Talven kuulumiset & Tulevan kauden suunnitelmat, osa1

Talven kuulumiset & Tulevan kauden suunnitelmat

Talvi (kun se viimein saapui) on teettänyt lumitöitä, puunkantoa ja lämmittämistä.  Vaikka arkena molempien käydessä töissä, on iltaisin lykätty lumet käsipelillä kasoihin, kertyy kasoja viikolla niin, että viikonloppuna pitää konepeliä kaivaa avuksi, kummasti ne kulkuväylät kapenevat. Tänä talvena ja ainakin toistaiseksi lumi on onneksi ollut enimmäkseen kevyesti lykättävää pakkaslunta.  Tässä meillä toimii selkeä jako, töistä tullessa minä jään ulos lumitöihin, mies tulee sisälle, sytyttää leivinuunin pesän, syö ja lepäilee hetken. Sillä aikaa minä lykkään lumia, määrästä riippuen puoli pihaa ja toisinaan kaikki, vaikken katso kelloa, vaan teen minkä teen, on lopettaessani tavalleen kulunut tunti. Määrästä riippuen sitten mies menee jatkamaan tai puun hakuun ja minä syön, vahdin pesiä ja alan elpyä.  Kaikkineen pihan lykkäämiseen menee käsipelillä kaksi tuntia.

Jossain aiemmassa omavaraisuuteen liittyvässä pohdinnassa joskus mainitsin pelkojen kohdalla fyysisen jaksamisen ja kunnon, että riittääkö se. Vaikka omavaraisuus ei pahemmin ole edistynyt, mutta pieniä askelia jaksamisen suuntaan olen kuitenkin pyrkinyt tekemään. Olen syksystä alkaen syönyt vaihtelevalla menestyksellä Nokkos – Kalkki - Inkivääri – Vihersimpukka pillereitä. Samat aineet varmasti saisi terveellisellä ravinnolla, vaan kun sen kanssa on vähän niin ja näin. Alun perin ajattelin, että jos tuosta olisi kipuihin apua. Jokin aika sitten havahduin siihen, etten ole niin väsynyt kuin ennen, en todellakaan tarvitse niitä jokapäiväisiä vartin päikkäreitä, kuten vielä vuosi sitten.  Tosin, uneen varattua aikaakin olemme syksyllä pidentäneet tunnilla, että tiedä tässä sitten mistä mikäkin johtuu. ostamassani uudessa puhelimessa on askelmittari ja se on kyllä loistava keksintö, melko karua todettavaa oli, ettei tällä istumatyöläisellä askeleita kertynyt päivässä enempää kuin 2000, on siis ollut syytäkin olla huolissaan.  Huonoimpina päivinäkin nykyään tuo on kuitenkin vähintään tuplattu ja parhainpina lähes kymmenkertaistettu.  Keskiarvo pyörii reilussa 8-tuhannessa, johon kuitenkin tällä hetkellä olen tyytyväinen. Kesää kohden tavoite nousee sinne vähimmäissuositukseen, mutta liikkuvuudessa ja jaksamisessa huomaan jo eron. Selkääni tämä on vaikuttanut myös, olen ihan vakuuttunut, että jonain päivänä kivut ovat kokonaan poissa.

Syksyllä  mies joutui kolesteroli lääkityksen piiriin ja teki samalla joitain muutoksia ruokavalioonsa, kuten jätti leikkeleet ja juustot leivän päältä pois ja alkoi tilalle ostaa salaattia, tomaattia ja kurkkua.  Ja jotain kissanrasvaa.  Eikä tahtonut mitenkään ymmärtää, että minun lukemani ovat ihan sallitun rajoissa, vaikka välillä tykkäänkin käristää itselleni siankylkeä ja pistää leivälle paksulti voita.  Loppuvuotta kohden alkoi itseltänikin kuitenkin unohtua ne leikkelepaketit sinne kauppaan ja ihan lopussa se olikin helppoa, kun kinkusta riitti särvintä pitkälle.  Joululomani kesti vähän pidempään, kuin miehen joka joutui ahertamaan heti vuodenvaihteen jälkeen, minulla oli aikaa ajatella ja niinpä ilman mitään lupauksia kuitenkaan, lähti jonkinmoinen ruokamuutos ajatus liikkeelle. Itselleni ei ole oikea ruoka töiden jälkeen pahemmin maittanut, josta syystä ehkä osin mies on kotonakin tyytynyt kaupan valmisruokiin melkoisen pitkälti, samoin eväinä meillä on ollut mikro valmis aterioita tai äitien tekemää laatikkoruokaa. Mitään kirjanpitoa kauppaan kannettavasta rahamäärästä ei ole juuri koskaan pidetty.  Takana on nyt kuukausi ”ruokaremonttia”, itse alusta loppuun asti tehtyä tavallista ruokaa, jota pyrin tekemään kahden päivän satseina. Viikonloppuisin vähän jotain vaativampaa. Samalla kuin itsestään, jäi karkit, suklaat, muut herkut ja vaalea leipä pois, vaikka mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä.  Olen alkanut periaatteessa syödä enemmän, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja samalla painokin on tippunut muutaman kilon.

Ja kaikki tähtää tulevaan kauteen, joka oikeastaan on jo käsillä, sillä ensi talven polttopuita pitäisi jo olla kaatamassa. Ja koska viime talvena saimme hetkeksi lainaksi mönkijää todetaksemme sen säästävän aikaa rutosti ja selkiämme vielä enemmän. Ostopäätöskin tehtiin jo ennen kuin lainavehjettä oli palautettu, mutta vaihtoehtojen tutkailu onkin sitten jäänyt ja nyt pitäisi jo oikeastaan olla vekotin pihassa. Viime talvi oli puiden osalta melkeinpä katastrofi, niitä  tehtiin tuplaten, koska puita piti saada myös pojan perheelle, joka osti omakotitalon vuosi sitten. Puiden teolta aikaa söi kuitenkin heidän remppansa, jossa pyrittiin olemaan apuna mahdollisimman paljon. Viimeiset puut taidettiin tuoda metsästä kuivumaan vasta toukokuulla.

Tarkemmat kaaviot ja kasvusuunnitelmat on vielä tekemättä, mitä tänä vuonna kasvatetaan, peruna, sipuli ja porkkana on ne välttämättömät kuitenkin ja niiden kylvöhän tapahtuu suhteellisen myöhään suoraan maahan. Tarkempaan mietintään pitää ottaa esikasvatettavat, siemeniä on kotona, mutta tarvittavaa ikkunatilaa vähän.  Viime kesän kokeilu keräkaali, joka yllätti muutamalla kerällä, tulee varmasti myös mukaan kuvioihin, sekä kurkku ja kurpitsa, näistä kaikista tuli viime kesänä jotain satoa, mutta sehän oli aivan poikkeuksellinen kuumuutensa johdosta.  Tomaatti on siinä ja siinä, kun vaatisi suojan, jota tämä aukea ei tuulelta tarjoa mitenkään ilman kasvihuonetta.

Kevään ensimmäisiä ulkohommia tullee oleman mustaherukka puskien siistiminen ja osin siirto. Nyt ne ovat niin levällään, että vievät turhaa tilaa. Puskat ovat pieniä, joten tarkoitus on yhdistellä niitä, sitten vapautuvaa tilaa saa muuhun käyttöön. Puhutaan pienilmastosta ja sen sellaisesta.  Ilmeisesti ison peltoaukean ja lähistöllä olevan suon vaikutuksesta täällä on aina muutama aste kylmempää kuin muualla, sekä jatkuva tuuli, aina. Kuumana, kuten viimekesänä siitä ei ollut haittaa, mutta jo normaalikesänä on, miinusasteet iskevät tähän keväällä vielä normaalia myöhemmin ja syksyllä normaalia aiemmin. En oikein keksi muuta isompaa suojaa, kuin puiden istutus ympärille ja aidat. Aidat siksikin, etten halua supikoiria, enkä kyllä kauriitakaan kasvimaalleni enempää.  Aitatolpat ovat jo maassa ja keväällä senkin pitäisi valmistua. Puiden istutus on pikkuhiljaa hommaa siirrellä niitä metsästä peltoon.

Vaikka perma/koho/harjupenkkien rakentaminen on raskasta on se myös palkitsevaa, muutama vuosi sitten rakentamani penkki on edelleen paras kasvialusta tällä tontilla.  Ja kun työn tekee kerran kunnolla, se vapauttaa moneksi vuodeksi kitkemisestä ja muusta aikaa vievästä touhusta, eli se alun suuri työ pitää ajatella niin, että tasoittuu vuosien saatossa. Tämmöinen perma/koho/harjupenkki pitää nyt keväällä myös tehdä, siihen mistä viime vuonna maa vaan käännettiin, nypittiin rikkaruohon juuria monta kottikärryllistä ja missä kasvoi vähän sitä sun tätä näön vuoksi. Sekä nypittiin edelleen niitä rikkaruohoja syysmyöhällä.  Ja samalla sitten ottaa uusi alue käsittelyyn, jolle toistetaan nyppimiset ja parannukset kompostin avulla, myös metsästä löytyy aika pitkään keväällä maatumatonta lehtiainesta, joka tekee savimaalle hyvää.  Kymmenessä vuodessa rikkaruohon juuret on muuten kasvaneet syvälle ja tehneet äärettömän paksun maton, josta on todella vaikea yrittää saada maata irti ja juuria pois, melkeinpä siihen jää kuoppa.

Kuvassa tulevaisuuden aarrekarttaa, 

johon olen vähän hahmotellut unelmia, 

leppoisan näköistä, eikö?

Kuvat: pinterest

Muiden suunnitelmista voit lukea täältä:

Tsajut

Harmaa torppa

Riippumattomammaksi

Urban farming

Korkeala

Maalaiskaupungin piha

Pienenpieni farmi

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Sarin puutarhat

MrsSinn

Kah-villakoira

Jovelan talopäiväkirja

Luomulaakso

Laura eli Javis

Airot ulapalla

Villa valtaus

Villa Kotiranta

Farmer to bee

#omavaraisuus #yhteispostaus  #suunnitelmat #aarrekartta