Onnellista ja satoisaa vuotta 2024!
Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 ensimmäinen postaus ja samalla myös ensimmäinen sunnuntai postaus. Jatkossa postaukset siis aina kuukauden ensimmäinen sunnuntai klo. 9.00. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.
Blogia kirjoittelee 57-vuotias emäntä, taloudessa asuu saman ikäinen isäntä ja kolme maatiaiskissaa. Aikuiset lapset ovat maailmalla ja lapsenlapsia on siunaantunut 3. Olen väkeni esitellyt täällä muutamaan kertaan, mutta tilanteet muuttuvat, vähän vuosittain, ensimmäinen esittely taitaa löytyä jostain 2016 postauksista. Rintamamiestalomme lämpiää puulla, laajennuksen pesutiloissa on lattialämmitys sähköllä, lisäksi puukiuas, jota myös kylmillä ilmoilla lämmitetään lähes päivittäin. Muut tulisijat ovat vanhassa osassa, pystymuurit kamareissa ja lisäksi keittiössä leivinuuni, sekä puuhella. Puut tehdään omasta metsästä yhdessä. Teemme paljolti asiat yhdessä, siinä sitten valikoituu välillä perinteiset roolit ja välillä ei. Metsässä annan suosiolla miehen kaataa ja oksia puut ja keskityn itse mittamieheksi ja pätkien kantamiseen ajotien varteen, kuorman tekoon ja puiden halkaisuun. Useimmiten mies on siis koneiden käyttäjä, olen kyllä tietoinen, että pitäisi opetella nekin hommat. Jos ja kun. Marjassa ja sienessä käymme yhdessä, mutta jatkojalostus on minun vastuullani, puutarhamarjojenkin keräys on ihan minun hommia, niihin ei isäntä koske, ennen kuin ovat hilloina ja mehuina.
Pellot on viljelemättä, lukuun ottamatta kasvimaaksi muodostunutta alaa, joka on vuosien saatossa kasvanut muutamaan kertaan isommaksi ja isommaksi. Viime vuonna en kasvattanut juuri mitään, joten keväällä on taas kuin alkaisi kaiken alusta juolavehnän kanssa. Olen pyrkinyt kohopenkkeihin ja kateviljelyyn, jonka olen parhaaksi todennut tiukan savimaan kanssa, katetta on viime vuosina ollut niin vähän saatavilla, ettei edes nimeksi. Siksikin rikkaruohot ovat vallanneet alaa mahdottomasti.
Näin vuoden alussa on aina helppo olla kovin positiivinen ja valoisa: huomaan haaveilevani samoista asioista, kuin vuosia sitten, vaan tänä vuonna saattaa olla paremmat mahdollisuudet toteuttaa joitain asioita. Käymme molemmat vieraalla työssä, korona muutti omaa työtäni niin, että olen ollut etätöissä lähes neljä vuotta – näihin vuosiin on mahtunut läheisen kuolema, perikunnan asioiden hoitoa ja pesänjakoa, omaa sairastelua, läheisten sairastelua, tutkimuksia ja diagnooseja. Mutta myös lisääntynyt vapaa-aika, joka jää työmatkoista ja jonkinlainen vapauden tunne, kun töitä voi tehdä vaikka samoissa vaatteissa, joissa nukkui. Ja jos niitä hiuksia ei aina muistanut ennenkään kammata, ei siitä nyt tarvitse missään kohden tuntea häpeää (vai tarviiko?
Samaan aikaan maailma on muuttunut muutenkin. Hinnat on nousseet pilviin, kaikessa. Tällä hetkellä, kun ostamme ruokatarvikkeet hyvin pitkälti, sipulia lukuun ottamatta, (se nimittäin kasvoi vallan mainiosti kesällä) huomaan laittavani kärryyn ihan uusia tuttavuuksia. Silti yritän olla vastuuntuntoinen ja katsoa, että olisi kotimaista, kaikessa se ei ole mahdollisista ja hutejakin on tullut. Kissanruuassa huomasin myös aika rajun kehityksen 2023 alkuvuodesta +37%. Tämän vuoden alusta olen aloittanut lyhennetyn työviikon, tämä tekeekin mielenkiintoisen efektin kohonneiden hintojen kanssa yhdessä. Toisaalta koen, ettei meillä ole hädänpäivää, jos terveys pysyy ennallaan, ettei tule sillä saralla mitään katastrofia. Koen valtavaa myötätuntoa niitä nuoria perheitä kohtaan, joista myös toinen tai molemmat saivat samat laput käteensä työnantajalta ennen joulua, joilla on pienet lapset ja mahdoton velkataakka.
Peruna, porkkana, sipuli, punajuuri - tämä on jo vallan kauheasti, jos saan maan siihen kuntoon, että nuo tulee hoidettua, sitten voi rönsyillä, eli herneet ja lehtikaali. Tomaatit ja paprikat mennään ostotaimilla, koska tuon savimaan kanssa mennään aina niin pitkälle, että on istutuslämmin, on turhaa alkaa rimpuilla, millään esikasvatuksilla sisällä. Muutama kaali olisi tosi kiva, kerran on ollut ja onnistui todella hyvin, vaikken mitään odottanutkaan. En peitellyt, enkä suojannut mitenkään - mutta silloin en kyllä edes tiennyt että on olemassa jotain kaalin tuholaisia, ehkä se johtui siitä. Vielä en ole tehnyt mitään piirroksia, mitä mihinkin tulee, kaikki riippuu siitä, missä vaiheessa mitäkin penkkiä pääsee kunnostamaan ja mikä on silloin kiireysjärjestys kylvöille. Edellä mainitut taimet taitaa olla ainoat, jotka pitää ostaa, vanhoja siemeniä on varmaankin riittävästi muiden osalta. Kaikkihan me silti tiedämme, että vaikka sitä vielä näin tammikuun alussa sanoo ja mukamas vielä pitää budjeteistaan kiinni, niin jostain niitä siemeniä vaan joka vuosi siunaantuu lisää. Ehkä niitä piirroksiakin vielä tulee, kunhan tässä oppii uuteen elämänrytmiin tämän lyhennetyn viikkonsa kanssa.
Ihan ensimmäisiä suunnitelmia tässä kuitenkin on jokavuotinen puunkaato urakka, eli polttopuu asiat. Tämä vuoden ensimmäinen viikkohan on ollut ennätyskylmä ympäri suomen, täällä nyt ollut -27 ulkona ja onhan se tuntunut myös sisätiloissa, vaikka sisälämpötila on pysynyt 20 paremmalla puolen, ainoastaan työpisteeni on sellaisessa paikassa taloa, että lämpö laskee 17 huituville, vähän turhan kylmää tietokoneen naputteluun. Ihan on silti pirtin lämmittäminen käynyt työstä ja olenkin sanonut nyt vapaalla ollessa, etten enää ehtisi työmaalle ollenkaan. Ensi viikolla pitäisi lämmetä ja alkaahan ne työtkin huomenna. Tämä minun etätyöskentely on antanut meille molemmille vähän lisäaikaa talvi-iltoihin, kun saan osan pesistä tosiaan lämmitettyä työpäivän aikana, ilman että touhu syö silti työaikaa. Töiden jälkeen haen heti seuraavan (tai sitä seuraavan) päivän puut sisälle lämpenemään. Ainoastaan yhden pesänhoito puineen on miehen harteilla ja siinäkin kyllä jeesaan.
Minä lähden tästä nyt lämmittämään,
jätä käynnistäsi pieni merkki kommenttikenttään, kiitos,
K
