Jälleen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika. Tämä on siis osa omavaraisten bloggareiden yhteispostausta, sen viides osa. Alussa esittelimme suunnitelmamme tälle kaudelle ja myöhemmissä osissa kerromme niiden etenemisestä, kirjoitukset ilmestyvät aina kuukauden alussa kertoen edellisen kuukauden touhut. Aiemmat postaukseni löydät näistä linkeistä Suunnitelma, eteneminen helmikuussa, eteneminen maaliskuussa, eteneminen huhtikuussa. Kirjoituksen lopusta löydät kinkit muiden bloggareiden kirjoituksiin tässä kuussa.
Kesä paukahti päälle ihan voimalla, kun alkuun pääsi. Toiset hommat ovat edenneet hitaasti ja toiset vielä hitaammin. Vaihtuvien suunnitelmien mukaan mustaherukkapuskat on siirretty kasvimaan tieltä pois. Kymmenen puskaa jäi siis vanhalle paikalleen ja olisikohan siirrettyjä ollut, alun toistakymmentä. Sattui sitten siihen kohtaan todella lämpimät kesäpäivät, joten osa otti hyvinkin siirrosta nokkiinsa. Aika näyttää miten selviytyivät ja selviytyivätkö. Mustaherukoiden saralla riittää kyllä edelleen puuhaa, mutta ne loput ei ole nyt ajankohtaisia. Vaikka puskia on lukumääräisesti paljon on niiden sato ollut aina heikko, mehua tulee oikeastaan vain sairaspäivien varalle.
Vanhat kasvimaan pläntit on käyty rikkaruohoista läpi ja katettu lehtisilpulla ja kaikella mitä käsiin on saatu, mansikat istutettu ja satoa odotetaan jo kieli pitkällään. Uuden kasvimaan (siirrettyjen marjapuskien tilalle tehty) muokkaustyöt ja maan hoito on aloitettu. Äärettömästi harmittaa, ettei leikkurin kerääjä kerää enää mitään, kasvimaa jää ilman tuoretta katetta ja nurmikko senkun rehottaa. Jahka mies vaan töiltään ehtii, hän tsekkaa sen kerääjän (toivottavasti kuntoon), nyt olen kerännyt kaikkea mahdollista kuivaa lehteä ja ruohonkontoa metsätieltä ja polttopuuntekopaikalta sahanpurut ja puunsilput katteeksi maalle. Pyrin siis hoitamaan maata, joka sitten hoitaa kasvit. Alla uusi maa kahdesti jyrsittynä, maanteko onnitui parhaille kitkemispäiville, joten odotukset on kovat, ettei sieltä niin kovasti mitään epätoivottua nousisi.
Siirrettyjä puskia ja muuta maata ei ehditty kastella heti, kun oli olevinaan kaikkea muutakin touhua niin paljon, vaikka tiedettiin kyllä, että jo kuoppaan tulisi laskea vettä runsaasti. Vahinkoa on nyt otettu takaisin luonnon puolesta, vettä on tullut taivaalta ihan mukavasti. Maa on oikeasti kastunut, mutta muutama puska näyttää kuoleentumisen merkkejä, koska ehti muutaman päivän olla omillaan.
Punaherukkapuskat olen karsinut kuolleista oksista ja tehnyt risuaitaa kokeeksi parimetriä. Risuaitaan päätyi juuri ne marjapuunoksat ja viime vuoden epäonnisia kerpuja, jotka oli sopivasti kaikki lähistöllä. Jossain kohden sitten lähiojasta karsitaan pajut ja lisätään aitaa niiden avulla. Muuten ei mikään aitaprojekti ole edennyt, joku ilta taannoin, näin hämärissä, miten supikoira tallusti uudella maalla, en sitten yhtään tykkää.
Sadepäivinä olen häärännyt sisällä, mies on tehnyt myös viikonloppuisin palkkatöitä. Tästä kesälomiin asti hänellä on jatkuvasti lauantait työpäiviä ja viikollakin ylitöitä, niin paljon kuin jaksaa tehdä. On hyvä, että on töitä ja nyt kannattaa tietysti ottaa kaikki raha irti, mitä saa. Takana on monta vuotta kun on tehty vajaata viikkoa ja oltu lomautuksilla, itseasiassa jo toistakymmentä vuotta on menty alaspäin. Luultavasti samat lyhennetyt viikot on jälleen syksyllä edessä, kun rakentaminen hiljenee, en usko että nyt alkaisi mikään lopullinen nousukausi. Omat päiväni tulevat luultavasti myös pitenemään. Ajankohta pitkille työpäiville ja viikoille voisi tietysti olla toinen, kun hommaa olisi nyt kotona riittävästi. Vaan sillä mennään mitä on tarjolla.
Viikonloppuisin kun mies on töissä, saan itse silloin paljon enemmän aikaiseksi kotona. Olen kerännyt luonnonyrttejä talven varalle kuivumaan kauniilla ilmalla. Keittänyt kuusenkerkkäsiirappia ja raparperihilloa. Saanut järjestellyksi huushollia ja tehtyä perusteellisempaa siivousta nurkka kerrallaan. Silti hommaa tuntuu riittävän ja riittävän, mutta nautin joka hetkestä. On kumma miten sitä ei väsykkään niin, kun tekee itselleen ja homma on mielekästä. Kaikesta tekemisestä huolimatta koin jopa kivuttoman päivän, edellinen on ollut viimevuoden elokuussa, silloin peräti 4 päivää peräkkäin.
Viime viikonloppu oli itselläni pitkä, helatorstaista johtuen pidin myös perjantain vapaata, koska seuraava mahdollisuus vapaaseen lienee lähempänä kesälomaa. Pidin ihan oikean mummotteluvapaan ja eskarinsa päättänyt pojanpoika, erityinen, oli kanssani. Teimme metsäretken, söimme siellä myös eväät, löysimme eläinten jälkiä ja jätimme niille myös eväitä sinne tänne kivien päälle kiitokseksi, kun saamme kulkea niiden tekemiä polkuja.
Viikonloppu oli miehellä tällä kertaa vapaa, joten haimme lauantaina metsästä puukuorman, näiden loppujen puiden kanssa ei ole pidetty kiirettä, koska haljeltuna on jo vuoden tarve, eikä oikein ole tellinkejä, joihin loput laittaa. Kuormia piti hakea ainakin kaksi, mutta ensimmäisen jälkeen muutettiin suunnitelmaa ja sirkelöitiin saunapuut klapimittaan, saunapuut on pystykuivaa kuusta. Sirkelöinnin jälkeen niitä kannettiin liiteriin ja loppusuoralla alkoi tihkusade kirittää hommaa. onnistuneesti ovat nyt sisällä kuivina ja nyt on tellinkeillä tilaa haljella lisää.
Uuden kasvimaan käännöt ja muokkaukset menivät niin myöhään, että seuraavana päivänä oltiin jo helatorstai viikossa. Sen verran luotan kuuhun ja uskomuksiin, että en ole kylvänyt enkä istuttanut mitään vielä. Tällä viikolla voi sitten aloitella kylvämällä ylöspäin suuntaavia kasveja. Kokeeksi on tietysti laitettava vähän perunaa, mutta enemmän sitä ja juureksia sitten seuraavalla alakuulla.
Vaikkei kaikki ole edennyt haaveiden mukaan, täytyy silti olla tyytyväinen.
Linkit muiden kirjoituksiin, ole hyvä :)
#omavaraisuus #yhteispostaus #puutahra #säilöntä #kasvimaa
