Kasvimaan kaivaja

Viime viikolla ehdein vähän kasvimaallekin, kiitos pitkän viikonlopun. Vanha penkkini, tuo hugel- ja permapenkin yhdistelmä, vaikka koetin sen aikoinaan hyvin perustaa ja kaikki rikat kitkeä, saa kuitenkin rikkaruohon alkuja nousemaan aika ajoin, varsinkin nuo tiilien reunakohdat tuntuu olevan se heikko lenkki. Aikoinaan kylvin siihen montaakin monivuotista, mutta nimimerkit ovat menneet mikä mihinkin, enkä tunnista kaikki ihan varmaksi ja osa kasveista on kadonnutkin, jäljellä on enää kolmea sorttia. Koitin siitä nyt saada kitketyksi rikkakasvit pois ja katetta päälle, niin pitkälle kuin sitä riitti, ne viime syksyn lehtikasat olivat suureksi avuksi, olisi ne vaan syksyllä jo pitänyt jaksaa viedä, silloin niistä olisi varmasti ollut maalle jotain ravintoarvoakin. Vaikka lehtiä oli useampi kottikärry kuorma, ei niistä kuitenkaan kovin pitkää pätkää peitelty, ruohonleikkuusta sain ehken toisen samanmoisen pätkän, mutta vielä jäi muutama metri täysin vaille katetta.

 

Kuminaksi luulemani tekee melkoista pehkoa, yli toisen puolen keräsin kasvustosta vallan pois. Tuon pienemmän kasvin nimeä en enää muista. Yksi lipstikan alkukin oli, mutta se jostain syystä nuupahti pois. 

Tässä päässä maata on maa-artisokat, ne pitäisi kaikki vielä nostaa ja istuttaa uudelleen. Kuvasta näkee, että rikkaa puskee jo nyt katteesta huolimatta, vaikka kitkemisestä on alle viikko.

Ja vaikkei tuohon vanhaankaan penkkiin tahdo kate riittää, niin uutta maata pitää silti koettaa saada aikaiseksi.

Tämä on käännetty myöskin viimeviikolla ja olen siitä vienyt neljä kottikärrykuormaa juolavehnän juuria pois, mutta edelleen se näyttää siltä, ettei siitä ole mitään poistettu, juuria vaan riittää ja riittää. Aluksi tuohon piti tulla yksi pitkä, mutta ajattelin sitten kuitenkin kahta lyhyttä kasvualustaa ja mallailin noita puita reunuksille. Puita, joihin ei ole mies eikä kone pystynyt!

 

Tästä on nyt tulossa normaali penkki, maa on pelkästään käännetty, eikä sinne ole upotettu mitään, tuollaisia jätepuita ei ole siihen tarkoitukseen riittävästi, joten nuo muutamat mallailin reunuksille.

 Ja alle paksulti sanomalehteä :) 

Olen haaveillut myös aidasta kasvimaiden ympärille jo vuosia, koska en pidä siitä ajatuksesta, että supikoirat käyvät rönkkimässä siellä missä kasvatetaan suuhun laitettavaa. Muutaman seipään olen jo saanut pystyyn, hahmotelmaksi missä rajat kulkisivat.  Aidastahan tietysti seuraa se, että nurmikonleikkuu vaikeutuu. Tuosssa toisella puolen on nimittäin parikymmentä marjapensasta, joiden kiertelyssä on jo riittävästi. Pitäisi pyrkiä koko nurmikosta eroon, ah ai niin, eihän tästä nyt ole montaakaan vuotta kun sitä on lisätty ja lisätty :D :D Eihän se mitään oikeaa nurmikkoa ole, vaan rikkaruohoa joka on vallannut viljelemättömän pellon. Mutta vihreää ja työtä teettävää kuitenkin. 

Mutta on myös muutaman kuution kuorma purua, jonka piti tulla yläpohjaan eristeeksi. Helppouden vuoksi päädyimme kuitenkin viime kesänä puhallettavaan ekovillaan, joten purukuorma on päätymässä katteeksi noille poluille. Ans kattoo, kuin käy. Kyllä sitä jotenkin työpäivän jälkeen on mehut puristettu pois niin, että kotitöissä päiväsaannos on melko pientä.

#omavaraisuus #kasvimaa #maanparannus #monimuotoisuus

Juhannus - juhlista jaloin (ja katsaus taaksepäin)

Taisin lainata otsikon jostain pikkujoulumainoksesta muutaman vuoden takaa. Hymyilyttää koko juhannus - kylmää ja sateista, suomen suvi. Ei huvita lähteä mihinkään, joten ollaan lämmitetty torppaa ja lepäilty.  Tämä pidennetty viikonloppu on niin tarpeeseen - kesälomaan on vielä kolme viikkoa aikaa.

Sapattipäätöskin on jossain määrin pitänyt, kuivaa ilmaa on odotettu seinän viimeistelyyn, vaan eipä tunnu tulevan sitäkään, joka aamu on ollut kostea, vaikkei olisi satanutkaan päiväkausiin. Viime kesänä tekemäni kasvimaan sain viimein reunustettua sanomalehdillä ja tiilillä, sehän ei ole homma eikä mikään, mutta tiilien lykkiminen ylämäkeen maitorattailla on jo isompi homma :) Muutaman perunan olen laittanut maahan, kun itivät jääkaapissa. Jotain viimevuonna laittamaani monivuotista on myös alkanut kasvamaan, mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne voisivat olla. Katteen alta löysin kyllä merkkaustikkujani, mutta ne olivat sikinsokin - tämän kohdalla oli tikku, jossa luki tilli ja sitä se ei todellakaan ole! Pitää tarkkailla tilannetta. 

Pihassa on vanhoja omenapuita, varmaan talon valmistumisvuosien kanssa samanikäisiä,  niistä kaksi vierekkäin kasvavaa, ei ole muutamaan vuoteen tuottaneet mitään satoa. Kukkia niissä on ollut tosi vähän ja alkuun uskottelin, että pitävät välivuotta ja lepäävät, mutta eihän sitä välivuotta pidetä sentään kolmea peräkkäin? Niiden vähäiset omenat ovat olleet rupisia ja muumioituneita, lisäksi joku kehrääjäkoi on ne aina valloittanut ja niiden seittioksia olen aina kerännyt pois. Viime talvena nuo puut piti kaataa pois, mutta jäi sitten sairasteluiden myötä kaatamatta, hyvä kun polttopuut saatiin metsästä pois ja halki. Tänä keväänä nuo kaksi puuta kukki sitten ihan täysillä - ovat varmaan kuulleet kun kaatamisesta on ollut puhetta: 

Mulle iski niiden kanssa sitten jonkilainen hätä, että miten ne saisi pelastettua - myrkkyjä en halua, enkä ymmärrä niistä edes mitään. Mutta takaraivossa oli jokin oppi siitä, miten parantamalla maan laatua kasveista tulee elinvoimaisempia ja paremmin suojautuvia - luonnollinen asia, jonka olen aina tiennyt ja kaikki muutkin varmasti, mutta unohtanut ihan tyystin. Multaamatonta bokashia olisi vaikka hyrymykket, mutten halua kaivaa sitä maahan, silti vaikka saan kyllä verkot päälle, mutten halua ottaa mitään riskiä, kun supia liikkuu aina öisin pihapiirissä - iljettävää. Luin jostain luujauhosta - en muista edes enää mitä, mutta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että en menetä oikeastaan mitään, jos kokeilen sitä. En ole siis lannoittanut millään omenapuita kahdeksaan vuoteen, marjapuskille olen laittanut tuhkaa ja joskus vähän kanankakkaa. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä luujauhoa ja samaan syssyyn verijauhoa. 

Toimitus oli nopeaa - samalla viikolla pääsin vielä levittämään luujauhoa omenapuille ja marjapensaille niiden ollessa yhä osin nuppu ja osin kukkavaiheessa.  Kokeeksi jätin pihan kaksi muuta omenapuuta lannoittamatta, vaikkei tulosta silti voi suoraan verrata - kait. Ja maltillisesti käytin vain yhden laatikollisen - loput on pahan päivän varalle :) Tästä on nyt pari viikkoa aikaa, vielä ei voi sanoa yhtään mitään - sadosta tai taudeista, mutta syksymmällä ollaan varmaan viisaampia, näyttääkö paremmalta, vai laulaako moottorisaha ensi talvena. Jotain muuta, aika yllättävää havaintoa ollaan sen sijaan tehty, mutta en vielä sano siitäkään mitään, tilannetta pitää tarkkailla!

Samaiseen pakettiin olin tilannut kuusi maa-artisokan alkua, nekin kokeeksi koska olin aika myöhässä, niitä oli paketissa ehkä viisitoista, ehkä pistivät varastojaan tyhjäksi meille maija myöhäisille. Nekin ovat maassa, katsotaan sitten virkoavatko. Tällä hetkellä on ehkä vähän ylimitoitettu katepeite ja sataa, joten en viitsi mennä kaivelemaan ja tarkistamaan tilannetta.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

Omaa projektia

Taas kerran tuntuu, että olen auttamattoman myöhässä maanmuokkausteni kanssa, mutta olen sopinut itseni kanssa, että kunnostelen mitä kunnostelen ja ensi keväänä kaikki on valmista. Toisaalta maa on vasta nyt siinä kunnossa, että sitä ylipäätään on pystynyt mitenkään muokkaamaan. Muita maita mieskin on lupautunut auttamaan sillä mielellä, että ensi keväänä olisi valmista.

Työn alla mulla on nyt arviolta 1*6 m läntti, jota on vuosittain pyritty pitämään rikkaruohoista vapaana, kasvamassa on yleensä ollut sipulia ja muutama peruna. Rikkaruohot tunkevat sivulta ja kaventavat aluetta joka vuosi.

 

Tämä rakennelmani ei varsinaisesti taida edustaa mitään oikeaoppista, vaan on lainaus vähän kaikesta: harju-, sekä perinteisestä kohopenkistä, ehkä tuo lasketaan myös jonkinasteiseksi kompostiksi. Syvyyttä penkillä olisi saanut olla varmaan enemmänkin, mutta älyttömän sitkas savi tuli vastaan n. 30 - 35 cm syvyydessä, joten en yrittänyt päästä sen syvemmälle. Koska olen tätä kuitenkin ihan yksin tehnyt, olen tyytyväinen, että edes siihen asti olen jaksanut kaivaa. 

Puolilaho puutavara on pääasiassa koivua, kuvassa olevat on sellaisia, jotka ovat itsekseen (tai ehkä myyrien avustuksella) kaatuneet, keräsimme ne kuitenkin jonain vuonna mukaan ja niistä oli tarkoitus tehdä polttopuita. Osa oli kuitenkin valmiiksi melko lahoa ja osasta löytyi jotain toukkia, joita emme siinä hädässä tunnistaneet ja päätimme, että jätetään ne tekemättä polttopuiksi. Jos toukasta muodostuu jotain, mikä närii kaikki polttopuut. Myöhemmin googlettelemalla selvisi, että toukka oli ihan hyviksen alku, mutta puut on silti jääneet ja jääneet lahoamaan.  Nyt niille löytyi se viimeinen leposija ja hyöty.  Lisäksi on paljon sellaisia, joita ei ole millään ilveellä saatu halki, vanha koivu osaa olla yllättävän vänkkyrä. 

Mutta takaisin aiheeseen. Tapanani on hyvin usein, kuten nytkin, kääntyä jutuissani vasemmalle ja vasemmalle ja vielä kerran vasemmalle, niinpä unohdan, mistä oikein puhua piti :) 

Puiden päälle tulee risuja ja kuivaa kontoa mitä perennoista talven jäljiltä oli jäljellä. Jos talossa olisi kunnon viikate, sille olisi nyt käyttöä. Rikkaruohoja voisi niittää ja latoa edellisten päälle, olisi madoilla heti puuhaa. Luultavasti tuohon päälle laitan kuitenkin sen lopun, jo kompostoituneen tavaran. Ja ihan päällimmäiseksi tulee tuo aiemmin pois kaivettu maa. Tai no, sen päälle pitää sitten saada katetta. 

Taimikasvatukset on menneet vähän niin ja näin, nekin. Kävimme tänään ruukilla, jossa oli myynnissä taimia ja väkisinhän sitä omiaan vertasi myytäviin, kurpitsan taimet oli samankokoisia kuin omani, mutta tomaattini kyllä häpeilevät. Luultavasti ostan muutaman tomaatintaimen.

Ja onneksi aika monessa siemenpussissa lukee, että kylvetään avomaalle, maan lämmettyä. Moni on jo kylvönsä tehnyt, mutta aika kylmää tuo maa vielä on ollut ja yöpakkasia vielä viikolla. 

Sattui muuten ihan hassu juttu, kun tuolla työmaallani touhasin, ja pidin huilitaukoa, katselin ympärilleni ja metsänreunasta silmäni tavoittivat ikäänkuin pihlajan, mutta ei sittenkään. Piti oikein mieskin hakea varmistamaan, että näenkö omiani, mutta ei, kyllä siellä kasvaa pieni omenapuu. Ihan outoa, emme ole sitä näiden vuosien aikana ennen nähneet ja se, että onko sen joku istuttanut vai onko se lähtenyt siemenestä on mysteeri. Tällä hetkellä siinä on jopa nuppuja. Sinällään hieno löytö, koska pari vanhempaa omenapuuta pihasta ovat saaneet tuomion. Eivät ole enää muutamaan vuoteen tuottaneet syötävää satoa, niissä lienee joku tauti.

Ja nyt hernekeitolle, joka on nelisen tuntia pöhissyt... 

Päiväsyömiset on jääneet väliin, kun niin odottanut tuota hernaria!

#omavaraisuus #kasvimaa #maanparannus