Sitä mukaa kun kiinnostukseni ns. keskiaikaa kohtaan on lisääntynyt ja olemme käyneet erilaisilla keskiaika markkinoilla, muinaisaikaan tapahtumissa ja erilaisissa ruukki tapahtumissa, missä alan harrastajia on ollut mukana, on tietysti tullut hinku saada myös omaa vaatetusta ja välineistöä pikkuhiljaa aikaiseksi. Olen ehkä jopa ärsyttävän tarkasti pistänyt merkille erilaisia asioita liittyen elävöittäjien vaatetukseen, kenkiin, koruihin, asumuksiin, sekä ruoka- ja juoma-astioihin. Monissa näistä tapahtumista elävöittäjät myös yöpyvät ja asumuksiin saa melko vapaasti tutustua, joten siellä on tullut ihmeteltyä huonekaluista alkaen kaikkea.
Jokainen varmasti ymmärtää, ettei ledlyhty sovi keski- eikä viikinkiaikaan, ei oikein kynttilälyhtykään, jos se on metallia ja lasia, joten ainoa oikea valinta näillä tietämin on sianrakkolyhty. Näitä sianrakkolyhtyjä on vuodesta 2011 alkaen valmistettu Porissa Rakennuskulttuuritalo Toivossa (FB-sivut) 1-2 kertaa vuodessa pidettävillä kursseilla. Tuollaisen kurssin kesto on 2 päivää jonain viikonloppuna - kurssipäivän pituus 6 tuntia. Tällä kertaa meitä osallistujia oli aika vähän, kymmenen olisi mahtunut, mutta vain kolme oli ilmoittautunut meidän lisäksemme.
Nimi gotlantilainen lyhty ei tarkoita sitä, että lyhtyjä olisi ammoisina aikoina valmistettu juuri Gotlannissa, vaan sieltä on satuttu sellainen löytö tekemään, siitä sen nimi. Samanlaisia lyhtyjä on varmasti ollut käytössä myös suomessa.
Alussa oli siis palikat, pari laudanpätkää ja puukko. Palikat oli sahattu suurinpiirtein malliin ja puukolla niitä piti sitten jokaisen lähteä hienosäätämään lyhtynsä tukipuita.
Olen lapsena veistellyt jotain turhanpäiväistä, sittemmin aikuisiällä veistelyni ovat rajoittuneet
kiehisiin muutamasti talvisin nuotiolla. Tämä oli jotain ihan muuta.
Tiedättekö sen tunteen, kun on monta tekijää samassa puuhassa. Itse nyherrät sen ensimmäisesi kimpussa ja muilla näyttää kaikki olevan viimeistelyä vaille valmiina... ?
Todellakin, tein vasta ensimmäistä ja mies teki jo kolmatta,
ajattelin, etten ikinä saa omiani valmiiksi. Mutta sitten homma alkoi sujua
Nämä lastutkin on olevinaan jotenkin kauniita?
Sitten piirrettiin pohja ja kansi, näiden sahaukseen ja poraamiseen käytettiin koneita
Viimeistely tehtiin käsin. Mielenkiintoinen oli myös tuo veistohevonen,
jonkalaisen olen aiemmin nähnyt vain joissain ohjelmissa. Kätevänoloinen kapistus.
Kun pohja ja kansi olivat valmiina joutui vielä veistelemään niistä tukipuista, koska niiden piti mahtua pohjan ja kannen reijistä ja eihän ne mahtuneet, vaikka niitä miten oli tullut vuoltua ja soviteltua irtoreikiin. Vasta oikean kappaleen kanssa, kun tiesi miten pitää pyörähtää ja liikkua näki, ettei riitä, että menee läpi.
Lauantai iltana olikin kädet sitten kipeät ylhäältä alas asti, oudokseltaan.
~...o...~
Lopulta sunnuntaina päästiin sentään jo koekasaukseen asti.
Väännettiin ihan itse raudasta kahva ja kiinnitettiin se kanteen
tukipuihin piti vielä veistellä kiilat, ettei koko rakennelma petä, kun sitä kahvasta nostaa
Ja sitten päästiin itse asiaan.
Niihin rakkoihin, jotka sitten yllättäen ei haisseetkaan pahalle, vaikka etukäteisoletus oli vahva.
Jalkapallopumpulla rakkoon pumputtiin ilmaa ja jätettiin venytykseen.
Koska onnistuin veistelemään lauantaina itselleni ihan kohtalaisen haavan, oli sormessa laastari, sen suojana työhanska ja sitten vielä kumihanska, loppui kaikenlainen pito, enkä saanut itse ilmaa riittävästi rakkoon. Opettaja onneksi auttoi.
Siinä he sitten ovat.
Kotona nämä kyllä selvästi haiskahti ja kissat osoittivat kiinnostusta sen verran, että sanoa saa. Eivät kuitenkaan käyneet kiinni. Ylä- ja alapäässä pidettiin naru iltaan asti, ettei rakko lähtenyt keriytymään pois.
Tältä ne näyttävät kolmen viikon jälkeen.