Kohti laadukkaampaa elämää: puhdetyöt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhdetyöt. Näytä kaikki tekstit

3.3.2024

Maaliskuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Maaliskuu maata näyttää

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kolmas yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Helmikuu mennä hurahti melkoista vauhtia, ei juurikaan ehtinyt kuin huudella hei, hei! Ehkä, koska on muutenkin kuukausista lyhin ja kun vielä talviloma ajoittuu samaan kuukauteen, niin siksikin nopeasti mennyt. Talvilomalla nukuttiin pitkään ja valvottiin pitkään, on ihanaa kun voi ottaa puhelimesta herätykset pois.

Talviloman alussa käytiin katsomassa lapsenlapsen kanssa Heinähattu, Vilttitossu ja Kana elokuva heti tuoreeltaan. Minä en kehtaa yksin mennä ja poika lähtee mukaan vaikkei elokuva kiinnosta, mutta tietää saavansa herkkuja. Se on sellainen tasapeli, molemmat hyötyy.

Polttopuu hommia on vähän aloiteltu. Syksyllä jo esitin, että mitä jos tänä talvena ei varsinaisesti metsästä kaadeta, vaan "siivotaan nurkkia" ja jos näyttää siltä, että ojanpientareilta, ryteiköistä ja poistettavista pihapuista ei tule tarpeeksi, niin mennään vasta sitten metsän puolelle. Myös pojan perheellä alkaa olla puut vähissä (heillä sauna ja takka), joten sovittiin, että hän saa olla apuna ja tekemässä ainakin omia puitaan. Sitä aikaa vaan ei tahdo työssäkäyvällä perheenisällä niin kovin olla, varsinkaan kulutettavaksi missään ojan pientareilla, kun kolme lasta harrastaa ja vaimo on vuorotyössä. Ollaan sitten aloitettu omaa savottaa siinä sivussa, mutta vähäistä on ollut saannos. Ollaan tosi paljon myöhässä viime vuoteen verrattuna. Tosin, tuollaiset risukot ja pientareet syö aikaa tuhottomasti ja tuloksena on hyvin vähän polttopuuksi kelpaavaa materiaalia, mutta älyttömän isot risukasat. Kelit, jotka on taipuneet plussanpuolelle ovat olleet pikemminkin haitallisia, kuin mukavia työilmoja. Jos ei sada, niin oksista sulaessaan lumi tippuu pisaroina kuitenkin, aina on työkamppeet märät. Tai askel lipeää ojan ylityksessä ja saappaat hörppää vettä. Pari tuulenkaatoa metsänpuolelta karsittiin, mutta jätettiin niille sijoilleen vielä.

Muuten tuo puuhomma noudattaa meillä vanhaa hyväksi todettua kaavaa, puut pätkitään metsässä sopivaan mittaan riippuen siitä mikä niiden loppusijoitus tulee olemaan. Leivinuuni ja pystymuurien puut lähtee metsästä 180 senttisinä ja saunapuut 2 metrisinä - sopivat hyvin mönkkärin kärryyn ja ovat senkokoisia ja painoisia, että minäkin saan niistä pinot ja kuorman tehtyä. Joskus saattaa tuolla vaan puolet, eli monasti latvaa kohden kapenee niin, että saakin vaan metrin tai 90 senttiä ja jos on tyvessä kovin vahvaa, eli samalla painavaa, niin sellaisetkin lähtee lyhyempänä. Pilkkomispaikalla sitten kärryssä jo sahataan kaikki siihen metriin tai 90 senttiin ja sen mittaisina ne haljellaan ruuvilla ja pinotaan kuivumaan. Kesän mentyä sirkelöidään lopulliseen mittaan 25, 30 tai 60 cm ja ajetaan sisään. Leivinuunissa on päädytty mittaan 60 cm, se on aivan riittävä näillä leveysasteilla.

On sitä oikeasti ollut hyviäkin ilmoja ja valmista tullut, kunhan nyt narisen, se kuuluu asiaan. Ja olipa se talvi tai syksy, aina ihmettelen tuota väriloistoa, jota luonto jollain tapaa aina tarjoaa. Nuo paskapuut (siis tuomet, pajut ja pihlajat, mitä niitä nyt onkaan) joita tuonne tontin reunustoille aina ilmestyy on kovin kauniin värisiä, jos ei heti, mutta muutama päivä kaadon jälkeen.

Yhdet vanttuut kudoin puhdetöinä, mutta rikkinäisten trikoitten pariin en ole itseäni saanut vieläkään kammettua. Niihin vähiin vanttuisiin, joita olen elämässäni kutonut, olen tehnyt peukalon aina semmosen suoran, eli silmukat hakaneulaan ja heti tehdään uudet tilalle, niin se aikoinaan koulussa opetettiin. Lapsenlapsi näkyi tehneen silmukoita lisäämällä, jota suuresti ihmettelin. Päätin sitten opetella sen, jostain vaan googletin ohjeen ja kun ei ollut oikein käsitystä millainen sen pitäisi olla, en osannut hahmottaa mitenkään, tein vaan lisäykset ohjeen mukaan. Ensi kerralla olen pikkusen viisaampi, tuli niin valtavan leveät peukalot noista, ettei niitä täytä edes minun leveä peukkuni. Oppia ikä kaikki.

Talviloma lopetettiin syömällä ulkona, ensimmäisillä talven tulilla, joutsenpari teki tuolloin ylilennon.

Muuttolintutilanne

25.2. Joutsenet

Tämähän meni taas osaltani pelkkien kuulumisten kertomiseen, sellaista se on.

Linkit muiden kirjoituksiin:

3.2.2020

Helmikuun yhteispostaus 2020

Tämä on osa omatoimisten bloggareiden yhteispostausta 2020, joka ilmestyy joka kuukauden ensimmäinen maanantai. Näiden yhteispostausten avulla pääset seuraamaan monen omavaraistelijan näkemyksiä, suunnitelmia ja unelmia. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Me kirjoittajat olemme ympäri suomen ja näin kuukauden alussa aina ikäänkuin istumme "saman pöydän äärelle". Vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa esittäytyimme kasvuvyöhykkeittäin, postaukseen pääset tästä. Nyt kertoilemme kylvöistä ja esikasvatuksesta, tai ainakin niiden suunnitelmista, sekä talvikauteen kuuluvista puhdetöistä.

Kylvö & esikasvatus

Kun ollaan vasta kalenterisivu käännetty helmikuulle, ei sisäkylvöjä esikasvatettaville ole meillä edes ajateltu. Ikkunatilaa on rajallisesti, valoa aivan liian vähän ja liian aikaiset kylvöt ovat aina taimina keväällä lopulta liian kalpeita ja honteloita siirrettäväksi ulos, joten maltan vielä mieleni ainakin kuukaudella tai jopa kahdella. Siemeniä on kuitenkin pitänyt jo vähän ostiskella ja vanhoja pusseja hypistellä. (Kovin on taas suuret luulot omasta itsestä.) Mutta koska meilläpäin talvi on ollut lumeton, eikä maa ole jäässä, on mielessä pyörinyt voisiko nyt tehdä myöhäiset syyskylvöt, näin ikäänkuin aikaiseen keväällä? Huvittavinta ehkä on, että jo tammikuussa on saanut ulkoa tuoretta leivän päälle.

Monena tammikuun päivänä ilma on ollut lämpötilaltaan ja tuoksultaan suorastaan keväinen ja sehän on omiaan hulluttamaan pään sekaisin ja kauppareissulla on tullut sitten jo joku puutarhalehtikin ostettua

Ehkä tärkein, mikä nyt tulisi saattaa ajantasalle, olisi kunnon suunnitelma tämän vuoden tekemisistä. Tai tarkoituksista. Alkuvuosi on ollut taas pelkkää juoksua pää kolmantena jalkana, lepäämään ei ole ehtinyt edes viikonloppuisin, tammikuun alkupuolella mies joutui vielä viikonloppuisin töihin ja minulla oli isäni luona "ylimääräistä" puuhattavaa, touhu alkaa jo tuntua kropassa ja mielessä. Viime viikolla miehen työmaalla alkoi lakko, joka onkin sitten vähän edistänyt puiden kaatoa, mutta koska olemme eri aloilla, vaikkakin samalla työnantajalla, omat työni ovat jatkuneet. Perjantaina tein vajaan työpäivän, että ehdittäisiin vielä hakemaan puita metsästä, kun ilma oli sateeton, vaikka puista vettä tippuikin ja kaadetut puut olivat tietysti märkiä ja liukkaita. Kolme kuormaa saatiin pois, mikä oli äärettömän hyvä, koska lauantin ja sunnuntain satoi ja hommat tyssäsivät siihen.

Puhdetyöt

Joku bloggareiden ryhmässä kysyikin, mitä ne oikeastaan ovat?

Aikaan ennen televisiota ja internettiä, pystyttiin keskitalven lyhyenä valoisana aikana olemaan vain muutama tunti ulkotöissä, niinpä hämärään aikaan päivästä tehtiin ”puhdetöitä” sisällä tuvassa kynttilän tai päreen, tai tulipesän avotulen äärellä. Miesten töitä on ollut työvälineiden ja tarve-esineiden valmistus ja korjaus. On veistelty kirveen- viikatteen- ja haravanvarsia, heinäharavan piikkejä, vispilöitä ja lusikoita, kudottu verkkoja ja kiskottu päreitä ja isompina töinä on valmistunut jopa huonekaluja.

Nykypäivänä puhdetyöt ovat osittain unohtuneet ihmisiltä, tämän päivän ihminen mieluummin harrastaa. Eräänlaisena aidon puhdetyön korvaajana voisi pitää erilaisia kansalaisopistojen järjestämiä opintopiirejä, verhoilua, puutöitä, ompelua, matonkudontaa. Koska ihminen kuitenkin kaipaa käsillä tekemistä ja näkyvää jälkeä, on näillä piireillä varmasti tulevaisuudessakin kysyntää.

Omalla kohdalla puhdetyöt ovat melko satunnaisia intoutumisen puuskia: löystyneiden ja irronneiden nappien sekä ripustuslenkkien ompelua vaatteisiin (pyyheliinoihin). Ruoka- ja vaatekaappien saranoiden säätöä ja sisältöjen inventaariota ja järjestelyä, kenkien huolto (plankkaaminen). Satunnaiset muut käsityöt, jotka tavallisesti jäävät kesken. Koko tämän talven saldona on tällä hetkellä itse värjätyistä langoista syntyneet kynsikkäät ja keskeneräinen villapaita (pahasti kesken).

Opistojenkaan anteja emme ole vuosiin hyödyntäneet, kerrostaloasukkeina ollessamme mies kävi pari talvikautta verhoilussa, kunnostaen vanhoja tuoleja. Minusta ei itsestäni oikein ole mihinkään pitkäjänteiseen kerran viikossa touhuun syksystä kevääseen, siksi luenkin ohjelma lehtisistä aina vaan sellaiset kurssit, jotka kestävät max. kaksi kertaa. Yksi sellainen mielenkiintoinen on järjestetty monena vuonna, mutta ilmoittautuminen on aina päässyt menemään ohi tai paikat on jo täytetty tai sitten meillä on jo siinä kohden ollut kalenterissa jo valmiiksi täyttä. Nyt joulukuun alkupuolella, kun ilmoittautumiset alkoivat, osui kerrankin kaikki taivaankappaleet oikealle kohdalle. Kalenterissa ei mitään, ja olin ensimmäinen ilmoittautuja. Tosin silloin ei vielä tiedetty, miten kiivas tämä alkuvuosi on, joten olimme jo valmiiksi väsyneitä kun kurssi alkoi. Tästä kurssista kertoilen tässä lähiaikoina, kunhan saan ajatukseni jotenkin kasaan ja kuvat järjestykseen.

Oheisista linkeistä pääset lukemaan muiden yhteispostaajien kuulumiset:

Rakkautta ja maanantimia

Korkeala

Oma tontti, tupa ja lupa

Caramellia

Urban farming

Metsäläisten elämää