Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Eilen käytiin pikaisella tutkimusretkellä muutamassa "varmassa sienipaikassa" tarkistamassa, joskos olisi jo kanttarellien alkuja, kun sadettakin sentään jonkun verran tullut. Ei ollut sieniä, eikä ollut myöskään hirvikärpäsiä, hyttysiä ja paarmoja oli tuhottomasti. 

Ihan tyhjin käsin ei sentään tarvinnut pois lähteä, saatiin suut makeaksi:

Mustikkasoppa

7 dl vettä
4 dl mustikoita
½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 dl vettä

Mittaa kattilaan vesi, mustikat ja sokeri. Keitä noin 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Sekoita perunajauhot veteen. Lisää suurus liemeen yhtäjaksoisesti kaataen ja samalla puuhaarukalla sekoittaen. Kiehauta keitto ja pane se jäähtymään kulhoon. Ripottele pinnalle vähän sokeria.

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Mustikka on monivuotinen, pysty, 10-30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, sahalaitaisia ja varisevat talveksi saaden ensin syksyllä kauniin ruskavärin. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Vaaleanpunaiset kukat ovat kellomaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Päältä ja sisältä tummansininen marja on pallomainen ja vahapeitteinen. Marjat voivat olla myös mustia ja kiiltäviä. Mustilta mustikoilta puuttuu pintaa peittävä ohut vahakerros ja kansankielessä niitä on nimitetty tervamustikoiksi.

Sato: 
Lehdet kerätään keskikesällä riipimällä sellaisilta kasvupaikoilta, missä marjonta on vähäistä. Mustikan marjojen paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta alkaen.  Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen.  Vuoden 2015 mustikkasato tosin todisti, että siellä missä marjominen on normaalisti vähäistä, on se silti mahdollista isoissakin määrin, kunhan vuosi on suotuisa.

Käyttö: 
Marjat mehuihin, keittoihin ja hilloksi. Sekä lehdet että marjat sopivat kuivattuna teenkaltaiseksi yrttijuomaksi. Mustikan lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin, mutta ne eivät sovellu pitkäaikaiseen käyttöön tai munuaistautia sairastaville. Marjat (myös kuivatut marjat) tunnetaan perinteisenä lapsillekin sopivana ripulilääkkeenä, erityisesti soppana se maistuu myös kipeälle.