3.10.2022

Lokakuun ensimmäinen maanantai

Lokakuun alku, sen ensimmäinen maanantai ja yhteiskirjoituksen aika. Tuttuun tapaan luotseina Korkealan isäntä ja Tsajut blogin Satu, linkit muiden kirjoituksiin löydät kirjoituksen lopusta. 

Vaikka syyskuun alussa oli heti muheva pakkanen, joka herkemmät kasvit nuupautti, on sen jälkeen ollut kohtuu lämmintä, sadettakaan ei ole tullut mitään mahdottomia määriä, muutama pikku pakkanen on ollut, mutta loppujen lopuksi sellaista mukavaa ilmaa. Siltaprojektimme on edelleen kesken, meistä riippumattomista syístä, mutta polttopuut on saatu sirkelöityä ja pinottua varastoihin, tosin onhan lämmitystäkin jo aloitettu. Puita oli ihan mukavasti vanhastaan jäljellä ja nyt niitä on ennätysmäärä varastoituna. Siitäkin on kyllä ollut puhetta, että vielä enemmän täytyisi vuosittain tehdä, jos sattuu joskus sellainen vuosi eteen, että ei olla työkunnossa kumpikaan, tai toinen. 

Siksikin olen suht lämpimistä ilmoista ollut hyvillä mielin, että ei ole niin hirveää kiirettä tarvinnut sadonkorjuun kanssa pitää, kun tuota tekemistä muutenkin aina tuntuu riittävän. Perunat on korjattu kellariin, mielestäni kovin pieneksi sato jäi, mutta tyhjää parempi, pitää olla kiitollinen Äiti Maalle kaikesta mitä tarjotaan. Parina päivänä töiden jälkeen niitä kaivoin ja oli mukava ilma, saivat kuivahtaa rauhassa ennen sisälle vientiä. Luvattoman paljon oli vihertyneitä pottuja, katetta on ollut ihan liian vähän, osan ehdin jo laittaa kompostiin ennen kuin isäntä tuli neuvomaan, että kai ne nyt siemeneksi kelpaa ensi vuonna – olinpa tosi tyhmä, kun tuollaisen olin unohtanut, loput vihertävät sitten keräsinkin erikseen talteen siemenperunoiksi.

Porkkanat ja punajuuret on vielä nostamatta, ne saavat yhä odotella ilmojen kylmentymistä. Lisäksi yksi yksi satsi sipulia on maassa, sellainen, jonka istutin paljon myöhemmin kuin muut. Vaan ne penkit, joissa oli perunat, olen saanut käytyä läpi niin, että ovat valmiina talvea varten, vähäiset rikat on nypitty ja maa peitelty paksulla katekerroksella, siellä on hyvä matojen myllertää. Ensi keväänä niihin päätyy kasvamaan muuta kuin perunaa. Sääennusteet lupaa sadetta, ja torstaina sade sitten alkoikin pieninä kuuroina monta kertaa päivässä. Harmilloista, sillä en ehtinyt kerätä puiden lehtiä korjuun, olin nimittäin ajatellut säilöä porkkanat niihin. Oletko sinä säilönyt satoa koskaan lehtiin? 

Tässä lokakuun aikana on tarkoitus kuitenkin viettää meilläkin jonkinlaista sadonkorjuujuhlaa. Kekri on vanha pakanallinen syysjuhla, jota muinoin vietettiin, kun syystyöt oli tehty.  Ajankohta sen mukaan, kun työt on saatu päätökseen syyskuun loppupuolen ja marraskuun alkupuolen välillä, miten kenelläkin alkoi olla valmista talven edellä. Aikoinaan myös vuoden katsottiin vaníhtuvan kekristä, ja alkoi talven aika. Kekrinä ennustettiin myös tulevaa vuotta tinasta, kuten nykyäänkin.   Voisi sanoa, että kekrinä ei oltu köyhiä, eikä kipeitä, silloin syötiin ja syötävää tarjottiin myös muille, niin kuolleille esi-isille, kuin tontuille ja haltijoillekin. Juotiinkin, mutta kohtuudella, saunottiin, leikittiin, laulettiin ja tanssittiin. Kaksitoista päivää otettiin kevyemmin ja nautittiin koko vuoden työn tuloksista.

Valitettavasti ainakaan meillä ei ole varaa juhlia kahtatoista päivää, niin hienoa kuin se olisikin. Jotain tarjottavan lisukettakin joutuu varmasti hakemaan kaupasta, mutta koitetaan pitää ostettavat minimissä.

Viime vuonna juhlistimme sadonkorjuun loppua lokakuun viimeinen päivä, ihan kaksin. Samalla paneuduttiin viikinkiaikaiseen ruokailuun ja historian elävöitykseen. Joskus on mukava kokeilla jotain erilaista ja molemmat oltiin tyytyväisiä vähän erilaiseen kattaukseen, jonka valmisteluun molemmat innolla osallistuivat.  Vaikkei viikinkiajalla vielä ollut haarukoita, eikä perunastakaan tiedetty - oli meillä pöydässä kuitenkin perunaa ja haarukatkin otettiin lopulta avuksi, kun ei pelkällä puukolla pärjätty, eikä jotenkin osattu sormin syödä - sellaista sormiruokaahan tämä tavallaan kyllä olisi. 





(Puiset astiat on isäni ja isoisäni valmistamia, keraamisten tuoppien esikuvana on ollut Euran Luistarin haudasta 359 löydetty astia, hauta sijoittuu viikinkiajan loppuun n. vuosiin 1000-1070.)


Tänä vuonna taidetaan mennä melko samalla kaavalla, tosi tämä vuosi on ollut melko onnistunut sen suhteen, että luonnosta kerätyillä ja oman maan sadolla päästään tosi pitkälle täyttämään pöytää. Lämmin uunirosolli hunajalla ryyditettynä kuulostaa tosi herkulliselta ja sitä tullaan tulevana talvena syömään varmasti muutenkin useasti. Lihapuoli on "aina sitä samaa", naapurikylän ylämaankarjaa ja lähellä kasvanutta riistaa. 


Tällä kertaa yritetään saada myös lapsenlapsia mukaan, tämä kuitenkin poikkeaa heidän halloweenistään melkotavalla. 


Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset linkeistä: 

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala 
Puutarhahetki 
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila 
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 


5.9.2022

Syyskuun ensimmäinen maanantai

Hupsista, ollaan jo syyskuun ensimmäisessä maanantaissa, kesä on ollut niin kiireistä aikaa, ettei heinä- ja elokuun kirjoituksiin ole ehditty paneutua yhtään, vaan nyt onkin kuulumisia koko kesän edestä. 

Vaan mitä meillä onkaan saatu aikaiseksi sitten kesäkuun kirjoituksen: kovin on ainakin aloiteltu kaikkea, osa on edelleen kesken ja levällään, mutta on jotain valmistakin.

Kasvimaa, joka viimeiset pari vuotta on ollut melko huonolla hoidolla sairastelujen vuoksi, on tänä vuonna saanut huomiota melko paljon.  Se on jännä miten ihmismieli sitten kuitenkin jossain taustalla pyörittelee kauhukuvia, etteikö sairastelussakin pätisi vanha "harvoin kaksi ilman kolmatta", mitähän mulle tänä vuonna tapahtuu, mikä paikka pettää? - ajatuksia. Tutkimuksia ja lisätutkimuksia on tehty monessa muodossa, mutta puhtain paperein olen selvinnyt kaikista epäilyistä huolimatta tähän asti. Tuolla kasvimaalla on välillä iskenyt sellainen epätoivo, että eihän täällä mikään ole kasvanut ja tuleeko täältä nyt yhtään mitään. Vaan sitten kun katsoo valokuvia, huomaa itsekin, että kyllä jotain on tapahtunut, ainakin varret on kasvaneet, ihan samasta kohtaa ei kuvia ole otettu, mutta kyllä noista tilannetta hahmottaa :)

Kesäkuun puolivälin kuva, taisi tuo "minikasvihuone" muuttaa tuolloin meille. Paprikat, Savitaipaleet ja Evakot vein sinne. Evakot oli kovin pieniä rääpäleitä ja aika kohta siirsin ne avomaalle kasvamaan, ajattelin, ettei niistä ikinä tule mitään, mutta pois en malta heittää, laitan penkkiin kasvamaan, saa sitten nuo Savitaipaleet enemmän tilaa tuolla kasvihuoneessa. Hassu juttu, Evakot innostuikin sitten penkissä kasvamaan ihan silmissä.... 

Heinäkuun puolivälissä on vähän sitä ja tätä jo pinnalla ja peruna kukkii:

Elokuun puolivälissä on jo korjuu ja syönti menossa. Suurin osa sipuleista on jo heinäkuun lopulla nostettu kuivumaan. Syötävissä on niiden lisäksi perunat, porkkanat, lehtikaalit. Avomaankurkut on nekin sopivan kokoisia syötäväksi, samoin punajuuret.


Perunaa tuntuu tulevan ihan mukavasti, kellariin asti riittää. Porkkanoita on napsittu ohikulkiessa suuhun, vähän harmillisesti ne on jotenkin "monihaaraisia", ei saisi olla kranttu, mutta vaikka ovatkin ihan talviporkkanaa en usko että niitä talveksi säästelen tuon monimuotoisuuden vuoksi. Sen verran löytyy laiskuutta, että talvella porkkanan on oltava helposti kuorittavissa. Luulen että ovat kärsineet aluksi kuivuudesta ja siksi ovat tuollaisia ruppanoita.


Jostain pitäisi repiä aikaa punajuurten säilöntään. Avomaankurkkua laitoin mausteliemeen jo aiemmin, iski sellainen epätoivo jossain kohden, että mahtaako omia kurkkuja kuitenkaan tulla riittävästi säilöntään asti, joten kävin sitten tilamyynnistä ostamassa, kun oli sellainen sadeilta, että tiesin ehtiväni ne laittaa.  Nyt noita omia kurkkuja on sitten syöty ihan tuoreeltaan pois, ovat tavattoman hyviä. Ja ehtivät sittenkin, vaikka niiden kylvön kanssa luulin olevani kovinkin myöhässä.

Lehtikaali on meille tänä vuonna ihan uusi kokeilu ja mitä siitä sanoisin, kyllähän sitä nyt syö.... Ei tuo mitään suurta suosiota ole saavuttanut, mutta kyllä sitäkin on tarkoitus vähän pakastimeen napsia talven varalle, eiköhän tuo kauppansa tee. 

Jotenkin tämäkään kesä ei ole mennyt ihan kuin sen ajateltiin menevän. 

Jonkun verran olen saanut puutarhasta marjoja kerättyä pakkaseen, mutta varmaankin yli puolet on jäänyt puskiin ja niitä on sitten syönyt linnut, supit ja kauriit. Aikasyöpöksi tuli tuossa kesken kaiken meidän tilalle johtava silta. Siitähän joku sanoi jo paikan ostaessamme 13 vuotta sitten (onko siitäkin jo niin pitkä aika??) että se pitäisi kyllä heti uusia, hajoaa ihan noille sijoilleen.

Tässä kulkee valtaoja, kolmella kantilla ja sen ruoppaus oli tänä kesänä ajankohtainen. Siinä ojan kaivuun yhteydessä, en oikein tiedä kuka sen ensin sanoi, että tuo meidän silta, joka näyttää siltä, että hajoaa justiinsa, pitää nyt samassa yhteydessä uusia. Todella typerä idea oli tarttua sitten tuohon, että se pitää nyt samalla uusia. Näin jälkikäteen ajatellen, varsinkin kun meillä meneillään oli jo traktorin nostolaite remontti, joka sekin eteni hyvin hitaasti, kun moisessa urakassa ei kumpikaan koskaan ole ollut, niin tulee oltua yli varovainen ja yli hidas. Ja ne tuumakoot tämmösessä maassa, jossa pyöritään millien kanssa, kun joku hajoaa, niin uutta ei saa mistään, tulee taas vastaan koronat ja brexitit ja vaikka mikä. Yhtä mutteria saatetaan metsästää kokonainen päivä isossa kaupungissa, kun joka liikeessä ohjataan seuraavaan liikkeeseen, joskos sieltä löytyisi ja seuraavana päivänä sitten juostaan jonkun stefan perässä.  Vaan se silta. Alettiin pikavauhtia metsästää sopivaa säiliötä siltarummuksi. Varsinainen homma, eli vanhan purku ja uuden rummun paikalleen laitto kävi vajaassa päivässä.



Vanhan sillan palaset upotettiin uuden rakenteeseen, tukemaan maata ja tekemään muotoa. Huomautettakoon tässä kohden, että ei tuo olisi vielä vuosiin hajonnut, vaikka niin pahalta näytti, ihan sai tehdä kaivinkone töitä, että sai rikottua. 

Vaan se loppuhiominen, ettei ne maat valahda ojaan, jotenkinhan se piti tilkitä ja tukea ja kun taas ollaan kummallekin oudossa hommassa, siinä sitä aikaa tuhraantui. On lapioitu ja kärrätty soraa pois, kaivettu ja kärrätty nurmitupasta tilalle, tasotettu, mitattu, laskettu ja lapioitu taas ja kärrätty lisää. Vaan kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa vatupassissa olemaan.  Vaan kun käsipelillä on pitkälti tehty ja päivät oltu töissä, niin meneehän sitä aikaa. Tuohon nurmituppaiden päälle tulee seitsemän ja puoli metriset 25x25 pilarit vaakatasoon tukemaan koko rakennetta ja niihin saadaan myös kaiteet kiinni. 


Uusi rumpu on halkaisijaltaan vanhaa valettua isompi ja vielä huomattavasti isompi, mitä kaupunki edellyttää, sellaisetkin asiat kun pitää kaupungilta kysyä, aiemmin ely-keskukselta. Samalla siirrettiin pihaan päin, nimittäin ruoppausten myötä tuo ojan perkule siirtyy myös aina pihaan päin, eli tonttikin pienenee.... Mutta tällä pihaan päin siirrolla saatiin myös tienpäätä leveämmäksi ja se oli hommassa yksi tarkoitus, että mahtuu isot autot paremmin kulkemaan, joskus tänne on pakko päästä myös tukkirekalla.  

Tässä siltatouhussa on sitten jäänyt toissijaiseksi kaikki muu, kun ei määräänsä enempää jaksa.  Jos ei töissä tarvisi käydä, niin olisi 8 tuntia päivässä enemmän aikaa kotitöille. 

Ja vakavasti puhuen, siinä kesän korvalla ja toistamiseen kesällä, kun odottelin pääsyä tutkimuksiin, ehdin ajatella, että jos tämä kaikki nyt sitten olikin tässä, niin mitä sitten olen elämässäni saanut aikaseksi? En niin yhtikäs mitään. Löin siinä sitten itteni kanssa vähän niinkuin päivämäärän jo lukkoon, että jos tästä nyt selviän, niin milloin on se irtisanomispäivä. Ei se päivä nyt ihan heti ole, mutta vähän helpompi on olla ja suunnitella tulevaa, kun on päätöksen tehnyt.

Yöt on jo kääntyneet kylmiksi ja sen on tehneet myös päivät viimeisten kuun kääntymisten myötä. Syyskuun ensimmäisenä piti autosta krapata lasit ensi kertaa ja niinpä illalla keräsin tomatin raakileet sisälle, josko kypsyisivät, edes osa. Ei paljoa, mutta aika paljon kuitenkin. Vasemmalla evakot, niistä yksikään ei punota ja oikealla savitaipaleet, joita on jo maisteltukin. 


Lauantai aamuna oli ollut ihan kunnon pakkanen, ei tarvinnut arvailla, että "onkohan ollut pakkasella" , vaan kurkut ja kurpitsat, ne herkimmät oli ihan löllöä, mutta myös perunanlehdet ja -varret oli ottaneet nokkiinsa. Katkoin varret ja keräsin pois, perunoista saa kuori vielä vahvistua. 

Siinä missä yöt ja päivät on kylmiä, saadaan kuitenkin nauttia kauniista auringonlaskuista

Ja sumuisista, utuisista aamuista





Muiden kuulumiset voit käydä lukemassa linkkien takaa:


Kasvuvyöhyke 1

Jovela                                                                Nina Sointu 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti                                         Tsajut                                              Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                                                     Harmaa torppa                             Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 











6.6.2022

Kesäkuun ensimmäinen maanantai

Kuukauden ensimmäinen maanantai on jälleen käsillä ja yhteispostauksen aika.  Tällä kertaa kertoillaan vähän keräilytaloudesta. Nyt tuntuu aika muuten viilettävän melkoista kyytiä, se on varmaan tämä kevät, tai oikeammin jo kesä, kun tekemistä riittää enemmän, kuin mitä kellossa on aikaa, niin kaikki on vilauksessa ohi. Muiden postauksiin on linkit kirjoituksen lopussa, käy vilaseen.

Mikäpä se sellainen luonnonyrttineuvoja olisi, jonka huusholliin ei yrtit kuuluisi? Ajan puitteissa keväällä ja alkukesällä kerätään kaikkea vihreää, mitä omilta tiluksilta löytyy, toki myöhemminkin, mutta paras aika on käsillä. Pääsääntöisesti kuivaan saaliini talveksi kuumiin juomiin, mausteiksi, hauteiksi ja jalkakylpyihin käytettäväksi. Uutoksia olisi mukava tehdä enemmän, kuin mitä nyt tulee tehtyä.  Tämä kevät aika vaan tahtoo olla juuri se kiireisin, kun on istutukset ja kylvöt samaan aikaan.  

 


Loppukesästä ja syksymmällä päästäänkin sitten marjaan ja sieneen, mustikka, vadelma, kanttarelli ja suppilovahvero, siinä on ne meidän pääasialliset keräilymme olleet syötävien osalta. Puolukkaa kerätään sitten, jos aikaa jää. Sieniä kerätään myös "ohikulkiessa" lankojen värjäystarkoituksiin, aina kun kohdalle osuu.



Villivattua meillä on omassa pihassa, aikansa sitä tuli yritettyä raivata pois, mutta nykyään hoidan niitä ehkä jopa paremmin kuin muita marjapensaita. Parin vuoden välein siivoilen kuivat pois, näin alue pysyy helpompana liikkua, eikä tule ryteiköksi, tuntuvat tykkäävän jopa tästä. Pienen matkan päässä, kun on kaikki, johon en koska, niin se on nykyään täynnä pelkkiä kuivia oksia, eikä yhtään tuottavaa oksaa ole enää näkyvissä. Vatut päätyvät hilloihin ja höyrymehuun.

Mustikat, kanttarellit ja suppilovahverot löytyvät myös melko läheltä, samoista metsistä kaikki. Viime vuodet ovat vaan metsien kaadon suhteen olleet sellaisia, että alkaa ne parhaat paikat olla mennyttä.

Paras vadelmahillo on tietysti sitruunainen ja mustikkahillo maustetaan vaniljalla ja fenkolilla, ohjeet olen julkaissut täällä blogissa jo aiemminkin, mutta laitetaanpa uusiksi:

Sitruunainen vadelmahillo
2 kg tuoreita vadelmia
1 kg hillosokeria
2 luomusitruunaa (raasta kuoret ja purista mehut)
 
Vanilja-fenkoli mustikkahillo
2 kg mustikoita
1 kg hillosokeria
1 tl vaniljasokeria 
1,5 tl fenkolinsiemeniä (murskataan)



 

Sitten kuukauden kuulumiset…

 

Kylvöt on hyvällä mallilla, siltä ainakin tuntuu. Toisaalta, nythän ollaan Kustaan päivässä, eli nythän pitäisi vasta aloitella, ainakin niiden suhteen, jotka yhtään kylmälle ovat arkoja. Viime yö oltiin plussan puolella, mutta melko niukasti +0,6 näytti mittari, siitä huolimatta nurmikko oli jäässä, samoin auton ikkunat. Pitäisi varmaan yksi lämpömittari laskea ihan maan tasalle, niin saisi sieltäkin lukemia, en oikein tiedä ketä tuo 2 m maanpinnasta lämpötila palvelee?

Kahden aikaisemman, terveyden kannalta kaaottisen vuoden jälkeen myös kasvimaa on ollut aika kaaottinen ja on sitä osin vieläkin. Vaikken kaikkia rikkoja koitakaan saada pois, niillekin kyllä on tilaa, mutta joku roti se nyt kuitenkin pitäisi olla. Melkoista savottaa on pitänyt, kun on koittanut raivata penkkejä kylvökuntoon. 

Toukokuun alakuulla istutin kuitenkin perunat ja sipulit, sekä kylvin porkkanat. Luullakseni olin kuukautta etuajassa muihin vuosiin nähden. Sittemmin olen kyllä miettinyt, että tuleekohan sieltä mitään, kylmähän tuo maa vielä oli, kun on sitä edelleen…

Nyt olen kylvänyt myös punajuurta, lehtikaalia ja härkäpapua, tietysti kukkia sinne ja tänne ja vähän tonnekkin.  Sain myös jonkun kuningasidea alkaa siirrellä monivuotisia yhteen penkkiin, lipstikka ruohosipuli, käärmelaukka on nyt siirretty. Mutta sitten hetkeksi unohdin oman ideani ja kylvin jo jotain yksivuotista samaan penkkiin, no ensi vuonna sitten jatketaan monivuotisten penkkiä.

Ja miltä se todellisuus sitten kasvimaalla näyttää, kun ottaa kuvan eri kuvakulmasta kun tavalleen..... Juurikin niin, on siinä pörriäiset huomioitu. 

 

Marjatuomipihlajaa on niin monet kehuneet, hankein sitä pari puskaa ja samalla reissulla kauan himoitsemiani tyrnejä Tarmon ja Tytin, Tyttejä olisi halunnut vähän useamman, vaan ei ollut kuin yksi. Satoahan noista ei heti ole luvassa, ovat sellainen sijoitus tulevaisuuteen hankintoja, joita pitäisi tehdä paljon enemmän.  


Linkit muiden bloggareiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kerkka/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/06/puolukan-puolesta.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/06/helppoa-omavaraisuutta-parvekkeella.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-6/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16445

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/mehästä-kohti-omavaraisuutta

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-6-keruutuotteiden.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6-luonnosta.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/06/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-2.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/06/kesakuun-ensimmainen-maanantai.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhaheti https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/metsan-antimet-omavaraisuudessa/

Kasvuvyöhyke 5

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/06/06/kesakuu-22-kerailytalous

2.5.2022

Toukokuun ensimmäinen maanantai

Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.

Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi: 

Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.

Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.



Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla, aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty.  Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta elämää ja onnistuu leviämään muualle.

Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa

Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron perään.

Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat lausahdukset:

”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä mitä te syötte on halvempaa ostaa”

”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa menee, kai teillä sähkösauna sentään on”

”mitä helvetin rännivesiä”

”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko hakkee kaupasta uuden”

Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.

Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva paikka tai henkilö

kuva: Ulla-Maija Takkunen

Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti ymmärrettävää.  Puutarha näyttää juuri siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän. 

Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen

Kylänpään kotilan sivut

Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast


Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tontti, tupa ja lupa              

Pilkkeitä Pilpalasta  

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                       

Rakkautta ja maanantimia                  

Caramellia 

Villa Varmo                                  

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala                                        

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


4.4.2022

Huhtikuun ensimmäinen maanantai

 

Huhtikuun ensimmäinen maanantai, yhteiskirjoitus #suuntanaomavaraisuus -sarja tsajut ja korkealan ohjastamina jatkuu jälleen. Aiheina, teurastus ja lihan käsittely, asioita, joita kannattaa miettiä ennen kuin ottaa eläimiä. Omalta osaltani tämä on nopeasti kerrottu, eläimiä meillä ei kissojen lisäksi ole, juuri siksi ole, ettei ole osaamista eläimen lopettamisesta ja lihan käsittelystä. Kanalta nyt varmasti saisin hengen asiallisesti pois, mutta mieluusti saisin siihenkin oppia. Paikalliselta metsästysseuralta voisi tietysti kysyä, saisko hirven tai peuran paloittelua tulla katseluoppilaana seuraamaan. 

Toisena aiheena TOP5 kasvia kasvimaalle, tai jos saisi kasvattaa vain 5 eri kasvia, mitkä ne olisivat? Tämä onkin itselle läheisempi aihe ja vieläpä ajankohtainen, näin kevään kynnyksellä. 

Keväthän aiheuttaa aina pienen sekoamisen, jo silloin, kun se on vasta lupauksena uudessa kalenterissa, eli siinä tammikuun alkupuolella viimeistään alkaa siementen tilaaminen ja ennen kuin tilatut siemenet on saapuneet, ihan varmasti johonkin kauppaan on jo hilattu näkyville siemenhyllyt, josta onkin sitten pakko kahmia mukaan vähän sitä ja tätä ”olikohan tätä kotona ennestään, hitto kun en muista, no, otetaan nyt pussi varoiksi”. Ja niinhän siinä sitten aina käy, kun sitä lopullista inventaariota aletaan tehdä, että maat loppuu kesken! 

Vaan se TOP5, eli mietiskelin maailmantilannetta huomioiden, mitä sitten pistettäisiin ja vaikeaahan se oli, jos vaan 5 pitäisi valita. En niinkään ajatellut ja arvioinut ravintoarvoja, joihin joku fiksumpi varmaan tukeutuisi, vaan mietin lähinnä valmiita ruokia ja monikäyttöisyyttä. 

Valitsin kasvit sillä oletuksella, että saatavilla on yhä voita, kermaa, yrttejä, mausteita ja lihaa ja päädyin seuraaviin kasvatettaviin:

Peruna, ehdoton ykkönen, sitä kun voi syödä monessa muodossa, keitettynä, sittemmin paistettuna, muussattuna ja kypsennettynä uunissa tai grillissä.

Porkkana, kakkonen, menee raakana monen muotoisena ja kypsentää voi samaten monella tapaa, kuin perunaakin.

Sipuli, kolmosena. Ja nämä kolme ensimmäistä peruna, porkkana ja sipuli ovat sopan runko, ja lohkottuna kypsyvät uunissa vähän erilaiseksi herkuksi. Ja erityisesti perunan kaverina ehdoton, on se peruna sitten muusina, kokonaisena keitetty tai paistinperunoina, aina kuuluu sipuli mukaan.

Punajuuri on nelonen, osa uunikasviksiin ja osa etikkasäilykkeeksi. 

Avomaankurkku viidentenä, etikkasäilykkeeksi. 

Siinähän ne ja tosiaan en ajatellut mitään ravintoarvoja tahi eksotiikkaa. Jos alussa mainitsemistani (voi, kerma, yrtit, mausteet ja liha) puuttuisi vaikkapa liha, luultavasti vaihtaisin kurkun papuihin, paitsi jos olisi luvassa ihan hurja sienisato. Vaan kun ei koskaan etukäteen tiedä onko vaiko eikö.

 

Kuulumiset:

Kuukausi sitten kirjoittelin polttopuiden teosta ja siitä miten hommia on koitettu painaa pieni pelko perseessä, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Ja sittemmin alkoikin tapahtua. Ensin joutui kuopus kipujensa kera päivystykseen ja sieltä vuorokauden odottelun jälkeen leikkaukseen, josta piti taasen lähteä kotiin parin tunnin päästä, vaan kaikki ei mennyt ihan putkeen, pari tuntia venyi pariin vuorokauteen ja kuumeisena kotiutus! Eli toipumaan tänne meille, niin oli apua saatavilla. Siinä kohden jo vähän soi varoituskellot, että miten ihmeessä kuumeinen laitetaan kotiin ja kyselinkin, että tehtiinkö k-testi, ei tehty. Että semmoista terveydenhuolto sitten. Oltiin sitten kaikki ison K:n kourissa, no ei siinä mitään, pari vuottahan sitä ehdittiin odottaa ja pelätä, nyt se, tai ainakin yksi sen versio on koettu ja hengissä selvitty jokainen. Eikä kuopuksen leikkauskaan ihan putkeen mennyt, sairaalaan on palattu muutamasti ja sairasloma venynyt kuukauteen, vaikka kaksi viikkoa piti hyvin riittää. Esikoisen perhe kärvisteli ison K:n läpi jo helmikuun lopussa, eli ollaan nyt kaikki ”suojattuja” ja voidaan huoletta kulkea ilman maskia ja räkiä muiden päälle. No vitsi, mutta kyllähän sitä taas on siihen menty, että kummeksuvia katseita saa maskin kanssa osakseen. Ei me siitä silti hevillä luovuta.

Puutilanne jäi sairastumisen myötä kuitenkin hyvälle tolalle, vaikka molemmat kesken hommien lähtikin sisälle ihmettelemään, kun niin väsyttää ja totesi itsensä olevan kuumeessa. Tuo kuume oli muuten outo sekin, ei mitään vilunväreitä tullut, pelkkä uupuminen vaan ja siten sitä kuumetta oli kuitenkin yli 38. Reilu motti jäi sairastuessa halkematta ja yhteensä tulevat riittämään yhden talven tarpeiksi pirtin lämmitykseen. Kun ne viimein viikonloppuna haljeltiin nekin loput



Saunapuita pitää vielä tehdä, ne tehdään pystykuivista kuusista ja niillä nyt ei hätää ole, kun ovat valmiiksi kuivaa tavaraa. Niitäkin pistettiin pari viikonloppuna nurin. 



Lumet meiltä on suurilta osin lähteneet, mutta lisääkin on saatu, samoin ilmat ehti taannoin jo olla kovin lämpimiä, auringossa ihan pariakymmentä astetta, mutta taas ollaan vaivuttu johonkin kylmään jaksoon, eikä päivisin nouse lämpö paria astetta ylemmäs edes auringossa. Niissä kohdin pihaa, johon talvella tuli lapioitua isompaa kasaa, on vielä toista metriä lunta, nurmikolla on paljaita paikkoja, mutta kasvimaa on lumen peitossa edelleen.

 

Ja mitäpä se olisi kevät ilman muuttolintuja, ihan ensimmäiset havainnot olen autuaasti unohtanut kirjata, mutta laitan tähän ne päivät kun johonkin olen jotain raapustanut:

Joutsenet 2.3. (ei olleet ensimmäisiä)

Töyhtöhyypät 17.3. (näköhavainnot, ääniä kuului jo muutaman päivän aiemmin)

Mustarastaista ei voi sanoa mitään saapumisaikaa, koska yksi kävi lähes koko talven syömässä lintulaudalla, nyt niitä on kymmenkunta, kuka niistä tietää onko ne talvehtineet missä. Laulamaan alkoivat 14.3.

26.3. Peipposet

29.3. Kurjet


Muiden omavaraisbloggareiden linkit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela                          Kakskulma                 

Multavarpaan maailma 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat                Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                         Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                    Luomulaakso 

Metsäläisten elämää            Sanni ja farmi 

Vyöhyke 4

Korkeala                       Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


7.3.2022

Maaliskuun ensimmäinen maanantai

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus postausten aika. Aiheena piti olla ”kaksi vuotta nykyistä normaalia”, mutta maailman nykytilanteen vuoksi aiheeksi vaihtui viimetingassa lennosta ”miten lisätä omavaraisuutta?” ja kuukauden kuulumiset. Luotseina toimivat monivuotiseen tapaan Tsajut ja Korkealan Isäntä, kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden postauksiin, antoisia lukuelämyksiä 😊

Kohta kuluneet kaksi vuotta ovat muuttaneet maailmaa ja omaa elämää suuresti. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa ovat muuttaneet maailmaa ja omaa suhtautumista entistä enemmän, tai pikemminkin vahvistanut vanhoja ajatuksia.

Minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tämän hetken tilanne ja kuinka pitkälle se jatkuukaan, tulee vaikuttamaan vuosikausia eteenpäin. Vaikka tilanne ratkeaisinkin rauhaan, tapahtumien seuraukset tulevat tuntumaan pitkään, eikä kaikkien näiden parinkaan yhä jatkuvien korona vuosien jälkeen tule mikään olemaan ennallaan. Jo ensi talvena saattaa kauppojen valikoima olla hyvinkin rajattua ja monista artikkeleista todellinen pula.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä, miten lisätä ainakin ruoka omavaraisuutta tai jopa aloittaa ihan nollista.

Unohda kasvatuksessa ajatus neliöistä ja keskity kuutioihin!

Kerroksia, päällekkäisyyksiä, kypsymisen ajastusta.

 

Maata ei tarvitse olla hehtaaritolkulla, pienellä tontilla/rivitalopihalla voi kasvattaa kerroksittain. Omenapuun alle mahtuu marjapuska, jonka alle voi istuttaa mansikoita, nämä kaikki kypsyvät eri aikaan, kaikista ehtii saada satoa tuhoamatta ja tallomatta viimeistä kypsyjää.

Betonipaljut, ämpärit, ruukut ja amppelit ovat oivia kasvatuspaikkoja, amppeleita voi ripustaa myös puiden oksille. Betonipaljussa on riittävä multatila perunoille, kurkuille, kurpitsoille ja tomaateille, jos pohjaan iskee muutaman reijän ei ole vaaraa liikakastelustakaan. Ja perunahan ei vettä tarvitse kuin keitettäessä 😊.

Kuva: Kodin Pellervo


Kasvihuone ei ole välttämätön esim. tomaatille, avomaanlajikkeita löytyy siitäkin. Lämpimät seinustat soveltuvat hyvin niin tomaatille, kuin viinirypäleille.

Nyt ehtii vielä hyvin miettiä ja valmistautua siihen mitä kesällä/syksyllä haluaa itsekasvattamaan nauttia. Tee naapurin kanssa yhteinen suunnitelma, vaihtakaa siemeniä/taimia/satoa keskenänne.


Mieti omat tarpeesi ja toimi niiden mukaan

Jos et syö sipulia, ei sitä kannata kasvattaa.

 

Luonnonyrtit puskevat pintaan jo aikaisin keväällä, niitä kannattaa hyödyntää ja jättää kaupan aneemiset salaatit kauppaan. Ja syksyllä kannattaa suunnata metsään: sienet ja marjat odottavat kerääjiä. Muista, että poimit vain varmasti tunnistettuja kasveja, marjoja ja sieniä. Käy yrttikurssi, marjakurssi ja sienikurssi – tai edes jokin niistä, toimi kaverin kanssa kimpassa, mitä kukakin opettelee milläkin kurssilla ja opetatte toisianne!

Ole realisti, mieti valmiiksi, miten ja mihin säilöt talven varalle. 

Kuivaus, sokeri, suola, etikka, hapatus!



Omat kuukauden kuulumiset:

Vielä tammikuussa kirjoitin, miten tänä vuonna laitetaan vain välttämätöntä kasvamaan ja kesannoidaan osa maasta ja keskitytään maanparannukseen. Niin laitetaan ja keskitytään, mutta viimeaikojen tapahtumien vuoksi maahan laitetaan sitä välttämätöntä vähän enemmän, mitä aluksi kaavailin.  Maanparannusta on silti pakko tehdä, tammikuussa kaavailtu ”Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen” – alkaa ajatuksissa kääntyä myös siihen, että käännän takkini nurin, vedän ostohousut jalkaan ja haen pussimultaa, jota parantelen vielä kompostilla ja bokashilla ja sekoitan savimaahan. Olen nimittäin aina ollut mullan ostamista vastaan, mutta nyt aika ei vaan riitä odotella, että luonto avustettuna hoitaa omaantahtiinsa hommat. Puiden kaadon jäljiltä olen metsästä kerännyt latvuksia ja oksia, ne päätyvät mullan alle lahoamaan, tehdään kunnon lasagne-penkki.

Maahan päätyy kasvamaan ainakin perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuurta. Avomaankurkkua tulee johonkin sekä  tomaattia ja paprikaa myös. Kyllä olen päättänyt lopettaa valitukseni siitä, ettei ole kasvihuonetta ja sovellan, sovellan niin vietävästi – laitan ne vaikka sänkyyni kasvamaan, jos ei muualta nurkista lämmintä paikkaa löydy. Mietin jo leikkimökista repiä laudoitusta yhdeltä seinältä pois ja laittaa siihen lasia tai kasvihuonemuovi.



Helmikuu kului nopeasti, lumimäärä vaan on haitannut vähän kaikkea tekemistä ja jos taivaalta ei ole satanut uutta, niin sitten on ollut kova pakkanen tai mieletön viima ja vaihtoehtoisesti välillä on satanut vettä, perin kummallista talvea on pidellyt, vaan nytpä onkin taittunut jo kevään puolelle, päivisin varjossa on ollut jo jopa +4, vaikka yöllä muutama pakkasaste, niin sulattelee lunta silti ja pakkanenkin sopivissa määrin kuivaa päivän sulatuksia pois. Ja vaikkei nuo lämpöasteet varjossa niin suuria olekaan, mutta auringossa onkin sitten ihan toista, lämpökompostorikin ilmoitti viikko sitten olevansa hengissä ja näyttää huimia +25 lukemia. Jippii! Talvilomaa vietettiin viimeisellä viikolla ja hommat ei juurikaan edennyt, juuri silloin osui kaikki mahdolliset sään vaihtelut tännepäin, mutta toisaalta, emme ole lomaa viettäneet vuosiin, niin ihan hyvää teki olla myös oikealla lomalla, vaikkakin tekemättömät työt painoi mieltä.




Puuhommat on edenneet tasaisesti kelien mukaan, lähes puolet kaadetuista puista on jo saatu ”puutinkille” pätkittynä 90 cm pätkiksi odottamaan halkaisua, osa odottaa vielä metsässä niitä parempia aikoja. Halkaisun makuun päästiin eilen, on vähän sellainen pelko molemmilla persiissä, että kaikki pitäisi saada valmiiksi, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Koronakin vaanii osaltamme yhä jossain, tällä hetkellä hyvinkin lähellä on hyväkuntoista väkeä kaatunut voimattomana petiin eli on vaan ajan kysymys koska omat hommat on taas jumissa.


Alla linkit, joista pääset muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka                       Kakskulma                            Jovela 


Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa                   Sarin puutarhat                     Pilkkeitä Pilpalasta 


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                                         Villa Varmo                            Harmaa torppa 

Majalevon pientila                        Caramellia                             Sanni ja farmi 

Rakkautta ja maanantimia 


Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki                                 Korkeala 


Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila 


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo