Olen äärettömän huono saamaan valmista aikaiseksi kutomalla (no montaa muutakin :)). Taannoin kävin pussukoitani läpi todetakseni, että sukkalankoja oli kaksi täyttä muovikassillista, suurinta osaa keristä en ollut edes avannut. Ystävättäreni taasen on kova kutomaan, hän taitaa kutoa nukkuessaankin ja virkata sitten lopun aikaa. Joten teimme hyvät vaihtokaupat, hän sai sukkalankaa ja minä ja mies muutamat uudet villasukat.
Vaihtotalous on muutenkin meilläpäin kovassa kurssissa, mutta tavallisesti vaihdellaan naapureiden kanssa erilaisia työpanoksia keskenämme. Naapurin isäntä saattaa käydä auttelemassa meillä miestä raskaammissa hommissa, joissa tarvitaan kahta tekijää ja vastavuoroisesti minä heillä lämmittämässä talviaikaan, jos hän joutuu reissuhommiin.
Tämäkin homma tuntuu täällä harvaanasutussa kolkassa toimivan ihan molempiin suuntiin, kun aikoinaan kerrostalossa asuessa muistan naapurin lainanneen, milloin leivinpaperia tai kananmunia, muttei koskaan muistanut tuoda takaisin :)