6.9.2021

Syyskuu 2021

Ollaan päästy syyskuun alkuun ja on taas aika tehdä yhteiskatsaus tilanteeseen postausten muodossa omista näkövinkkeleistä.  #suuntanaomavaraisuus sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Satu Tsajut-blogista sekä Korkealan isäntä. Tässä syyskuun postauksessa kukin kertoo jatkokäsittelystä. Linkit muiden postauksiin löydät tämä kirjoituksen lopusta.


Puutarhan marja- ja omenasato jalostuu meillä pääosin höyrymehuksi ja hilloksi, ne on isännän herkkuja kumpaisetkin. Aiemmin keitin kaiken aina samointein valmiiksi, nykyään mehumarjat päätyy ensin pakastimeen, josta sitä mukaa keitän maijallisen, kun edellinen mehu loppuu, mutta hillot teen yleensä suoraan tuoreista marjoista. Tämä mehunkeitto tapa tasaa työtä ei niin urakkaluoneteiseksi ja koska eri marjat kypsyvät eri aikaan, saa tällä tavoin sekamehua kuitenkin aikaiseksi. Pussitan marjat sopiviksi määriksi jo pakastaessa, jolloin on selkeää ottaa tietty satsi ja se on maijallinen - useimmiten mansikat 2 litran, vadelmat 1 litran, karviaiset 1 litran pusseihin ja punaherukka, jota eniten tulee n. 5-6 litraa per pussi.  Mustaherukka mehu on sairasteluvaroiksi, joskus saatan siihen sekoittaa aroniaa. Toiset laittaa sokerin jo mehumaijaan marjojen kanssa, itse lasken pelkän mehun kattilaan ja lisään vasta siihen sokerin ja kiehautan - sokeri menee silmämääräisesti annostellen.



Hilloiksi päätyy osa mansikoista, vadelmista, omenoista sekä mustikat. Satunnaisesti karviaisia ja raparperia, Mustaherukoista täytyy saada aina myös hieman hyytelöä. Tänä vuonna pihlajanmarjoja on niin valtavasti, että niitä pitää vähän kokeilla varmaan hyytelönä ja ehkä marmelaadina, sekä koettaa kuivata, niin että talvella voi laittaa lintulaudalle, luulisi maittavan lintusille.


Saman reseptin noudattaminen hilloissakin on kovin tylsää, joten on maustaminen  piristää makuja:

Sitruunainen vadelmahillo

2 kg tuoreita vadelmia

1 kg hillosokeria

2 luomusitruunaa (raasta kuoret ja purista mehut)


Vanilja-fenkoli mustikkahillo

2 kg mustikoita

1 kg hillosokeria

1 tl vaniljasokeria 

1,5 tl fenkolinsiemeniä (murskataan)



Joskus innostun myös kuivaamaan mansikka- ja omenaviipaleita - ne ovatkin sitten enemmän omaan mieleeni, talvi iltojen napostelua ja karkin korviketta. Varsinkin mansikat, varmaan suuren nestemäärän vuoksi menevät kuivuessaan kovin pieniin, mutta ovat sitäkin herkullisempia.


Vaikka kesä oli kuiva, nyt on niitä sateita saatu ja sieniä sateiden myötä. Kanttarellit ja sitten myöhemmin suppilovahverot ovat meidän mieleen. Tatteja joskus maisteltiin, muttei oikein innostuttu niistä.  Ensimmäiset kanttarellit päätyvät aina paksuun kastikkeeseen, joka maistuu myös leivän päällä!


Suppilovahverot olen useimmiten kuivannut, mutta pari vuotta sitten innostuin kokeilemaan "pikkelöintiä"  ja molemmat ollaan tykätty myös tällä tavoin säilötyistä suppiksista, myös ihan pikkuiset kanttarellit ovat tähän sopivia.  Sienien ( ja kasvisten) säilömiseen myydään valmiita maustepusseja, mutta itse tekemällä voi niitäkin maustaa oman maun mukaan. 

Suppilovahvero (kanttarelli) säilyke:

1 litra tuoreita suppilovahveroita tai pieniä kanttarelleja

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl sokeria

3 dl vettä

Maustamiseen voi käyttää esimerkiksi punasipulia, sinapinsiemeniä,  mauste- tja mustapippuria,  laakerinlehtiä, 

Sienet ladotaan puhtaisiin lasitölkkeihin, kiehautetaan liemi ja kaadetaan päälle, suljetaan tölkit ja säilytetään viileässä. Anna maustua vähintään yön yli. 



Yrttejä kerään lähinnä keväällä ja alkukesästä. Vuohenputkea suoraan salaatiksi, ja osan kuivaan viherjauheeksi. Nokkosesta osa viherjauheeksi ja osan säilön sinällään lasipurkissa, josta osa menee joskus hiushuuhteeseen ja osa yrttijuomien sekaan. riippuen siitä, millaista tarvetta kullostikin on. Metsämansikan, villivadelman, horsman, mustaherukan lehtiä hiostan yrttijuomaaineksiksi. Satunnaisesti kerään mustikan lehtiä ja kanervan kukkia myös juomien sekaan. Siankärsämöä ja katajanmarjoja riistan mausteeksi. Unohtamatta koivunlehtiä, jotka suodatinpussin sisällä ovat talvella mukavia tuoksun tuojia löylyvedessä. 



Tänä vuonna olen pitkästä aikaa tehnyt myös suitsukenippuja yrteistä ja kukista, eri tarkoituksiin ja tunnelmiin. Kulunut vuosi on ollut raskas ja on alkanut tuntua, että tarvitsen kaiken mahdollisen voiman jaksaakseni räpistellä asiat päätökseen. Näiden kaikkien kerääminen intuition varassa oli jo puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Nippujen valmistaminen on joka kerta ollut hyvin terapeuttista ja tällä erää, jo pelkän säilytyslaatikon avaaminen tuo sellaiset tuoksut nenään, että niiden hengitys tuntuu puhdistavan sielua. 



Tänä vuonna kasvimaa on jäänyt melkolailla kaiken muun taka-alalle, eikä kasvatuksessa ole kuin  perunaa ja sipulia, kokeeksi muutama värikäs maissi. Viimevuotinen tilli oli itse kylväytynyt ja kumina tekee vuodesta toiseen saman tempun. Pesusienikurkut menehtyivät lopulta kaikki ja purjot ovat edelleen jossain hassussa astiassa, eivätkä näin ollen ole päässet kunnon kasvamisen makuun. 

Suurin osa sipuleista on nostettu, kuivattelen ne leikkimökissä, jonka ovi on auki, telineenä toimii kaksi vähän limittäin asetettua kompostikehikon laitaa. Komposti tarkoitukseen olen nuo todennut aivan leluiksi, mutta tässä käytössä ovat oikeinkin mainioita.  Osan olen jo kiertänyt , mutta osa on edelleen kuivumassa (ja osa maassa). Sipulit säilyvät talven hyvin näissä "sadonkorjuu koreissa", jotka pidän leivinuunin päällä. Pariin otteeseen, lähinnä lopputalvesta/alkukeväästä käyn ne läpi, ettei pilaantumista ole havaittavissa. 




Perunoita on haettu suoraan maalta sitä mukaan kun on syöty, varsinainen nosto on tekemättä. Nostopäiviksi koitetaan luonnollisesti valita mahdollisimman kuivat päivät, silti perunat saattavat olla savimaasta johtuen kuraisia. Tavalleen levittelen perunat mahdollisimman kuivalle ja lyhyelle nurmelle hetkeksi tuulen kuivattaviksi. mitä kuivempia, sitä paremmin ne kellarissa säilyvät. Meillä on siis koko talon alusta auki jaettuna huoneisiin kuten asuinkerroskin ja siellä säilytetään perunat ja mahdolliset muut juurekset, samoin kaikki säilötyt hillot, mehut, etikkasäilykkeet. Myös kotivara soveltuvin osin on siellä, sekä arkkupakastin. 

Perunat säilyvät (ainakin tähän astisen kokemuksen mukaan) hyvin, itämistä alkaa kevät puolella tapahtua ja yleensä sinä vaiheessa kesäkuun alkupuolella kun istutan perunat maahan, on loput sellaisia, että kasvukausi mennään kaupan perunoilla. Voisihan niitä vielä syödä, mutta jotenkin on niin mukavuudenhaluinen, saa samalla siivottua kellarin ja aloitettua tuuletuksen. 

Perunat on olleet kellarissa milloin missäkin, joskus pärekoreissa, viime talven kestokasseissa, jotka olin vuorannut sanomalehdillä. Tänä syksynä ne luultavasti päätyvät paperisäkkeihin, niitä kun on siunaantunut jonkin verran.

Viime vuonna teimme "valmiskeittopusseja" joihin perunat, porkkanat, sipulit ja purjot kuorittiin, pilkottin ja esikypsennetiin valmiiksi yhden kattilan kokoisiksi annoksiksi pakastimeen. Oli aikamoinen työ, mutta kyllä oli kiva myös kiireessä ottaa käyttöön. 

Lihaa emme tuota itse, vaan haemme sitä yleensä naapurikylän tilalta isomman erän kerralla pakastimeen, samoin saamamme riista säilötään pakastamalla. Pakastin on tietysti epävarma keinoa säilöä mitään, mutta toistaiseksi mennään sillä. 


Muuten meidän aika on mennyt kuolinpesästä tavaroita hakien  ja korjaten kalustoa siihen kuntoon, että niitä pystytään tänne meille siirtämään. Renkaita ja osia on uusittu, öljyjä, suodattimia vaihdettu, nippoja vaihdettu ja rasvattu. ja vähän pesty jotain vuosikymmenien saasteita pinnoista pois. 



Elokuun sademäärä 189 mm


Linkit muiden postauksiin:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/



5.7.2021

Heinäkuu 2021

Heinäkuun yhteispostauksessa kerromme  tämän vuoden uusista kokeiluista, 
liittyivätpä ne sitten kasvimaalle tahi muulle elämän saralle.  Tämä yhteiskirjoitus on osa tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamaa yhteispostaus -sarjaa, joka kuukauden ensimmäinen maanantai julkaistaan ennalta, yhdessä päätetystä aiheesta ja kertoillaan muita kuulumisia. Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät tekstin lopusta. Antoisia lukuhetkiä!




Kirjoittelen tätä postausta kesän tähän asti kuumimpina ja ehkä viileimpinä päivinä, jotka osuivat juhannuksen molemmin puolin. Vaikka kasvimaa on ollut tänä vuonna sivuroolissa elämässä, on kuitenkin jotain saatu sielläkin aikaiseksi. Esikasvatukseni ovat tavalleen sujuneet niin, että homma on pitänyt tehdä vähintään kahdesti, eli tuuppaan siemenet aina liian aikaisin multiin ja kun taimet ovat siirtokunnossa, ei maa ulkona ole vielä niin lämmin, että sinne voisi mitään laittaa. Niinpä taimet kuolevat kuivuuten tai märkyyteen, roihahtavat liian pitkiksi ja honteloiksi tai jotain muuta, lopulta ne menehtyvät hoitamattomuuteen ja sitten laitetaan uudet siemenet ja hyvin ehtii. Tänä vuonna toppuuttelin itseäni ja pistinkin vain uusia kokeiluja jauhomaissia ja pesusienikurkkua. Kaikki kylvin yhtäaikaa, maisseista iti lähes kaikki, siirsin ne isompaan laatikkoon reiluun multaan ja lopulta leikkimökkiin. Pesusienikurkun kuudesta siemenestä iti kolme, 

Pesusieni kurkku oli aurinkoisimmassa ja lämpöisimmässä paikassa mitä torpasta löytyy, olohuoneen ikkunalla, kolme kaunista tainta omissa purkeissa ritirinnan ja kuinka ollakkaan, kaksi kuoli. En vaan käsitä mitä niille tapahtui. Jollain tapaa sitten into laantui kaikkeen mahdolliseen ja viikkoa ennen juhannusta, vein leikkimökkiin jotain ja huomasin kauhukseni, että maissit ovat yhä siellä, hengissä ja mukavan mittaisina, mutten ollut niitä kastellut ties koska. Kastelin runsaalla kädellä, käänsin ikkunaa kohden toisen sivun, jolla oli lyhyemmät kasvit selkeästi. Seuraavana aamuna sitten maan kimppuun - älyttömän kuuman aamupäivän aikana istutin ne maahan. Taimet olivat luokkaa 30 - 60 cm ja helle senkun jatkuu....



Uudeksi kokeiluksi voitaneen kohdallamme laskea myös biolan kompostorin käyttöönotto keväällä. Biolanista ehdein pientä kokemusta syksyllä saada kuolinpesän nurkissa, kun tyhjentelin isän kaappeja, komeroita ja jääkaappia ruuista ja säilykkeistä. Lisäsin oksia ja puiden lehtiä, mitä nyt milloinkin käsiini osui, hurjimmillaan mittarin mukaan lämpöä oli yli kuusikymmentä astetta, se tuntui ihan käsittämättömältä, koska olin sinne dumpannut jopa jenkkikaapin pakastimesta marjoja heti kun sen verran oli purkit lämmenneet, että sisältö irtosi ilman työkaluja.


Enivei, kokemus oli niin rohkaiseva, että oma biolan huitaistiin kuntoon ja käyttöön. Ongelmia olisin näköpiirissä ihan heti, mitä sinne laitetaan, kun ruokajätettä ei meiltä juuri jää? En minä voi pakastinta ja kaappeja tyhjentää kotona ihan vaan siitä ilosta, että on jotain laittaa kompostoriin muhimaan, enhän :D. Sama ongelmahan meillä on ollut tuon bokashin kanssa, kun yksi ämpäri kestää täyttyä kuukausitolkulla. Sinne on nyt lopulta mennyt kahvinsakat, satunnaiset perunan, porkkanan, muiden juuresten, kananmunien ja hedelmien kuoret (valitettavasti huomaa myös sen, että viimeinen vuosi on aika pitkälti eletty eineksillä, vaikka kerrankin perunaa oli kellarissa todella paljon, niin aika harvoin olen talven aikana jaksanut tehdä niistä jotain),  kuihtuneet kukat ja lehdet sisäkukista. Ulkona laitettavaa tuntuu kertyvän paremmin, vaikka kasvimaalta rikkaruoho yms jäte jääkin puutarhakompostiin, mutta ruohonleikkurin ajopöydän alaosa siivotaan joka ajokerran jälkeen, sieltä tulee melkopaljon märkää ruohovihreää, sekä perennapenkkien satunnaiset rikkaruoho nyppimisjätteet, välillä kuivia puista tippuneita oksia, satunnaisesti haketta jne. Sinne päätyi myös perunaa, joka jäi kylvöstä yli, olen laittanut pienissä erissä ja väliin aina jotain muuta. Lämpötila on seilannut 30 - 65 asteen välillä, ja hyvin huomaa, että jos on liian monta päivää välissä, ettei lisää mitään, alkaa selvästi jäähtyä, varsinainen tamakotzi siis tuo masina. Perunoita hänelle riittää vielä joksikin aikaa syötettäväksi. Olen koittanut ilmata, tarkkailla kosteutta ja kaikkea muuta, mitä sitä nyt pienen lapsen kanssa pitää muistaa tehdä:) Ja ollut hämmennyksissä, kun kerran tuo tuli jo lähes täyteen - lämmöt ei lähteneetkään heti nousuun ja mietin, että mitäs nyt, pitääkö se tyhjentää, vaan sitten humpsista lämmöt nousi ja pinta humahti alemmas yks kaks. 



Jos oli aikoinaan jännittävää, kun huusholliin tuli ensimmäinen mikroaaltouuni, mutta kyllä tämä biolanin sielunelämä on vähintään yhtä jännittävää seurattavaa!!!


 Meillä on marjapuskien lintusuojina ollut yleensä verkot, ilmeisesti niitä ei ole osattu koskaan asettaa oikein, koska niihin on jäänyt pikkulintuja ihna järjettömän paljon, osa on saatu pelastettua (seurauksena verkossa miehen mentävä aukko) mutta sitten on ollut niitäkin tapauksia, että lintu on havaittu liian myöhään ja on jo ehtinyt nääntyä. Ja verkot ovat nimenomaan olleet nitä nykyaikaisia, joihin lintujen ei pitäisi jäädä kiinni.  Eniten harmittaa ne linnut, jotka ovat hyönteissyöjiä, eli joista ei marjoille olisi ollut mitään haittaa, ovat vaan eksyneet hyönteisten perässä verkkoihin.


Viime vuonna marjapuskiin ei laitettu enää mitään, mutta mansikoita koitettiin jotenkin suojata. Huonolla menestyksellä, joku ne mansikat nimittäin söi, joku kertoi supikoirien olevan erityisesti mansikan perään. Tarkoitus ei ollut mitään virityksiä tänä vuonna laittaa, mutta sitten näkyi että raakileita on todella paljon, joten mietittiin, miten sato pelastetaan omiin suihin.  Mansikoita on nyt 24 metriä, eli ei mitenkään paljoa, alana n. 2*8 m. Ajatuksena oli, että ratkaisu on sitten useamman vuoden kestävä, eikä niin, että joka vuosi viritetään jotain alusta alkaen. Minulle on myös tärkeää, että selkää saa kerätessä välillä oikaistua matkan varrella, ilman että kontataan jostain putkesta ulos.  Isäntä muisteli, että pari vuotta sitten pistettiin nuoria haapoja poikki ja ne parimetriset pätkät on edelleen metsän reunassa. OuJeee! Kun kokeilujen makuun on päästy, niin päätettiin jatkaa... 


kuva: Disney

Ajatus oli, että tolpat nopeesti pystyyn ja niihin 150 cm korkea kananverkko, vaan sitten piti alkaa kattamaan ympärillä olevaa aluetta, johon jatkossa ei niin vaan raivaussahalla mennä ja tietysti alle monta kerrosta sanomalehteä, siinä menikin yksi ilta mukavasti. Sitten huomsin, että mustaherukat jää aika pineen väliin risuaidan ja uuden aidan väliin, joten sinnekkin piti kattaa alue, sinne päätyi vanhoja turhia mattoja alle, kului toinen ilta. Sitten huomattiin, että ehkä tulisi kestävämpi, jos laitetaan tolpasta tolppaan vielä ylä- ja alajuoksut laudoista, saisi verkon kiinnitettyä tiheämpään, kolmas ja neljäs ilta. Viimein sitten päästiin itse verkko kiinnittämään, "katoksi" kiristettiin ihan perus rastasverkko - ainakin se on nyt niin kireänä, ettei siihen pitäisi minkään linnun tarttua. Mutta jälleen kerran - ensin oli nopea idea, joka sitten kasvoi ja kasvoi matkan varrella viikon mittaiseksi projektiksi.


Ainakin toistaiseksi mansikat ovat päätyneet oman suuhun :) Sadon määrästä olen yllättynyt, niitä tosiaan tulee litratolkulla ja isoja (kuvan astia 3 l)


Kasvimaalla kukkii sulassa sovussa kylvetyt ja "rikkikset" - tärkeitä kaikki. Viime vuonna hankkimani keltainen siankärsämö viihtyy mainiosti



Mukavaa alkanutta heinäkuuta sinulle :)


Linkit muiden postauksiin:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2021/

MetsäHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21379

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6


Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

7.6.2021

Kesäkuu 2021

Näin kesäkuun yhteispostauksessa meistä kukin kertoo taustoja, mistä innostus omavaraisuuteen pyrkimisestä on saanut alkunsa, miten olemme päätyneet nykyisille sijoillemme ja mitkä ovat tulevaisuuden haaveet. Yhteispostaus sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Korkealan isäntä ja tsajut. #Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/

Linkit muiden postauksiin löydät kirjoituksen lopusta 


Tilaisuus teki varkaan ja haaveet paremmasta kantaa ;)

Sillä niinhän siinä kävi, näillä sijoilla olemme asuneet kymmenisen vuotta, omistuksessamme tila on ollut pari vuotta pidempään. Tuon parin vuoden ajan asuttiin muualla vuokralla,  tehtiin täällä remonttia, tutustuttiin naapureihin, ja mietittiin oliko päätös korpeen muuttamisesta oikea. Joku naapureista kyseli, että mitä me näin isolla tilalla aiotaan tehdä, alkaa viljelijöiksi ja karjanhoitajiksiko? Vastasin vitsillä, että juu, tarkoitus olisi ettei kaupasta haeta muuta, kuin suola, kun päästää asettumaan aloillemme. 

Osa asioistahan sujui muitta mutkitta, eikä osannut edes ajatella kyseessä olevan jonkinlainen omavaraisuus. Kun on omaa metsää vieressä ja talossa puulämmitys, on luonnollista metsän harvennus ja polttopuiden teko omiin tarpeisiin. Vuosien saatossa niitä puita on tehty myös pojan perheelle tarpeen vaatiessa. Ja kun puutarhassa kasvoi valmiina neljä omenapuuta, monen monia punaherukka-, mustaherukka- ja karviaispuskia - olisi ollut synti jättää niiden sato hyödyntämättä.  Oli tilaisuus ja mahdollisuus ja löytyi pikkuhiljaa halua ja kiinnostusta. Kasvimaata oli remonttivuosina ehkä 2*2 metriä, että muutaman perunan sai ja ruohosipulia. Oli myös vanhoista talon ikkunoista tehty matala, kallellaan oleva pieni kasvihuone, johon innolla ostin tomaatin ja paprikan taimia ja satoakin saatiin. Tuntui hyvältä.


Pikkuhiljaa alkoi kiinnostus kasvaa ja ymmärryskin, löytyi ryhmiä, joissa oli samanhenkistä porukkaa, se loi lisää innostusta. Muuton myötä tuli tutkittua ympäristöä lähemmin ja tutustuttua luonnonyrtteihin, kouluttauduttua luonnonyrttineuvojaksi, läheltä löytyi mustikka ja puolukkametsät ja kivat vadelmapaikat. Sitten valaistuimme sienistä, ihan vaan kanttarellit ja suppilovahverot löysivät tiensä ruokapöytään. Kasvimaa laajeni muutamaan kertaan, marjapuskia jaettiin ja siirreltiin parempiin paikkoihin. Tuntui ja tuntuu hyvältä, ettei kaikkea tarvitsee ostaa, vaikka paljon pitääkin vielä ostaa.


Vuodet ovat osittautuneet erilaisiksi ja kaikki on jatkuvaa oppimista. Viime vuonna isonnettiin kasvimaata vielä kerran, kylvötkin onnistui ajallaan ja satoa oli tulossa huimasti, sitten tuli niitä muistutuksia, oma terveys alkoi kesäkuussa präkätä - kasvimaan hoito jäi toissijaiseksi, mutta hyvältä näytti sen puoleen edelleen. Sadonkorjuun aikaan kuoli läheinen, osa sadosta jäi lopulta maahan, aika ja voimavarat ei vaan yksinkertaisesti riittäneet. Marraskuussa olin leikkauksessa, yleiskunto rapisi entuudestaan. Koko talvi on ollut pelkkää lentoa kuolinpesän asioiden ja tyhjennyksen kanssa ja kun tuli aika tehdä polttopuita, huomasi, ettei voimat ole entisellään. Ensi talven puut on kuitenkin tehty ja vielä kerta kiellon päälle, lauantaina haljeltiin viimeiset, sellaisia, jotka kuukausi sitten pelkästään kaadettiin kuivumaan. On raivattu tavaroille tilaa, haettu kuorimia, lisäksi läheisen ero, hänen tavaroitaan on haettu muutama kuorma meille välivarastoon (isommasta pienempään muuto ensihätään). Eilen istutin perunat, vaikka väsytti, mutta, mutta enemmän harmittaisi koko kesän ja syksyn ja talven, jos ei edes perunoita olisi. 


Haaveissa siintää hyvin hoidettu ja hyvin tuottava kasvimaa ja kasvihuone, joista satoa riittää omiksi tarpeiksi ja ehkä vähän myyntiinkin. Laajempi osaaminen säilömisen suhteen (esim. hapatus kuulostaa hyvältä mutta on toistaiseksi täyttä hepreaa). Metsästyskortti. Omat kanat ja vuohi. Nuo ovat sellaisia toteutettavissa olevia haaveita, mutta sitten on niitä toisaalta korkealentoisia, kuten oma sähköntuotanto, joko tuulen tai auringon avulla, edes osittain. Ja koska kaikessa vaivaa ajanpuute, olisi mahdottoman kiva saada touhu siinä määrin kannattavaksi, että palkkatöistä voisi edes osittain jäädä pois ja hyödyntää aikaa enemmän haaveiden toteutukseen.

Mitä tähän vielä' sanoisi, no, että kaupasta haetaan edelleen paljon muutakin kuin suolaa !!


 Muuttolintu havainnot, kevät 2021

(26.2. Joutsenet
15.3. Mustarastaat
22.3. Hanhet
24.3. Leivoset (Kiurut)
24.3. Töyhtöhyypät
29.3. Kurjet
30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)
13.4. Västäräkki
5.5. Kirjosieppo
11.5. Haarapääsky)
31.5. Tervapääsky

Varmasti moni muuttolintu on jäänyt huomiotta, mutta nyt ei enää kirjata mitään, tervapääskyistä alkaa kesä :)


Linkit muiden postauksiin:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/


17.5.2021

Toukokuun puolikuu

...tai oikeammin, vasta huomenna on puolikuu. 

Jotain pientä on tullut häärittyä viimeisen parin viikon aikana. Ollaan päästy siihen pisteeseen, että he, jotka aiemmin keväällä ihmettelivät, miten meiltä oli jo lumet lähteneet, vaikka heillä sitä vielä oli,  ovat pyyhältäneet maan lämpenemisessä vasemmalta ohi ja istuttelevät ja kylvät kiivaasti. Meillä vasta pikkuhiljaa katsellaan maata kuntoon. Tässä ehti olla viikon todella lämmin jakso, mutta nyt taas ilmat kylmenivät.

Yhden viime keväänä tehdyistä penkeistä sain jonkinlaiseen kuntoon, yhdistin kaksi kapeampaa penkkiä, nyt se on asiallisen levyinen ja samalla sain leveämmän kulkuväylän. Samaa yhdistelyä pitää tehdä myös muihin penkkeihin, en oikein itsekään tiedä mikä viime keväinen ajatus oli, kiire ehkä. Maata en käännä, mutta tuolta osin se väkisin kääntyi, kun penkin sivusta siirsin maan kulkuväylälle. Olkikate on mitä mainioin, rikkaruohot tulee enimmäkseen käytäviltä, eivät itse penkeistä. Se vähän mitä penkissä oli sinne kuulumatonta, kitkin pois kevittämällä maata tarikolla, mutta varoen siinäkin isompaa möyhimistä. Vaan pääsin kuitenkin näkemään, että maa kuhisee matoja <3


Viime postauksen jälkeen, lykkäsin luffan siemenet kiiruulla kasvamaan Jovelan Johannan kehoituksesta, ne onkin venähtäneet ihan mukavasti, tosin eivät itäneet kaikki. Jauhomaissit venyivät iha nhurjaa vauhtia, ne siirsin tilavampaan läpinäkyvään laatikkoon ja siirsin leikkimökkiin, ovat siellä ulkona, mutta kuitenkin sisällä, uskoakseni pakkasilta suojassa. En arvaa vielä avomaalle laittaa, eivät kuitenkaan ole kovin vahva vartisia. Purjotkin ovat taimiasteella, niille tein myös uudelleen sijoittelua - melkoisen hermoja raastavaa puuhaa, kun ovat tuskin milliä vahvuudeltaan. Viime keväänä vein vastaavan kokoisia avomaalle ja suurin osa taisi kasteluveden yhteydessä vaeltaa johonkin, ne vähät mitkä jatkoivat kasvuaa, eivät lyijykynää vahvemmiksi tulleet koskaan. 

Raparperi sen sijaan kasvaa aina hyvin, piirakkaa saisi jo....



Lauantaina punatulkkupariskunta hämmästytti meitä pyörimällä tässä pihassa. Toivomme, että he muuttaisivat asustamaan tuohon meidän kuusikkoon pysyvästi, mutta saattoivat olla ohikulkumatkalla.


Muuttolintu havainnot, kevät 2021
(26.2. Joutsenet
15.3. Mustarastaat
22.3. Hanhet
24.3. Leivoset (Kiurut)
24.3. Töyhtöhyypät
29.3. Kurjet
30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)
13.4. Västäräkki)
5.5. Kirjosieppo
11.5. Haarapääsky


 Onhan ne kivoja, mutta paskovat kaiken... 


3.5.2021

Toukokuu 2021

On jälleen kuukausi vierähtänyt yhteispostauksesta ja on aika kerääntyä blogien äärelle, tänään kertoillaan kasvihuoneista, joko olemassaolevista tai haaveista ja inventoidaan siemenlaatikot.

Omavaraisbloggareiden yhteispostaus on siis jo perinteeksi muodostunut sarja, jossa kirjoitetaan sovitusta aiheesta kerran kuukaudessa ja samalla kertoillaan omia kuulumisia ja etenemisiä. Sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut ja Korkeala


Kasvihuone on edelleen pelkkä haave, joitain elementtejä on jo vuosia sitten isäntä värkännyt valmiiksi asti, kumpikaan meistä ei oikein muista, millainen visio tulevasta kasvihuoneesta tuolloin oli. Sitä ehtinee pohtia sitten joskus ja pitää vaan huomioida, että olemassaolevat elemetit on suunnitelmaan mahdutettava :) Tarkoitus on kuitenkin hyödyntää olemassa olevaa materiaalia mahdollisimman pitkälle. Naapurin navetan purun yhteydessä saatiin vanhat tiilet, joista on tarkoitus kyhätä lattia, oman talon vanhat ikkunat oli edellinen omistaja säilönyt navetan vintille, kaikenlaista puutavaraa löytyy myös omista nurkista. Puuttuu vaan se toteutus. 

Kasvihuoneen puute on aika rajaava tekijä omavaraisen ruokatalouden suhteen, olen havainnoinut. Vaikka asumme II-kasvuvyöhykkeellä, ei ilmasto, sää ja maaperä ole kaikkialla samanlaista. Meillä sattuu olemaan melko kylmä alue, savinen maa ja ainainen tuuli, mikä tarkoittaa sitä, että muokkaukseen ja kylvöön päästä melko myöhään, tomaateille ei löydy sopivaa suojaisaa paikkaa mistään, että niistä voisi "avomaalta" kuvitella saavansa minkäänlaista satoa. Ja lopulta pakkanen, vai hallako se on, iskee monasti jo kovin aikaisin, viimevuonna ensimmäisen kerran jo heinäkuussa. 

Jotain hätäratkaisuja olen suunnitellut, vaan nekin on aina jäänyt toteutumatta, siis sellaisesta nopeasti kyhättävästä seinänvierus lämpiöstä tomaateille, jossa olisivat tuulelta suojassa ja vähän lämpimämmässä. 

Mutta hei, mistä sitä tietää, mitä äitienpäivä tuo tullessaan?


Tällä erää vaikuttaa kuitenkin vielä siltä, että viime vuoden tapahtumat vaikuttavat vielä ainakin tämän vuoden (lähimmäisen poismeno, kuolinpesän asioiden ja kiinteistön hoito). Kaikkihan on ajateltuna selvää, paperillakin näyttää hyvältä, mutta kaiken toteutus on ihan totista työtä. Henkinen prosessi vielä pahempaa. Purjot ja jotain muuta on sentään esikasvatuksessa, olen tarkoituksella jättänyt ne myöhään, koska oikeaan maahan niitä ei kuitenkaan voi ennen kesäkuuta laittaa, mutta saavatpa jonkinmoisen etulähdön kuitenkin




Tuhannesti on kuitenkin vielä kaikenlaisia siemeniä odottamassa maahan laittoa, osa viime vuodelta, osa vieläkin kauempaa ja koska alkuvuodesta jossain jo luki, että siemenet viedään käsistä, ostin hätäpäissäni lisää, heti kun kaupassa niitä näin. Vaan eipä nuo mitään taida loppua, vielä viime viikolla tuli Livonsaaresta joitain osaksi itselleni oudompia lajikkeita, kuten jauhomaissi, viljahirssi ja pesusienikurkku (luffa), jota monella näyttää olleen aiemmin kasvatuksessa ja joita olen päässyt vain muiden kuvista ihailemaan


Perunat on lähteneet kellarissa itämään, vaikkei se tarkoitus olekaan, mutta sen verran lämpöä siellä on. Ihan syötäviä ovat vielä, mutta omilla siemenperunoilla pärjätään, niitä on nyt jäänyt, on tämä talvi ollut sellainen, etten ole juuri jaksanut ruokia laitella kuten ennen, joten melko paljon on menty valmisruuilla. Vasta nyt on palattu ruuan suhteen normaaliin itsetehtyyn kotiruokaan. 

Syksyllä rutoksi luulemani värimuunnos ei tainnut olla sittenkään mitään ruttoa, koska kellarissa ei ole syntynyt mitään vaurioita, kaikki perunat on kiinteitä ja kauniita edelleen, mitä nyt sitten sitä itua vähän pukkaakin. Hyvä niin, pitää olla kiitollinen!


..~oOo~....~oOo~....~oOo~..


Muut hommat on edenneet pikkuhiljaa:

Polttopuita on nyt niin, että pärjätään ensi talvi. Lisää on silti tehtävä, metsässä on pystyyn kuolleita jonkun verran ja ne on saatava pois, ettei ilmaannu mitään tuholaisia. Mieli on kuitenkin puiden suhteen huojennut, kun tietää, että talvi pärjätään. 



Olen saanut myös valmiiksi joitain vuosia roikkuneita juttuja, uskoakseni se johtuu henkisestä prosessista joka on meneillään ja aina valmiiksi saaminen tuottaa hyvää mieltä. Monet jutut on olleet sellaisia, ettei oikein järki käsitä, miksi ne on edes lopulta roikkuneet, kun valmiiksi saaminen on vienyt tunnin tai kaksi, kuten melksin vuoden keskeneräisinä olleet linnunpöntöt, ovat viimein puissa asti:




Myös joitain vuosia sitten tori piste fistä ostamani käytetty Biolan pikakompostori on vihdoin kunnossa. Sehän oli ostaessa kunnossa, mutta pestessäni sitä onnistuin hajottamaan saranat ja kannen aukipitomekanismin. Uudet osatkin ostin heti seuraavalla viikolla, vaan isäntä oli sen sitten jo siirtänyt traktoritallin perimmäiseen nurkkaan ja en saanut sitä yksin pois. Yhdessä se sitten roudattiin ulos ja vajaassa tunnissa olin sille rakentanut puusta "aluslaatan", vaihtanut saranat ja kannen aukipitomekanismin. Päästään tämänkin kanssa alkuun, uuden mullan himo kun tuntuu olevan niin voimakasta :) 



Ylläolevassa kuvassa paistaa aurinko, lämpöäkin tuolloin oli ulkona toista kymmentä astetta. 
Sen jälkeen onkin tullut toinen talvi ja taisi tulla kolmaskin. On tullut vettä, lunta, räntää, ollut yöt pakkasella ja päivisin vain muutama aste lämmintä. 
Ehdittiin ottaa jo kevättakit käyttöön, kun kelit huononi. En onneksi pessyt vielä talvivaatteita korjuun, kun ne saikin jo riipiä uudelleen päälle!

Paikkapaikoin ehti olla jo kevät kukassa, sinivuokot naapurin takapihalla:


Valkovuokot omissa nurkissa:



Muuttolintu havainnot, kevät 2021
(26.2. Joutsenet
15.3. Mustarastaat
22.3. Hanhet
24.3. Leivoset (Kiurut)
24.3. Töyhtöhyypät
29.3. Kurjet )
30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)
13.4. Västäräkki



Allaolevista linkeistä pääset muiden omavaraisbloggareiden toukokuun postauksiin:


Kasvuvyöhyke 1

Jovela   Apilan kukka     Sateenkaaria ja serpenttiiniä   Multavarpaan maailma   Toivola puutarha 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely    Oma tupa ja tontti    Keittiössä, kotona ja puutarhassa

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut    Luomulaakso     Harmaa torppa    Mummon kirja    Majalevon pientila    Caramellia 

Metsäläisten elämää    Torpan tyttö    Mikä Itä      Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki    Korkeala 

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


#suuntanaomavaraisuus