Kätten jälkiä

Puut, joita oletettiin ensin puskiksi on saatu navetan takaa pois. Oli melkoisen kova homma kun koitettiin kaivaa juuria pois niin paljon kuin suinkin. Tuntuu, että tila kasvoi metritolkulla, vaikka aiemmin vaikutti, että oja on ihan seinän vierellä. Kissatkin nauttii, kun saivat enemmän lääniä tallustella, vaikka vaivattomasti ne tuolla vuohenputken ja heinän joukossa kulkivatkin. Saunapuita on taas tulonpäällä, ei taida puuhommat loppua koskaan.

Ahomansikkaakin löytyi raivauksessa pieni pläntti, se säästettiin ja olen aluetta vähän pidemmistä korsista siivoillut, että pääsevät paremmin kasvamaan ja toivon mukaan myös leviämään. 

#ympäristönhoito

Hävityspäivät

Kuukalenterin mukaiset parhaat hävityspäivät 28.6. - 1.7. ovat viimein käynnistyneet. 

Itselläni on vähän kahtia jakaututnut tuo kuuhun uskominen ja uskomattomuus. Toisinaan on suunnattoman ärsyttävää, kun pitäisi kylvää ja siihen olisi aikaa huomata, että nyt ei olisi sopiva aika, tai toisinpäin, olisi intoa kiskoa rikkaruohoja ja sitten onkin yläkuu. Toisaalta, olemme kyllä tehneet erilaisia testejä esimerkiksi polttopuun kaatamisaikojen suhteen, eikä siinä lopputuloksessa ole ollut mitään eroa. Mutta ihan mukavaa seurattavaa ja tietyllä tapaa myös jaksottaa hommia järkevästi, kun kuuta koettaa seurata. 

Nyt ollaan kuitenkin vähän valmistauduttu ja sovittu juuri näille päiville hävitystalkoot miehen kanssa. Kumman nopeaan kasvaa puut paikoissa joissa ei pitäisi. Samoista kohdin on kaadettu jo monta kertaa, mutta nyt otetaan sitten tarkkailuun nämä päivät erityisesti, sillä aiemmin on vaan kaadettu silloin kun se aikatauluihin on sopinut. 

Navetan takunen ja suulin nurkat. Tuossa suulin ohittavan tien oikealla puolen pitäisi olla sellainen levennys tiessä, mutta kummasti sekin on kasvanut umpeen vuosien saatossa.  Lisäksi on yksittäisiä koivuja ja  kuusia siellä täällä.  Yksi tuomen pahanenkin on taas lykannyt muutaman metrin ja vesoja tuhannesti, vaikka sitä on joka vuosi kalvettu, että lähtisi hengiltä.

Kyllä nyt lähtee!

Pikku puuhia

Alakuulle sopivia puuhia on vähän tullut iltaisin puuhasteltua, torstai iltana nypein rikkaruohoja ja istutin muutamia perunoita. Ihan vaan niitä pussinloppuja jotka jääkaapissa on itänyt. Olin vähän saanut katettua tuota maa kohtaa, johon perunat laitoin ja vaikka täällä on rutikuivaa, kun ei ole satanut, ilokseni huomasin, että katteen alla maa oli sopivan kosteaa. Sitä katetta on vaan niin vähän, että rikkikset puskee väkisinkin läpi.

Illatkin on niin kuumia, ettei kovin kauaa jaksa mitään. Nurmikko näyttää kuivumisen merkkejä, eipä tosin tule ikävä nurminkonleikkuuta, mutta on kurjan näköistä. Vihdoin sain aikaiseksi myös tehdä muutaman kerpun. Suunnittelin niitä jo viime kesänä, ellen peräti edellisenä tekeväni, mutta aina se on vaan jäänyt. Tuossa yhdessä rajaojassa, jonka jokusia vuosia sitten tyhjensimme pajuista, on taasen melkoinen kasvusto. Ajattelin tehdä pikku hiljaa harventamalla, kuitenkin tämän alakuun aina olisi tarkoitus saada se käytyä läpi. En vaan ymmärrä mistä sinne oli haavankin alkuja tullut, ehkä linnut on niitä jostain kantaneet. Kunnianhimoisesti olin alunperin ajatellut viedä kerput navetan ylisille kuivumaan, sitten lyhensin matkaa, että josko ajosillan alle roikkumaan ja siitä sitten kuivina vintille. Tuuli heitti, vaikka kerput olivat melko painavia,kuitenkin kottikärryistä menemään ja ajattelin, että koska tämä on kokeellinen vuosi niin kokeillaan sitten kunnolla. Iskin ne pystyyn pihakuusen alle, oksia vasten. Jos sattuvat keräämään hiiriä niin ompahan kissoilla hyvät markkinat.

 Maastoutuvat aikas hyvin, luultavasti niitä ei sieltä edes huomaa ohikulkijat :)

Tämä on todella poikkeuksellinen kesä, tuntuu että perennoistakin on yhtäaikaa kukassa kevään ja loppukesän kukkijat. Koiranputki ja lupiinit tienvarsilla. Mielenkiinnolla seuraan, onko kaupunki varautunut tähän miten, tavalleen ovat niittäneet heinäkuussa lupiinit tienvarsilta, että ovatkohan huomanneet niiden olevan jo kukassa? 

Omassa pihassa parhaiten taitaa voida raparperi:

 Eilen juhlittiin tuoretta merkonomia. Suvussa alkaa kaikilla olla takana valmistumiset ja häät, yhteisiä juhlia on enää melko harvoin, mutta sitäkin riemullisempaa on tavata näitä ihmisiä, jotka jollain tavoin kuitenkin kuuluvat omaan elämään ja ovat ennen olleet vielä läheisempiä. Suvivirttä en tänä keväänä päässyt kuulemaan missään, vaikka olisin niin tahtonut. Se jaksaa herkistää vielä näin, yli viiskymppisenäkin.

Kasvimaan kaivaja

Viime viikolla ehdein vähän kasvimaallekin, kiitos pitkän viikonlopun. Vanha penkkini, tuo hugel- ja permapenkin yhdistelmä, vaikka koetin sen aikoinaan hyvin perustaa ja kaikki rikat kitkeä, saa kuitenkin rikkaruohon alkuja nousemaan aika ajoin, varsinkin nuo tiilien reunakohdat tuntuu olevan se heikko lenkki. Aikoinaan kylvin siihen montaakin monivuotista, mutta nimimerkit ovat menneet mikä mihinkin, enkä tunnista kaikki ihan varmaksi ja osa kasveista on kadonnutkin, jäljellä on enää kolmea sorttia. Koitin siitä nyt saada kitketyksi rikkakasvit pois ja katetta päälle, niin pitkälle kuin sitä riitti, ne viime syksyn lehtikasat olivat suureksi avuksi, olisi ne vaan syksyllä jo pitänyt jaksaa viedä, silloin niistä olisi varmasti ollut maalle jotain ravintoarvoakin. Vaikka lehtiä oli useampi kottikärry kuorma, ei niistä kuitenkaan kovin pitkää pätkää peitelty, ruohonleikkuusta sain ehken toisen samanmoisen pätkän, mutta vielä jäi muutama metri täysin vaille katetta.

 

Kuminaksi luulemani tekee melkoista pehkoa, yli toisen puolen keräsin kasvustosta vallan pois. Tuon pienemmän kasvin nimeä en enää muista. Yksi lipstikan alkukin oli, mutta se jostain syystä nuupahti pois. 

Tässä päässä maata on maa-artisokat, ne pitäisi kaikki vielä nostaa ja istuttaa uudelleen. Kuvasta näkee, että rikkaa puskee jo nyt katteesta huolimatta, vaikka kitkemisestä on alle viikko.

Ja vaikkei tuohon vanhaankaan penkkiin tahdo kate riittää, niin uutta maata pitää silti koettaa saada aikaiseksi.

Tämä on käännetty myöskin viimeviikolla ja olen siitä vienyt neljä kottikärrykuormaa juolavehnän juuria pois, mutta edelleen se näyttää siltä, ettei siitä ole mitään poistettu, juuria vaan riittää ja riittää. Aluksi tuohon piti tulla yksi pitkä, mutta ajattelin sitten kuitenkin kahta lyhyttä kasvualustaa ja mallailin noita puita reunuksille. Puita, joihin ei ole mies eikä kone pystynyt!

 

Tästä on nyt tulossa normaali penkki, maa on pelkästään käännetty, eikä sinne ole upotettu mitään, tuollaisia jätepuita ei ole siihen tarkoitukseen riittävästi, joten nuo muutamat mallailin reunuksille.

 Ja alle paksulti sanomalehteä :) 

Olen haaveillut myös aidasta kasvimaiden ympärille jo vuosia, koska en pidä siitä ajatuksesta, että supikoirat käyvät rönkkimässä siellä missä kasvatetaan suuhun laitettavaa. Muutaman seipään olen jo saanut pystyyn, hahmotelmaksi missä rajat kulkisivat.  Aidastahan tietysti seuraa se, että nurmikonleikkuu vaikeutuu. Tuosssa toisella puolen on nimittäin parikymmentä marjapensasta, joiden kiertelyssä on jo riittävästi. Pitäisi pyrkiä koko nurmikosta eroon, ah ai niin, eihän tästä nyt ole montaakaan vuotta kun sitä on lisätty ja lisätty :D :D Eihän se mitään oikeaa nurmikkoa ole, vaan rikkaruohoa joka on vallannut viljelemättömän pellon. Mutta vihreää ja työtä teettävää kuitenkin. 

Mutta on myös muutaman kuution kuorma purua, jonka piti tulla yläpohjaan eristeeksi. Helppouden vuoksi päädyimme kuitenkin viime kesänä puhallettavaan ekovillaan, joten purukuorma on päätymässä katteeksi noille poluille. Ans kattoo, kuin käy. Kyllä sitä jotenkin työpäivän jälkeen on mehut puristettu pois niin, että kotitöissä päiväsaannos on melko pientä.

#omavaraisuus #kasvimaa #maanparannus #monimuotoisuus

Juhannus - juhlista jaloin (ja katsaus taaksepäin)

Taisin lainata otsikon jostain pikkujoulumainoksesta muutaman vuoden takaa. Hymyilyttää koko juhannus - kylmää ja sateista, suomen suvi. Ei huvita lähteä mihinkään, joten ollaan lämmitetty torppaa ja lepäilty.  Tämä pidennetty viikonloppu on niin tarpeeseen - kesälomaan on vielä kolme viikkoa aikaa.

Sapattipäätöskin on jossain määrin pitänyt, kuivaa ilmaa on odotettu seinän viimeistelyyn, vaan eipä tunnu tulevan sitäkään, joka aamu on ollut kostea, vaikkei olisi satanutkaan päiväkausiin. Viime kesänä tekemäni kasvimaan sain viimein reunustettua sanomalehdillä ja tiilillä, sehän ei ole homma eikä mikään, mutta tiilien lykkiminen ylämäkeen maitorattailla on jo isompi homma :) Muutaman perunan olen laittanut maahan, kun itivät jääkaapissa. Jotain viimevuonna laittamaani monivuotista on myös alkanut kasvamaan, mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne voisivat olla. Katteen alta löysin kyllä merkkaustikkujani, mutta ne olivat sikinsokin - tämän kohdalla oli tikku, jossa luki tilli ja sitä se ei todellakaan ole! Pitää tarkkailla tilannetta. 

Pihassa on vanhoja omenapuita, varmaan talon valmistumisvuosien kanssa samanikäisiä,  niistä kaksi vierekkäin kasvavaa, ei ole muutamaan vuoteen tuottaneet mitään satoa. Kukkia niissä on ollut tosi vähän ja alkuun uskottelin, että pitävät välivuotta ja lepäävät, mutta eihän sitä välivuotta pidetä sentään kolmea peräkkäin? Niiden vähäiset omenat ovat olleet rupisia ja muumioituneita, lisäksi joku kehrääjäkoi on ne aina valloittanut ja niiden seittioksia olen aina kerännyt pois. Viime talvena nuo puut piti kaataa pois, mutta jäi sitten sairasteluiden myötä kaatamatta, hyvä kun polttopuut saatiin metsästä pois ja halki. Tänä keväänä nuo kaksi puuta kukki sitten ihan täysillä - ovat varmaan kuulleet kun kaatamisesta on ollut puhetta: 

Mulle iski niiden kanssa sitten jonkilainen hätä, että miten ne saisi pelastettua - myrkkyjä en halua, enkä ymmärrä niistä edes mitään. Mutta takaraivossa oli jokin oppi siitä, miten parantamalla maan laatua kasveista tulee elinvoimaisempia ja paremmin suojautuvia - luonnollinen asia, jonka olen aina tiennyt ja kaikki muutkin varmasti, mutta unohtanut ihan tyystin. Multaamatonta bokashia olisi vaikka hyrymykket, mutten halua kaivaa sitä maahan, silti vaikka saan kyllä verkot päälle, mutten halua ottaa mitään riskiä, kun supia liikkuu aina öisin pihapiirissä - iljettävää. Luin jostain luujauhosta - en muista edes enää mitä, mutta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että en menetä oikeastaan mitään, jos kokeilen sitä. En ole siis lannoittanut millään omenapuita kahdeksaan vuoteen, marjapuskille olen laittanut tuhkaa ja joskus vähän kanankakkaa. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä luujauhoa ja samaan syssyyn verijauhoa. 

Toimitus oli nopeaa - samalla viikolla pääsin vielä levittämään luujauhoa omenapuille ja marjapensaille niiden ollessa yhä osin nuppu ja osin kukkavaiheessa.  Kokeeksi jätin pihan kaksi muuta omenapuuta lannoittamatta, vaikkei tulosta silti voi suoraan verrata - kait. Ja maltillisesti käytin vain yhden laatikollisen - loput on pahan päivän varalle :) Tästä on nyt pari viikkoa aikaa, vielä ei voi sanoa yhtään mitään - sadosta tai taudeista, mutta syksymmällä ollaan varmaan viisaampia, näyttääkö paremmalta, vai laulaako moottorisaha ensi talvena. Jotain muuta, aika yllättävää havaintoa ollaan sen sijaan tehty, mutta en vielä sano siitäkään mitään, tilannetta pitää tarkkailla!

Samaiseen pakettiin olin tilannut kuusi maa-artisokan alkua, nekin kokeeksi koska olin aika myöhässä, niitä oli paketissa ehkä viisitoista, ehkä pistivät varastojaan tyhjäksi meille maija myöhäisille. Nekin ovat maassa, katsotaan sitten virkoavatko. Tällä hetkellä on ehkä vähän ylimitoitettu katepeite ja sataa, joten en viitsi mennä kaivelemaan ja tarkistamaan tilannetta.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

Lehtikerput

On hyvä muistutella tässä kohdin vuotta itsekutakin lehtikerppujen teosta eläimille talveksi, kun kesä viimein saapui ja osa puista on jo lähes täydessä lehdessä.

Itsellä kun ei elukoita vielä ole, mutta jos jonkinlaista pusikkoa senkin edestä, olen monesti talviaikaan harmitellut, kun en kesällä tajunnut riistalle tehdä. Peurat ja hirvet kulkevat peltojemme poikki tuon tuosta ja tekevät metsässä pientä tuhoakin vuosittain. Kerpuista voisi olla molemminpuolinen hyöty, minä pääsen pusikosta eroon ja tuhoissa vähemmälle ja riistalla on ruokaa talvella. Tänä kesänä on siis kova tavoite tehdä pusikoista selvää. Lapsuudessani muistan varsinkin pajuista niitä tehdyn lehmille, paalinarulla ne sidottiin, kuivattiin ja säilytettiin navetan vintillä, missä heinätkin oli.

Vihdasta sanotaan, että  se tulee tehdä mustasta kuusta 6-9 pv eteenpäin ja ennen juhannusta, niin pysyy lehti, sama pätee kerppuihin. Mutta toinen ehtii vasta varsinaisten heinätöiden jälkeen paneutumaan koko touhuun. Tässäkin varmaan kokemus ja kirjanpito auttaa löytämään sopivan ajankohdan. Oma ajatus on, että toimisin kuten yrttienkin kanssa, ennen juhannusta, ennen kukintaa, aurinkoisena aamupäivänä. Kun ei vielä yökasteesta ole riesaa kuivumiselle, eikä öttiäiset ole syöneet lehtiä riekaleiksi. Ennen juhannusta oksien kärjetkin on vielä niin pehmeitä, että niiden pitäisi olla syöntikelpoisia vielä talvella.

Toiset saattavat edeltävänä päivänä kulkea ruiskuttamassa suolavettä oksille, toiset kastaa valmiin kerpun suolaveteen, ja toiset heittää suolat kuten heiniin vasta, kun ne ladotaan säilytykseen ja sitten on se yksi joka ei suolaa ollenkaan. Tämäkin on monien asioiden summa, tarvitaanko sitä suolaa, kuinka kuivaksi kerput saa ja mitkä on säilytysolosuhteet.

Lehtikerpuista kannattaa tehdä sen kokoisia, että varmasti kuivuvat keskeltäkin, ettei tule homeen kanssa ongelmia ja mene koko työ haaskuun. Vihdan kokoa tai vähän paksumpaa. Kuivauspaikka pitää olla pimeä (valossa lehdet ruskistuvat) ja tuulinen, sekä muutoinkin ilmava.  Jos saapi katosta roikkumaan niin hyvä, voi myös vaakatasossa kuivata, tehdä vaikka ilmavan telineen, jossa kananverkko tms. pohjana, pitää vaan muistaa käännellä päivittäin. Ja kuulemma kuiviksi saa ison kuusenkin alla, jos ei muuta paikkaa ole. Lehtikerppujen sitomiseen voi käyttää pajunoksaa, mutta käy se naru yhtälailla. Ruohovartisissa taasen naru on melkein välttämätön, ellei kuivaa levällään ja vaikka säkitä pelkkiä lehtiä.

Sanotaan muuten niinkin, että jänikset jättävät omenapuut rauhaan kun niille kaataa kaluttavaksi pari haapaa. Luulisi haavan näinollen kelpaavan myös lihakanille.

Hätäpäissään asiaa ajattelee pelkästään pusikoiden siivouksen kannalta, mutta aikoinaan tällä on ollut suurempikin hyöty, kun kerpuihin on käytetty latvustoa, joka leikkuun seurauksena haarottuu ja tihentyy. Kasvusto pysyy näin matalana ja luo allensa varjoja, mutta myös valokohtia harvennuksen myötä, joista kummastakin taasen aluskasvillisuus hyötyy monin paikoin muuttuen monimuotoisemmaksi lajistoltaan, samalla lisääntyvät eri hyönteislajit jotka ovat välttämättömiä. Jatkuva latvominen aiheuttaa kyllä lahoa, mutta puu saattaa olla pidempi ikäinen, kuin vapaana kasvava lajitoverinsa, koska ei ole tuulen ja myrskyjen kaadettavissa ensimmäisenä.

Lehtikerput kelpaa kaikille elukoille, lajikkeita kannattaa vähän vaihdella ja jos kerppuja ei ole paljoa, niin antaa vaan pyhäruokana, riittävät pidempään.

Mitä sitten kannattaa kuivata: lehtipuista ainakin paju, pihlaja, haapa, vadelma ja koivu, mutta leppä mainitaan kelvottomaksi monissakin eri lähteissä. Muista vihreistä horsma, siankärsämö, vuodenputki, mesiangervo, nokkonen sekä mustaherukan lehdet.