeastaan tehdä uusi maa ja siirtää ne nykypaikaltaan pois. 

Kaiken kaikkinen alkoi hymyilyttää, olen tuon suunnitelmani loppuun kirjoittanut "Onnistuessaan tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jonain syksynä huomaamme olevamme vähän enemmän omavaraisia ruuan suhteen." - vaikkei suunnitelma onnistunutkaan kokonaisuudessaan, olemme kuitenkin tänä syksynä jo paljon omavaraisempia ruuan suhteen, kuin aikaisempina vuosina. Taputan itseäni olalle ja teen sen usein :).


Talvikausi on jo osittain alkanut, ainainen puunkanto, lämmitys ja pimeys. Miehellä on tukkikärry työnalla, mutta hän epäili ettei se valmistu täksi talveksi koska A. ei minkäänlaista kokemusta metallitöistä, B. työ on tehtävä ulkona kylmässä. Eli suunnitelmissa on tietenkin myös puiden kaato, telous, kärräys ja halkelu talvikaudella, se on perinteisesti enemmän niitä alkuvuoden juttuja. Tosin jos olisi oikein reipas, voisi metsää käydä jo taimien ja muun aluskasvillisuuden poiston osalta läpi. Itse olen kuin huomaamatta siirtynyt jo pikkuhiljaa sisähommiin enemmälti, kesällä en ehtinyt ollenkaan lankojen värjäyksen äärelle, mutta nyt on syntynyt joitain sävyjä ja kokeiluja langalla, joka on minulle aivan uusi tuttavuus: 100 % villalanka, samalla kuitenkin pieni määrä tuttua seiskaveikkaa, että olen nähnyt sävyeron. Koko villassa sävyt ovat olleet selkeästi pehmeämpiä. Olen myös pitkästä aikaa kaivanut kutimen esille ja alkanut viimevuonna värjätyistä seiskaveikoista kutoa, ensin valmistui kynsikkäät (metsästäjän käsineet, sanoi erityinen) ja nyt on työnalla villapaita itselleni. 

Tämä loppusyksy on muuten ihanaa aikaa, kunhan ei sada vettä. Metsässä on mahtava kulkea, kun pakkasta on pari astetta. Tuskin koskaan kyllästyn metsässä kulkemiseen ja luonnonihmeiden ihasteluun. Joitain suppilovahveroitakin on vielä löytynyt kopparin pohjalle. Vaikka alkusyksystä vaikutti siltä, ettei sieniä juurikaan saada säilöön, on niitä kuitenkin kertynyt melkoinen määrä, vähän kerrallaan.



Kellojen siirto talviaikaan viikko sitten aiheutti sen, että olen yhtä väsynyt kuin tämän lapion varsi :)

Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!



Muiden postaukset löydät näistä linkeistä: