Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit

2.5.2022

Toukokuun ensimmäinen maanantai

Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.

Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi: 

Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.

Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.



Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla, aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty.  Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta elämää ja onnistuu leviämään muualle.

Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa

Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron perään.

Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat lausahdukset:

”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä mitä te syötte on halvempaa ostaa”

”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa menee, kai teillä sähkösauna sentään on”

”mitä helvetin rännivesiä”

”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko hakkee kaupasta uuden”

Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.

Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva paikka tai henkilö

kuva: Ulla-Maija Takkunen

Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti ymmärrettävää.  Puutarha näyttää juuri siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän. 

Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen

Kylänpään kotilan sivut

Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast


Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tontti, tupa ja lupa              

Pilkkeitä Pilpalasta  

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                       

Rakkautta ja maanantimia                  

Caramellia 

Villa Varmo                                  

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala                                        

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


17.5.2021

Toukokuun puolikuu

...tai oikeammin, vasta huomenna on puolikuu. 

Jotain pientä on tullut häärittyä viimeisen parin viikon aikana. Ollaan päästy siihen pisteeseen, että he, jotka aiemmin keväällä ihmettelivät, miten meiltä oli jo lumet lähteneet, vaikka heillä sitä vielä oli,  ovat pyyhältäneet maan lämpenemisessä vasemmalta ohi ja istuttelevät ja kylvät kiivaasti. Meillä vasta pikkuhiljaa katsellaan maata kuntoon. Tässä ehti olla viikon todella lämmin jakso, mutta nyt taas ilmat kylmenivät.

Yhden viime keväänä tehdyistä penkeistä sain jonkinlaiseen kuntoon, yhdistin kaksi kapeampaa penkkiä, nyt se on asiallisen levyinen ja samalla sain leveämmän kulkuväylän. Samaa yhdistelyä pitää tehdä myös muihin penkkeihin, en oikein itsekään tiedä mikä viime keväinen ajatus oli, kiire ehkä. Maata en käännä, mutta tuolta osin se väkisin kääntyi, kun penkin sivusta siirsin maan kulkuväylälle. Olkikate on mitä mainioin, rikkaruohot tulee enimmäkseen käytäviltä, eivät itse penkeistä. Se vähän mitä penkissä oli sinne kuulumatonta, kitkin pois kevittämällä maata tarikolla, mutta varoen siinäkin isompaa möyhimistä. Vaan pääsin kuitenkin näkemään, että maa kuhisee matoja <3


Viime postauksen jälkeen, lykkäsin luffan siemenet kiiruulla kasvamaan Jovelan Johannan kehoituksesta, ne onkin venähtäneet ihan mukavasti, tosin eivät itäneet kaikki. Jauhomaissit venyivät iha nhurjaa vauhtia, ne siirsin tilavampaan läpinäkyvään laatikkoon ja siirsin leikkimökkiin, ovat siellä ulkona, mutta kuitenkin sisällä, uskoakseni pakkasilta suojassa. En arvaa vielä avomaalle laittaa, eivät kuitenkaan ole kovin vahva vartisia. Purjotkin ovat taimiasteella, niille tein myös uudelleen sijoittelua - melkoisen hermoja raastavaa puuhaa, kun ovat tuskin milliä vahvuudeltaan. Viime keväänä vein vastaavan kokoisia avomaalle ja suurin osa taisi kasteluveden yhteydessä vaeltaa johonkin, ne vähät mitkä jatkoivat kasvuaa, eivät lyijykynää vahvemmiksi tulleet koskaan. 

Raparperi sen sijaan kasvaa aina hyvin, piirakkaa saisi jo....



Lauantaina punatulkkupariskunta hämmästytti meitä pyörimällä tässä pihassa. Toivomme, että he muuttaisivat asustamaan tuohon meidän kuusikkoon pysyvästi, mutta saattoivat olla ohikulkumatkalla.


Muuttolintu havainnot, kevät 2021
(26.2. Joutsenet
15.3. Mustarastaat
22.3. Hanhet
24.3. Leivoset (Kiurut)
24.3. Töyhtöhyypät
29.3. Kurjet
30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)
13.4. Västäräkki)
5.5. Kirjosieppo
11.5. Haarapääsky


 Onhan ne kivoja, mutta paskovat kaiken... 


12.5.2020

Toukokuussa 2020



Jos täältä länsi-suomesta katsoen oli talvi outo, on sitä ollut kevätkin. En ole mitenkään saanut aikaiseksi osallistua yhteispostauksiin, vaikka jokaista olen aloittanut ihan ajoissa, joten kirjoittelen kuulumisia vähän omaan tahtiin. Joten kuluneeseen kevääseen, huhtikuussa saatiin lunta mennen ja tullen, vaikkei sitä silloin tullut kun sen olisi aika ollut, aurinkoakin saatiin välillä, lisäksi kylmää tuulta on riittänyt niin, ettei aurinko juurikaan ole lämmittänyt. Vasta viikko pääsiäisen jälkeen, sunnuntaina saattoi sanoa olevan kevään tuntuista tuulta ja toisin hetkin jopa tyyntä. Kylmän tuulen merkeissä on myös mennyt tämä toukokuu, lämpöasteita on päivisin ollut, mutta pakkasöitä on tainnut olla enemmän kuin tammikuussa. Kaikesta huolimatta pääskyset löysivät viime viikolla tiensä tänne.




Tämän kauden suunnitelmia ei ole erikseen paperille laitettu - sen verran on todettu, että keskitytään oleelliseen: enemmän perunaa, porkkanaa, purjoa ja sipulia, siinä on sitten sopan perusraaka-aineet kasassa, lisäksi vähän punasipulia, vaikka sitä on kulunut talvella todella vähän, punajuurta niin, että riittää myös riistalle, rehujuurikasta tekisi myös mieli kylvää riistaa varten, mutta siementä myydään niin isoissa satseissa, että taitaa jäädä väliin. Talven aikana täällä on ilves perhe tehnyt ison loven peuroihin. Ymmärrän myös että kaikki eivät katso hyvällä silmällä riistan ruokintaa, mutta eivät ne täällä niin suuri haitta ole. Ongelmana ovat varmaan tuolla jossain, missä ovat liikenteelle vaaraksi. Sekin on ihan miten asiaa katsoo, oliko ensin elukat vaiko autot. Lahjoituksena olen antanut noita elukoitten syötäviä metsämiehille ja saan sitten joskus lihaa siitä hyvästä. Tämä punajuuri oli ihan uusi asia viime syksynä, että peurat pitävät siitä jopa enemmän kuin juurikkaista.



Siemenpusseja katsellessa näyttää olevan sitten aika paljon sitä sun tätä muutakin varattuna, en ymmärrä kuka niitä taasen on hamstrannut. Varsinkin, kun vanhastaan tiedän kasvihuoneettomana, ettei tomaatit ja maissit koskaan ehdi valmistua näissä nurkissa, mutta onpahan sitten harrastettu :). mitään kiirettä en ole kuitenkaan kylvöillä vielä pitänyt, lähinnä maan valmistelua on suoritettu.








Sipulia oli viime vuonna pussillinen, nyt pitää laittaa ainakin kolme, tai neljä, koska loppuivat kesken. Punasipulia oli pussillinen myöskin ja siitä olisi riittänyt hyvin puolikas pusia, eivät taida vaan myydä puolikkaita pusseja. Purjot on pakko esikasvattaa ja ne on sentään jo kylvetty.




"Koronakriisin" aikana on vähän taktikoitu ja aina kun kaupassa on käyty, on mukaan lähtenyt myös perunoita vähän sillä ajatuksella, että syödään kaupan perunoita ja pihdataan varmuuden vuoksi niitä omia kellarissa, jos vaikka maailmalta loppuvat, niin on omat siemenperunat kuitenkin. Viime vuoden kokeilu Queen Violet ei päässyt jatkoon, joten ne varmasti lahjoitan jollekkin, joka haluaa kokeilla, eihän niistä mitään hehtaareita istuteta, mutta kokeiluun riittää hyvinkin. Muutenkin, kun tuppaan olemaan ehkä liiankin kranttu perunan suhteen, ei maahan taida mennä kuin enimmäkseen jauhoista pottua ja sekin punaisen värisenä.



Koronan lisäksi alkuvuosi on ollut meille muutenkin poikkeuksellinen, eli mies oli tammi-helmikuussa neljä viikkoa lakossa, se edesauttoi myös kotihommia huomattavasti, eli polttopuut ovat olleet kuivumassa jo pitkään, eikä yksin meidän huushollin vaan myös pojan luona on ennätysmäärä puuta kuivumassa ja ne on saatu ihan heidän omalta tontilta. Tämä korona aika ja etätyö taasen on lisännyt minulle vapaa-aikaa, työn ohessa olen saanut hoidettua lämmitykset, ja töiden jälkeen ehtinyt hakea seuraavan päivän polttopuut sisälle, ja saada monenmoista hommaa alkuun ja jotain jopa valmiiksi, ennenkuin mies on kotiutunut töistä. Samoin on hänelle ollut aina ruokaa valmiina, eikä sen valmistelua ole aloitettu vasta hänen saavuttua. Tämä on samalla helpottanut hänen taakkaansa ja auttanut jaksamaan sitten ulkohommia vielä iltasella. Silti on pidetty myös vapaa päiviä.





Alkuvuodesta huomasin tai pikemminkin tiedostin, että viimevuoden suunnitelmista on aika paljon toteuttamatta, koska talvi oli, mitä oli, on viimevuoden listaa saatu kivasti lyhenemään nyt keväällä, kun ei kummostakaan routaa ole ollut, eikä muutenkaan ole juuri tarvinnut odotella mitään lumien sulamisia. Kasvimaan aitaus, mustaherukoiden siirto ja kasvimaan laajennus luki listassa viime vuonna, sellaisina isompina asioina. Silloin toteutui herukoiden siirto ja uuden kasvimaan teko osittain, aitaa ei tullut. Aidan tarkoitus oli rajata ne ihanaiset peurat ja kamalaiset supikoirat pois kasvimaalta, eli verkkoaita oli ajatuksissa. Ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat - ymmärrys kasvaa, kaiken eniten tarvitaan tuulensuojaa. Joten huhtikuun alussa löin ensimmäiset tolpat pystyyn ja joka päivä hain ruokatunnilla yhden ja töiden jälkeen 2-3 risukimppua metsästä. Kunnianhimoinen tavoite oli saada risuaitaa pystyyn 8-10 metriä, jossain kohden havahduttiin siihen, että pojan luota pitäisi kaadettujen puiden risut hävittää ja he tarvitsevat kuljetusapua. Siitä se sitten lähti, miksi viedä kaatopaikalle, kun meillä tarvitaan ja kaiken lisäksi matka on meille lyhyempi. Niinpä aitaa päätettiin tehdä koko kasvimaan pitkä sivu risuista ja tavaraa riitti vielä lyhyellekkin sivulle ja nyt on menossa jo kolmas sivu, johon materiaali koitetaan löytää metsästä ja ojanpientareilta. Näyttää siltä, että verkkoa tarvitaan vain taloa kohti olevalle sivulle, jonka haluankin olevan auki, että pääsen tarkkailemaan myös ikkunasta, mitä tapahtuu ja tapahtuuko. Metrimääristä en osaa sanoa mitään, ei ole tullut mittailtua.





Peräkärrykin on vähän hassu, niinkuin me itsekin, vaan on tuo asiansa ajanut. Tässä on juuri saatu kuorma valmiiksi ja peiteltyä pojan pihassa. 


Tässä ollaan kuorman purussa omassa puutarhassa.





Myös viime vuonna istuttamani mansikat saivat jo tänä keväänä kokonaan uuden maan marjapuskien väliin. Vaikka välttelen muovia, päädyin niiden osalta kuitenkin muoviin, sillä viime vuotinen avomaa ratkaisu ei toiminut mitenkään. Luultavasti tässä, kuten kaikessa muussakin vain kokemuksen kautta löytyy toivat keinot, eli ensi vuonna saatetaan taas tehdä tämäkin jollain muulla tavalla. Haluan ahtaa kaiken täyteen jotain tähdellistä kasvavaa ja syötävää, joten siksikin nuo mansikat pääsivät tänne mustaherukoiden väliin.









Eli tänä keväänä päästään tekemään kasvimaata myös siihen, mihin sitä viime vuonna jo piti lisätä. Ja hyvä ettei päästy, sillä muistan kyllä miten olin toisin hetkin uudella maalla rikkojen kanssa aivan uupunut. Niin saattaa käydä nytkin kun maata lisätään, mutta se nähdään sitten kuluvan kauden aikana miten käy.



Viime vuonna suuri puute oli se, ettei katemateriaalia ollut. Ei sitä ole tänäkään vuonna luvassa, eli ongelmia tulee olemaan. Katteella kun pystyy vaikuttamaan lannoitukseen, kasteluun ja kitkemiseen. Viimevuoden kasvupenkkejä olen vähän muokannut, koska ne ovat menneet kivikoviksi, vaikka pikku ahertajat ovat olleet ahkerina, tällöin täytyisi heti saada päälle kunnon kate, joka ehkäisisi tuulen kuivattavan vaikutuksen, vaan kun ei ole mistä repiä, ei voi mitään. Kasvimaalle on nyt myös työstetty jonkinasteinen "puutarhajäte" komposti - jonka toimintaan en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata. Sen taakse, aurinkoisemmalle puolelle on tulossa veden säilytys piste, toiveena on että aurinko lämmittää veden sopivaksi tynnyreissä. On jännä, kun takana on kaksi kuumaa kesää ja nyt ei oikein tiedä mitä odottaa. Niin aidan tolppina, kuin tässä kehikon tolppinakin on käytetty mitä nurkista on löytynyt, enimmäkseen tolpat ovat vanhoja lehmäaitauksen tolppia, jotka ovat suulin alla odottaneet uutta tehtäväänsä.






Äitienpäivänä lyötiin pystyyn tolpat vielä kolmannelle sivulle valmiiksi, siitä huolimatta ehdittiin juhlistaa, jo lauantaina kävi esikoinen ja itse äitienpäivänä vielä kuopus, joka onnistuikin yllättämään tämän äitylin ihan kunnolla. Grillattiin pihviä, herkkusieniä ja makkaraa, miniä oli vielä tekaissut salaatin valmiiksi mukaan. Enen heidän saapumistaan olin väsynyt tolppien mänttäämisestä ja saunottukin jo oli, mutta kummasti piristi sitten tuo nuorten vierailu.

Nyt lähdenkin kantamaan risuja!







18.5.2019

Puutarhapuuhastelua

Viimeisen viikon aikana suunnitelmat ovat nytkähtäneet aika kivasti tekemisen puolelle. Vaikka osa polttopuista on yhä metsässä, ollaan siirrytty puutarhan puolelle. Töiden jälkeen iltaisin on tarkoitus tehdä tunti ja joka ilta on huomattu yks kaks, että aikaa on mennytkin jo pari tuntia. Valmista näkyvää on tullut, mutta ei niin paljoa kuin toivoin. Viimeiset pari viikkoa ovat kohdallani olleet melko kivuliaita, vasen jalka lähtee alta yllättäen.





Viikonloppuna aloittelin puutarhassa leikkaamalla punaherukoista kuolleet oksat, joita olikin aivan hillitön määrä viime kesän helteiden jäljiltä, sillä välin mies halkeli viimeiset jo tuodut puut pinoon. Marjapuskissa on nuppuja ja jo kukkiakin  aika mukavasti, vaikka olin ihan varma, ettei tänä vuonna saada mistään mitään satoa viime kesän helteiden jäljiltä. Seuraavaksi leikkelin kuolleet oksat mustaherukoista, joita oltiin siirtämässä ja siirsin muutaman puskan uudelle paikalleen, tässä kohden mies oli saanut puut haljeltua ja tuli "sekoittamaan" tekemisiäni ja jätin hänet hoitamaan yksinään siirtohommia. Mukana meillä hääräsi kaksi nuorinta pojan poikaa, tai oikeastaan, heitä ei meidän puuhat kiinnostaneet ja lähinnä painelivat näkymättömiin karkuteille ja touhusivat ihan omiaan. 


Alkuviikosta siirryin kääntämään lopulliseen muotoon viime kesänä tehtyjä penkkejä. Alkuperäisissä suunnitelmissani taisin kuvitella siirtäväni niistä toiseen maa-artisokan ja toiseen jotain ryytiä.  Mutta koska viikonloppuna puutarhaosastolla käydessäni oli mukaan tarttunut 40 mansikan tainta, jotka aloittivat kukintansa sisällä, oli pakkorako istuttaa ne juuri näihin penkkeihin. Liian tiheään ne tuli, mutta koska muuta maata ei vielä ole, on tämä ainoa vaihtoehto. Tämähän on vain tae jatkuvuudesta, koska sitten näitä pitää jollain aikajänteellä siirtää muualle :) Koetin katsella lajit niin, että satoa olisi koko kauden, aikaista, myöhäistä ja keskikesälle.





Mansikoiden istutuksen jälkeen kävin vanhimman penkin kimppuun. Tämän penkin perustamisesta on kolme vuotta ja sen tekemisestä olen kertonut täällä.  Joka kevät otan reunustavat tiilet ja sanomalehdet pois ja kaivan ulkoreunan vallanneet rikkaruohot pois, laitan uudet sanomalehdet ja palautan tiilet. Näin vierestä pystyy ajamaan leikkurilla melkein koko kesän, ilman, että tiilet lähtevät mukana tai kaatuvat penkin puolelle. Samalla nypin mahdolliset rikat itse maasta. Tässä kohden kiittelen aina itseäni, miten helposti penkin vuosihuolto käy, vaikka se ensimmäisen kevään työ onkin ollut valtava. Olen pyrkinyt pitämään tämän penkin katettuna ruohosilpulla ja puunlehdillä läpi vuoden. Maa katteen alla on samaa savea kuin muuallakin, mutta katteen alla se on kosteaa ja rakenteeltaan murumaista, muualla kivikovaa ja kuivaa. Kastematoja on myös valtavasti ja monenmoista nopeaa ja hidasta viipottajaa, joista kaikista en tiedä mitä ne ovat tai miksi ne mahdollisesti muuttuvat, kun kasvavat isoiksi.



Pari iltaa on mennyt myös jääkiekon parissa, tai mies on katsonut ja minä saanut hyvän tekosyyn laiskotella. Nyt näyttää ruoho niin pitkältä että sitä on pakko mennä ajamaan, puolihullun hommaa, mutta tehtävä se on ja saahan siitä katetta. Ajan kerääjä perässä kuvitellen, että silpun poiskerääminen jossain vaiheessa köyhdyttäisi maan niin, ettei sitä enää tarvitsisi leikata, mutta taitaa olla toiveajattelua. Maanantaiksi on luvattu sadetta, joten kiirettä pitää... parhaat perunanistutuspäivätkin osuvat maanantaille ja tiistaille, muistaakseni.

Työntäyteistä viikonloppua kaikille :)



1.4.2019

2019 suunnitelmien eteneminen - 1.4. (osa 2)

Tämä kirjoitus on osa Omavaraisuus.org bloggareiden 2019 yhteispostaussarjaa, joka ilmestyy aina kuun alussa, tämä huhtikuun yhteispostauksemme käsittelee kunkin suunnitelmien etenemistä ja samalla saatamme suositella jonkin omasta mielestä sopivan kirjan, lehden, ohjelman tai youtube-kanavan. Helmikuun postaukseeni pääset Tästä ja  ja maaliskuun postaukseeni tästä kunkin postauksen loppupuolelta löydät linkit muiden bloggaajien postauksiin.




Puutarha suunnitelmat ovat edenneet melkeinpä vain paperilla ja pääni sisällä, tosin sielläkin ne ehtivät tekemään monenmoista liikettä, laajeta, kuten viime postauksessani kerroinkin. Vaikka vielä maaliskuun alussa näytti, ettei lumet lähde ollenkaan, on jo nyt maa näkyvissä hyvinkin, joissain varjopaikoilla ja tuolla metsätaipaleella vielä on lunta, mutta pääsääntöisesti voi sanoa kevään saapuneen. 


Joutsenet, kurjet ja hanhet (joita kaikkia onnistuin saamaan tähän kuvaan kuun lisäksi) ovat saapuneet viereiselle pellolle ja aamuvarhaisella, ennen töihin lähtöä pääsee kuulemaan mustarastaan iloista laulua. Päivä on pidentynyt niin, ettei ajantajua oikeastaan enää ole, samalla kun mielikin on virkistynyt. 

Ihan kohta pääsee tonkimaan maata! 

 

Puuhommat on kesken, ehkä puolet vuoden polttopuista on nurin ja määrämittaan katkottuna sekä pinoissa metsässä. Työsarkaa riittää vielä senkin jälkeen, kun ne on saatu pois metsästä, halkelu ja pinoaminen kuivumaan. Loppukesästä pätkiminen ja sisäänkanto. Tänäkin vuonna puita pitää tehdä yli oman tarpeen. Olisi hienoa, kun se ylimenevä osuus joskus päätyisi omaan varastoon, kun ei koskaan tiedä vaikka olisi edessä talvi kun itsestä ei syytä tai toisesta ole edes siihen kuin nyt.

Mönkijän piti puolivälissä maaliskuuta saapua suomeen, mutta vieläkään se ei ole tullut. Ehkä se tuodaan ajamalla valmistusmaasta? 



Kävin jo tutkailemassa kasvimaita ja kovin on rikkaruohon vallassa nuo viimevuonna perustetut, niiden kanssa riittää hommaa varmaan vielä ensikin vuonna. Marjapuskista ei vielä ihan näe, missä on silmuja ja missä ei, heti kun ne tulevat näkyviin raivoan kuivat oksat pois.

Odotan myös innolla, mitä kompostista tänä keväänä irtoaa, irtoaako mitään? Olen kesäaikaan bokashoinut itsetehdyillä ämpäreillä. Vain kesäaikaan siksi, ettei minulla talviaikaan ole missään sulaa multaa, jotta pystyisin sekottelut tekemään. Viime kesänä en tehnyt sitäkään, vaan vein biojätteet suoraan eristämättömään kompostoriin, koska jäätyämme kaksin myös biojätteen määrä suorastaan romahti, eikä ämpäri olisi täyttynyt moneen kuukauteen, sekaan heitin silti bokashirouhetta silloin tällöin. Loppukesästä ostin fb-kirpputorin kautta käytetyn biolanin, mutta siitä on kannen saranat rikki, enkä niitä terrasta löytänyt, joten sitä ei ole otettu käyttöön. Nyt bauhaussin verkokaupasta löysin oikeat vermeet, ne vain pitäisi kiinnittää. Samalla ostoskoriin meni aukipitosalpa ja kiinnityslenkki varmuuden vuoksi, näistä huolimatta kompostorin hinnaksi jää reilusti alle puolet uuden hinnasta. Tammikuisen ruokaremontin jälkeen oma biojätemäärämme on kasvanut kuorien muodossa melkoisiin määriin, varsinaista ruokaa jää aniharvoin pois heitettäväksi, joten olisi aika kaivaa ämpärit esiin.


Ja sitten postauksen huviosuus, eli ohjelmasuositukseen:


Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut suosia ylen kanavia, niiltä tulee parhaat luonto dokumentit, esitettävät puutarhaohjelmat pysyvät realistisina ja niissä olevat ideat sopivat tähän ilmastoon, toisin kuin pohjoismaiden ulkopuolelta tuleva hapatus ja varsinkin ruotsalaiset rikosjännäritkin ovat aidosti kuviteltavissa. Elikkä, emme nykyään enää anna ohjelmien rajoittaa ja aikatauluttaa elämää, vaan katselemme areenasta itselle sopivana ajankohtana. Oikein laiskana viikonloppuna talvella, kun ulkona paukkuu pakkanen ja tuiskaa lunta, voidaan katsella jonkun ohjelman koko kausi ja miksei toinenkin, siinä pääse hyvin käsiksi koko juoneen. Tämän hetkinen suositus, jonka viimeinen osa tuli viime viikolla.

Kekseliäs Nikkari Areenassa


Norjalaisella pientilalla asuu Tesakerin perhe. Tilalla riittää puuhaamista ja korjaamista. Perheen isä Erik on varsinainen tuhattaituri ja keksijä ja hänellä on koko ajan monta puuhaa meneillään - kertoo ohjelmaesittely.
Pidän tästä ohjelmasta, koska mukana touhuaa koko perhe. Tosin tämä perheenisä tuntuu touhuavan aika paljon näiden omien keksintöjensä parissa, aivan kuin pakoillen varsinaista työhön tarttumista. Tunnen siis samaistuvani häneen melko vahvasti. Jokatapauksessa hän käytää paljon vanhoja menetelmiä ja työkaluja, loitsut ja liitokset ovat erityisesti mieleeni. Ohjelmissa tietysti näytetään aina pelkkää pintaa, mutta jotenkin kaikesta huokuu perhekeskeisyys ja lapset ovat kaikessa mukana.  Areenasta löytyy Nikkarin kaksi kautta, ensimmäinen 7 osainen ja toinen 8 osainen. Näkisin tälle mielelläni jatkoa, mutta ilmeisesti sellaista ei ole luvassa.

Näiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavarais bloggareiden kirjoituksia:
Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso
Saman otavan alla
Caramellia
Airot ulapalla
Villa Kotiranta

#omavaraisuus #yhteispostaus #polttopuut #suunnitelmat #kevät

19.5.2017

Kepeästi eteenpäin, pakkoa vailla

Vaikka on itsestään selvää, ettei päämääriä saavuteta ilman työtä, on joskus aika ottaa rennosti. Meillä se aika on nyt, tänä keväänä, kesänä ja syksynä.

Viime talvi oli tavattoman rankka.

Olen stressannut koko alkuvuoden tekemättömien kotitöiden suhteen ja vielä enemmän palkkatöiden takia. Työrupeama vaan alkoi olla liikaa ja luonto ei oikeina anna periksi valittaa. Kotitöissä panttasi pahasti, kun miehen selkä kipeytyi niin, että polttopuut uhkasi jäädä metsään. Yksin en siellä pärjää ja niihin hommiin tuli tuon selän vuoksi kuukauden seisakki.  Työmaalla jo toisin hetkin epäilin tulleeni niin vanhaksi ja saamattomaksi, etten vaan enää kykene selviytymään työstäni.  Tunnistin ne oireet, joita aikoinaan en ymmärtänyt ja joiden johdosta elämässäni on muutaman vuoden musta aukko, aikakausi, jolta ei juurikaan ole muistikuvia. Aloin olla huhtikuun alussa samassa pisteessä, kuin vuosia sitten, taas kokoajan itketti, näin unia töistä ja olin uupunut jo herätessä. Töiden jälkeen tarvitsin torkut, enkä silti jaksanut, kuin hakea puut ja vahtia tulet. Kun yhden homman sai pois käsistä, oli tilalla jo muutama muu, enkä ehtinyt tarkistaa mitään, mikä käsieni kautta maailmalle kulki. Samalla alkoi mieltä kalvamaan kaikki salaliittoteoriat, miten yrityksen ylinjohto on päättänyt katsoa kuinka pitkään tämä ämmä kestää paineita ja koska ranka katkeaa.

Määräpäiväkin töihin tuli ja otin sen perään viikon loman. Loma meni ihan haaskuun, samat unet jatkuivat ja asioiden pyörittely mielessä valveilla. Näiden fiilisten kanssa ei ole mitään mieltä mennä lääkäriin, jonka ainoa apu on mielialalääkkeet. Sain kuitenkin asiasta puhuttua loman jälkeen esimiehelleni, etten kestä enää toista vastaavaa punnerrusta. Sain yllättäen osakseni sympatiaa. Itkukin pääsi, mutta olin aika helpottunut. Aika näyttää jääkö puheeksi vai tapahtuuko jotain konkreettista asioiden eteen. Myöhemmin kyllä selvisi, että samoja fiiliksiä osastolla oli aika moni käynyt läpi, miehillä vaan tuntuu olevan erilainen kyky jättää työ taakseen, eivätkä murehdi työasioita yökausia, kuten itse teen.
Aikani mietittyäni päädyin siihen, että jotain on karsittava. Viime kesänä oli jo puhetta, että tänä vuonna pidetään myös oikeaa lomaa, eikä rempata mitään isompaa, tehdään joku pieni reissukin. Sitten on kuitenkin asioita, jotka on hoidettava, isä ja lapset, lapsenlapset, toinen toisemme siinä ne tärkeimmät. Lopputulemana mielessäni oli päätös, ettei ole pakko saada lisää kasvimaata, ei ole pakko laittaa siemeniä kasvamaan, ei ole pakko saada maalia seiniin ja ikkunapuihin, ei ole pakko vaihtaa ulko-ovea, ei ole pakko leikata omenapuita ja marjapensaita, ei ole pakko saada kukkamaista rikattomia, ei ole pakko tyhjentää ulkorakennuksista turhia rojuja pois, ei ole pakko siivota. Ei ole pakko yhtään mitään. Ei ole. Mitään ei ole pakko.

Pari päivää päätöksen jälkeen alkoi tuntua, että olo on kevyempi. Sain siivottua huushollin aika hyvään kuntoon muutaman päivän aikana, pestyä joka nurkan, jopa saunan ja pyyhittyä pitkäaikaiset pölyt pois, kuskattua matot pesulaan (ei, niitä ei ole pakko pestä itse) ja pois. Ja olen jopa pystynyt pitämään järjestyksen yllä muutaman viikon :) 
Kun ei ole pakko mitään, tuntuu, että voimat palautuu hissukseen ja yllätys, yllätys, suunnitelmat alkaa kuitenkin täyttää pään. Jos vähän aitaa puutarhaan ja kompostikin pitäisi rakentaa ja muistaa kesemmällä tehdä lehtikerppuja riistalle... Pari tomaatintaintakin on tuloillaan, toisessa on jo kukkia, jotain suojaa pitää niillekin kehitellä ulos.  Mutta sellaista pientä vaan, eikä väkisin! Töissä näyttäisi rauhoittuneen, ollaan edetty sopivalla vauhdilla kohti seuraavaa dead linea, ainakin vielä.

- olen elossa taas -

14.5.2017

Oheistuote

Polttopuita on tehty pitkin talvea, sen mitä kaksi huonoselkäistä pystyy tekemään. Mittaustulos osoitti, että ensi talvi pitäisi pärjätä, mutta jonkinlainen epävarmuus kalvoi silti miehen mieltä. Muutama viikko sitten tuuli kaatoi yhden pystyynkuolleen kuusen, oli sitten puhetta, josko kaadetaan itse toinen, (pystyynkuolleita on kuitenkin jokunen) ja tehtäisiin niistä saunapuita erikseen. Saunapuut on siis vähän lyhyempiä kuin normaalipesään laitettavat puut, eikä tunnu oikein mielekkäältä laittaa koivua saunapesään muutenkaan, kun huonommallakin puulla saa löylyt.

Eilen illalla mies ja kuopus kävi kaatamassa ja pätkimässä puun. Aamupäivällä mies meni sitä ruuvailemaan halki. Soitti sitten, että "vieläkö sinä sitä pihkaa pistät korjuun?" Ja pistänhän minä. Ihan mukava määrä sitä löytyikin, parikymmentä metristä pölliä kun kävin kauttaaltaan läpi. Purkki on kierrätyspurkki, en löytänyt merkintää tilavuudesta, mutta luullakseni 0,75.


Kevään toistaiseksi lämpimin päivä on ollut tänään, eläinbongauksiakin on tehty: pari hirveä, pari kettua, räystäspääskyjä (eilen ensimmäiset), haarapääskyjä ja ruskosuohaukka. Vuohenputkea on jo pinnalla runsaasti, nokkonen vaan antaa odotella itseään.