Hupsista, ollaan jo syyskuun ensimmäisessä maanantaissa, kesä on ollut niin kiireistä aikaa, ettei heinä- ja elokuun kirjoituksiin ole ehditty paneutua yhtään, vaan nyt onkin kuulumisia koko kesän edestä.
Vaan mitä meillä onkaan saatu aikaiseksi sitten kesäkuun kirjoituksen: kovin on ainakin aloiteltu kaikkea, osa on edelleen kesken ja levällään, mutta on jotain valmistakin.
Kasvimaa, joka viimeiset pari vuotta on ollut melko huonolla hoidolla sairastelujen vuoksi, on tänä vuonna saanut huomiota melko paljon. Se on jännä miten ihmismieli sitten kuitenkin jossain taustalla pyörittelee kauhukuvia, etteikö sairastelussakin pätisi vanha "harvoin kaksi ilman kolmatta", mitähän mulle tänä vuonna tapahtuu, mikä paikka pettää? - ajatuksia. Tutkimuksia ja lisätutkimuksia on tehty monessa muodossa, mutta puhtain paperein olen selvinnyt kaikista epäilyistä huolimatta tähän asti. Tuolla kasvimaalla on välillä iskenyt sellainen epätoivo, että eihän täällä mikään ole kasvanut ja tuleeko täältä nyt yhtään mitään. Vaan sitten kun katsoo valokuvia, huomaa itsekin, että kyllä jotain on tapahtunut, ainakin varret on kasvaneet, ihan samasta kohtaa ei kuvia ole otettu, mutta kyllä noista tilannetta hahmottaa :)
Perunaa tuntuu tulevan ihan mukavasti, kellariin asti riittää. Porkkanoita on napsittu ohikulkiessa suuhun, vähän harmillisesti ne on jotenkin "monihaaraisia", ei saisi olla kranttu, mutta vaikka ovatkin ihan talviporkkanaa en usko että niitä talveksi säästelen tuon monimuotoisuuden vuoksi. Sen verran löytyy laiskuutta, että talvella porkkanan on oltava helposti kuorittavissa. Luulen että ovat kärsineet aluksi kuivuudesta ja siksi ovat tuollaisia ruppanoita.
Jostain pitäisi repiä aikaa punajuurten säilöntään. Avomaankurkkua laitoin mausteliemeen jo aiemmin, iski sellainen epätoivo jossain kohden, että mahtaako omia kurkkuja kuitenkaan tulla riittävästi säilöntään asti, joten kävin sitten tilamyynnistä ostamassa, kun oli sellainen sadeilta, että tiesin ehtiväni ne laittaa. Nyt noita omia kurkkuja on sitten syöty ihan tuoreeltaan pois, ovat tavattoman hyviä. Ja ehtivät sittenkin, vaikka niiden kylvön kanssa luulin olevani kovinkin myöhässä.
Lehtikaali on meille tänä vuonna ihan uusi kokeilu ja mitä siitä sanoisin, kyllähän sitä nyt syö.... Ei tuo mitään suurta suosiota ole saavuttanut, mutta kyllä sitäkin on tarkoitus vähän pakastimeen napsia talven varalle, eiköhän tuo kauppansa tee.
Jotenkin tämäkään kesä ei ole mennyt ihan kuin sen ajateltiin menevän.
Jonkun verran olen saanut puutarhasta marjoja kerättyä pakkaseen, mutta varmaankin yli puolet on jäänyt puskiin ja niitä on sitten syönyt linnut, supit ja kauriit. Aikasyöpöksi tuli tuossa kesken kaiken meidän tilalle johtava silta. Siitähän joku sanoi jo paikan ostaessamme 13 vuotta sitten (onko siitäkin jo niin pitkä aika??) että se pitäisi kyllä heti uusia, hajoaa ihan noille sijoilleen.
Tässä kulkee valtaoja, kolmella kantilla ja sen ruoppaus oli tänä kesänä ajankohtainen. Siinä ojan kaivuun yhteydessä, en oikein tiedä kuka sen ensin sanoi, että tuo meidän silta, joka näyttää siltä, että hajoaa justiinsa, pitää nyt samassa yhteydessä uusia. Todella typerä idea oli tarttua sitten tuohon, että se pitää nyt samalla uusia. Näin jälkikäteen ajatellen, varsinkin kun meillä meneillään oli jo traktorin nostolaite remontti, joka sekin eteni hyvin hitaasti, kun moisessa urakassa ei kumpikaan koskaan ole ollut, niin tulee oltua yli varovainen ja yli hidas. Ja ne tuumakoot tämmösessä maassa, jossa pyöritään millien kanssa, kun joku hajoaa, niin uutta ei saa mistään, tulee taas vastaan koronat ja brexitit ja vaikka mikä. Yhtä mutteria saatetaan metsästää kokonainen päivä isossa kaupungissa, kun joka liikeessä ohjataan seuraavaan liikkeeseen, joskos sieltä löytyisi ja seuraavana päivänä sitten juostaan jonkun stefan perässä. Vaan se silta. Alettiin pikavauhtia metsästää sopivaa säiliötä siltarummuksi. Varsinainen homma, eli vanhan purku ja uuden rummun paikalleen laitto kävi vajaassa päivässä.
Vaan se loppuhiominen, ettei ne maat valahda ojaan, jotenkinhan se piti tilkitä ja tukea ja kun taas ollaan kummallekin oudossa hommassa, siinä sitä aikaa tuhraantui. On lapioitu ja kärrätty soraa pois, kaivettu ja kärrätty nurmitupasta tilalle, tasotettu, mitattu, laskettu ja lapioitu taas ja kärrätty lisää. Vaan kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa vatupassissa olemaan. Vaan kun käsipelillä on pitkälti tehty ja päivät oltu töissä, niin meneehän sitä aikaa. Tuohon nurmituppaiden päälle tulee seitsemän ja puoli metriset 25x25 pilarit vaakatasoon tukemaan koko rakennetta ja niihin saadaan myös kaiteet kiinni.
Tässä siltatouhussa on sitten jäänyt toissijaiseksi kaikki muu, kun ei määräänsä enempää jaksa. Jos ei töissä tarvisi käydä, niin olisi 8 tuntia päivässä enemmän aikaa kotitöille.
Ja vakavasti puhuen, siinä kesän korvalla ja toistamiseen kesällä, kun odottelin pääsyä tutkimuksiin, ehdin ajatella, että jos tämä kaikki nyt sitten olikin tässä, niin mitä sitten olen elämässäni saanut aikaseksi? En niin yhtikäs mitään. Löin siinä sitten itteni kanssa vähän niinkuin päivämäärän jo lukkoon, että jos tästä nyt selviän, niin milloin on se irtisanomispäivä. Ei se päivä nyt ihan heti ole, mutta vähän helpompi on olla ja suunnitella tulevaa, kun on päätöksen tehnyt.
Yöt on jo kääntyneet kylmiksi ja sen on tehneet myös päivät viimeisten kuun kääntymisten myötä. Syyskuun ensimmäisenä piti autosta krapata lasit ensi kertaa ja niinpä illalla keräsin tomatin raakileet sisälle, josko kypsyisivät, edes osa. Ei paljoa, mutta aika paljon kuitenkin. Vasemmalla evakot, niistä yksikään ei punota ja oikealla savitaipaleet, joita on jo maisteltukin.
Ja sumuisista, utuisista aamuista
Muiden kuulumiset voit käydä lukemassa linkkien takaa:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Oma tupa ja tontti Tsajut Rakkautta ja maanantimia
Villa Varmo Harmaa torppa Evil Dressmaker
