20.2.2020

Nikkarointi kurssilla, sianrakkolyhty

Sitä mukaa kun kiinnostukseni ns. keskiaikaa kohtaan on lisääntynyt ja olemme käyneet erilaisilla keskiaika markkinoilla, muinaisaikaan tapahtumissa ja erilaisissa ruukki tapahtumissa, missä alan harrastajia on ollut mukana, on tietysti tullut hinku saada myös omaa vaatetusta ja välineistöä pikkuhiljaa aikaiseksi.  Olen ehkä jopa ärsyttävän tarkasti pistänyt merkille erilaisia asioita liittyen elävöittäjien vaatetukseen, kenkiin, koruihin, asumuksiin, sekä ruoka- ja juoma-astioihin. Monissa näistä tapahtumista elävöittäjät myös yöpyvät ja asumuksiin saa melko vapaasti tutustua, joten siellä on tullut ihmeteltyä huonekaluista alkaen kaikkea. 

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei ledlyhty sovi keski- eikä viikinkiaikaan, ei oikein kynttilälyhtykään, jos se on metallia ja lasia, joten ainoa oikea valinta näillä tietämin on sianrakkolyhty. Näitä sianrakkolyhtyjä on vuodesta 2011 alkaen valmistettu Porissa Rakennuskulttuuritalo Toivossa (FB-sivut) 1-2 kertaa vuodessa pidettävillä kursseilla. Tuollaisen kurssin kesto on 2 päivää jonain viikonloppuna - kurssipäivän pituus 6 tuntia. Tällä kertaa meitä osallistujia oli aika vähän, kymmenen olisi mahtunut, mutta vain kolme oli ilmoittautunut meidän lisäksemme.

Nimi gotlantilainen lyhty ei tarkoita sitä, että lyhtyjä olisi ammoisina aikoina valmistettu juuri Gotlannissa, vaan sieltä on satuttu sellainen löytö tekemään, siitä sen nimi. Samanlaisia lyhtyjä on varmasti ollut käytössä myös suomessa. 


Alussa oli siis palikat, pari laudanpätkää ja puukko. Palikat oli sahattu suurinpiirtein malliin ja puukolla niitä piti sitten jokaisen lähteä hienosäätämään lyhtynsä tukipuita.


Olen lapsena veistellyt jotain turhanpäiväistä, sittemmin aikuisiällä veistelyni ovat rajoittuneet
kiehisiin muutamasti talvisin nuotiolla. Tämä oli jotain ihan muuta. 



Tiedättekö sen tunteen, kun on monta tekijää samassa puuhassa. Itse nyherrät sen ensimmäisesi kimpussa ja muilla näyttää kaikki olevan viimeistelyä vaille valmiina... ?
Todellakin, tein vasta ensimmäistä ja mies teki jo kolmatta, 
ajattelin, etten ikinä saa omiani valmiiksi. Mutta sitten homma alkoi sujua



Nämä lastutkin on olevinaan jotenkin kauniita?



Sitten piirrettiin pohja ja kansi, näiden sahaukseen ja poraamiseen käytettiin koneita



Viimeistely tehtiin käsin. Mielenkiintoinen oli myös tuo veistohevonen,
jonkalaisen olen aiemmin nähnyt vain joissain ohjelmissa. Kätevänoloinen kapistus.





Kun pohja ja kansi olivat valmiina joutui vielä veistelemään niistä tukipuista, koska niiden piti mahtua pohjan ja kannen reijistä ja eihän ne mahtuneet, vaikka niitä miten oli tullut vuoltua ja soviteltua irtoreikiin. Vasta oikean kappaleen kanssa, kun tiesi miten pitää pyörähtää ja liikkua näki, ettei riitä, että menee läpi.

Lauantai iltana olikin kädet sitten kipeät ylhäältä alas asti, oudokseltaan.


~...o...~


Lopulta sunnuntaina päästiin sentään jo koekasaukseen asti. 



Väännettiin ihan itse raudasta kahva ja kiinnitettiin se kanteen



tukipuihin piti vielä veistellä kiilat, ettei koko rakennelma petä, kun sitä kahvasta nostaa 




Ja sitten päästiin itse asiaan. 
Niihin rakkoihin, jotka sitten yllättäen ei haisseetkaan pahalle, vaikka etukäteisoletus oli vahva.



Jalkapallopumpulla rakkoon pumputtiin ilmaa ja jätettiin venytykseen.
Koska onnistuin veistelemään lauantaina itselleni ihan kohtalaisen haavan, oli sormessa laastari, sen suojana työhanska ja sitten vielä kumihanska, loppui kaikenlainen pito, enkä saanut itse ilmaa riittävästi rakkoon. Opettaja onneksi auttoi.





Siinä he sitten ovat. 
Kotona nämä kyllä selvästi haiskahti ja kissat osoittivat kiinnostusta sen verran, että sanoa saa. Eivät kuitenkaan käyneet kiinni.  Ylä- ja alapäässä pidettiin naru iltaan asti, ettei rakko lähtenyt keriytymään pois. 




Tältä ne näyttävät kolmen viikon jälkeen.



3.2.2020

Helmikuun yhteispostaus 2020




Tämä on osa omatoimisten bloggareiden yhteispostausta 2020, joka ilmestyy joka kuukauden ensimmäinen maanantai. Näiden yhteispostausten avulla pääset seuraamaan monen omavaraistelijan näkemyksiä, suunnitelmia ja unelmia. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Me kirjoittajat olemme ympäri suomen ja näin kuukauden alussa aina ikäänkuin istumme "saman pöydän äärelle". Vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa esittäytyimme kasvuvyöhykkeittäin, postaukseen pääset tästä. Nyt kertoilemme kylvöistä ja esikasvatuksesta, tai ainakin niiden suunnitelmista, sekä talvikauteen kuuluvista puhdetöistä.




Kylvö & esikasvatus


Kun ollaan vasta kalenterisivu käännetty helmikuulle, ei sisäkylvöjä esikasvatettaville ole meillä edes ajateltu. Ikkunatilaa on rajallisesti, valoa aivan liian vähän ja liian aikaiset kylvöt ovat aina taimina keväällä lopulta liian kalpeita ja honteloita siirrettäväksi ulos, joten maltan vielä mieleni ainakin kuukaudella tai jopa kahdella. Siemeniä on kuitenkin pitänyt jo vähän ostiskella ja vanhoja pusseja hypistellä. (Kovin on taas suuret luulot omasta itsestä.) Mutta koska meilläpäin talvi on ollut lumeton, eikä maa ole jäässä, on mielessä pyörinyt voisiko nyt tehdä myöhäiset syyskylvöt, näin ikäänkuin aikaiseen keväällä? Huvittavinta ehkä on, että jo tammikuussa on saanut ulkoa tuoretta leivän päälle.







Monena tammikuun päivänä ilma on ollut lämpötilaltaan ja tuoksultaan suorastaan keväinen ja sehän on omiaan hulluttamaan pään sekaisin ja kauppareissulla on tullut sitten jo joku puutarhalehtikin ostettua





Ehkä tärkein, mikä nyt tulisi saattaa ajantasalle, olisi kunnon suunnitelma tämän vuoden tekemisistä. Tai tarkoituksista. Alkuvuosi on ollut taas pelkkää juoksua pää kolmantena jalkana, lepäämään ei ole ehtinyt edes viikonloppuisin, tammikuun alkupuolella mies joutui vielä viikonloppuisin töihin ja minulla oli isäni luona "ylimääräistä" puuhattavaa, touhu alkaa jo tuntua kropassa ja mielessä. Viime viikolla miehen työmaalla alkoi lakko, joka onkin sitten vähän edistänyt puiden kaatoa, mutta koska olemme eri aloilla, vaikkakin samalla työnantajalla, omat työni ovat jatkuneet. Perjantaina tein vajaan työpäivän, että ehdittäisiin vielä hakemaan puita metsästä, kun ilma oli sateeton, vaikka puista vettä tippuikin ja kaadetut puut olivat tietysti märkiä ja liukkaita. Kolme kuormaa saatiin pois, mikä oli äärettömän hyvä, koska lauantin ja sunnuntain satoi ja hommat tyssäsivät siihen.





Puhdetyöt

Joku bloggareiden ryhmässä kysyikin, mitä ne oikeastaan ovat?

Aikaan ennen televisiota ja internettiä, pystyttiin keskitalven lyhyenä valoisana aikana olemaan vain muutama tunti ulkotöissä, niinpä hämärään aikaan päivästä tehtiin ”puhdetöitä” sisällä tuvassa kynttilän tai päreen, tai tulipesän avotulen äärellä. Miesten töitä on ollut työvälineiden ja tarve-esineiden valmistus ja korjaus. On veistelty kirveen-  viikatteen- ja haravanvarsia, heinäharavan piikkejä, vispilöitä ja lusikoita, kudottu verkkoja ja kiskottu päreitä ja isompina töinä on valmistunut jopa huonekaluja.

Nykypäivänä puhdetyöt ovat osittain unohtuneet ihmisiltä, tämän päivän ihminen mieluummin harrastaa. Eräänlaisena aidon puhdetyön korvaajana voisi pitää erilaisia kansalaisopistojen järjestämiä opintopiirejä, verhoilua, puutöitä, ompelua, matonkudontaa. Koska ihminen kuitenkin kaipaa käsillä tekemistä ja näkyvää jälkeä, on näillä piireillä varmasti tulevaisuudessakin kysyntää.
Omalla kohdalla puhdetyöt ovat melko satunnaisia intoutumisen puuskia: löystyneiden ja irronneiden nappien sekä ripustuslenkkien ompelua vaatteisiin (pyyheliinoihin). Ruoka- ja vaatekaappien saranoiden säätöä ja sisältöjen inventaariota ja järjestelyä, kenkien huolto (plankkaaminen).  Satunnaiset muut käsityöt, jotka tavallisesti jäävät kesken. Koko tämän talven saldona on tällä hetkellä itse värjätyistä langoista syntyneet kynsikkäät ja keskeneräinen villapaita (pahasti kesken). 



Opistojenkaan anteja emme ole vuosiin hyödyntäneet, kerrostaloasukkeina ollessamme mies kävi pari talvikautta verhoilussa, kunnostaen vanhoja tuoleja. Minusta ei itsestäni oikein ole mihinkään pitkäjänteiseen kerran viikossa touhuun syksystä kevääseen, siksi luenkin ohjelma lehtisistä aina vaan sellaiset kurssit, jotka kestävät max. kaksi kertaa.  Yksi sellainen mielenkiintoinen on järjestetty monena vuonna, mutta ilmoittautuminen on aina päässyt menemään ohi tai paikat on jo täytetty tai sitten meillä on jo siinä kohden ollut kalenterissa jo valmiiksi täyttä. Nyt joulukuun alkupuolella, kun ilmoittautumiset alkoivat, osui kerrankin kaikki taivaankappaleet oikealle kohdalle. Kalenterissa ei mitään, ja olin ensimmäinen ilmoittautuja. Tosin silloin ei vielä tiedetty, miten kiivas tämä alkuvuosi on, joten olimme jo valmiiksi väsyneitä kun kurssi alkoi. Tästä kurssista kertoilen tässä lähiaikoina, kunhan saan ajatukseni jotenkin kasaan ja kuvat järjestykseen.


Oheisista linkeistä pääset lukemaan muiden yhteispostaajien kuulumiset: