Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjat. Näytä kaikki tekstit

12.7.2019

Puutarhan puolella

Puutarhan marjasato näyttäisi edelleen muodostuvan hyväksi. 
Siellä täällä jokunen mustaherukka on aivan kypsä ja jotkut karviaislajikkeet pitää päivittäin käydä tarkistamassa, joko ne voisi kerätä pois.




Omenapuut ovat aivan notkollaan raakileista...


Eikä pihan reunaamilla villivadelmatkaan hassummilta näytä, satoa on luvassa sielläkin. Villivadelma ei juuri koskaan kilpaile koollaan, mutta maullaan se peittoaa ihan kaikki!

 

24.6.2017

Juhannus - juhlista jaloin (ja katsaus taaksepäin)

Taisin lainata otsikon jostain pikkujoulumainoksesta muutaman vuoden takaa. Hymyilyttää koko juhannus - kylmää ja sateista, suomen suvi. Ei huvita lähteä mihinkään, joten ollaan lämmitetty torppaa ja lepäilty.  Tämä pidennetty viikonloppu on niin tarpeeseen - kesälomaan on vielä kolme viikkoa aikaa.




Sapattipäätöskin on jossain määrin pitänyt, kuivaa ilmaa on odotettu seinän viimeistelyyn, vaan eipä tunnu tulevan sitäkään, joka aamu on ollut kostea, vaikkei olisi satanutkaan päiväkausiin. Viime kesänä tekemäni kasvimaan sain viimein reunustettua sanomalehdillä ja tiilillä, sehän ei ole homma eikä mikään, mutta tiilien lykkiminen ylämäkeen maitorattailla on jo isompi homma :) Muutaman perunan olen laittanut maahan, kun itivät jääkaapissa. Jotain viimevuonna laittamaani monivuotista on myös alkanut kasvamaan, mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne voisivat olla. Katteen alta löysin kyllä merkkaustikkujani, mutta ne olivat sikinsokin - tämän kohdalla oli tikku, jossa luki tilli ja sitä se ei todellakaan ole! Pitää tarkkailla tilannetta. 

Pihassa on vanhoja omenapuita, varmaan talon valmistumisvuosien kanssa samanikäisiä,  niistä kaksi vierekkäin kasvavaa, ei ole muutamaan vuoteen tuottaneet mitään satoa. Kukkia niissä on ollut tosi vähän ja alkuun uskottelin, että pitävät välivuotta ja lepäävät, mutta eihän sitä välivuotta pidetä sentään kolmea peräkkäin? Niiden vähäiset omenat ovat olleet rupisia ja muumioituneita, lisäksi joku kehrääjäkoi on ne aina valloittanut ja niiden seittioksia olen aina kerännyt pois. Viime talvena nuo puut piti kaataa pois, mutta jäi sitten sairasteluiden myötä kaatamatta, hyvä kun polttopuut saatiin metsästä pois ja halki. Tänä keväänä nuo kaksi puuta kukki sitten ihan täysillä - ovat varmaan kuulleet kun kaatamisesta on ollut puhetta: 


Mulle iski niiden kanssa sitten jonkilainen hätä, että miten ne saisi pelastettua - myrkkyjä en halua, enkä ymmärrä niistä edes mitään. Mutta takaraivossa oli jokin oppi siitä, miten parantamalla maan laatua kasveista tulee elinvoimaisempia ja paremmin suojautuvia - luonnollinen asia, jonka olen aina tiennyt ja kaikki muutkin varmasti, mutta unohtanut ihan tyystin. Multaamatonta bokashia olisi vaikka hyrymykket, mutten halua kaivaa sitä maahan, silti vaikka saan kyllä verkot päälle, mutten halua ottaa mitään riskiä, kun supia liikkuu aina öisin pihapiirissä - iljettävää. Luin jostain luujauhosta - en muista edes enää mitä, mutta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että en menetä oikeastaan mitään, jos kokeilen sitä. En ole siis lannoittanut millään omenapuita kahdeksaan vuoteen, marjapuskille olen laittanut tuhkaa ja joskus vähän kanankakkaa. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä luujauhoa ja samaan syssyyn verijauhoa. 


Toimitus oli nopeaa - samalla viikolla pääsin vielä levittämään luujauhoa omenapuille ja marjapensaille niiden ollessa yhä osin nuppu ja osin kukkavaiheessa.  Kokeeksi jätin pihan kaksi muuta omenapuuta lannoittamatta, vaikkei tulosta silti voi suoraan verrata - kait. Ja maltillisesti käytin vain yhden laatikollisen - loput on pahan päivän varalle :) Tästä on nyt pari viikkoa aikaa, vielä ei voi sanoa yhtään mitään - sadosta tai taudeista, mutta syksymmällä ollaan varmaan viisaampia, näyttääkö paremmalta, vai laulaako moottorisaha ensi talvena. Jotain muuta, aika yllättävää havaintoa ollaan sen sijaan tehty, mutta en vielä sano siitäkään mitään, tilannetta pitää tarkkailla!

Samaiseen pakettiin olin tilannut kuusi maa-artisokan alkua, nekin kokeeksi koska olin aika myöhässä, niitä oli paketissa ehkä viisitoista, ehkä pistivät varastojaan tyhjäksi meille maija myöhäisille. Nekin ovat maassa, katsotaan sitten virkoavatko. Tällä hetkellä on ehkä vähän ylimitoitettu katepeite ja sataa, joten en viitsi mennä kaivelemaan ja tarkistamaan tilannetta.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

17.8.2016

Syksy käy päälle

...vuosi vuodelta vaan aiemmin ja aiemmin... (Juha Lehti)

Toiset rakastaa syksyjä, näkevät sen sellaisena romanttisena juttuna, kun voi poltaa lyhdyissä tulia ja muuta. Itsestäni syksy on ihan ok, jos se on kuiva ja kuulas, mutta nyt ahdistaa tavallista enemmän. Elokuun alusta asti on satanut joka ainoa päivä, kaikki hommat on jumissa. 

Keväällä tavoitteet oli korkealla, seinäremontti oli tarkoitus saada valmiiksi niin, että kesälomasta olisi jäänyt ihan oikeaa lomaakin pidettäväksi, kun ei moneen vuoteen ole ollut vapaata. Tänä vuonna vuorossa oli kaksi seinää, laajennusosassa, eli matalaa pätkää, kaikkia ripoja ei vielä ole saatu paikalleen, ikkuna ja ovi puitteet on kesken, maali puuttuu. Maali puuttuu myös viime vuonna laitetuista seinistä, pohjamaalissa toki ovat kaikki. Viime vuonna tarvitut telineet ovat yhä pystyssä, kun niitä tarvitaan maalauksessa. Ja nyt pitää jossitella, olisiko sittenkin pitänyt keväällä aloittaa maalauksella... 





Kasvimaan laitto jäi niin myöhään, että lopulta pistin vain jotain monivuotisten siemeniä, lisäksi porkkanaa, tilliä ja papuja, sekä joka väliin siemenestä kasvattamiani samettikukkia. Perunoita ja tomatteja on ollut navetan seinän vierustalla ämpäreissä, sellaistakaan en ole ennen kokeillut. Joitain yrttejä ruukuissa ja muutama kurpitsa omenapuiden alla. Samettikukista tuli lopulta niin isoja, ettei tuolla oikeastaan muuta mahtuisi kasvamaankaan.



Kesälomamme on aina samana ajankohtana, heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Itse pidän aina vähän pidemmän loman, jatkan sitä lomarahapäivillä ja lomautuksilla, koska voin aika pitkälti itse valita niiden ajankohdan, mies ei voi ja tekee jo ties monenettako vuotta lyhyempää työviikkoa. Kulut pysyvät silti yhtäsuurena, lähtipä täältä aamulla töihin yksi tai kaksi. Jo viime talvena koin olevani vielä väsyneempi kuin koskaan ennen, yritin tsempata itseäni jaksamaan, koska suunnitelmat olivat niin selkeät: tänä kesänä meillä on myös loma. Menen ensiviikolla töihin ja oln väsyneempi kuin koskaan. Nuo "ylimääräiset" viikot olen muina vuosina käyttänyt marjojen poimimiseen ja mehustamiseen.Tällä erää näyttää siltä, että marjatkin jää puskiin tai putoaa maahan, sateiden vuoksi en saa niitä sieltä pois. Tähän asti ollaan sentään mehujen ja hillojen suhteen oltu omavaraisia. Mustaherukat on ehtineet jo tippua, supikoirat on syöneet karviaiset. Muutaman litran villivadelmaa olen kuitenkin saanut pakkaseen sillä mielellä, että niitä litran aina lisäisi maijalliseen punaherukoita.



Edit. jo ennen julkaisua. Kirjoitin tätä ruikutustani tänään, sain tekstin valmiiksi ennen puoltapäivää ja piti vielä oikolukea, satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja siellä oli aamuinen sumusade vaihtunut täyteen auringon paisteeseen, joten pinkaisin ulos. Ensimmäinen maijallinen punaherukoita on noukittu. Ampiaisia oli tuhottomasti, onneksi yksikään ei pistänyt. Ehkä elämä sittenkin voittaa! Marjojen noukkiminen on mulle ollut aina terapiaa, en siedä muita ihmisiä samaan aikaan puskissa, kun kuitenkin haluavat keskustella ja minä  en! Haluan pyörittää ajatuksia ja tyhjentää päätäni. Nyt on hyvä olo! Ehkä saan vielä toisenkin maijallisen noukittua, ennenkuin mies tulee töistä kotiin ja seinähomma alkaa, ellei sitten sade ennen sitä :)


#omavaraisuus #kasvimaa #keräily 

24.8.2015

Puolukka

Puolukka on pysty, 5–30 cm korkea, monivuotinen varpukasvi. Varret ovat puutuneita ja karvaisia. Vahapintaiset lehdet talvehtivat. Ne ovat muodoltaan suippoja ja väriltään päältä vihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa. 5–8 mm pitkä, ruukkumainen teriö on väriltään valkoinen tai punertava. Kukinnot sijaitsevat varren latvassa tiheässä tertussa. Marja on pallomainen, väriltään punainen, mehukas ja hapahko.

Puolukka tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon. Puolukka marjoo parhaiten alueilla, joissa puiden latvukset eivät varjosta kasvustoa. Satoisimmat puolukkakasvustot ovatkin usein päätehakkuun jälkeisillä aukeilla tai siemenpuuston alla. 

Puolukan lehdet kerätään syksyllä tai keväällä ja esikuivataan huoneenlämmössä. Lehtiä ja marjoja voi kuivata teen kaltaiseksi juoma-ainekseksi. Puolukan lehdissä on arbutiinia, ja niitä suositellaan vain tilapäiseen käyttöön.

Puolukan marjat säilyvät omassa nesteessään, ilman sokeria tai pakastamista. 



21.8.2015

Punaherukka

Punaherukan marjat eivät vedä vertoja mustaherukan C-vitamiinipitoisuudelle, mutta lehdet ovat sitäkin vitamiinipitoisempia. Lehtiä kannattaakin käyttää kuivattuna ja varsinkin tuoreena teesekoituksissa. Niitä voi myös silputa aivan pieneksi salaateihin. Marjat sisältävät runsaasti erilaisia hedelmähappoja. Ne sopivat hyvin mehu-, hillo-, hyytelö- ja pakastemarjaksi. Hyytelöä ja hilloa varten marjat täytyy poimia kovina heinäkuussa.

Kasville annetaan ennen istutusta orgaanista lannoitetta. Herukka aloittaa kasvunsa keväällä. Istutus syksyllä maan eteläosissa. Kastellaan poutakausista lähtien aina marjojen kypsymiseen asti. Herukka kukkii varhain, joten se on herkkä yöpakkasille.
Punaherukan marjat edistävät ruuansulatusta ja lisäävät virtsaneritystä.

Punaherukka kaipaa runsaasti vettä kukinta- ja raakilevaiheessa



20.8.2015

Lillukka

Lillukan varsi on pysty, 10–35 cm korkea, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Tyveltä lähtee monimetrisiä rönsyjä, jossa on kukattomia juurehtivia ruusukkeita. Lehdet ovat kolmisormisia ja lehdykät toistamiseen teräväsahaisia. Kukinto on 3–15 -kukkainen viuhko ja terälehdet ovat valkoiset. Lillukan kukinta-aikaa on kesäkuu. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja raikkaan hapahko, 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Pohjois-Suomessa tavataan kantalajiensa seurassa tai usein aivan itsenäisinä kasvustoina mesimarjan ja lillukan risteymää, mesilillukkaa, joka on kuitenkin tavallisesti hedelmätön.


Lillukasta käytetään lehtiä ja joskus myös marjoja. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, mutta rönsyistä saa satoa myöhemminkin. Lillukanmarjojen paras poiminta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun.

Käyttö: 
Lillukan lehtiä voidaan käyttää yrttijuomissa. Varsinkin hiostetut lehdet ovat mitä parhainta teeainesta. Marjat sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa ja marjoja voidaan säilöä pakastettuna, keitettynä hyytelönä tai hillona. Kivet eli siemenet kannattaa siivilöidä pois. Marjasato on tosin vähäinen.



19.8.2015

Vadelma

Vadelmasta voidaan käyttää lehdet ja marjat. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä elokuulle asti, toisen vuoden versoista ennen kukintaa. Lehdet voidaan kuivata sellaisinaan, tai hiostaa ennen kuivatusta.

Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä, sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa.  Lehdistä voi tehdä yrttijuomaa ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan. Yrttijuomaksi lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna.


Vadelman marjat vaikuttavat pehmentävästi kovaan vatsaan. Marjoista on tehty myös siirappia kuumerohdoksi. Kuivatuista marjoista tehtyä yrttijuomaa käytetään hiostavana rohtona vilustumissairauksissa. 


Kuva: Pixabay


18.8.2015

Mustaherukka

Mustaherukka on 1-1,5 m korkea pensas. Terttumainen kukinto on vihertävä, vaatimaton ja nuokkuva. Lehdet ovat pitkäruotisia. Lapa on kourasuoninen, 3–5-liuskainen, herttatyvinen, hammaslaitainen, päältä kalju, alta karvainen ja keltanystyinen. Lehtien alapinnalla olevista nystyistä aiheutuu lajille tyypillinen ominaistuoksu.


Mustaherukan varma tunnistuskeino on tuoksu, pensaan kaikki osat tuoksuvat.


Sato: 
Mustaherukasta voi kerätä lehtiä ja marjoja. Lehdet kerätään kesä -heinäkuussa yksitellen ilman lehtiruotia. Lehtiä ei tule kerätä suuria määriä samasta pensaasta, sillä keruu voi heikentää pensaan marjomista. Mustat marjat kypsyvät elokuussa.

Käyttö: 
Lehdet sopivat yrttijuomaan, simaan, booleihin ja kurkkusäilykkeisiin. Marjat voidaan mehustaa, hillota tai kuivata. Kuivatut marjat voidaan käyttää leivontaan rusinoiden ja viikunoiden tapaan.



27.5.2015

Höyrymehu

Marjat saavat olla ylikypsiä, koska silloin niissä on eniten mehua.  Esim. viinimarjoja ei tarvitse poimia marja kerrallaan vaan ne voidaan riipiä terttuineen.  Yhdestä marjakilosta mehua tulee n. litra. Sokeria käytetään n. 200 – 400 g litraa kohti.

Laita mehustimen alakattilaan vettä merkkiin asti, tarkista mehukattilan letkun pitävyys ja sulkijanipistin ja nosta se alakattilan päälle.  Kaada marjat ylimpään reijälliseen kehikkoon ja nosta se ylimmäksi, lisää kansi ja kuumenna liedellä kiehuvaksi.  Pienennä lämpöä tai puuhellalla siirrä kattila pienemmälle lämmölle, tarkkaile alakattilan vesitilannetta säännöllisesti, veden on kuitenkin kiehuttava, koska muodostuva höyry irrottaa mehun marjoista.

Valuta mehu erilliseen kattilaan, niin saat siitä tasalaatuista.  Mehustusaikaan vaikuttaa marjalaji ja niiden  kypsyys. Opettele tuntemaan mehun paksuus ja värimuutokset, niin tiedät milloin on aika lopettaa mehustus.  Väriä irtoaa tuntikaupalla, mutta makua ei.

Lisää valuttamasi mehun joukkoon sokeria ja kuumenna se vielä. Pullota kuumiin pulloihin ja sulje heti kumitulpilla.  Jäähtymisen jälkeen tarkista, että kumitulpassa on kuoppa pullonsuun kohdalla, se on merkki onnistumisesta. 

26.5.2015

Hillo - perusohje

1 kg kypsiä marjoja
500 – 700 g sokeria

Keitä paksupohjaisessa (teräs tai emali) kattilassa pohjaanpalamisen välttämiseksi. Vältä sekoittamista, jos haluat marjojen pysyvän kiinteinä. Keitä n. 10 minuuttia.


Säilö viileässä.


Kuva Pixabay