6.5.2019

Suuntana omavaraisuus osa 4

Tämä on osa 4-2019 omavaraisbloggareiden yhteyspostausta, joissa kerromme suunnitelmistamme ja niiden etenemisestä (tai asioista jotka estävät suunnitelmia toteutumasta).  Ihan teemassa tässä ei ole itsekään pysytty, vaikka kasvuvyöhyke onkin 2.


Huhtikuun alussa meilläpäin oli jo lumet käyneet vähiin ja maa paikkapaikoin ihan käännettävissä.  Huhkein muutamasti perustettavalla maalla tarikon kanssa ja aika kohta totesin alan olevan aivan liian iso käännettäväksi käsipelillä. Viime vuonna perustetut maat taas oli helppo käydä tarikolla läpi, rikkojen juuret lähti todella kevyesti. Joten päädyin siihen, että uudet maat tehdään viimevuotisella kaavalla. Kevyt jyrsintä ja käsin kitkentä.




Vaan eihän sitä lumettomuutta kestänyt kuin viikko, parissa päivässä lunta tuprutti reilut 15 cm. Taas sai siirtyä enemmän suunnittelun puolelle. Suunnitelmani ovat muuttuvaista sorttia muutenkin ja usein kun tulee se tekemisen aika, ne muuttuvat vielä.



Vaan se aika, joka on niin kuluvaista ja kuluttavaa. Polttopuuhommat olivat aivan jumissa, maaliskuun puoliväliin luvattu mönkkäri tuli vasta pääsiäisviikolla ja sitä sisäänajoakin olsi pitänyt tehdä, eikä lähteä heti rääkkäämään maastoon. Onneksi kuitenkin oli se pääsiäinen ja vappukin, toivat ikäänkuin vähän lisäaikaa kotihommille.  Pääsiäisenä päästiin lopulta puunhakuun, halkelua on tehty vähän kerrallaan iltaisin palkkatöiden päälle, viikonloppuna haettu uutta kuormaa, viikolla halkelua ja vapunpäiväkin vietettiin työn merkeissä ja saatiin kuorma tyhjäksi. Siinä kohden jo jokseenkin huokaisimme molemmat, sillä olimme niitä  haljelleet luultavammin koko ensi talven tarpeen.


Vaikka haljeltuna ja pinottuna on nyt varmaankin se vuoden tarve, mutta metsässä on vielä hakematta jo kaadettuja puita lähes saman verran.  Eli vaikka ollaan tavallaan aikataulussa ollaan silti tavallaan myöhässä. Näyttää vähän siltä, mitä jossain vaiheessa olen varoitellut, ettei voi ainaa kaataa runkoluvun mukaan, ne puuthan kasvavat vuosi vuodelta isommiksi ja aina vähemmän tarvitsee kaataa saadakseen tarvittavan määrän. Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että tällä  tavalla on mahdollisuus päästä vähän edelle ja saada puuta varastoon. Varastoa olisi hyvä olla, koskaan ei tiedä, jos sattuu vuosi, ettei kummastakaan tai edes toisesta ole puuhommiin, on tavall tai toisella pelistä pois. Tuohia on kiskottu irti, jos ovat lähteäkseen, onhan se paras sytytysvärkki koskaan.



Puolensa sitten myöhässä olossakin, nyt tulee sitten pakosta kuljettua tuolla metsässä tähän aikaan ja huomioitua asioita, joita ennen ei ole huomioitu, kun on vaan hangilla kuljettu. Kuten tämä Kevätlinnunherne



Näitä kavereita täällä toki on tiedetty olevan, onhan meidän wanha rouva joka kevät tuonut lapsilleen ainakin sen yhden kyyn, mutta nyt törmäsin ihan itse tämmöiseen, vielä talvilevollaan olleeseen tyyppiin. Kun koitan parannella ja tasoitella ajoväyliä joka välissä, niin nappasin kiven päällä olleen tuppaan sen kummemmin ajattelematta irti ja kas kuka siellä lymysi. Aika nopsaan aurinko sai kaveriin liikettä. Sen verran kaupunkilaistyttöä minussa on, että luulin tätä ensin isoksi kastemadoksi ja meinasin ottaa käteeni... en tiedä köllöttelevätkö ne aina vatsapuoli ylöspäin, vai oliko tämä joku poikkeus.





Maan käännön ja kylvöjen osalta ei olla edetty mihinkään, sen paremmin kuin aidan teonkaan. En ole mitenkään huolissani tilanteesta siltikään (välillä jo olin). Ilmat antoi välillä ymmärtää kesän tuleen, kuten pääsiäisenä touhuttiin puiden kanssa paitahihasillaan hikipäässä ja vappuna paleltiin ja kylmä tuntuu jatkuvan. Aamuisin pakkasta on ollut  -1 - -8 astetta vaihtelevasti, mitattuna 2 metriä maan pinnan yläpuolelta, yhtään plussa aamua ei vielä toukokuun puolelle ole saatu. Rännin alla olevassa saavissa on aamuisin jääkerros vaihtelevalla paksuudella.




Jossain kohden luultiin jo lämmityskauden olevan ohi, vaan hakoteillä oltiin ja pahasti. Leivinuuni ei enää lämpiä, mutta muita pesiä joutuu kyllä lämmittämään muutaman kerran viikossa. Positiivisella mielellä kuitenkin edetään, lieneekö taannoin esimiehen kanssa käyty kehityskeskustelu vaikuttanut sekin vähän mielialaan. Olen viime vuodet tuntenut työtaakan olevan ylipääsemätön ja sen neljä kertaa vuodessa, kun työpiikki on korkea, olen aivan puhki, stressitaso ei missään välissä ehdi nollille, aina on pelko perseessä - tämä syö jaksamista myös kotihommista - huushollini on aina riipin raapin. Pääsin keskustelussamme siihen tulokseen, etten ole ainoa osastollamme ja niin myös työpaikkalääkäri taannoin antoi ymmärtää, että yrityksen toimihenkilöillä on kaikilla tänä päivänä ongelmia jaksamisen kanssa, työ kuormittaa henkisesti ja työkuorma on liian epätasainen ajan puitteissa. Asioihin ollaan puuttumassa ja tuo kehityskeskustelu oli osa kartoitusta.




Ensimmäiset vuohenputket on pistelty poskiin ja nokkosta odotellaan. Samoin odotan kovin, että kuusenkerkät olisi poimittavissa. Vanhat kuusenkerkkäsiirapit on lopuillaan ja uutta pitää tehdä.



Olen myös yrittänyt tehdä jonkinmoisia suunnitelmia ja laskelmia syksyn säilöntätarpeista, lähinnä hillojen ja mehujen suhteen. Niitä on aina vaan tehty, juotu ja syöty, mutta määrät ovat vähän hakusessa.  Viime kesän kuivuus oli marjapuskille kyllä melko tuhoisa ja jos nämä pakkaset jatkuu, niin se ei tiedä hyvää tulevalle marjasadolle millään tasolla.

Kuukausi sitten kuvittelin, että tänään suunnitelmalistalta olisi jo vedetty yli monta asiaa valmiina, toisin kävi, mutta mitenkään toivottomalta ei silti tunnu. Pari viimeistä viikkoa on touhuttu ahkerasti, eilen illalla totesin ääneenkin, että alkaa akka olla melko puhki, pitäisi saada kunnon lepotauko ja mies nyökytteli vierellä, että sama tilanne hänellä. Vaikka ollaan tehty muutakin kuin töitä, on kaikki ollut liian suunniteltua ja aikataulutettua niin, ettei mikään ole sen kummemmin tuntunut rentouttavalta. Mieltä on myös painanut ja lisästressiä aiheuttanut pari kuukautta sairastanut kissamme.  En ole juuri vapaa ajalla ehtinyt koneella olemaan, saati että olisin jaksanut mitään kirjoittaa, kun olen koittanut häntä paijata.

 Tämä toukokuu tulee varmasti olemaan sellainen, että näkyvää tulosta alkaa syntyä!
(pakkohan se on?)

 
 Muiden omavaraisuuteen pyrkivien bloggareiden kuulumisia toit lukea näistä linkeistä:

Stellan kolmas luonto
Talopäiväkirja/ omavarainen.fi
Rakkautta ja maanantimia 







31 kommenttia:

  1. Teillä on siellä monta asiaa meneillään ja varmasti toukokuun myötä alkaa tulokset näkymään. Kurja kuulla kissanne voivan huonosti, hälle pikaista paranemista ❤ Tuntuu, että vähän joka työpaikalla imetään kaikki irti mikä lähtee työntekijöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Koepalan tulokset tulivat perjantai-iltana, pahalaatuinen. Kirjoitan kisusta oman postauksen, jahka ehdin.

      Poista
  2. Vuohenputket ovat todella herkullisia, kun ne ehtii napsaista suuhun riittävän pieninä. Mieluista ja maukasta rikkaruohontorjuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, vaan kukaan ei pysty syömään sitä määrää, kun niitä kehittyy :)

      Poista
  3. Komeat halkopinot! Nokkoset ovat meidänkin herkkua, niiden satokautta odotan innolla. Toivottavasti kissanne tervehtyy! Aurinkoista toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuossa jo jollekin kommentoinkin, että kisun koepalan tulos tuli jo, oli pikaisena tilattu ja pahalaatuinenhan se.

      Poista
  4. Meillä ei villiyrttejä ole syöneet vielä kuin elukat. Mutta ajatuksena olisi nokkosta kerätä, ryöpätä ja pakastaa. Rakastan nokkoskeittoa! <3

    Kyllä se kevät sieltä tulee... kai! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaippa se kevät... jääkylmää tuulta tuntuu riittävän. Kannattaa nokkosta kuivata... olen niin innoissani kuivaamisesta, että tuputan sitä tapaa kaikille :)

      Poista
  5. Vaikuttavat halkopinot. Onneksi kuitenkin saitte sen mönkkärin, se nopeuttaa hommia varmasti paljon :)
    Tsemppiä työkuvioihin, ne osaavat olla todella rankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Selkää tuo härveli ainakin säästää todella paljon. Olisi pitänyt sekin vaan hankkia jo vuosia sitten.

      Poista
  6. Onpa teillä ihana polttopuumetsä! Ja olettehan te saaneet aikaiseksi jo asioita. Aina ei tarvitse saada yhtä ripeästi asioita aikaiseksi. Pitäisi itsekin muistaa iloita enemmän pienistä askelista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vähän sellasta, koskaan ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä jo on, kun tekemätöntä on kuitenkin jonoksi asti. Vaan eiköhän tämä tästä riemuksi muutu :)

      Poista
    2. Pitäis pitää sellaisia välibileitä ni tulis keskityttyä tasaseen mitä on tehty :)

      Poista
  7. Omatoimisen elämäntavan ja muun arkikuorman tasapainottelu osaa olla toisinaan hankalaa. Työtä riittää joka nurkalla ja itsensä psyykkaaminen tarvittavaan lepoon ei välillä meinaa onnistua, kun sitten kalvaa ajatus kaikesta tekemättömästä... Toivottavasti työtilanteeseesi tulee helpotusta, voimia <3

    VastaaPoista
  8. Kevät on kyllä ollut harmillisen epävakaa. Mieli hyppää jo kevääseen ja ilma muuttuu talveksi. Ei oikein osaa suunnitella mitään kun ei tiedä kuinka paljon on lunta aamulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja ikkunasta katsellen voi näyttää lämpimältä, mutta ulkona raivoaa joku Siperiasta lähtöisin oleva tuuli, joka vie ajatuksetkin päästä!

      Poista
  9. Puumettässä ollaan kuljettu myöskin. Meillä loppui puut viimetalvena kesken joten tänä vuonna varustaudutaan paremmin. Mekin ehdittiin huokaista että lämmityskausi on ohi nutta hörönlörön! Kylmä tuli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan hirveä tilanne, jos puut pääsee loppumaan kesken talven. Kylmähän tässä, viimeistään aamullakun herää kiskoo peittoa tiukemmin ympärille :)

      Poista
  10. Oi, miten ihania puukuormia! Mukavaa ja työntäyteistä toukokuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu! Puuhommia jatketaankin jo tänä iltana muutaman kuorman merkeissä :)

      Poista
  11. Kylläpä te olette reippaita! Mahtava määrä puuta! Ikävää kuulla, että työ on kuormittanut, mutta mukavaa, että sen suhteen on parannusta ilmassa. Tsemppiä sen kanssa ja paranemisia kisulle <3 Tuo säilöntäsuunnitelma kuulostaa tosi fiksulta! Taidanpa napata sen itsellekin ideaksi, sillä meillä pääsi pari juttua loppumaan kesken. Tässä on vielä pitkä aika odotella mustaviinimarjasatoa, jotta saisi mustaviinimarjahyytelöä lisää :D

    VastaaPoista
  12. Hei, kyysamikset blogeissa! Hauskaa.
    Olen aivan samassa vaiheessa kasvimaan kanssa eli vaiheessa. Ei oteta paineita, kyllä ne ehtii myöhemminkin. Olen oikeastaan ihantyytyväinen, etten ehtinyt, kun ilmat viileni. Hyvää toukokuun jatkoa!

    VastaaPoista
  13. Välillä täytyy vähän huiliakin, ja sitten taas jaksaa jatkaa. Puita täytyy olla varastossa, jos lämmitys on puilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti. Puulämmitys meillä on, melko sitovaa se toisaalta on, mutta on se lämpö vaan toisenmoista kuin joku keskuslämmitys!

      Poista
  14. Olen kyllä tuosta puumäärästä aika kateellinen. Kun omia metsiä ei ole ja sähkö maksaa mansikoita, on tosi vaikea päättää parasta lämmitysmuotoa pieneen mökkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei olisi omaa metsää, niin monet antaa mieluusti raivata ojanpientareita ja metsistään myrskynkaatoja, niin meidän naapuri on itselleen puut hankkinut jo vuosikaudet. Tosin sitten tarvitaan sitä kalustoa myös, kun matka voi olla pitkäkin. Mutta kannattaa kysellä ojanpientareiden pikkuraivausta, jos mahdollista!

      Poista
  15. Käärmeet kyllä osaavat säikäyttää! Meillä niitä oli paljon silloin kun taloa rakennettiin, mutta vuosi vuodelta ne ovat vähentyneet. Olemme kuskanneet niitä pois, se on hullun hommaa. :D

    VastaaPoista
  16. Me asumme kuivalla kankaalla ja noita kyitä on kyllä riesaksi asti. Kolme on bongattu tänä keväänä. Lapset onneksi osaavat toimia niiden kanssa. Yksi seuraa etäältä mihin käärme menee ja muut kaksi hakee vanhemmat. Valitettavasti vain Isäntä jos on kotona pääsee käärme hengestään. Emäntä tyytyy katselemaan, että käärme poistuu pihasta eikä piiloudu mihinkään mihin lapset tai koira menee.

    VastaaPoista