30.8.2019

Lähimatkailua

Aina elokuun alkupuolella järjestetään Ulvilassa perinteiset keskiaikaiset Hansamarkkinat, joita on järjestetty jo vuodesta 2010. Ulvila on kaupunkina ollut olemassa jo keskiajalla, vaikkakin Ruotsin alaisena ja sijainnut Kokemäenjoen suulla, jolloin se on kauppapaikaksi ollut erinomainen sijainniltaan. Sittemmin maan kohotessa, hiljeni kaupankäynti ja merenkulku Ulvilan osalta.  Juhana Herttua määräsi lopulta kaupungin siirrettäväksi 7 kilometriä merta kohden, lisää Ulvilan Hansamarkkinoista ja Ulvilan historiasta pääset lukemaan tästä linkistä



Pidän juuri näiden markkinoiden tunnelmasta. Jokin viehättää kun kaupallinen hössötys on jätetty pääosin ulkopuolelle, Oman lisänsä luo tietysti aikakauden pukeutuminen ja taistelunäytökset. 

~-o~O~o-~

Ulvilan Leineperissä taasen järjestettiin perinteinen Lähiruoka ruukki elokuun puolenvälin tietämillä. Sää sattui olemaan sateinen, mikä verottaa aina niin myyjiä, kuin kävijöitäkin. Kauden ensimmäisiä nahkiaisia päästiin kuitenkin maistelemaan tällä reissulla.  Nahkiainen, tuo suloinen kausiherkku, joka tuntuu jakavan ihmiset kahtia, kuin miekka.  Täytyy sanoa, että Nakkilassa osataan, ne parhaat löytyy aina Vilposen paistamolta, tai myyntikojusta lähiseudulta.  






Tällä kertaa ruukilta löytyi myö lähiruoka näyttely. Vanhempi rouva kertoi ettei hän jaksa enää pitää kahviota, mutta oli ajatellut laittaa näkyville kauden kasviksia. Hän kertoi myös opettajien käyneen kuvaamassa näitä pöytiään ja he aikovat käyttää kuvia opetusmateriaalina. Vielä hienompaa tietysti olisi jos oppilailla olisi mahdollisuus nähdä nämä kaikki omin silmin. 











~-o~O~o-~


Siin Nakkilan kirkon vaihel, Villilän kartanomiljöössä järjestettiin ensimmäistä kertaa koskaan festivaali nimeltään Back to Nakkila -85. Tarina taustalla on esimerkki siitä miten hommat saattaa joskus paisua kuin pullataikina. Alunperin oltiin järjestämässä luokkakokousta peruskoulunsa -85 päättäneille ja sitten siitä tulikin koko päivän festari, jossa tarjottiin hieno tilaisuus muillekkin tavata tuttuja vuosien takaa. 




Kuva Villilän kartano


5.8.2019

Suuntana omavaraisuus 7

Heinäkuu on mennä jolkottanut ja ollaan jo elokuussa, on jälleen yhteispostauksen aika. En taida tälläkään kertaa pysyä ihan sovitussa teemassa, vaikka siitäkin toki muutama sananen löytyy tuonnenpana. Tämä on oikeastaan lomapostaus, takana on miehellä kolme viikkoa ja minulla neljä viikkoa lomaa palkkatöistä, viimeinen viikko on siis alkanut. 



Porin Jazzeilla pyrähdettiin yhden päivän ajaksi, ilma oli upea, kunnes taivas repesi. Tämä alkaa olla perinne, että jossain vaiheessa saamme vesiryöpyn niskaan, kun jazzeilla ollaan.


 Punaherukoille viriteltiin verkko, tämän piti olla kovinkin lintuystävällinen, mutta siitä huolimatta että tein vähintään kolme kierrosta päivittäin tarkistaen verkot, ehti sinne takertua muutamia lintuja kuumimpaan aikaa, osa saatiin pelastettua, mutta muutama valitettavasti menehtyi. Erityisesti pajulintu (myös uunilintuna tunnettu) tuntui menevän verkkoon kovasti. Pajulintuhan ei syö edes marjoja vaan on hyönteissyöjä, joten jotain kirvoja puskissa varmasti on, koska sinne niin mielittiin.




Ja linnuista puheenollen, piha pönttöjen tervapääskyt on tältä suvelta rengastettu. On mieleniintoista aina saada tietää, onko pöntöissä jokin pihassamme ennenkin pesinyt pariskunta tai peräti tässä syntynyt tai joku aivan vieras, uusi asukki. Tällä kertaa yhdessä pöntössä oli vain toinen emoista paikalla ja hänet oli viime kesänä rengastettu tässä, toisen pöntön pariskunta oli ihan uusi ja rengastamaton.  Molemmissa pöntöissä oli kaksi poikasta.



 Sitten säähän :)
Heinäkuussa satoi muutaman kerran ihan mukavasti, niin että vettä sai kerättyä rännien alta talteen tuleville päiville, loppukuu osoittautui jo kuumaksi kääntyen elokuun myötä suorastaan kylmäksi. Ei siis pahan kohtuutta, kuten on tapana sanoa.


Näiden älyttömän kuumien päivien myötä loppuivat myös kerätyt sadevedet, vaikka niitä oli kastelukannuissa, ämpäreissä ja kaikenlaisissa laastipaljuissa kasvimaan reunoilla.


 Sunnuntai aamuna puoli seitsemältä mittari näytti 2,6 lämmintä ja kesäkurpitsan lehdet ovat selkeästi saaneet pakkasta. Toisaalta ne ovat vasta kukkavaiheessa, joten en tiedä ehtisikö niistä muutenkaan mitään tulla. Edit. Oikeastaan ovat tuossa kuvassa vielä ihan hyvännäköiset, nimittäin nyt maanantai aamuna näkymä on aivan toinen, kaikki lehdet ovat mustia, samoin on käynyt koristekurpitsan lehdille, myös perunan varret ovat jo selkeästi saaneet osumaa, sekä maissi.


 Punajuurista, sipuleista ja perunasta sentään tulee jotain ja kukkasia on tulossa myös monenlaisia. Pääasia kun on vihreetä, pitää sitä johonkin olla tyytyväinen :)


 Vähän on jo maisteltu ensimmäisiä, mutta vielä saavat kasvaa, ainakin kuukauden. olin niin myöhässä kylvöjeni kanssa, etten oikeastaan ihmettele, etteivät tämän isompia vielä ole.



 Polttopuiden suhteen ollaan aika hyvässä vaiheessa, aloitettiin sirkelöinti niinden tulikuumien päivien aamuina, jolloin paikalle ei vielä aurinko paistanut. Pari kuormaa on saatu jo sisälle pinottua. Yksi kuorma on tehty esikoisen huusholliin ja jahka saadaan sieltä kärry takaisin, tehdään itselle viimeinen kuorma. Tämä vapauttaakin meidät sitten koko syksyksi sienimetsään :)


 Syksy on kyllä jo selvästi läsnä, jos aurinko ei paista, on oikeasstaan aika viileää päivälläkin. Aurinko on muuttunut keltaiseksi, keltaisia lehtiä tippuu koivuista ja siellä täällä näkee punaisia lehtiä. Toisaalta, miksi ei jo olisi syksy, alkaahan lasten koulukin jo muutaman päivän päästä. 


Mukavaa elokuun jatkoa!

Linkit muiden yhteispostaukseen osallistuvien kirjoituksiin:




#omavaraisuus #yhteispostaus