Suuntana omavaraisuus 8

Taasen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteiskirjoituksen aika. Aiheena tällä kerralla eteneminen omavaraisuuden suhteen, sekä kierrätys- ja uusiokäyttö ideat puutarhassa ja siihen liittyvissä töissä. 

Kirjoituksen lopusta löydät linkin muiden bloggaajien kirjoituksiin.

Vielä elokuun alussa mietittiin, tuleeko mitään satoa ollenkaan ja yritettiin pinnistellä leveää hymyä sen varjolla, että kasvimaalla kuitenkin vihertää ja ainakin kukat ovat innostuneet kasvuun. Tuon kurjan alun jälkeen onkin sitten kaikki muuttunut, sadetta on saatu melko tasaisin välein, eikä yöpakkasia ole enää ollut. Kurpitsat ovat lykänneet uudet lehdet paleltuneiden tilalle ja kukkineet runsaasti, Satoa siitä ei taida tulla, mutta se näyttää komealta :)

Samalla kun lomat loppuivat ja aloiteltiin työt, siirryttiin syömään omalta maalta perunoita. Minähän istuttelin niitä kahdessa eri vaiheessa, väärään ja oikeaan aikaan kuukalenterin mukaan. Nyt on syöty niitä väärään aikaan istutettuja. En enää tiedä mihin uskoa, varressa saattaa olla vain yksi, kaksi tai kolme perunaa, mutta kooltaan ne ovat kohtuullisen isoja. Vielä en ole edes katsonut niitä oikeaan aikaan istutettuja, että mitä niiden juuristossa on. Ylipäätäänhän kaikki kylvöni olivat myöhässä, kun elettiin jo kesäkuuta. Siitä huolimatta sipulitkin ovat pyrähtäneet reippaaseen kasvuun, kun alkoivat saada sadetta säännöllisesti. Samoin punajuuret näyttävät kohtuu kokoisilta, niitä pitäisi alkaa purkitella, vaan omenat ja sienet vievät nyt ajan iltaisin. Porkkanoita olen harvennellut sieltä täältä, osa on jo syötäviä, toiset todella pieniä.

Muuten elokuu on mennyt töihin totutellessa ja säilöessä. Siinä määrin on tullut keiteltyä hilloja ja hyytelöitä, sekä säilöttyä kurkkuja, että lasipurkit pääsivät loppumaan. Omituista, niin ei muistaakseni ole koskaan ennen tapahtunut. Sain onneksi ystävältäni muovikassillisen hänelle turhia purkkeja, joten pääsin vielä omenoiden kimppuun, ennenkuin kaikki putoavat.  Silti vaikka purkit ovatkin loppuneet, olen tehnyt laskelmia, etteivät kaikki säilönnät tule riittämään koko talvea meillä. Tässä kohden pitää taas muistuttaa itseään kirjanpidosta, että näkee mihin mikäkin määrä riittää.

Hillox on se kurkkusäilöte, johon luotan, sitähän äitikin jo aikanaan käytti. Minimiin etikka ja maksimiin sokeri, niin hyvää tulee.

Kanttarelleja on myös putkahdellut mukavasti esiin, vaikkeivat ne oikein meille talviaikaan pakastuksen jäljiltä maistu, mutta tuoreena, näin syksyllä mikään ei ole sen parempaa, kun omat potut,  hirvenjauhelihapihvit ja kanttarellisoosi. Ja elämä on yhtä juhlaa... 

Ja sitten siihen toiseen aiheeseen, kierrätys ja uudelleenkäyttö puutarhassa. Tämän aiheen voi nähdä niin monelta kantilta, siinä missä toinen kierrättää kompostoimalla keittiö- ja puutarhajätteensä, joka on äärettömän tärkeää, riehaantuu villimpi boheemisiskonsa kierrättämään kaiken puutarhan kautta huonekalujaan myöten, tällöin puhumme ehkä jo romuromantiikasta, mutta sekin on toimivaa kierrätystä monasti ja vaihtoehto uuden, vartavasten johonkin tarkoitukseen tarkoitetun ostamiselle.

Pixabay

Jos tontti sattuu olemaan kovin pieni ja taajamassa, jossa naapuri on kahden metrin päässä aidan takana, ei ehkä voi ihan täysillä irrotella romujenkaan kanssa, mutta vähän syrjemmässä asuessa  onnistuu loistavasti kaikenlainen rappioromanttinen kierrätys, jos siitä pitää. Osa kierrätyksestä, ainakin omalla kohdallani on kait enemmän jonkinlaista koristelua, värin tuomista myös puutarhan puolelle jo aikaisin keväällä, kun kaikki on muuten niin valjua ja väritöntä. Mutta samalla myös sitä, että tavaralla voi elämä vielä jatkua, vaikka se syystä tai toisesta, ei alkuperäiseen tarkoitukseensa enää sovellu.

Eikö olisikin aika kutkuttavaa miettiä, mitä tälläisen portin takaa löytyy? Voisi kuvitella ettei aivan suoria kylvörivejä, eikä säntillisesti kitkettyjä penkkejä? 

Pixabay

Luultavasti puutarhatonttuna hääri variksenpelätti, jolle yleensä mahtuu ne kaapissa kutistuneet vaatteet, eikä ole niin kamalan tarkaa sointuvatko ne lopulta toisiinsa. 

Pixabay

Köynnöstävien kasvien tueksi saattaa päätyä vanhan rullakon laidat, samaan toimeen kelpaavat vaikka toimettoman pinnasängyn laidat, runkopatjan jousisto tai turhaksi ostokseksi osoittanut metallinen kompostikehikko, (joka meillä ehti hetken toimia myös kyläilevän pikkukoiran häkkinä).

Pixabay

Työn alla ja odottamassa aikaa parempaa on myös talon edellisen omistajan jäljiltä vanhat ikkunat, niistä sitten joskus tehdään kasvihuone, voittaa ulkonäöllisesti moneen kertaan kennomuoviset alumiiniviritykset, jotka ensimmäinen tuuli lennättää naapurikuntaan.

Pixabay

Kasvihuoneen lattiaksi päätyvät naapurin puretun navettarakennuksen piipun tiilet. Tiiliä tosin on pinoista lainattu yhteen jos toiseenkin projektiin, niitä on kasvimaan laidoilla, tulipaikan alla ja silloin tällöin joku eksyy pressun painoksi sekä peräkärryn renkaiden eteen jarruiksi.

Pixabay

Portinpielessä kaivoon nojailee vanha vaaleanpunainen naisten pyörä nahkasatulalla. Kesäisin siinä on kukkia ja talvella sarvesta roikkuu lyhty. 

Pixabay

Vanhoja kenkiäkään ei voi niin vaan heittää pois, aina yksi kesä menee kukka-asetelmassa.

Pixabay

Vanhat sanomalehdet ja pahvit päätyvät kasvimaalle polkujen ja reunusten alle, niiden päälle päätyy polttopuiden sahauksesta kertyvä puru, sekä puusuulin siivouksesta jäävä puunkonto. Puuntuhka pesistä päätyy marjapuskille ja kahvinporot pionille, mutta talviaikaan ne sopivat hiekotukseen, kun sellaista tarvetta pihassa ilmenee. 

Vaan hus pois ajatuksen talvesta, sohjosta, pimeydestä ja liukkaudesta, 

nautitaan näistä syyskuun päivistä, 

joissa kesän lämpö vielä viipyilee 

ja luonnon värit muuttuvat päivittäin!

Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin:

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki
Sarin puutarhat
Elämää korvessa https:// ://elamaakorvessa.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699
Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/
Harmaa torppa http://www.harmaatorppa.fi/2019/09/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-8.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti…
Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele…
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/…/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/09/satoa-ja-kierratysta-omavaraisuus.html

#omavaraisuus #yhteispostaus  #puutarha #kierrätys

Puutarhan puolella

Puutarhan marjasato näyttäisi edelleen muodostuvan hyväksi. 

Siellä täällä jokunen mustaherukka on aivan kypsä ja jotkut karviaislajikkeet pitää päivittäin käydä tarkistamassa, joko ne voisi kerätä pois.

Omenapuut ovat aivan notkollaan raakileista...

Eikä pihan reunaamilla villivadelmatkaan hassummilta näytä, satoa on luvassa sielläkin. Villivadelma ei juuri koskaan kilpaile koollaan, mutta maullaan se peittoaa ihan kaikki!

 

Suuntana omavaraisuus osa 6

Tämä on omavaraisbloggareiden kuudes yhteiskirjoitus tänä vuonna, kuukausittain kerromme, miten olemme touhuissamme edenneet edellisen kuukauden aikana. Aiempiin kirjoituksiini pääset näistä linkeistä: Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu . Jokaisen kirjoituksen lopusta löyty linkin myös muiden bloggaajien kirjoituksiin.

Kesäkuun viikot juhannusta lukuunottamatta, olen ollut vähän kuin työleskenä, kun mies on tehnyt töissä pidempää päivää ja viikkoa. Kun nuo kylvöt jäi melkoisen myöhään, tuntui, että kaikki mahdollinen on onnistumista vastaan. Milloin on väärä kuun vaihde ja milloin ei vaan muuten ole aikatauluun sopinut.

Näin kun vertaa suunnitelmaa siihen mitä on tullut tehtyä, voisi ajatella, ettei koko suunnitelmaa ole missään kohden edes luettu! Penkit olivat suunnitelmasa suunnilleen etelä-pohjoissuunnassa, neljännes perunaa, neljännes porkkanaa, neljännes sipulia ja yksi neljännes sitten sitä sun tätä kurkusta ja kurpitsasta erilaisiin yrtteihin. Toteutuma näyttää olevan, että penkit on suunnilleen länsi-itäsuunnassa. Perunaa taitaa olla lähes puolet maasta, sipulia muutama rivi ja porkkanaa vähän. Mutta on sinne eksynyt punajuurta, naurista, lanttua, purjoa. Ja mieletön määrä eri kukkien siemeniä. Kirkas idea vuoroviljelyn helposta toteutumisesta ja kaikesta muusta järkiperäisestä on toteuttamisvaiheessa sekin jäänyt jonkun tosi paljon tärkeämmän, eli kiireen jalkoihin. Luin jostan kivan kirjoituksen, joss sanottiin, että jos et pidä retiisistä, älä kylvä sitä. Niinpä niin, en pidä retiisistä, mutta huomasin sitä kylväneeni. Peräti kolmea eri sorttia :)

Äärettömän ylpeä olen kuitenkin siitä, että sitä mukaa kun jotain pistin maahan, myös kirjasin kaiken ylös. Ja tämä kirjanpitoni on edelleen olemassa ja tiedän missä se on.... Vaikka kaikki on nyt istutettu ja kylvetty, ei tämä tähän lopu. Kirjanpitoni sisältää nimittäin muutamia merkintöjä "riski" - nämä tarkoittavat sitä , että siemenet olivat vanhoja, jotain oli jopa vuonna 2012 vanhentuneita (ne hiton retiisitkin). Pitää siis kyylätä lähteekö niistä mikään kasvuun ja törkätä sitten jotain muuta, jos ei lähde. Sunnuntai aamulla näytti siltä, ettei kaikki tosiaankaan ole lähtenyt kasvuun.

Tavattoman pettynyt olen siihen, että mitään tomaatin, paprikan tahi muunkaan taimia en ole saanut haetuksi mistään, eli toivoa ei semmosista sadoista ole olemassa, ellei niitä nyt jostain putkahda silmien eteen. Olen kyllä jo kirjannut syksylle kalenteriin "muista valkosipulit ja porkkanat", eli kuvitelmissa on nyt, että mahdollisimman paljon kylvöjä ensi vuodelle tehdäänkin jo syksyllä. Sen valtavan sadonkorjuun jälkeen. Luultavasti osa ensi kesästäkin tulee menemään maan perkaukseen, rikkoja ilmeistyy kaikelle kattamattomalle alueelle tasaiseen tahtiin..

Mansikat juurtuivat ja lähtivät kasvuun hyvin, jokusia raakileitakin on jo havaittu, muutama on jopa vähän punastunut, mutta luultavasti rastaat käyvät niitä popsimassa suihinsa, koska johonkin ne aina katoavat. Eli ostomansikoilla taidetaan silti mennä ensi talvi kokonaan. Muuten marjasadosta näyttäisi tulevan puutarhan osalta ihan mukava, punaherukkaa on luvassa paljon, samoin karviaisia, mustaherukkaa vähemmän, mutta se on ollut ihan odotettavaa. Nyt on kasteltu puskia tavallisuudesta poiketen, kaivossa ei tosin vettä riittänyt kuin pariksi tunniksi ensimmäisellä kerralla ja se on tavattoman ruosteista. Taivaalta saatiin kuitenkin loppukuulle vähän apuja veden suhteen, mutta vain vähän, 8 milliä oli melkein puolentoista vuorokauden saalis mittarissa. Olen hurahtanut kastelukannuihin, tässä ei nimittäin ole kaikki...

Ehdein jossain kohden kuvitella, että peurat olisivat vain sen yhden kerran eksyneet maalle ja syöneet katteita. Vaan taitavat poiketa joka yö tarkistamassa tilannetta nekin, kuten tässä varhaisen aamun klo 4.41 hätäisessä ikkunan läpi otoksessa.  Lauantain lisäsin katetta joka väliin ja olikin oikein siistin näköistä, vaan jo sunnuntain huomasin taasen osan kadonneen.

Yhtenä aiheena oli myös resepti ja olen silloin tällöin postaillut muutenkin meillä kokeiltuja reseptejä, viimeksi eilen, Suppisuolan ohjeeseen pääset tästä

Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä:

Laura eli Javis Tsajut Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat Sorakukka Metsäläisten elämää Urban Farming Harmaa torppa Elämää korvessa Pienen pieni Farmi Caramellia Ku ite tekee Rakkautta ja maanantimia Korkeala Villa Kotiranta Alussa oli Vehkosuo Wannabee farmari Maatiaiskanasen elämää Tuohitossuissa

#omavaraisuus #yhteispostaus #eteneminen

Suuntana omavaraisuus osa 5

Jälleen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika. Tämä on siis osa omavaraisten bloggareiden yhteispostausta, sen viides osa. Alussa esittelimme suunnitelmamme tälle kaudelle ja myöhemmissä osissa kerromme niiden etenemisestä, kirjoitukset ilmestyvät aina kuukauden alussa kertoen edellisen kuukauden touhut. Aiemmat postaukseni löydät näistä linkeistä Suunnitelma, eteneminen helmikuussa, eteneminen maaliskuussa, eteneminen huhtikuussa. Kirjoituksen lopusta löydät kinkit muiden bloggareiden kirjoituksiin tässä kuussa.

Kesä paukahti päälle ihan voimalla, kun alkuun pääsi. Toiset hommat ovat edenneet hitaasti ja toiset vielä hitaammin. Vaihtuvien suunnitelmien mukaan mustaherukkapuskat on siirretty kasvimaan tieltä pois. Kymmenen puskaa jäi siis vanhalle paikalleen ja olisikohan siirrettyjä ollut, alun toistakymmentä. Sattui sitten siihen kohtaan todella lämpimät kesäpäivät, joten osa otti hyvinkin siirrosta nokkiinsa. Aika näyttää miten selviytyivät ja selviytyivätkö. Mustaherukoiden saralla riittää kyllä edelleen puuhaa, mutta ne loput ei ole nyt ajankohtaisia. Vaikka puskia on lukumääräisesti paljon on niiden sato ollut aina heikko, mehua tulee oikeastaan vain sairaspäivien varalle.

Vanhat kasvimaan  pläntit on käyty rikkaruohoista läpi ja katettu lehtisilpulla ja kaikella mitä käsiin on saatu, mansikat istutettu ja satoa odotetaan jo kieli pitkällään. Uuden kasvimaan  (siirrettyjen marjapuskien tilalle tehty) muokkaustyöt ja maan hoito on aloitettu. Äärettömästi harmittaa, ettei leikkurin kerääjä kerää enää mitään, kasvimaa jää ilman tuoretta katetta ja nurmikko senkun rehottaa.  Jahka mies vaan töiltään ehtii, hän tsekkaa sen kerääjän (toivottavasti kuntoon), nyt olen kerännyt kaikkea mahdollista kuivaa lehteä ja ruohonkontoa metsätieltä ja polttopuuntekopaikalta sahanpurut ja puunsilput katteeksi maalle. Pyrin siis hoitamaan maata, joka sitten hoitaa kasvit. Alla uusi maa kahdesti jyrsittynä, maanteko onnitui parhaille kitkemispäiville, joten odotukset on kovat, ettei sieltä niin kovasti mitään epätoivottua nousisi.

Siirrettyjä puskia ja muuta maata ei ehditty kastella heti, kun oli olevinaan kaikkea muutakin touhua niin paljon, vaikka tiedettiin kyllä, että jo kuoppaan tulisi laskea vettä runsaasti. Vahinkoa on nyt otettu takaisin luonnon puolesta, vettä on tullut taivaalta ihan mukavasti. Maa on oikeasti kastunut, mutta muutama puska näyttää kuoleentumisen merkkejä, koska ehti muutaman päivän olla omillaan.

Punaherukkapuskat olen karsinut kuolleista oksista ja tehnyt  risuaitaa kokeeksi parimetriä.  Risuaitaan päätyi juuri ne marjapuunoksat ja viime vuoden epäonnisia kerpuja, jotka oli sopivasti kaikki lähistöllä. Jossain kohden sitten lähiojasta karsitaan pajut ja lisätään aitaa niiden avulla. Muuten ei mikään aitaprojekti ole edennyt, joku ilta taannoin, näin hämärissä, miten supikoira tallusti uudella maalla, en sitten yhtään tykkää.

Sadepäivinä olen häärännyt sisällä, mies on tehnyt myös viikonloppuisin palkkatöitä. Tästä kesälomiin asti hänellä on jatkuvasti lauantait työpäiviä ja viikollakin ylitöitä, niin paljon kuin jaksaa tehdä. On hyvä, että on töitä ja nyt kannattaa tietysti ottaa kaikki raha irti, mitä saa. Takana on monta vuotta kun on tehty vajaata viikkoa ja oltu lomautuksilla, itseasiassa jo toistakymmentä vuotta on menty alaspäin. Luultavasti samat lyhennetyt viikot on jälleen syksyllä edessä, kun rakentaminen hiljenee, en usko että nyt alkaisi mikään lopullinen nousukausi. Omat päiväni tulevat luultavasti myös pitenemään. Ajankohta pitkille työpäiville ja viikoille voisi tietysti olla toinen, kun hommaa olisi nyt kotona riittävästi. Vaan sillä mennään mitä on tarjolla.

Viikonloppuisin kun mies on töissä,  saan itse silloin paljon enemmän aikaiseksi kotona. Olen kerännyt luonnonyrttejä talven varalle kuivumaan kauniilla ilmalla. Keittänyt kuusenkerkkäsiirappia ja raparperihilloa. Saanut järjestellyksi huushollia ja tehtyä perusteellisempaa siivousta nurkka kerrallaan.  Silti hommaa tuntuu riittävän ja riittävän, mutta nautin joka hetkestä. On kumma miten sitä ei väsykkään niin, kun tekee itselleen ja homma on mielekästä. Kaikesta tekemisestä huolimatta koin jopa kivuttoman päivän, edellinen on ollut viimevuoden elokuussa, silloin peräti 4 päivää peräkkäin.

Viime viikonloppu oli itselläni pitkä, helatorstaista johtuen pidin myös perjantain vapaata, koska seuraava mahdollisuus vapaaseen lienee lähempänä kesälomaa. Pidin ihan oikean mummotteluvapaan ja eskarinsa päättänyt pojanpoika, erityinen, oli kanssani. Teimme metsäretken, söimme siellä myös eväät, löysimme eläinten jälkiä ja jätimme niille myös eväitä sinne tänne kivien päälle kiitokseksi, kun saamme kulkea niiden tekemiä polkuja.

Viikonloppu oli miehellä tällä kertaa vapaa, joten haimme lauantaina metsästä puukuorman, näiden loppujen puiden kanssa ei ole pidetty kiirettä, koska haljeltuna on jo vuoden tarve, eikä oikein ole tellinkejä, joihin loput laittaa. Kuormia piti hakea ainakin kaksi, mutta ensimmäisen jälkeen muutettiin suunnitelmaa ja sirkelöitiin saunapuut klapimittaan, saunapuut on pystykuivaa kuusta. Sirkelöinnin jälkeen niitä kannettiin liiteriin ja loppusuoralla alkoi tihkusade kirittää hommaa. onnistuneesti ovat nyt sisällä kuivina ja nyt on tellinkeillä tilaa haljella lisää.

Uuden kasvimaan käännöt ja muokkaukset menivät niin myöhään, että seuraavana päivänä oltiin jo helatorstai viikossa. Sen verran luotan kuuhun ja uskomuksiin, että en ole kylvänyt enkä istuttanut mitään vielä.  Tällä viikolla voi sitten aloitella kylvämällä ylöspäin suuntaavia kasveja. Kokeeksi on tietysti laitettava vähän perunaa, mutta enemmän sitä ja juureksia sitten seuraavalla alakuulla.

Vaikkei kaikki ole edennyt haaveiden mukaan, täytyy silti olla tyytyväinen.

Linkit muiden kirjoituksiin, ole hyvä :)

Sorakukka 

Puutarhahetki - 

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut 

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää 

Urban Farming 

Elämää korvessa 

Pienen pieni Farmi 

Korkeala

Torpan Tyttö 

Riippumattomammaksi 

Maalaiskaupungin piha 

Villa Kotiranta 

Alussa oli Vehkosuo 

Laura eli Javis 

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/ Omavarainen

Luomulaakso 

Ku ite tekee 
Wannabee Farmari

#omavaraisuus #yhteispostaus  #puutahra #säilöntä #kasvimaa

Puutarhapuuhastelua

Viimeisen viikon aikana suunnitelmat ovat nytkähtäneet aika kivasti tekemisen puolelle. Vaikka osa polttopuista on yhä metsässä, ollaan siirrytty puutarhan puolelle. Töiden jälkeen iltaisin on tarkoitus tehdä tunti ja joka ilta on huomattu yks kaks, että aikaa on mennytkin jo pari tuntia. Valmista näkyvää on tullut, mutta ei niin paljoa kuin toivoin. Viimeiset pari viikkoa ovat kohdallani olleet melko kivuliaita, vasen jalka lähtee alta yllättäen.

Viikonloppuna aloittelin puutarhassa leikkaamalla punaherukoista kuolleet oksat, joita olikin aivan hillitön määrä viime kesän helteiden jäljiltä, sillä välin mies halkeli viimeiset jo tuodut puut pinoon. Marjapuskissa on nuppuja ja jo kukkiakin  aika mukavasti, vaikka olin ihan varma, ettei tänä vuonna saada mistään mitään satoa viime kesän helteiden jäljiltä. Seuraavaksi leikkelin kuolleet oksat mustaherukoista, joita oltiin siirtämässä ja siirsin muutaman puskan uudelle paikalleen, tässä kohden mies oli saanut puut haljeltua ja tuli "sekoittamaan" tekemisiäni ja jätin hänet hoitamaan yksinään siirtohommia. Mukana meillä hääräsi kaksi nuorinta pojan poikaa, tai oikeastaan, heitä ei meidän puuhat kiinnostaneet ja lähinnä painelivat näkymättömiin karkuteille ja touhusivat ihan omiaan. 

Alkuviikosta siirryin kääntämään lopulliseen muotoon viime kesänä tehtyjä penkkejä. Alkuperäisissä suunnitelmissani taisin kuvitella siirtäväni niistä toiseen maa-artisokan ja toiseen jotain ryytiä.  Mutta koska viikonloppuna puutarhaosastolla käydessäni oli mukaan tarttunut 40 mansikan tainta, jotka aloittivat kukintansa sisällä, oli pakkorako istuttaa ne juuri näihin penkkeihin. Liian tiheään ne tuli, mutta koska muuta maata ei vielä ole, on tämä ainoa vaihtoehto. Tämähän on vain tae jatkuvuudesta, koska sitten näitä pitää jollain aikajänteellä siirtää muualle :) Koetin katsella lajit niin, että satoa olisi koko kauden, aikaista, myöhäistä ja keskikesälle.

Mansikoiden istutuksen jälkeen kävin vanhimman penkin kimppuun. Tämän penkin perustamisesta on kolme vuotta ja sen tekemisestä olen kertonut täällä.  Joka kevät otan reunustavat tiilet ja sanomalehdet pois ja kaivan ulkoreunan vallanneet rikkaruohot pois, laitan uudet sanomalehdet ja palautan tiilet. Näin vierestä pystyy ajamaan leikkurilla melkein koko kesän, ilman, että tiilet lähtevät mukana tai kaatuvat penkin puolelle. Samalla nypin mahdolliset rikat itse maasta. Tässä kohden kiittelen aina itseäni, miten helposti penkin vuosihuolto käy, vaikka se ensimmäisen kevään työ onkin ollut valtava. Olen pyrkinyt pitämään tämän penkin katettuna ruohosilpulla ja puunlehdillä läpi vuoden. Maa katteen alla on samaa savea kuin muuallakin, mutta katteen alla se on kosteaa ja rakenteeltaan murumaista, muualla kivikovaa ja kuivaa. Kastematoja on myös valtavasti ja monenmoista nopeaa ja hidasta viipottajaa, joista kaikista en tiedä mitä ne ovat tai miksi ne mahdollisesti muuttuvat, kun kasvavat isoiksi.

Pari iltaa on mennyt myös jääkiekon parissa, tai mies on katsonut ja minä saanut hyvän tekosyyn laiskotella. Nyt näyttää ruoho niin pitkältä että sitä on pakko mennä ajamaan, puolihullun hommaa, mutta tehtävä se on ja saahan siitä katetta. Ajan kerääjä perässä kuvitellen, että silpun poiskerääminen jossain vaiheessa köyhdyttäisi maan niin, ettei sitä enää tarvitsisi leikata, mutta taitaa olla toiveajattelua. Maanantaiksi on luvattu sadetta, joten kiirettä pitää... parhaat perunanistutuspäivätkin osuvat maanantaille ja tiistaille, muistaakseni.

Työntäyteistä viikonloppua kaikille :)

2019 suunnitelmien eteneminen - 1.4. (osa 2)

Tämä kirjoitus on osa Omavaraisuus.org bloggareiden 2019 yhteispostaussarjaa, joka ilmestyy aina kuun alussa, tämä huhtikuun yhteispostauksemme käsittelee kunkin suunnitelmien etenemistä ja samalla saatamme suositella jonkin omasta mielestä sopivan kirjan, lehden, ohjelman tai youtube-kanavan. Helmikuun postaukseeni pääset Tästä ja  ja maaliskuun postaukseeni tästä kunkin postauksen loppupuolelta löydät linkit muiden bloggaajien postauksiin.

Puutarha suunnitelmat ovat edenneet melkeinpä vain paperilla ja pääni sisällä, tosin sielläkin ne ehtivät tekemään monenmoista liikettä, laajeta, kuten viime postauksessani kerroinkin. Vaikka vielä maaliskuun alussa näytti, ettei lumet lähde ollenkaan, on jo nyt maa näkyvissä hyvinkin, joissain varjopaikoilla ja tuolla metsätaipaleella vielä on lunta, mutta pääsääntöisesti voi sanoa kevään saapuneen. 

Joutsenet, kurjet ja hanhet (joita kaikkia onnistuin saamaan tähän kuvaan kuun lisäksi) ovat saapuneet viereiselle pellolle ja aamuvarhaisella, ennen töihin lähtöä pääsee kuulemaan mustarastaan iloista laulua. Päivä on pidentynyt niin, ettei ajantajua oikeastaan enää ole, samalla kun mielikin on virkistynyt. 

Ihan kohta pääsee tonkimaan maata! 
 

Puuhommat on kesken, ehkä puolet vuoden polttopuista on nurin ja määrämittaan katkottuna sekä pinoissa metsässä. Työsarkaa riittää vielä senkin jälkeen, kun ne on saatu pois metsästä, halkelu ja pinoaminen kuivumaan. Loppukesästä pätkiminen ja sisäänkanto. Tänäkin vuonna puita pitää tehdä yli oman tarpeen. Olisi hienoa, kun se ylimenevä osuus joskus päätyisi omaan varastoon, kun ei koskaan tiedä vaikka olisi edessä talvi kun itsestä ei syytä tai toisesta ole edes siihen kuin nyt.

Mönkijän piti puolivälissä maaliskuuta saapua suomeen, mutta vieläkään se ei ole tullut. Ehkä se tuodaan ajamalla valmistusmaasta? 

Kävin jo tutkailemassa kasvimaita ja kovin on rikkaruohon vallassa nuo viimevuonna perustetut, niiden kanssa riittää hommaa varmaan vielä ensikin vuonna. Marjapuskista ei vielä ihan näe, missä on silmuja ja missä ei, heti kun ne tulevat näkyviin raivoan kuivat oksat pois.

Odotan myös innolla, mitä kompostista tänä keväänä irtoaa, irtoaako mitään? Olen kesäaikaan bokashoinut itsetehdyillä ämpäreillä. Vain kesäaikaan siksi, ettei minulla talviaikaan ole missään sulaa multaa, jotta pystyisin sekottelut tekemään. Viime kesänä en tehnyt sitäkään, vaan vein biojätteet suoraan eristämättömään kompostoriin, koska jäätyämme kaksin myös biojätteen määrä suorastaan romahti, eikä ämpäri olisi täyttynyt moneen kuukauteen, sekaan heitin silti bokashirouhetta silloin tällöin. Loppukesästä ostin fb-kirpputorin kautta käytetyn biolanin, mutta siitä on kannen saranat rikki, enkä niitä terrasta löytänyt, joten sitä ei ole otettu käyttöön. Nyt bauhaussin verkokaupasta löysin oikeat vermeet, ne vain pitäisi kiinnittää. Samalla ostoskoriin meni aukipitosalpa ja kiinnityslenkki varmuuden vuoksi, näistä huolimatta kompostorin hinnaksi jää reilusti alle puolet uuden hinnasta. Tammikuisen ruokaremontin jälkeen oma biojätemäärämme on kasvanut kuorien muodossa melkoisiin määriin, varsinaista ruokaa jää aniharvoin pois heitettäväksi, joten olisi aika kaivaa ämpärit esiin.

Ja sitten postauksen huviosuus, eli ohjelmasuositukseen:

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut suosia ylen kanavia, niiltä tulee parhaat luonto dokumentit, esitettävät puutarhaohjelmat pysyvät realistisina ja niissä olevat ideat sopivat tähän ilmastoon, toisin kuin pohjoismaiden ulkopuolelta tuleva hapatus ja varsinkin ruotsalaiset rikosjännäritkin ovat aidosti kuviteltavissa. Elikkä, emme nykyään enää anna ohjelmien rajoittaa ja aikatauluttaa elämää, vaan katselemme areenasta itselle sopivana ajankohtana. Oikein laiskana viikonloppuna talvella, kun ulkona paukkuu pakkanen ja tuiskaa lunta, voidaan katsella jonkun ohjelman koko kausi ja miksei toinenkin, siinä pääse hyvin käsiksi koko juoneen. Tämän hetkinen suositus, jonka viimeinen osa tuli viime viikolla.

Kekseliäs Nikkari Areenassa

Norjalaisella pientilalla asuu Tesakerin perhe. Tilalla riittää puuhaamista ja korjaamista. Perheen isä Erik on varsinainen tuhattaituri ja keksijä ja hänellä on koko ajan monta puuhaa meneillään - kertoo ohjelmaesittely.

Pidän tästä ohjelmasta, koska mukana touhuaa koko perhe. Tosin tämä perheenisä tuntuu touhuavan aika paljon näiden omien keksintöjensä parissa, aivan kuin pakoillen varsinaista työhön tarttumista. Tunnen siis samaistuvani häneen melko vahvasti. Jokatapauksessa hän käytää paljon vanhoja menetelmiä ja työkaluja, loitsut ja liitokset ovat erityisesti mieleeni. Ohjelmissa tietysti näytetään aina pelkkää pintaa, mutta jotenkin kaikesta huokuu perhekeskeisyys ja lapset ovat kaikessa mukana.  Areenasta löytyy Nikkarin kaksi kautta, ensimmäinen 7 osainen ja toinen 8 osainen. Näkisin tälle mielelläni jatkoa, mutta ilmeisesti sellaista ei ole luvassa.

Näiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavarais bloggareiden kirjoituksia:
Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso
Saman otavan alla
Caramellia
Airot ulapalla
Villa Kotiranta

#omavaraisuus #yhteispostaus #polttopuut #suunnitelmat #kevät