21.3.2016

Uutta oppimassa osa 1

Satakunnan omavaraistelijoissa heräsi taannoin keskustelua, mitä kukin osaa ja voisiko taitoa opettaa muille. Niinpä yhtenä maaliskuun aamuna olimme miehen kanssa matkalla reilun 100 km päähän, tekemään jotain, mitä kumpikaan ei ollut koskaan tehnyt, keritsemään lampaita. Fonecta arvioi ajoajaksi  1 h 44 min. Perillä oli sovittu oltavan viimeistään klo 12 viiden hengen ja talon isännän voimin. Me miehen kanssa lähdimme matkaan  jo hyvissä ajoin, koska matkalla oli pari mutkaa poikettavana.  

Saavuimme perille tunnin verran etuajassa, mutta aika kului tilan isännän kanssa rupatellessa nopeasti ja pian muutkin osallistujat saapuivat. Joimme ensin yhdessä tulokahvit ja lähdimme sitten tutustumaan itse tilaan. Kanat potpottelivat tyytyväisinä ja kukko kiekui kanalassa, otsatukallinen hieho oli ulkotarhassa, kaunis kuin mikä ja sitten löytyi varsinainen kohde, ne lampaat! Oli iso katras jotain lampaita, sitten oli iso katras pässejä ja iso katras uuhia, joiden kanssa keritsemistä nyt oli tarkoitus opetella. Ymmärsin, että tässä maaliskuun loppupuolella on poikimisaika, ja uuhet on hyvä keriä ehkäpä jo kuukautta ennen poikimista. Kun uuhi on keritty, se myös syö enemmän ja niinollen myös karitsan syntymäpaino kasvaa, mikä tietysti takaa paremman elinvoiman karitsalle.  Karitsa löytää myös nisät helpommin lyhyestä, kuin pitkästä villasta. Imettävän uuhen villan laatu myös huononee nopeasti.

Keritsimme miehen kanssa yhdessä yhtä uuhta ja talon isäntä vielä auttoi joissain kohdin, kaksi muuta uuhta oli työstettävänä samaan aikaan kolmen keritsijän voimin ja taisipa se isäntä muissakin pisteissä käydä antamassa vähän jeesiä. Itsestäni tuntui hyvin tärkeältä, ettei yhtään reikää uuhen nahkaan tehty. Jännitin ihan tavattomasti, en ole koskaan niin ollut lampaiden kanssa tekemisissä, että olisin tietoinen niiden sielunelämästä tai käytöksestä. Jännityksestä johtuen en sitten muistakaan ihan kaikkea, vatsasta aloitettiin, mutta kumpi kylki tehtiin ensin, en muista, selkäranka kannatti kuitenkin ylittää joka kohdasta, ennen kuin lampaan kääntää toiselle kyljelle. Tuntui ihan oudolta, että lammas istuu niin nätisti ja rauhallisena, odotin kokoajan potkua tai jotain muuta villiintymistä. Sitten kun jännittää, ei muista enää tarkkailla omaa työasentoaan ja krämppää sieltä ja täältä, se tuli huomattua, sekä miehen että minun. Seuraavana päivänä oli omat takajalka aika kipiät.

En voi sanoa, että olisin nyt mestarikeritsijä, mutta sen tiedän, että pakkotilanteessa selviäisin siitä yksinkin. Aikaa kuluisi kyllä paljon enemmän, kuin tottuneelta tekijältä, mutta selviäisin silti. 

Olen onnellinen , että sain olla mukana! Nämä on tilaisuuksia, jotka tulevat elämässä vastaan kerran ja kaikille ei koskaan.




8.3.2016

Omat motiivit tavoitella omavaraisuutta

1.       työn stressaavuus
2.       oma käden jälki/kädentaitojen elvytys
3.       riippuvaisuus
4.       epävarmuus
5.       hinnat
6.       turha kulutus, kierrätys ja loppuun käyttäminen
7.       kestävyys 
8.       ruuan laatu – tietoisuus siitä mitä syö
9.       oman ympäristön parempi hyödyntänen
10.     luonnollisen rytmin kaipuu



Työni on nykyisellään stressaavaa ja aina on kiire. Suurin osa stressistä työssä tulee siitä, että vuosikaudet on tuntunut, kuin ajelehtisi merellä ja törmäilisi samoihin kareihin vuodesta toiseen, niiden järjestys vaihtuu, mutta yksikään niistä ei koskaan poistu, joku uusi ongelma saattaa joskus ilmestyä ja aloitattaa oman kierroksensa. En edes muista koska olen viimeksi lähtenyt töistä hyvillä mielin siitä, että olisin saanut käsistäni valmiina pois jonkun kokonaisuuden. Kaipaan nähdä työni tuloksen, oman käden jälkeni jossain.  Siihen ei tällä erää tämä elämä anna mahdollisuuksia palkkatyön puitteissa.  Aamu heräämisestä ja valmistautumisesta töihin, riippuen päivästä paluu kotiin tapahtuu kuitenkin vasta 10 – 12 tunnin päästä heräämisestä. Jos joutuu hoitamaan jotain pankki- tai virasto asioita, sen pitää tapahtua virastoaikana, jonka menetetyn työajan joutuu luonnollisesti korvaamaan. Kaupassa tarvitaan rahaa, rahaa saadakseen on käytävä töissä jne. On siis riippuvainen rahasta, töistä, aukioloajoista. Toisaalta ääneen ei voi valittaa, ettei löydä kengänkuvaa perseestään. Epävarmuus on läsnä jokapäivä, niin työstä, sen myötä taloudesta  ja yleisesti ottaen maailman tilanteessa. Koska työ kaikkineen vie niin paljon myös vapaa-aikaa tuntuu, ettei  kotona etene mikään, ei kasvimaan laitto, remontti tai mikään muukaan, väsymys vie voiton ja tekemätön työ väsyttää kaiken eniten.

Puhutaan hintojen halpuutuksesta, mutta en ole ilmeisemmin osunut siihen kohderyhmään, joka noita halpuutettuja tuotteita käyttää. Syötäväksi kelpaava jauheliha maksaa edelleen sen 11,90 kilo paikallisessa kaupassa. Jos sellaisen halpuutusjauhelihan tuo kotiin, niin pakettia avatessa alkaa vaistomaisesti kävellä takaperin, edes kissat ei sitä syö. Vaikka puhun esimerkkinä jauhelihasta, koskee se kaikkea muutakin ruokapuolta, eli yksi syy on hinnat.  Jos itse pystyisi tuottamaan edes osan ravinnosta, sitä kauppaan kuluvaa rahaa ei tarvittaisi niin paljoa. Töitä voisi vähentää, omaa aikaa jäisi enemmän ja sen voisi käyttää taasen omavaraisuuden laajentamiseen.

Samalla kun kaupasta kantaa sen välttämättömyyden, sieltä kantaa paljon turhaa, vaikkei tekisi yhtään heräteostosta. Tuotteet on pakattu muovipussiin, pussi laatikkoon ja vielä sen ympärille on kääräisty sellofaani. Ylimääräinen pakkaaminen on minulle turhaa kulutusta, en halua kantaa mitään vain siitä ilosta, että voin sen myöhemmin kierrättää oikein. Aamulla siis lähdetään töihin yhtä suurten kantamusten kanssa, kuin sieltä edellisenä iltana tultiin, nyt mukana on vain kierrätettävät paperit , pahvit, lasit ja metallit.  Melko surkuhupaisaa.  Pyrin valitsemaan ostokseni tietysti osin makumieltymysten mukaan, mutta myös huomioiden miten parhaiten pystyn hävittämään samalla syntyvän jätteen. En niinkään mieti, kumpi on pahempi lasipurkin vai säilykepurkin valmistusprosessi kaikkineen vaiheineen tälle maailmalle. Ostan mieluummin sen lasipurkin, kun sille on käyttöä kotona myöhemminkin. Ja hyvästä tarjouksesta kurkkusäilykepurkin, jonka voi tyhjentää niihin lasipurkkeihin J. Silti jokainen ostos on tavallaan haaste tehdä oikea valinta, kun pyrkii kestäviin ratkaisuihin, joista olisi hyötyä mahdollisimman pitkälle. Ollaanpa sitten hankkimassa niitä kurkkusäilykkeitä tai tuulensuojalevyjä. 

Samalla alkaa miettiä vaikka tilannetta sähkökatkon aikana tai sitä, että ehkä jonain päivänä ihan vapaaehtoisesti haluaisin elää ilman sähköä, miten silloin toimisi mikäkin juttu. Joudun palaamaan vielä halpuutusjauhelihaan, nimittäin ruuan maku ja ehkä vielä enemmän ruuan haju, tietoisuus siitä mitä syö ja mistä se on lähtöisin, ihan pelkkä tilan nimi paketissa ei ole minulle tae yhtään mistään. Valmistajasta riippumatta, melko monet leikkeleet haisevat nykyään pahalle, vaikka päiväys olisi kuinka kaukana. Ostan ennen lihan lihana, kypsennän uunissa ja viipaloin leivän päälle.  Nk. luomu-leimalle lihassa tai muussakaan tuotteessa en anna mitään arvoa, koen sen niin ulkokullattuna markkinatouhuna kuin minkä tahansa muunkin brändin.

Haluaisin hyödyntää ympärillä olevia omia peltoja paremmin, tällä hetkellä positiivisesti ajatellen, ne kasvavat syötäviä luonnonyrttejä, mutta muutakin käyttöä niille voisi keksiä. Peltoja ei ole keinolannoitettu tahi myrkytetty varmuudella viimeiseen 7 vuoteen.  Ne ovat sitä todellista kaupallistamatonta luomua, mutta vaativat kovan työn, jotta olisivat vielä viljelykelpoisia. Joku viisas sanontakin on, että jos viljelijä unohtaa peltonsa vuodeksi, pelto unohtaa viljelijänsä yhdeksäksi vuodeksi. Itseään tässä on kiittäminen.


Nuorena sitä jaksoi vaikka miten, mutta vanhemmiten olen huomannut, miten pimeään aikaan olen aina väsynyt ja kesäaikaan ei juuri unta tarvitse.  Jonkinlaisen luonnollisen rytmin noudattaminen olisi varmasti myös elimistölle ja pääkopalle hyväksi. Jo pelkästään se, että on paennut katuvalojen ulottumattomiin, on parantanut unenlaadun hyväksi, uni tulee illalla hyvin ja sitä riittää kellonsoittoon asti. Talviakaan olisi luonnollista nukkua pidempiä unia, valoisuuden mukaan, mutta säännöllinen päivittäinen työ vaatii ihmistä noudattamaan aina samaa rytmiä huomioimatta mitenkään valoisuuttaa, ympäristöä tai ihmisen sisäisiä kelloja tahi ääniä. 




Linkeissä muiden mietteitä samasta aiheesta:

Korpikiven tupa







2.3.2016

Kirjahyllyssä

Kotivaaran kirjahylly on pitkälti keskittynyt kasveihin, muunlaista tietoa tarttuu mukaan satunnaisesti. Tuntuu hassulta puhua kirjahyllystä, kun sellaista varsinaisesti ei ole, kirjat ovat siellä täällä, nyt koitin osan löytää samaan kuvaan, osa on vielä jossain ja ruuanvalmistuksen opukset on keittiössä, niistä sitten toiste. Tuossa kuvassa on joku niinkin uusi, jota en ole vielä edes avannut, mutta nimi (Luonnollinen menopaussi) tuntui mielenkiintoiselta, luen kun on enemmän ajankohtainen. 



Kasvien salaiset voimat - Sinikka Piippo
Kirja kertoo kattavasti kasvien kasvatuksesta ja käytöstä eri tarkoituksiin, noituudesta rohtokäyttöön. Osa kasveista valokuvina.

Kansanlääkintää kotikonstein - Saana Monthan, Osmo Hänninen, Päiviö Vertanen
Nimi kertoo oleellisen

Anis ja Iisoppo vanhoja lääkekasveja
Yli sata kasvia, kaikista piirroskuvat mukana tunnistamisen helpottamiseksi. Lääkinnälliset vaikutuksen hyvin kuvattuna. Kirjan kasvit ovat nimenomaan pohjoisen olosuhteissa kasvavia tai niitä voidaan täällä viljellä, joten siinäkin mielessä hyvä teos.

Luonnonyrttiopas - Simo Moisio, Yrjö Mäkinen, Marja Tuominen, Jukka Vauras
Opetushallituksen kirja, luonnonyrttineuvojan "koulutusopas". Sopiva aloittelevalle kerääjälle, kertoo myös jatkokäsittelystä ja myynnistä.

Suomalaiset marjat Kaikki metsän ja puutarhan lajit -Sinikka Piippo
33 luonnon ja viljeltävää marjaa ja lajia. Keruu, säilöntä, terveysvaikutukset ja käyttövinkit.

Metsäkirja Syötävää ja askarreltavaa Siuvatti & Penkkimäki
Kirjan takateksti kertoo näin: "Metsästä on moneksi! Paitsi tutu sienet ja marjat, metsästä saa paljon muutakin. Tähän kirjaan on kootu tietoutta ja ohjeita tervanpoltosta sienisalaattiin ja tuohiaskartelusta mahlan irrotukseen... jne."
Tästä kirjasta todellakin löytyy paljon ohjeistusta, petun keräämisestä leivän valmistukseen, tuohen kerääminen ja punonta, monipuolinen suositeltava teos!

Omat kanat, omat munat Pihakanalan perustaminen - Kirsti Hassinen
Tämän kirjan tietävät kaikki!

Satoa maasta - avomaantuotannon perusteet - Kaisa Karjalainen
Tämäkin on opetushallituksen kirja, perusoppikirja puutarha-alan opiskelijalle. Ehkä tuo oppikirjamainen uskoasu on tehnyt sen, etten ole edennyt tämän kanssa selailua pidemmälle, joten en osaa sanoa onko hyödyllinen vaiko ei.

Tee itse saippuaa - Sarah Harper

Käsin tehtyä saippuaa - Saara Kuha

Yläkuu ja alakuu Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä

Irti oravanpyörästä - Kaarina Davis

Toisinnäkijän päiväkirja - Kaarina Davis

Emännän tietokirja A-K ja L-Ö, vuodelta 1957
Mielestäni hyödylliset opukset, vaikka osa asioista on tänäpäivänä itsestään selvyyksiä ja osa vanhentunutta tietoa, mutta hyödyllisiä asioita löytyy silti. Eri kasvien maan happamuudelta vaatimat arvot, omenapuiden istutus ja jalostus, jääkellarin valmistus, karjarotujen painot ja maidontuotannot, kirjansidonta, keittiön työvälineet, ihan laidasta laitaan kaikkea perinnönjakoa myöten.