5.8.2019

Suuntana omavaraisuus 7

Heinäkuu on mennä jolkottanut ja ollaan jo elokuussa, on jälleen yhteispostauksen aika. En taida tälläkään kertaa pysyä ihan sovitussa teemassa, vaikka siitäkin toki muutama sananen löytyy tuonnenpana. Tämä on oikeastaan lomapostaus, takana on miehellä kolme viikkoa ja minulla neljä viikkoa lomaa palkkatöistä, viimeinen viikko on siis alkanut. 



Porin Jazzeilla pyrähdettiin yhden päivän ajaksi, ilma oli upea, kunnes taivas repesi. Tämä alkaa olla perinne, että jossain vaiheessa saamme vesiryöpyn niskaan, kun jazzeilla ollaan.


 Punaherukoille viriteltiin verkko, tämän piti olla kovinkin lintuystävällinen, mutta siitä huolimatta että tein vähintään kolme kierrosta päivittäin tarkistaen verkot, ehti sinne takertua muutamia lintuja kuumimpaan aikaa, osa saatiin pelastettua, mutta muutama valitettavasti menehtyi. Erityisesti pajulintu (myös uunilintuna tunnettu) tuntui menevän verkkoon kovasti. Pajulintuhan ei syö edes marjoja vaan on hyönteissyöjä, joten jotain kirvoja puskissa varmasti on, koska sinne niin mielittiin.




Ja linnuista puheenollen, piha pönttöjen tervapääskyt on tältä suvelta rengastettu. On mieleniintoista aina saada tietää, onko pöntöissä jokin pihassamme ennenkin pesinyt pariskunta tai peräti tässä syntynyt tai joku aivan vieras, uusi asukki. Tällä kertaa yhdessä pöntössä oli vain toinen emoista paikalla ja hänet oli viime kesänä rengastettu tässä, toisen pöntön pariskunta oli ihan uusi ja rengastamaton.  Molemmissa pöntöissä oli kaksi poikasta.



 Sitten säähän :)
Heinäkuussa satoi muutaman kerran ihan mukavasti, niin että vettä sai kerättyä rännien alta talteen tuleville päiville, loppukuu osoittautui jo kuumaksi kääntyen elokuun myötä suorastaan kylmäksi. Ei siis pahan kohtuutta, kuten on tapana sanoa.


Näiden älyttömän kuumien päivien myötä loppuivat myös kerätyt sadevedet, vaikka niitä oli kastelukannuissa, ämpäreissä ja kaikenlaisissa laastipaljuissa kasvimaan reunoilla.


 Sunnuntai aamuna puoli seitsemältä mittari näytti 2,6 lämmintä ja kesäkurpitsan lehdet ovat selkeästi saaneet pakkasta. Toisaalta ne ovat vasta kukkavaiheessa, joten en tiedä ehtisikö niistä muutenkaan mitään tulla. Edit. Oikeastaan ovat tuossa kuvassa vielä ihan hyvännäköiset, nimittäin nyt maanantai aamuna näkymä on aivan toinen, kaikki lehdet ovat mustia, samoin on käynyt koristekurpitsan lehdille, myös perunan varret ovat jo selkeästi saaneet osumaa, sekä maissi.


 Punajuurista, sipuleista ja perunasta sentään tulee jotain ja kukkasia on tulossa myös monenlaisia. Pääasia kun on vihreetä, pitää sitä johonkin olla tyytyväinen :)


 Vähän on jo maisteltu ensimmäisiä, mutta vielä saavat kasvaa, ainakin kuukauden. olin niin myöhässä kylvöjeni kanssa, etten oikeastaan ihmettele, etteivät tämän isompia vielä ole.



 Polttopuiden suhteen ollaan aika hyvässä vaiheessa, aloitettiin sirkelöinti niinden tulikuumien päivien aamuina, jolloin paikalle ei vielä aurinko paistanut. Pari kuormaa on saatu jo sisälle pinottua. Yksi kuorma on tehty esikoisen huusholliin ja jahka saadaan sieltä kärry takaisin, tehdään itselle viimeinen kuorma. Tämä vapauttaakin meidät sitten koko syksyksi sienimetsään :)


 Syksy on kyllä jo selvästi läsnä, jos aurinko ei paista, on oikeasstaan aika viileää päivälläkin. Aurinko on muuttunut keltaiseksi, keltaisia lehtiä tippuu koivuista ja siellä täällä näkee punaisia lehtiä. Toisaalta, miksi ei jo olisi syksy, alkaahan lasten koulukin jo muutaman päivän päästä. 


Mukavaa elokuun jatkoa!

Linkit muiden yhteispostaukseen osallistuvien kirjoituksiin:



12.7.2019

Puutarhan puolella

Puutarhan marjasato näyttäisi edelleen muodostuvan hyväksi. 
Siellä täällä jokunen mustaherukka on aivan kypsä ja jotkut karviaislajikkeet pitää päivittäin käydä tarkistamassa, joko ne voisi kerätä pois.




Omenapuut ovat aivan notkollaan raakileista...


Eikä pihan reunaamilla villivadelmatkaan hassummilta näytä, satoa on luvassa sielläkin. Villivadelma ei juuri koskaan kilpaile koollaan, mutta maullaan se peittoaa ihan kaikki!

 

11.7.2019

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Eilen käytiin pikaisella tutkimusretkellä muutamassa "varmassa sienipaikassa" tarkistamassa, joskos olisi jo kanttarellien alkuja, kun sadettakin sentään jonkun verran tullut. Ei ollut sieniä, eikä ollut myöskään hirvikärpäsiä, hyttysiä ja paarmoja oli tuhottomasti. 

Ihan tyhjin käsin ei sentään tarvinnut pois lähteä, saatiin suut makeaksi:


10.7.2019

Kätten jälkiä

Puut, joita oletettiin ensin puskiksi on saatu navetan takaa pois. Oli melkoisen kova homma kun koitettiin kaivaa juuria pois niin paljon kuin suinkin. Tuntuu, että tila kasvoi metritolkulla, vaikka aiemmin vaikutti, että oja on ihan seinän vierellä. Kissatkin nauttii, kun saivat enemmän lääniä tallustella, vaikka vaivattomasti ne tuolla vuohenputken ja heinän joukossa kulkivatkin. Saunapuita on taas tulonpäällä, ei taida puuhommat loppua koskaan.





Ahomansikkaakin löytyi raivauksessa pieni pläntti, se säästettiin ja olen aluetta vähän pidemmistä korsista siivoillut, että pääsevät paremmin kasvamaan ja toivon mukaan myös leviämään. 




9.7.2019

Säiden herra piiskaa

Kesäkuussa piti kastella jatkuvasti, koko kuukauden sademäärän ollessa 15 mm, on tämä kuluva heinäkuu ollutkin sitten jo ihan toisenmoinen.  Kuukauden ensimmäiset päivät piti edelleen kastella, vettä ei tullut ja kylmääkin oli. Niin kylmää että torstai aamulla 4.7. mittari näytti +1,7 astetta. Siis todella vähän ja pelkäsinkin, mitä kasvimalla on mahdollisesti tapahtunut, kun se sijaitsee vielä monta metriä mittaria alempana. Päivällä alkoi kuitenkin satamaan ja oikeastaan unohdin koko kylmän lukeman töissä ollessani. Torstainen sade jatkui vielä perjantaina ja töissä meni melko myöhään matkustelun takia, kotiin palatessa sade oli kuitenkin tauonnut ja tein kierrokseni kasvimaalla. 


Olihan siellä pakkanen viivähtänyt, kesäkurpitsat eivät ole ainoita, jotka ovat kärsineet, myös osa perunan varsista on saanut siipeensä ja tietysti koristekurpitsat.  Surkeitahan nuo olivat ennestäänkin, ei siinä mitään, mutta. Mutta.

Siitä missä vauriot ovat on oikeastaan helppo nähdä, että tuolta se  tuli ja tuonne se meni, on ikäänkuin viistoon kulkenut yli.


Kaikkineen eilinen maanantai 8.7 huomioiden on sademäärä ollut heinäkuussa 38 mm. 


1.7.2019

Suuntana omavaraisuus osa 6


Tämä on omavaraisbloggareiden kuudes yhteiskirjoitus tänä vuonna, kuukausittain kerromme, miten olemme touhuissamme edenneet edellisen kuukauden aikana. Aiempiin kirjoituksiini pääset näistä linkeistä: Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu . Jokaisen kirjoituksen lopusta löyty linkin myös muiden bloggaajien kirjoituksiin.

Kesäkuun viikot juhannusta lukuunottamatta, olen ollut vähän kuin työleskenä, kun mies on tehnyt töissä pidempää päivää ja viikkoa. Kun nuo kylvöt jäi melkoisen myöhään, tuntui, että kaikki mahdollinen on onnistumista vastaan. Milloin on väärä kuun vaihde ja milloin ei vaan muuten ole aikatauluun sopinut.

Näin kun vertaa suunnitelmaa siihen mitä on tullut tehtyä, voisi ajatella, ettei koko suunnitelmaa ole missään kohden edes luettu! Penkit olivat suunnitelmasa suunnilleen etelä-pohjoissuunnassa, neljännes perunaa, neljännes porkkanaa, neljännes sipulia ja yksi neljännes sitten sitä sun tätä kurkusta ja kurpitsasta erilaisiin yrtteihin. Toteutuma näyttää olevan, että penkit on suunnilleen länsi-itäsuunnassa. Perunaa taitaa olla lähes puolet maasta, sipulia muutama rivi ja porkkanaa vähän. Mutta on sinne eksynyt punajuurta, naurista, lanttua, purjoa. Ja mieletön määrä eri kukkien siemeniä. Kirkas idea vuoroviljelyn helposta toteutumisesta ja kaikesta muusta järkiperäisestä on toteuttamisvaiheessa sekin jäänyt jonkun tosi paljon tärkeämmän, eli kiireen jalkoihin. Luin jostan kivan kirjoituksen, joss sanottiin, että jos et pidä retiisistä, älä kylvä sitä. Niinpä niin, en pidä retiisistä, mutta huomasin sitä kylväneeni. Peräti kolmea eri sorttia :)


Äärettömän ylpeä olen kuitenkin siitä, että sitä mukaa kun jotain pistin maahan, myös kirjasin kaiken ylös. Ja tämä kirjanpitoni on edelleen olemassa ja tiedän missä se on.... Vaikka kaikki on nyt istutettu ja kylvetty, ei tämä tähän lopu. Kirjanpitoni sisältää nimittäin muutamia merkintöjä "riski" - nämä tarkoittavat sitä , että siemenet olivat vanhoja, jotain oli jopa vuonna 2012 vanhentuneita (ne hiton retiisitkin). Pitää siis kyylätä lähteekö niistä mikään kasvuun ja törkätä sitten jotain muuta, jos ei lähde. Sunnuntai aamulla näytti siltä, ettei kaikki tosiaankaan ole lähtenyt kasvuun.

Tavattoman pettynyt olen siihen, että mitään tomaatin, paprikan tahi muunkaan taimia en ole saanut haetuksi mistään, eli toivoa ei semmosista sadoista ole olemassa, ellei niitä nyt jostain putkahda silmien eteen. Olen kyllä jo kirjannut syksylle kalenteriin "muista valkosipulit ja porkkanat", eli kuvitelmissa on nyt, että mahdollisimman paljon kylvöjä ensi vuodelle tehdäänkin jo syksyllä. Sen valtavan sadonkorjuun jälkeen. Luultavasti osa ensi kesästäkin tulee menemään maan perkaukseen, rikkoja ilmeistyy kaikelle kattamattomalle alueelle tasaiseen tahtiin..


Mansikat juurtuivat ja lähtivät kasvuun hyvin, jokusia raakileitakin on jo havaittu, muutama on jopa vähän punastunut, mutta luultavasti rastaat käyvät niitä popsimassa suihinsa, koska johonkin ne aina katoavat. Eli ostomansikoilla taidetaan silti mennä ensi talvi kokonaan. Muuten marjasadosta näyttäisi tulevan puutarhan osalta ihan mukava, punaherukkaa on luvassa paljon, samoin karviaisia, mustaherukkaa vähemmän, mutta se on ollut ihan odotettavaa. Nyt on kasteltu puskia tavallisuudesta poiketen, kaivossa ei tosin vettä riittänyt kuin pariksi tunniksi ensimmäisellä kerralla ja se on tavattoman ruosteista. Taivaalta saatiin kuitenkin loppukuulle vähän apuja veden suhteen, mutta vain vähän, 8 milliä oli melkein puolentoista vuorokauden saalis mittarissa. Olen hurahtanut kastelukannuihin, tässä ei nimittäin ole kaikki...




Ehdein jossain kohden kuvitella, että peurat olisivat vain sen yhden kerran eksyneet maalle ja syöneet katteita. Vaan taitavat poiketa joka yö tarkistamassa tilannetta nekin, kuten tässä varhaisen aamun klo 4.41 hätäisessä ikkunan läpi otoksessa.  Lauantain lisäsin katetta joka väliin ja olikin oikein siistin näköistä, vaan jo sunnuntain huomasin taasen osan kadonneen.



Yhtenä aiheena oli myös resepti ja olen silloin tällöin postaillut muutenkin meillä kokeiltuja reseptejä, viimeksi eilen, Suppisuolan ohjeeseen pääset tästä



Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä:

30.6.2019

Suppisssuola

Sieniseuran sivulla on jo ollut päivityksiä ensimmäisistä kanttarelli ja tattilöydöistä. Mekin kävimme juhannuksena lähimetsissä tutkimassa josko jotain löytyisi. Kävimme siitä huolimatta, että sateita ei ole ollut ja ikäänkuin tiesimme ettei mitään löydy, mutta tulipahan kierreltyä ja tarkistettua tilanne. Viime syksyn satoa on vielä vähän jäljellä, joten pistin tekaisten suppissuolaa vanhalla Kotilieden ohjeella. Suppilovahveroiden tilalla voi hyvin käyttää mustatorvisieniä tai tatteja. 

1/3 kuivattuja suppilovahveroita
2/3 merisuolaa

Hienonnetaan huhmareessa tasaiseksi seokseksi. Tai konevoimin, sekin on sallittua :)

Tämä sopii mihin vaan, niin kastikkeelle, lihalle, kuin perunoillekkin.














28.6.2019

Hävityspäivät

Kuukalenterin mukaiset parhaat hävityspäivät 28.6. - 1.7. ovat viimein käynnistyneet. 

Itselläni on vähän kahtia jakaututnut tuo kuuhun uskominen ja uskomattomuus. Toisinaan on suunnattoman ärsyttävää, kun pitäisi kylvää ja siihen olisi aikaa huomata, että nyt ei olisi sopiva aika, tai toisinpäin, olisi intoa kiskoa rikkaruohoja ja sitten onkin yläkuu. Toisaalta, olemme kyllä tehneet erilaisia testejä esimerkiksi polttopuun kaatamisaikojen suhteen, eikä siinä lopputuloksessa ole ollut mitään eroa. Mutta ihan mukavaa seurattavaa ja tietyllä tapaa myös jaksottaa hommia järkevästi, kun kuuta koettaa seurata. 

Nyt ollaan kuitenkin vähän valmistauduttu ja sovittu juuri näille päiville hävitystalkoot miehen kanssa. Kumman nopeaan kasvaa puut paikoissa joissa ei pitäisi. Samoista kohdin on kaadettu jo monta kertaa, mutta nyt otetaan sitten tarkkailuun nämä päivät erityisesti, sillä aiemmin on vaan kaadettu silloin kun se aikatauluihin on sopinut. 


Navetan takunen ja suulin nurkat. Tuossa suulin ohittavan tien oikealla puolen pitäisi olla sellainen levennys tiessä, mutta kummasti sekin on kasvanut umpeen vuosien saatossa.  Lisäksi on yksittäisiä koivuja ja  kuusia siellä täällä.  Yksi tuomen pahanenkin on taas lykannyt muutaman metrin ja vesoja tuhannesti, vaikka sitä on joka vuosi kalvettu, että lähtisi hengiltä.

Kyllä nyt lähtee!

25.6.2019

Juhannus herkkua

Viime viikon alussa mieleeni johkaantui lapsuuden herkku, jota äidillä oli tapana tehdä, kun oli ihmisiä tulossa kylään - keikauskakku. Samalla mietein, etten ole sitä varmasti koskaan itse edes tehnyt, enkä saanut sitten lapsuuteni jälkeen. Todella outoa mihin se onkaan unohtunut niin itseltä kuin tuttavapiiristäkin. Niinpä sitä sitten piti juhannuksena tehdä. Syödä hotkeimme sen yhtäkyytiä kahdestaan, eli hyvää oli!

Taikina:
3 kananmunaa
 2 dl hienoa sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl ananasmehua säilykepurkista
150 g sulatettua voita 

Vuokaan:
50 g sulatettua voita
1 dl fariinisokeria
1 purkki  ananasrenkaita
n. 75 g säilykekirsikoita
50 g mantelirouhetta

Vaahdota munat ja sokeri, lisää kuivat aineet, mehu ja sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. 

Jos käytätä irtopohjavuokaa, vuoraa pohja leivinpaperilla. Kaada pohjalle sulatettu voi ja voitele sillä myös reunat. ripottele fariinisokeri ja asettele valutetut ananasrenkaat pohjalle,  lisää reikäkohtiin valutetut kirsikat. Lisää mantelirouhe. Kaada taikina päälle.

Kypsennä 175 astetta 50-60 minuuttia. 
Anna jäähtyä hetki ja kumoa tarjoiluvadille.




En löytänyt kätköistäni irtopohjavuokaa, tai ylipäätään kakkuvuokaa, vaan hyvin tuo valmistui ihan suorakaiteen mallisessa uunivuo'assa. Mietein jo, että onnistuisikohan tämä ihan piirakka versiona, kun tuplaisi tämän vuokaan laitettavan osuuden, pitää kokeilla. 

24.6.2019

Jokahomman kantokassit ulkokäyttöön

Pihalla on aina jotain kannettavaa ja siirreltävää, hommaa johon ämpäri on liian pieni, mutta kottikärryt liian isot tai muuten hankalat. Taannoin saksankauppa myi kolmen "kantosäkin" settiä, jollaisen yhden setin nappasin mukaani kokeeksi. 


Näissä kulkee ruohokatteet ja puunlehdet pihan perältä kasvimaalle, tuohet puunteko paikalta puusuuliin, marjapuskan kuivat oksat aitatarpeiksi ja montaa muuta melko vaivattomasti.  Lähellä pohjaa on myös kahvat, joten tyhjentäminenkin käy kätevästi. Siinä missä tuollaiset epämääräiset viemiset kuten marjapuskanoksat aina kottikärryistä tahtoo tipahdella, ei näistä säkeistä tipu, eikä tuuli vie niitä keveimpiä kuten puunlehtiä. Jos painoa tulee liikaa, on säkki helppo sitten heittää siihen kottikärryyn. Tosin mitään sellaista lastattavaa en vielä ole keksinyt, että liian painavaksi olisi tullut. Ja jos ruohokatetta sattuu tulemaan niin paljon, ettei ole heti mihin levittää, näissä säkeissä se säilyttää kosteutensa paremmin kuin pelkässä kasassa.


Vaikka en muovista niin piittaa, mutta tämä oli hyvä ostos, suosittelen!

19.6.2019

Pesimisrauha

Viikonloppuna haljeltiin viimeiset puut. Puita on nyt kolmannes yli ensi talven tarpeen. Ne tarpeelliset puut on vuosikaudet aina pinottu samaan kohtaan ja nyt piti tehdä jatkoa tellinkeihin. Kun lava viimein tyhjeni ja laitettiin koneet seis, lähti mies vielä tekemään jotain kierrosta pinojen ympäri, katsomaan että pellit on hyvin kiinni sateen varalta ja lintu suhahti nenän edestä. Onhan ne pinot siinä jo aikansa olleet, joten hyvin ovat ehtineet tehdä pesän pinon ja pellin väliin. Pitihän sinne vähän kurkkia


Vaikka tuo yksi näyttää haljenneelta, se on näköhäiriö, siinä menee kuiva ohut ruoho :)

Jätimme heidät nyt rauhassa hoitamaan haudontansa loppuun ja opettamaan sen jälkeen poikaset elämän alkuun.

18.6.2019

Kesä on jo kukassa

Tuntuu, että pihan kukat kukkivat vuosi vuodelta aiemmin. Meidän pihassa tuntuu olevan vain alkukesän kukkijoita, mikä on toisaalta harmillista.  Tähän tullessamme kuistin etupuolella törrötti ruohon seasta yksi ainoa juhannuspionin varsi. Luulen että sitä oli kohdeltu kaltoin, luultavasti niitetty vaan alas useampana vuotena. Olen tehnyt sille tilaa, juottanut bokapissaa useampana vuotena ja joka vuosi se on kukkinut yhä useammalla kukalla, kuin kiittäen. Parin vuoden asumisen jälkeen hoksasin muutaman metrin päässä toisen ja nyt sitä on hoivattu, uskoakseni sekin siitä voimistuu ja muuttuu yhtä reheväksi, kuin tämä ensimmäinen. Kukintansa tämäkin aloitti jo reilua viikkoa ennen juhannusta.



Akileijaa löytyy mitä oudommista paikoista, en saa sitä pysymään missään penkissä, vaikka siirtäisinkin, joten kukkikoon rauhassa missä tykkää. Värejäkin on tämän kuvan lisäksi valkoista ja vaalean punaista.


Keltapäivänliljatkin ovat jo aloittaneet kukintansa, niitäkin on useammassa paikassa, ovat mielestäni upeita kun niitä on paljon. 


Tämä punalehtiruusu  ilmestyi myös oudosti pihaan, yks kaks sammalleimun seasta vaan oli puskenut parikymmentä senttinen taimi. En aluksi tiennyt mikä se on, sitten pelkäsin, että jos se leviää kuten juhannusruusu, mutta ei. Tämä on pysynyt paikallaan ja on noin metrin mittainen nykyään, varsia on monta, mutta ne kaikki lähtevät yhdestä ryppäästä.


17.6.2019

Kasvimaan kuulumisia

Kylvöt on pikkuhiljaa edenneet. 

Huomaan viihtyväni tuntikausia maan kimpussa. Unohtuu arkiset asiat ja lopulta on fyysisesti niin väsynyt, ettei henkinen puoli ehdi käydä päälle, kun taju lähtee. Tätä olen tavoitellutkin. Toisaalta sitten välillä on myös fyysisesti niin väsynyt, että väli päiviä on tullut pidettyä. Se, että mies on tehnyt palkkatöissä pitkää päivää ja viikkoa, tuntuu myös minun tekemisissäni. Sitä yrittää saada yksin aikaiseksi lähes saman määrän näkyvää kotona ja sitten kuitenkin homma keskeytyy, kun pitää lähteä häntä hakemaan.



Kuvat ovat reilun viikon takaa, sen jälkeen on luonnollisesti tapahtunut vähän lisää. Katetta olen sentään vähän saanut, mies on trimmeröinyt isolla koneella pidempiä heinikoita alas.  Aitaa ei ole vielä edes aloitettu, pitäisi tehdä kunnon suunnitelma, miten aidaltaulta alueesta saa pidettyä ruohon matalana, nyt sinne pääsee vielä väliköitä ajelemaan, kun aita esteitä ei ole.

Ja aidasta puheenollen. Ajattelimme aidalla suojata kasveja supikoirilta, mutta ensimmäiset tuhot on jo koettu peurojen toimesta. Laiskoja ne on luontoelikotkin nykyään.  Olivat sitten joku yö käyneet syömässä ruhokatetta melko paljon pois, ensin ihmettelin, että miten täällä nyt oikein on tuuli pyörittänyt, kunnes tajusin jäljet.

16.6.2019

Lupiinihaaste

Pienen pieni farmi heitti mukavan haasteen koskien lupiinia:

"Hei! Koska olet mennyt edellisen kerran kotiin tai kylään kukkakimppu kädessäsi? Olisiko aika taas ilahduttaa rakkaintasi, äitiäsi, ystävääsi tai vaikkapa lepytellä anoppia poimimalla matkaan mukaan valtava kimppu kukkia?"

Faktatietoa lupiinista pääset lukemaan Pienen pienen farmin omasta blogista.

Meille asti lupiini ei sentään ole päässyt, mutta viiden kilometrin päässä sitä jo on paljon:

En tiedä mitä niittäjät taas odottavat, ensimmäiset lupiinit kun ovat jo siemenvaiheessa, mutta mitään ei nittorintamalla tapahtu.  Tuo niitto on myös yksi tapa levittää siemeniä, varsia jää aina keikkumaan koneen päälle ja ne putoavat vasta muutaman sadan metrin päässä alkuperäisestä paikastaan. Paikkaan jossa lupiinia ei ehkä vielä ollut. Jotain vastuuta ja velvollisuutta koneen siivouksessakin pitäisi olla kun lupiini osuus päättyy.

Kimpuista en nyt liittänyt kuvia mukaan, mutta talkoisiin on kyllä tänäkin vuonna osallistuttu.  Nyt jo ihan säkkikaupalla. Lupiinilla voi nimittäin värjätä myös lankoja, mikäli värjäystä ei ehdi suorittaa heti keräämisen jälkeen, kannattaa lupiini pakastaa, niin se säilyttää värinsä. Itse langassa värinpitävyys ei ole mikään paras mahdollinen, inakaan joutuessaan kosketuksiin valon kanssa,  mutta kaunis kuitenkin. Voihan siihen päälle värjätä uudelleen kun se alkaa haalistua. 


 
  #lupiinihaaste

15.6.2019

Yrttihuuhde hiuksille

Kesäaikaan tulee aktivoiduttua myös hiusten ja ihon hoitoon aivan eri tavalla kuin talvella, vaikka talvella tarve monasti onkin suurempi.  Luonnosta löytyy paljon yrttejä, joita voi hyödyntää, ne eivät ole pelkästään ilmaisia vaan myös hoitavia. 

Perusohje yrttihuuhtelle:
2 dl tuoretta yrttiä (1 dl kuivattua) 
½ l kiehuvaa vettä 


Kaada kiehuva vesi yrteille, hauduta vartista puoleen tuntiin. Siivilöi ja lisää tarvittaessa kylmää vettä. Käytetään niin sanotusti viimeisenä huuhteena. 

Koska itse olen hiuksiltani tumma, olen vuosia käyttänyt varsinkin kesäaikaan hiuksilleni nokkoshuuhdetta. Nokkoset voi siivilöinnin jälkeen käyttää vaikka ruuanlaittoon.

(oli muuten vaikea kuvata niin, ettei linssi huurustunut :))


Myös koivunlehti sopii tummahiuksiselle, kun taas kehäkukka ja kamomilla ovat vaaleille sopivia vaihtoehtoja. Luonnonyrtit eivät pelkästään tee hiuksista kiiltäviä ja pehmeitä, vaan hoitavat samalla päänahkaa poistaen hilsettä ja rasvaisuutta ja  lisäävät verenkiertoa.





8.6.2019

Bokashi päivitystä


Olen kompostoinut bokashilla jo kolmena vuotena kesäaikana, oma tekoisilla ämpäreillä on häärätty ihan menestyksekkäästi. Jostain syystä niiden esiinkaivaminen tänä keväänä  tuntui yllättävän työläältä, ehkä, koska olin jättänyt ne syksyllä pesemättöminä pihalle. Lopulta tsemppasin itseäni homman alkuun ostamalla ihan aidot bokashi ämpärit, kun niitä nykyään saa jo ihan tavallisista rautakaupoista ja jopa edukkaammin kuin tilaamalla. Settiin kuului vielä rouhettakin pussillinen, vaikka sitä meillä on melko paljon ennestäänkin. 

kuva: K-Rauta

Nämä on niin siistit, ettei niistä ole tullut edes mitään narinaa (kotiväeltä), vaikka nyt nököttävätkin päällekkäin keittiössä.  Ämpärin tilavuus on 16 litraa ja se on paljon enemmän kuin normiämpärin 10 litraa. Käsittämätöntä, sillä vaikka meillä tulee perunan ja porkkanan kuoria mielestäni paljon, niin aina tänne vaan mahtuu. Hain ämpärit 12.4. ja aloitin täytön heti ja vasta eilen tuli ensimmäinen astia kantta myöten täyteen. Painoa siinä on melkoisesti. Bokapissaa on tullut aika mukavasti, vaikka välillä astiaan menee melko kuivaakin tavaraa. 

En pureudu tässä sen tarkemmin bokashoinnin saloihin, tietoa on nykyään jo paljon saatavilla, jopa ilman, että pitää kuulua mihinkään erityiseen fb-ryhmään. Monilla paikkakunnilla jopa jäteneuvojat ovat tietoisia tästä menetelmästä ja se on ihan hyväksyttyjen joukossa. Vanhaan kirjoitukseeni omatekoisista ämpäreistä ja muusta pääset tästä, aijai, olen tuolloin todennut näiden ostoämpäreiden olevan hifistelyä, niinpä vaan söin sanani :). 





Päivittäiseen keräykseen on myös nykyään myynnissä ihan kivan näköisiä astioita, mutta meillä palvelee yhä tämä vanha tsekkiläinen kannellinen emaliastia. Tämä on helppo pitää siistinä ja sopivan nätti, ettei kukaan vieras edes hoksaa kyseessä olevan bioastian, ennenkuin asia tulee puheeksi. Toinen samanlainen astia on kahvipurujen keräysastiana, kahvinpuruthan sopivat sinällään vaikka pionin juurelle, joten keräämme ne erikseen.  Ja jossain meillä on myös on kolmas, pienempi vastaava astia, jota nyt suunnittelimme ottavamme erikseen kananmunan kuorille keräysastiaksi, niitä on aivan turha kierrättää kompostoinnin kautta. Parempi tapa, on murustaa ne heti pieneksi ja viedä pellolle kalkituksen korvaajaksi. Murustaminen käy hyvin tyhjentyneessä kahvipussissa. 







3.6.2019

Suuntana omavaraisuus osa 5

Jälleen on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika. Tämä on siis osa omavaraisten bloggareiden yhteispostausta, sen viides osa. Alussa esittelimme suunnitelmamme tälle kaudelle ja myöhemmissä osissa kerromme niiden etenemisestä, kirjoitukset ilmestyvät aina kuukauden alussa kertoen edellisen kuukauden touhut. Aiemmat postaukseni löydät näistä linkeistä Suunnitelma, eteneminen helmikuussa, eteneminen maaliskuussa, eteneminen huhtikuussa. Kirjoituksen lopusta löydät kinkit muiden bloggareiden kirjoituksiin tässä kuussa.



Kesä paukahti päälle ihan voimalla, kun alkuun pääsi. Toiset hommat ovat edenneet hitaasti ja toiset vielä hitaammin. Vaihtuvien suunnitelmien mukaan mustaherukkapuskat on siirretty kasvimaan tieltä pois. Kymmenen puskaa jäi siis vanhalle paikalleen ja olisikohan siirrettyjä ollut, alun toistakymmentä. Sattui sitten siihen kohtaan todella lämpimät kesäpäivät, joten osa otti hyvinkin siirrosta nokkiinsa. Aika näyttää miten selviytyivät ja selviytyivätkö. Mustaherukoiden saralla riittää kyllä edelleen puuhaa, mutta ne loput ei ole nyt ajankohtaisia. Vaikka puskia on lukumääräisesti paljon on niiden sato ollut aina heikko, mehua tulee oikeastaan vain sairaspäivien varalle.



Vanhat kasvimaan  pläntit on käyty rikkaruohoista läpi ja katettu lehtisilpulla ja kaikella mitä käsiin on saatu, mansikat istutettu ja satoa odotetaan jo kieli pitkällään. Uuden kasvimaan  (siirrettyjen marjapuskien tilalle tehty) muokkaustyöt ja maan hoito on aloitettu. Äärettömästi harmittaa, ettei leikkurin kerääjä kerää enää mitään, kasvimaa jää ilman tuoretta katetta ja nurmikko senkun rehottaa.  Jahka mies vaan töiltään ehtii, hän tsekkaa sen kerääjän (toivottavasti kuntoon), nyt olen kerännyt kaikkea mahdollista kuivaa lehteä ja ruohonkontoa metsätieltä ja polttopuuntekopaikalta sahanpurut ja puunsilput katteeksi maalle. Pyrin siis hoitamaan maata, joka sitten hoitaa kasvit. Alla uusi maa kahdesti jyrsittynä, maanteko onnitui parhaille kitkemispäiville, joten odotukset on kovat, ettei sieltä niin kovasti mitään epätoivottua nousisi.




Siirrettyjä puskia ja muuta maata ei ehditty kastella heti, kun oli olevinaan kaikkea muutakin touhua niin paljon, vaikka tiedettiin kyllä, että jo kuoppaan tulisi laskea vettä runsaasti. Vahinkoa on nyt otettu takaisin luonnon puolesta, vettä on tullut taivaalta ihan mukavasti. Maa on oikeasti kastunut, mutta muutama puska näyttää kuoleentumisen merkkejä, koska ehti muutaman päivän olla omillaan.

Punaherukkapuskat olen karsinut kuolleista oksista ja tehnyt  risuaitaa kokeeksi parimetriä.  Risuaitaan päätyi juuri ne marjapuunoksat ja viime vuoden epäonnisia kerpuja, jotka oli sopivasti kaikki lähistöllä. Jossain kohden sitten lähiojasta karsitaan pajut ja lisätään aitaa niiden avulla. Muuten ei mikään aitaprojekti ole edennyt, joku ilta taannoin, näin hämärissä, miten supikoira tallusti uudella maalla, en sitten yhtään tykkää.




Sadepäivinä olen häärännyt sisällä, mies on tehnyt myös viikonloppuisin palkkatöitä. Tästä kesälomiin asti hänellä on jatkuvasti lauantait työpäiviä ja viikollakin ylitöitä, niin paljon kuin jaksaa tehdä. On hyvä, että on töitä ja nyt kannattaa tietysti ottaa kaikki raha irti, mitä saa. Takana on monta vuotta kun on tehty vajaata viikkoa ja oltu lomautuksilla, itseasiassa jo toistakymmentä vuotta on menty alaspäin. Luultavasti samat lyhennetyt viikot on jälleen syksyllä edessä, kun rakentaminen hiljenee, en usko että nyt alkaisi mikään lopullinen nousukausi. Omat päiväni tulevat luultavasti myös pitenemään. Ajankohta pitkille työpäiville ja viikoille voisi tietysti olla toinen, kun hommaa olisi nyt kotona riittävästi. Vaan sillä mennään mitä on tarjolla.

Viikonloppuisin kun mies on töissä,  saan itse silloin paljon enemmän aikaiseksi kotona. Olen kerännyt luonnonyrttejä talven varalle kuivumaan kauniilla ilmalla. Keittänyt kuusenkerkkäsiirappia ja raparperihilloa. Saanut järjestellyksi huushollia ja tehtyä perusteellisempaa siivousta nurkka kerrallaan.  Silti hommaa tuntuu riittävän ja riittävän, mutta nautin joka hetkestä. On kumma miten sitä ei väsykkään niin, kun tekee itselleen ja homma on mielekästä. Kaikesta tekemisestä huolimatta koin jopa kivuttoman päivän, edellinen on ollut viimevuoden elokuussa, silloin peräti 4 päivää peräkkäin.




Viime viikonloppu oli itselläni pitkä, helatorstaista johtuen pidin myös perjantain vapaata, koska seuraava mahdollisuus vapaaseen lienee lähempänä kesälomaa. Pidin ihan oikean mummotteluvapaan ja eskarinsa päättänyt pojanpoika, erityinen, oli kanssani. Teimme metsäretken, söimme siellä myös eväät, löysimme eläinten jälkiä ja jätimme niille myös eväitä sinne tänne kivien päälle kiitokseksi, kun saamme kulkea niiden tekemiä polkuja.




Viikonloppu oli miehellä tällä kertaa vapaa, joten haimme lauantaina metsästä puukuorman, näiden loppujen puiden kanssa ei ole pidetty kiirettä, koska haljeltuna on jo vuoden tarve, eikä oikein ole tellinkejä, joihin loput laittaa. Kuormia piti hakea ainakin kaksi, mutta ensimmäisen jälkeen muutettiin suunnitelmaa ja sirkelöitiin saunapuut klapimittaan, saunapuut on pystykuivaa kuusta. Sirkelöinnin jälkeen niitä kannettiin liiteriin ja loppusuoralla alkoi tihkusade kirittää hommaa. onnistuneesti ovat nyt sisällä kuivina ja nyt on tellinkeillä tilaa haljella lisää.

Uuden kasvimaan käännöt ja muokkaukset menivät niin myöhään, että seuraavana päivänä oltiin jo helatorstai viikossa. Sen verran luotan kuuhun ja uskomuksiin, että en ole kylvänyt enkä istuttanut mitään vielä.  Tällä viikolla voi sitten aloitella kylvämällä ylöspäin suuntaavia kasveja. Kokeeksi on tietysti laitettava vähän perunaa, mutta enemmän sitä ja juureksia sitten seuraavalla alakuulla.

Vaikkei kaikki ole edennyt haaveiden mukaan, täytyy silti olla tyytyväinen.



Linkit muiden kirjoituksiin, ole hyvä :)