4.2.2019

Talven kuulumiset & Tulevan kauden suunnitelmat


Talven kuulumiset & Tulevan kauden suunnitelmat


Talvi (kun se viimein saapui) on teettänyt lumitöitä, puunkantoa ja lämmittämistä.  Vaikka arkena molempien käydessä töissä, on iltaisin lykätty lumet käsipelillä kasoihin, kertyy kasoja viikolla niin, että viikonloppuna pitää konepeliä kaivaa avuksi, kummasti ne kulkuväylät kapenevat. Tänä talvena ja ainakin toistaiseksi lumi on onneksi ollut enimmäkseen kevyesti lykättävää pakkaslunta.  Tässä meillä toimii selkeä jako, töistä tullessa minä jään ulos lumitöihin, mies tulee sisälle, sytyttää leivinuunin pesän, syö ja lepäilee hetken. Sillä aikaa minä lykkään lumia, määrästä riippuen puoli pihaa ja toisinaan kaikki, vaikken katso kelloa, vaan teen minkä teen, on lopettaessani tavalleen kulunut tunti. Määrästä riippuen sitten mies menee jatkamaan tai puun hakuun ja minä syön, vahdin pesiä ja alan elpyä.  Kaikkineen pihan lykkäämiseen menee käsipelillä kaksi tuntia.

Jossain aiemmassa omavaraisuuteen liittyvässä pohdinnassa joskus mainitsin pelkojen kohdalla fyysisen jaksamisen ja kunnon, että riittääkö se. Vaikka omavaraisuus ei pahemmin ole edistynyt, mutta pieniä askelia jaksamisen suuntaan olen kuitenkin pyrkinyt tekemään. Olen syksystä alkaen syönyt vaihtelevalla menestyksellä Nokkos – Kalkki - Inkivääri – Vihersimpukka pillereitä. Samat aineet varmasti saisi terveellisellä ravinnolla, vaan kun sen kanssa on vähän niin ja näin. Alun perin ajattelin, että jos tuosta olisi kipuihin apua. Jokin aika sitten havahduin siihen, etten ole niin väsynyt kuin ennen, en todellakaan tarvitse niitä jokapäiväisiä vartin päikkäreitä, kuten vielä vuosi sitten.  Tosin, uneen varattua aikaakin olemme syksyllä pidentäneet tunnilla, että tiedä tässä sitten mistä mikäkin johtuu. ostamassani uudessa puhelimessa on askelmittari ja se on kyllä loistava keksintö, melko karua todettavaa oli, ettei tällä istumatyöläisellä askeleita kertynyt päivässä enempää kuin 2000, on siis ollut syytäkin olla huolissaan.  Huonoimpina päivinäkin nykyään tuo on kuitenkin vähintään tuplattu ja parhainpina lähes kymmenkertaistettu.  Keskiarvo pyörii reilussa 8-tuhannessa, johon kuitenkin tällä hetkellä olen tyytyväinen. Kesää kohden tavoite nousee sinne vähimmäissuositukseen, mutta liikkuvuudessa ja jaksamisessa huomaan jo eron. Selkääni tämä on vaikuttanut myös, olen ihan vakuuttunut, että jonain päivänä kivut ovat kokonaan poissa.

Syksyllä  mies joutui kolesteroli lääkityksen piiriin ja teki samalla joitain muutoksia ruokavalioonsa, kuten jätti leikkeleet ja juustot leivän päältä pois ja alkoi tilalle ostaa salaattia, tomaattia ja kurkkua.  Ja jotain kissanrasvaa.  Eikä tahtonut mitenkään ymmärtää, että minun lukemani ovat ihan sallitun rajoissa, vaikka välillä tykkäänkin käristää itselleni siankylkeä ja pistää leivälle paksulti voita.  Loppuvuotta kohden alkoi itseltänikin kuitenkin unohtua ne leikkelepaketit sinne kauppaan ja ihan lopussa se olikin helppoa, kun kinkusta riitti särvintä pitkälle.  Joululomani kesti vähän pidempään, kuin miehen joka joutui ahertamaan heti vuodenvaihteen jälkeen, minulla oli aikaa ajatella ja niinpä ilman mitään lupauksia kuitenkaan, lähti jonkinmoinen ruokamuutos ajatus liikkeelle. Itselleni ei ole oikea ruoka töiden jälkeen pahemmin maittanut, josta syystä ehkä osin mies on kotonakin tyytynyt kaupan valmisruokiin melkoisen pitkälti, samoin eväinä meillä on ollut mikro valmis aterioita tai äitien tekemää laatikkoruokaa. Mitään kirjanpitoa kauppaan kannettavasta rahamäärästä ei ole juuri koskaan pidetty.  Takana on nyt kuukausi ”ruokaremonttia”, itse alusta loppuun asti tehtyä tavallista ruokaa, jota pyrin tekemään kahden päivän satseina. Viikonloppuisin vähän jotain vaativampaa. Samalla kuin itsestään, jäi karkit, suklaat, muut herkut ja vaalea leipä pois, vaikka mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä.  Olen alkanut periaatteessa syödä enemmän, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja samalla painokin on tippunut muutaman kilon.

Ja kaikki tähtää tulevaan kauteen, joka oikeastaan on jo käsillä, sillä ensi talven polttopuita pitäisi jo olla kaatamassa. Ja koska viime talvena saimme hetkeksi lainaksi mönkijää todetaksemme sen säästävän aikaa rutosti ja selkiämme vielä enemmän. Ostopäätöskin tehtiin jo ennen kuin lainavehjettä oli palautettu, mutta vaihtoehtojen tutkailu onkin sitten jäänyt ja nyt pitäisi jo oikeastaan olla vekotin pihassa. Viime talvi oli puiden osalta melkeinpä katastrofi, niitä  tehtiin tuplaten, koska puita piti saada myös pojan perheelle, joka osti omakotitalon vuosi sitten. Puiden teolta aikaa söi kuitenkin heidän remppansa, jossa pyrittiin olemaan apuna mahdollisimman paljon. Viimeiset puut taidettiin tuoda metsästä kuivumaan vasta toukokuulla.

Tarkemmat kaaviot ja kasvusuunnitelmat on vielä tekemättä, mitä tänä vuonna kasvatetaan, peruna, sipuli ja porkkana on ne välttämättömät kuitenkin ja niiden kylvöhän tapahtuu suhteellisen myöhään suoraan maahan. Tarkempaan mietintään pitää ottaa esikasvatettavat, siemeniä on kotona, mutta tarvittavaa ikkunatilaa vähän.  Viime kesän kokeilu keräkaali, joka yllätti muutamalla kerällä, tulee varmasti myös mukaan kuvioihin, sekä kurkku ja kurpitsa, näistä kaikista tuli viime kesänä jotain satoa, mutta sehän oli aivan poikkeuksellinen kuumuutensa johdosta.  Tomaatti on siinä ja siinä, kun vaatisi suojan, jota tämä aukea ei tuulelta tarjoa mitenkään ilman kasvihuonetta.

Kevään ensimmäisiä ulkohommia tullee oleman mustaherukka puskien siistiminen ja osin siirto. Nyt ne ovat niin levällään, että vievät turhaa tilaa. Puskat ovat pieniä, joten tarkoitus on yhdistellä niitä, sitten vapautuvaa tilaa saa muuhun käyttöön. Puhutaan pienilmastosta ja sen sellaisesta.  Ilmeisesti ison peltoaukean ja lähistöllä olevan suon vaikutuksesta täällä on aina muutama aste kylmempää kuin muualla, sekä jatkuva tuuli, aina. Kuumana, kuten viimekesänä siitä ei ollut haittaa, mutta jo normaalikesänä on, miinusasteet iskevät tähän keväällä vielä normaalia myöhemmin ja syksyllä normaalia aiemmin. En oikein keksi muuta isompaa suojaa, kuin puiden istutus ympärille ja aidat. Aidat siksikin, etten halua supikoiria, enkä kyllä kauriitakaan kasvimaalleni enempää.  Aitatolpat ovat jo maassa ja keväällä senkin pitäisi valmistua. Puiden istutus on pikkuhiljaa hommaa siirrellä niitä metsästä peltoon.

Vaikka perma/koho/harjupenkkien rakentaminen on raskasta on se myös palkitsevaa, muutama vuosi sitten rakentamani penkki on edelleen paras kasvialusta tällä tontilla.  Ja kun työn tekee kerran kunnolla, se vapauttaa moneksi vuodeksi kitkemisestä ja muusta aikaa vievästä touhusta, eli se alun suuri työ pitää ajatella niin, että tasoittuu vuosien saatossa. Tämmöinen perma/koho/harjupenkki pitää nyt keväällä myös tehdä, siihen mistä viime vuonna maa vaan käännettiin, nypittiin rikkaruohon juuria monta kottikärryllistä ja missä kasvoi vähän sitä sun tätä näön vuoksi. Sekä nypittiin edelleen niitä rikkaruohoja syysmyöhällä.  Ja samalla sitten ottaa uusi alue käsittelyyn, jolle toistetaan nyppimiset ja parannukset kompostin avulla, myös metsästä löytyy aika pitkään keväällä maatumatonta lehtiainesta, joka tekee savimaalle hyvää.  Kymmenessä vuodessa rikkaruohon juuret on muuten kasvaneet syvälle ja tehneet äärettömän paksun maton, josta on todella vaikea yrittää saada maata irti ja juuria pois, melkeinpä siihen jää kuoppa.


Kuvassa tulevaisuuden aarrekarttaa, 
johon olen vähän hahmotellut unelmia, 

leppoisan näköistä, eikö?

Kuvat: pinterest



22 kommenttia:

  1. Onpa ihana aarrekartta! Ja hienoja ruokaremontteja. Voi kun itsekin saisin tehtyä enemmän ruokaa itse. Liikuntaa sentään lisäsin tälle toimistotyöläisen selälle eli pilatesta 2h/vko ja tietysti tallityöt liikuttavat jonkin verran. Ihastelin muuten ohiajaessani yhden tuulisen peltopihan uusia risuaitoja (tämän tyyliset https://dblz8c9s03dit.cloudfront.net/w7lrg8grgqb7/meillakotona_file_381531/b44a05321971df26705b2a54c2eefd2c/VP0415_risuaita_avaus_525ok.jpg?w=1960&h=1960&q=90&fit=crop-center&fm=pjpg)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risuaidat näyttävät tosiaan kauniilta paikassaa, ihan joka paikkaan nekään eivät sovi. Minä en oikein tahdo malttaa risuja tuoda pois metsästä, ovat lannoketta kuitenkin nekin.

      Poista
  2. Hieno ruoka remontti. Uskon todella, että tulette olemaan kunnon terässä ensi kesänä. Eineksen ja kotiruuan välillä on hurja ero jo täyttävyyden tunteeseen. Aivan mahtavia ajatuksia ja suunnitelmia tulevalle vuodelle. Polttopuitakin maltatte jo ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei aivan terästä, mutta toivotaan, ettei yhtä ruosteessa kun aiemmin :)

      Poista
  3. Mahtava ruokaremontti, itselläkin olisi syytä miettiä mitä suuhun laittaa! Jaksamis mietteitä on meilläkin enenemissä määrin. Ja myös polttopuumietteitä täälläkin, tämä talvi yllätti pakkasillaan ja puut ovat huvenneet turhan nopeasti. No, toivottavasti paukkupakkaset alkaa olla jo siinä ja kevättä kohtihan sitä jo mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Aina pitäisi olla niitä polttopuita yli vuoden tarpeen, varmuuden vuoksi. Vaikkei tulisikaan pakkasia, mutta jos sattuu jotain muuta, ettei sinne metsään pääse.

      Poista
  4. Meillä aprikoitiin sitä omaa jaksamista tulevaisuudessa, se oli joku viime kevään juttu. Tavoitteena olisi mahdollisimman omatoiminen elämä mahdollisimman kauan. Olemme siis kiinnostuneita kaikista käytännön vinkeistä asiaan liittyen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin, että tämä muidenkin mieliä kaihersi. Fyystä pitää tehdä, mutta rajansa kaikella. Olen tässä läheltä katsellut miten lapsesta asti raskasta työtä tehnyt ihminen vaan yksin kertaisesti alkaa olla elämä ns. pystyssä. Kun jalat ei pidä, avuksi tarvitaan kaksi kyynärsauvaa ja sitten olla jo kädettömiä samalla.

      Poista
  5. Jokavuotinen polttopuutuska on lapsuudesta niin tuttua etten kyllä enää kaipaa sitä yhtään. Meillä lämpiää maalämmöllä ja lähinnä tunnelman vuoksi ja kovilla pakkasilla puita leivinuuniin.

    Tsemppiä ruokavaliossa pysymiseen. Alku vaatii eniten itsekuria, mutta kyllä niitä repsahduksia saattaa tulla myöhemminkin. Einekset olisi niin helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa tsempeistä, sitä tarvitaan, vaikka helpolta vielä tuntuukin :) Tykkään kyllä puuhommasta, jos vaan kelit on sopivat, jotenkin puulämmitys, niin vaivalloista kun onkin, mutta tekee olon turvaisaksi, kun ei ole riippuvainen sähköstä.

      Poista
  6. Ruokaremontille peukut täältä! Ihana veljeni vaimo laittoi mulle speksejä siitä miten pitäisi syödä ja kyllä on jaksaminen lisääntynyt ja parempi olo kaikin puolin. Olen siis lisännyt toisen kunnollisen aterian syömisen ja vaihtanut suklaat tummaan suklaaseen.

    Mönkijä helpottaa ja nopeuttaa kyllä työtä, toivottavasti löydätte hyvän itsellenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tuon ruuan kanssa edelleen olis skarppaamista, mutta hyvältä tuntuu tämäkin. - en ole uskaltanut ostaa suklaata minkäänmoista ja toisaalta ei ole tehnyt mielikään. Aika mukavasti mennyt niin, että makeannälkä on pysynyt pois ja joka päivä koetan jotain marjaa ja hedelmää syödä.

      Poista
  7. Hienoa että harjupenkit ovat toimineet! Onhan niissä tosiaan oma hommansa aloittaa mutta monta hyvää puolta vastineeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niihin pätee se sama kuin moneen muuhunkin tekemiseen, "sinulla on muka niin kiire, ettet ehdi tehdä kunnolla, mutta aikaa tehdä kahteen kertaan" :)

      Poista
  8. Aarrekarttasi näyttää oikein hyvältä! Tuo on muuten hyvä pointti, mitä noista mikroilmastoista kirjoitit. Olen huomannut, että myös meillä on usein viileämmän tuntuista kuin muualla, ympärillä on suota, peltoja ja järviä enkä ole tullut oikein ajatelleeksi, että sehän tosiaan varmaan vaikuttaa tuohon lämpötilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa todellakin, sitä oppii pikkuhiljaa ymmärtämään "alavia maita" ja muita juttuja, jotka oli aiemmin pelkkiä hassuja sanakäänteitä :) .

      Poista
  9. Teilläkin edessä herukan siirtoa. Meillä myös. Jätevesiremontin tieltä siirretyt pensaat odottavat tuolla siirtoa oikeaan paikkaan. Nyt pitäisi vainb malttaa odotella lumen sulamista. Kaipuu kevääseen on kova. Hyvän kuuloiset suunnitelmat teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin myös, että tänä keväänä vähän jokainen taitaa puskiansa siirrellä parempiin paikkoihin. Kevättä odotellaan myösinnolla!

      Poista
  10. Mahtava elämäntapamuutos ruokaremontilla ja todella hienon näköinen aarrekartta. Itsekin harrastan niitä välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin tuo aarrekartta mukava, paljon kivempi kuin kirjoitettu lista :)

      Poista
  11. Miten inspiroiva kirjoitus! Tuo fyysinen jaksaminen on asia, jota itse olen joutunut pohtimaan paljon selkäsairauden vuoksi. kipu on täälläkin likimain jokapäiväinen kumppani ja puutarhapuuhista ei tulisi mitään, ellei meillä olisi 60cm korkeat kasvatuslaatikot. Niiden kanssa puutarhailu on onnistunut ja rasittaa selkää oikealla tavalla, turhaa kipua aiheuttamatta. Toki saa tuollakin selkänsä kipeäksi jos väärässä asennossa tai turhan pitkään häärää, mutta korkeat kasvatuslaatikot ainakin mahdollistaa puutarhailun.

    Ihana toi aarrekartta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, laatikothan on yksi vaihtoehto tosiaan. Vaatiikos ne kovasti kastelua verrattuna ihan maahan? Kuvittelisin, että haihduttavat eri tavalla kosteutta kuin maa. Nuo kivut on kyllä ikäviä kavereita kenellä tahansa. Tsemppiä teille kevääseen :)

      Poista