Kohti laadukkaampaa elämää: 2024

7.4.2024

Huhtikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 neljäs yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin. Aiheena on alkumetrien vinkit ja tietysti kuulumiset, omat kirjoitukset tuntuvat tänä vuonna painottuvan enemmän kuulumisten puolelle.

Polttopuita on edelleen kaadettu ja halkaistu, välillä omaan ja välillä pojan talouteen. Hidasta on ollut, vesi/räntä ja lumisateet on haitanneet ja meillä molemmilla paikat präkää. Toimintatapaa on vähän muutettu, omat puut on haljeltu jo kaatamispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, niin on saatu vähän nosteluita pois. Ja koska edellä mainitusta johtuen puuta tulee nyt tavallista enemmän on osa pinottu metsään uudelle paikalle, tuulinen ja aurinkoinen kuitenkin, ovat jo melko kuivia. Palkkatyön päälle on tehty pari tuntia illassa, koska aina vapaille on ennustettu vesi/lumi/räntä sadetta tai sitten on poika ehtinyt tulla, niin on keskitytty heidän puihinsa. Pihasta kaadettiin pääsiäisenä yksi isompi koivu, niitä on alunperin ollut 6, sellaisia riskitekijöitä, joko niin vanhoja, että lahoa saa pelätä tai sellaisia, jotka ovat niin lähellä taloa, että on varmempi kaataa, kun on vielä hallittavissa. Nyt talon lähelle jäi enää yksi, joka lähtee ensi tai seuraavana vuonna.

Lumet täältä meiltäpäin (II-vyöhyke, rannikon läheisyys) on lähteneet aika mukavasti, metsätaipaleella tosin talvi jatkuu ja varjokohdissa metsänreunoilla pellon puolella - tai näin oli vielä alkuviikosta, sitten sitä lunta tuli taas muutama sentti ja pakkanen on pitänyt ne meidän tilalla maassa. Pääsiäisenä huomasin, että nyt on kasvimaallakin paljasta ja mustaa, tosin maa oli vasta sulannut muutaman sentin, mutta raparperi puskee jo uutta kasvua. Siinä on kyllä kiitollinen kasvun ihme! Juuri nyt en tiedä, kun on jälleen lumipeitteen alla, mutta tuskin tuo nokkiinsa on ottanut. Eiköhän se sitkeä ole, eikä varmaan ensikerta, kun lunta tuli niskaan.

Muuttolintutilanne

25.2. Joutsenet

16.3. Töyhtöhyypät

23.3. Mustarastaan laulu

27.3. Kurjet

28.3. Hanhet

29.3. Peippo

3.3.2024

Maaliskuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Maaliskuu maata näyttää

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kolmas yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Helmikuu mennä hurahti melkoista vauhtia, ei juurikaan ehtinyt kuin huudella hei, hei! Ehkä, koska on muutenkin kuukausista lyhin ja kun vielä talviloma ajoittuu samaan kuukauteen, niin siksikin nopeasti mennyt. Talvilomalla nukuttiin pitkään ja valvottiin pitkään, on ihanaa kun voi ottaa puhelimesta herätykset pois.

Talviloman alussa käytiin katsomassa lapsenlapsen kanssa Heinähattu, Vilttitossu ja Kana elokuva heti tuoreeltaan. Minä en kehtaa yksin mennä ja poika lähtee mukaan vaikkei elokuva kiinnosta, mutta tietää saavansa herkkuja. Se on sellainen tasapeli, molemmat hyötyy.

Polttopuu hommia on vähän aloiteltu. Syksyllä jo esitin, että mitä jos tänä talvena ei varsinaisesti metsästä kaadeta, vaan "siivotaan nurkkia" ja jos näyttää siltä, että ojanpientareilta, ryteiköistä ja poistettavista pihapuista ei tule tarpeeksi, niin mennään vasta sitten metsän puolelle. Myös pojan perheellä alkaa olla puut vähissä (heillä sauna ja takka), joten sovittiin, että hän saa olla apuna ja tekemässä ainakin omia puitaan. Sitä aikaa vaan ei tahdo työssäkäyvällä perheenisällä niin kovin olla, varsinkaan kulutettavaksi missään ojan pientareilla, kun kolme lasta harrastaa ja vaimo on vuorotyössä. Ollaan sitten aloitettu omaa savottaa siinä sivussa, mutta vähäistä on ollut saannos. Ollaan tosi paljon myöhässä viime vuoteen verrattuna. Tosin, tuollaiset risukot ja pientareet syö aikaa tuhottomasti ja tuloksena on hyvin vähän polttopuuksi kelpaavaa materiaalia, mutta älyttömän isot risukasat. Kelit, jotka on taipuneet plussanpuolelle ovat olleet pikemminkin haitallisia, kuin mukavia työilmoja. Jos ei sada, niin oksista sulaessaan lumi tippuu pisaroina kuitenkin, aina on työkamppeet märät. Tai askel lipeää ojan ylityksessä ja saappaat hörppää vettä. Pari tuulenkaatoa metsänpuolelta karsittiin, mutta jätettiin niille sijoilleen vielä.

Muuten tuo puuhomma noudattaa meillä vanhaa hyväksi todettua kaavaa, puut pätkitään metsässä sopivaan mittaan riippuen siitä mikä niiden loppusijoitus tulee olemaan. Leivinuuni ja pystymuurien puut lähtee metsästä 180 senttisinä ja saunapuut 2 metrisinä - sopivat hyvin mönkkärin kärryyn ja ovat senkokoisia ja painoisia, että minäkin saan niistä pinot ja kuorman tehtyä. Joskus saattaa tuolla vaan puolet, eli monasti latvaa kohden kapenee niin, että saakin vaan metrin tai 90 senttiä ja jos on tyvessä kovin vahvaa, eli samalla painavaa, niin sellaisetkin lähtee lyhyempänä. Pilkkomispaikalla sitten kärryssä jo sahataan kaikki siihen metriin tai 90 senttiin ja sen mittaisina ne haljellaan ruuvilla ja pinotaan kuivumaan. Kesän mentyä sirkelöidään lopulliseen mittaan 25, 30 tai 60 cm ja ajetaan sisään. Leivinuunissa on päädytty mittaan 60 cm, se on aivan riittävä näillä leveysasteilla.

On sitä oikeasti ollut hyviäkin ilmoja ja valmista tullut, kunhan nyt narisen, se kuuluu asiaan. Ja olipa se talvi tai syksy, aina ihmettelen tuota väriloistoa, jota luonto jollain tapaa aina tarjoaa. Nuo paskapuut (siis tuomet, pajut ja pihlajat, mitä niitä nyt onkaan) joita tuonne tontin reunustoille aina ilmestyy on kovin kauniin värisiä, jos ei heti, mutta muutama päivä kaadon jälkeen.

Yhdet vanttuut kudoin puhdetöinä, mutta rikkinäisten trikoitten pariin en ole itseäni saanut vieläkään kammettua. Niihin vähiin vanttuisiin, joita olen elämässäni kutonut, olen tehnyt peukalon aina semmosen suoran, eli silmukat hakaneulaan ja heti tehdään uudet tilalle, niin se aikoinaan koulussa opetettiin. Lapsenlapsi näkyi tehneen silmukoita lisäämällä, jota suuresti ihmettelin. Päätin sitten opetella sen, jostain vaan googletin ohjeen ja kun ei ollut oikein käsitystä millainen sen pitäisi olla, en osannut hahmottaa mitenkään, tein vaan lisäykset ohjeen mukaan. Ensi kerralla olen pikkusen viisaampi, tuli niin valtavan leveät peukalot noista, ettei niitä täytä edes minun leveä peukkuni. Oppia ikä kaikki.

Talviloma lopetettiin syömällä ulkona, ensimmäisillä talven tulilla, joutsenpari teki tuolloin ylilennon.

Muuttolintutilanne

25.2. Joutsenet

Tämähän meni taas osaltani pelkkien kuulumisten kertomiseen, sellaista se on.

Linkit muiden kirjoituksiin:

4.2.2024

Helmikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Siinä missä tammikuu alkoi kireissä pakkasissa (-29), jo toisella viikolla päästiin plussan puolelle. Sittemmin ollaan koettu lumipyryt, pääkallokelit ja vesisateet. Ota näistä sit selvää. Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 toinen yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin.

Koska kompostori jäätyi jo marraskuussa, odotin kovasti, että se olisi myös sulanut plussakelien tammikuussa tultua. Ehdin nimittäin jo pikkupakkasilla kokeilla kaikenlaisia niksejä jäätyneeseen systeemiin, kuten kanankakkakikkareiden hautaaminen biomassan sekaan ja kuumat vesipullot ja ämpärit. Ikävä kyllä kompostori oli myös täynnä, vaikka olikin syksyllä tyhjennetty, myös jälkikompostori oli täynnä ja vielä bokashiämpäritkin olivat täynnä. Plussasta huolimatta öisin on useimmiten ollut pakkasta. Lopulta piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa tyhjentää päällimmäistä tavaraa pois sitä mukaa kun se sulasi, odottavat nyt saavissa kunnon lämpiämistä, jotta pääsen lappamaan ne lapiollinen kerrallaan takaisin.

Ja onhan tässä ehditty vähän makustella elämää lyhennetyllä työviikolla. Tammikuun yhteispostauksia lukiessa itselleni virisi ajatus, että tuon ylimääräisen päivän voisi kokonaisuudessa käyttää omavaraisuuden edistämiseen - talvella polttopuiden tekoon, keväällä ja kesällä kasvimaanhoitoon, syksyllä sadonkorjuuseen, marjastukseen ja sienestykseen. Oman itsensä hoitamiseen siinä sivussa jäisi enemmän aikaa, tavallaan sitten yksi luvallinen kokonainen vapaapäivä. Samalla kyllä mietin, ettei sitä nyt ehkä kannattaisi heti niin aikatauluttaa sitäkään, silloin mikään ei oikeastaan muuttuisi. Ensimmäinen kuukausi on jo todistanut, ettei tuollainenkaan suunnitelma oikein pidä. Vähän olen kuitenkin saanut sisällä aikaiseksi, järjestellyt kaappeja ja vienyt tavaraa kierrätykseen, joskaan mikään ei ulkopuoliselle suljettujen ovien takaa välity, mutta itselle tuo hyvän mielen. Tavoitteena on myös edes joka viikko pitää yhteyttä ihmisiin, sekin on viime vuosina jäänyt ihan hunnigolle osaltani.

Syksyllä huomasin, että lähes kaikissa villasukissani oli reijät ja hurjaa hiutumaa vähintään, mies tarjoutui parsimaan yhdet sukat ja hyvin parsikin. Alkuvuodesta päätin itsekin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten siinä käy, jos oikein rauhoittuu työnsä äärelle. Olen nimittäin tasan kerran elämässäni parsinut nuorena neiti-ihmisenä ja ne sukat ei koskaan sopineet enää kenenkään jalkaan. Hyvinhän siinä kävi, ihan käyttökelpoisia parsimuksia sain aikaiseksi. Mukavaa homma kerrassa, ja nyt kun päivä on vähän pidennyt sitä on saanut tehdä ihan päivänvalossa ikkunan äärellä pienen hetken kerrallaan. Sitten tartuin jo puikkoihinkin ja ensimmäiset tämän talven sukatkin on valmistuneet, joku laskuvirhe niissä tuli, kun tuli melkoisen leveät, vaan kyllä nuo villasukkien aseman ajaa. Tuo parsiminen on vienyt niin mennessään, että ehdin jo parsia sohvan käsinojan rikkoutunutta kangastakin innoissani.

Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil Dressmaker

Sininen tupa

Rakkautta ja maanantimia

Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

7.1.2024

Tammikuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Onnellista ja satoisaa vuotta 2024!

Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 ensimmäinen postaus ja samalla myös ensimmäinen sunnuntai postaus. Jatkossa postaukset siis aina kuukauden ensimmäinen sunnuntai klo. 9.00. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Blogia kirjoittelee 57-vuotias emäntä, taloudessa asuu saman ikäinen isäntä ja kolme maatiaiskissaa. Aikuiset lapset ovat maailmalla ja lapsenlapsia on siunaantunut 3. Olen väkeni esitellyt täällä muutamaan kertaan, mutta tilanteet muuttuvat, vähän vuosittain, ensimmäinen esittely taitaa löytyä jostain 2016 postauksista. Rintamamiestalomme lämpiää puulla, laajennuksen pesutiloissa on lattialämmitys sähköllä, lisäksi puukiuas, jota myös kylmillä ilmoilla lämmitetään lähes päivittäin. Muut tulisijat ovat vanhassa osassa, pystymuurit kamareissa ja lisäksi keittiössä leivinuuni, sekä puuhella. Puut tehdään omasta metsästä yhdessä. Teemme paljolti asiat yhdessä, siinä sitten valikoituu välillä perinteiset roolit ja välillä ei. Metsässä annan suosiolla miehen kaataa ja oksia puut ja keskityn itse mittamieheksi ja pätkien kantamiseen ajotien varteen, kuorman tekoon ja puiden halkaisuun. Useimmiten mies on siis koneiden käyttäjä, olen kyllä tietoinen, että pitäisi opetella nekin hommat. Jos ja kun. Marjassa ja sienessä käymme yhdessä, mutta jatkojalostus on minun vastuullani, puutarhamarjojenkin keräys on ihan minun hommia, niihin ei isäntä koske, ennen kuin ovat hilloina ja mehuina.

Pellot on viljelemättä, lukuun ottamatta kasvimaaksi muodostunutta alaa, joka on vuosien saatossa kasvanut muutamaan kertaan isommaksi ja isommaksi. Viime vuonna en kasvattanut juuri mitään, joten keväällä on taas kuin alkaisi kaiken alusta juolavehnän kanssa. Olen pyrkinyt kohopenkkeihin ja kateviljelyyn, jonka olen parhaaksi todennut tiukan savimaan kanssa, katetta on viime vuosina ollut niin vähän saatavilla, ettei edes nimeksi. Siksikin rikkaruohot ovat vallanneet alaa mahdottomasti.

Näin vuoden alussa on aina helppo olla kovin positiivinen ja valoisa: huomaan haaveilevani samoista asioista, kuin vuosia sitten, vaan tänä vuonna saattaa olla paremmat mahdollisuudet toteuttaa joitain asioita. Käymme molemmat vieraalla työssä, korona muutti omaa työtäni niin, että olen ollut etätöissä lähes neljä vuotta – näihin vuosiin on mahtunut läheisen kuolema, perikunnan asioiden hoitoa ja pesänjakoa, omaa sairastelua, läheisten sairastelua, tutkimuksia ja diagnooseja. Mutta myös lisääntynyt vapaa-aika, joka jää työmatkoista ja jonkinlainen vapauden tunne, kun töitä voi tehdä vaikka samoissa vaatteissa, joissa nukkui. Ja jos niitä hiuksia ei aina muistanut ennenkään kammata, ei siitä nyt tarvitse missään kohden tuntea häpeää (vai tarviiko?

Samaan aikaan maailma on muuttunut muutenkin. Hinnat on nousseet pilviin, kaikessa. Tällä hetkellä, kun ostamme ruokatarvikkeet hyvin pitkälti, sipulia lukuun ottamatta, (se nimittäin kasvoi vallan mainiosti kesällä) huomaan laittavani kärryyn ihan uusia tuttavuuksia. Silti yritän olla vastuuntuntoinen ja katsoa, että olisi kotimaista, kaikessa se ei ole mahdollisista ja hutejakin on tullut. Kissanruuassa huomasin myös aika rajun kehityksen 2023 alkuvuodesta +37%. Tämän vuoden alusta olen aloittanut lyhennetyn työviikon, tämä tekeekin mielenkiintoisen efektin kohonneiden hintojen kanssa yhdessä. Toisaalta koen, ettei meillä ole hädänpäivää, jos terveys pysyy ennallaan, ettei tule sillä saralla mitään katastrofia. Koen valtavaa myötätuntoa niitä nuoria perheitä kohtaan, joista myös toinen tai molemmat saivat samat laput käteensä työnantajalta ennen joulua, joilla on pienet lapset ja mahdoton velkataakka.

Vaan ne haaveet, eli suunnitelmat.

Peruna, porkkana, sipuli, punajuuri - tämä on jo vallan kauheasti, jos saan maan siihen kuntoon, että nuo tulee hoidettua, sitten voi rönsyillä, eli herneet ja lehtikaali. Tomaatit ja paprikat mennään ostotaimilla, koska tuon savimaan kanssa mennään aina niin pitkälle, että on istutuslämmin, on turhaa alkaa rimpuilla, millään esikasvatuksilla sisällä. Muutama kaali olisi tosi kiva, kerran on ollut ja onnistui todella hyvin, vaikken mitään odottanutkaan. En peitellyt, enkä suojannut mitenkään - mutta silloin en kyllä edes tiennyt että on olemassa jotain kaalin tuholaisia, ehkä se johtui siitä. Vielä en ole tehnyt mitään piirroksia, mitä mihinkin tulee, kaikki riippuu siitä, missä vaiheessa mitäkin penkkiä pääsee kunnostamaan ja mikä on silloin kiireysjärjestys kylvöille. Edellä mainitut taimet taitaa olla ainoat, jotka pitää ostaa, vanhoja siemeniä on varmaankin riittävästi muiden osalta. Kaikkihan me silti tiedämme, että vaikka sitä vielä näin tammikuun alussa sanoo ja mukamas vielä pitää budjeteistaan kiinni, niin jostain niitä siemeniä vaan joka vuosi siunaantuu lisää. Ehkä niitä piirroksiakin vielä tulee, kunhan tässä oppii uuteen elämänrytmiin tämän lyhennetyn viikkonsa kanssa.

Ihan ensimmäisiä suunnitelmia tässä kuitenkin on jokavuotinen puunkaato urakka, eli polttopuu asiat. Tämä vuoden ensimmäinen viikkohan on ollut ennätyskylmä ympäri suomen, täällä nyt ollut -27 ulkona ja onhan se tuntunut myös sisätiloissa, vaikka sisälämpötila on pysynyt 20 paremmalla puolen, ainoastaan työpisteeni on sellaisessa paikassa taloa, että lämpö laskee 17 huituville, vähän turhan kylmää tietokoneen naputteluun. Ihan on silti pirtin lämmittäminen käynyt työstä ja olenkin sanonut nyt vapaalla ollessa, etten enää ehtisi työmaalle ollenkaan. Ensi viikolla pitäisi lämmetä ja alkaahan ne työtkin huomenna. Tämä minun etätyöskentely on antanut meille molemmille vähän lisäaikaa talvi-iltoihin, kun saan osan pesistä tosiaan lämmitettyä työpäivän aikana, ilman että touhu syö silti työaikaa. Töiden jälkeen haen heti seuraavan (tai sitä seuraavan) päivän puut sisälle lämpenemään. Ainoastaan yhden pesänhoito puineen on miehen harteilla ja siinäkin kyllä jeesaan.