Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

17.2.2019

Talvipuuhaa, sienivärjäystä

Kerroin aiemmin, miten viimekesänä pääsin viimein kokeilemaan lankojen värjäystä kasveilla ja miten hurahdin touhuun ihan täysin. Kotimaisista kasveista saa helposti irti ruskeita, vihreitä ja keltaisia sävyjä, mutta punainen ja sininen ovat useimmiten ne värit, joita ihminen kuitenkin halajaa. Olin ajatellut etten ostoväreihin koske, enkä ala kyllä kasvattelemaankaan mitään kasveja saadakseni noh, ainakin punaista. Sitten luin, että suomessa kasvaa sieniä, joista näitä ihmeellisiä värejä voi myös saada. Kurja juttu tälläiselle ihmiselle, joka joka vasta on oppinut tuntemaan suppilovahveron ja ennestään tunnistaa kanttarellin ja punaisen kärpässienen. 


Vaan kuinkas kävikään, sienimetsällä kävimme syksyllä usein, oli kanttarellien aika, ja eräällä kerralla mies huuteli kauempaa, että olisko nämä nyt niitä suppiksia, varmuuden vuoksi pisti hanskan käteensä ja toi muutaman näytille. Totesin, että ei ne suppiksia ole, mutta taisit nyt löytää jotain mulle arvokasta, nimittäin verihelttaseitikkiä. Yhtään ylimääräistä astiaa ei ollut matkassa, joten jätettiin kerääminen seuraavaan kertaan. Lopuille sienireissuille lähdinkin aina niin, että sienikorin lisäksi oli ämpäri tai muovipussi, sekä kumihanskat. Ja niitä miehen ensimmäisenä löytämiä ei koskaan enää löydetty, vaikka samoilla nurkilla käytiin ties montako kertaa


Verihelttaseitikin (kuvassa) heltat ovat verenpunaiset, myös jalan tyvessä on punaista. Eli heltoista tulee punaista väriä ja jalasta keltaista, jos ne laittaa samaan saa jonkinasteista oranssia. Aluksi keräsin koko sienen ja kotona erittelin erikseen jalat ja hatut kuivumaan saunan lauteille sanomalehden päälle.  Jossain vaiheessa löytyi muutamia verisseitikkejä, se on koko punainen sieni. Työssäkäyvän illat on lyhyitä, syksyillat alkoi pimetä ja tupaakin piti jo toisinaan lämmittää, pääpaino kuitenkin oli ruokasienillä. Joku kertoi jo metsässä erittelevänsä eri astioihin jalat ja lakit, joten päätin oikaista ja aloin kerätä pelkät lakit pois, punainenhan oli se tavoite. Öisin alkoi olla pakkasta, joka vaikutti vielä aamupäivisin, niin sitten erään kerran jäi seitikit ämpäriin ulos kun piti saada suppikset kuivumaan. Viikonloppuisin ehti vielä sieneen, kun meni heti aamulla ja sai seitikit jäisinä kerättyä, sulettuaan ne olivat melko iljettäviä, vaikka miten oli kumihanskat käsissä. Heitin aina uuden saaliin vanhojen päälle ämpäriin, muutamasti siihen satoikin. Vaikka puhun saaliista ja keräys kertoja oli monta, ei niitä seitikkejä silti kovin kummosesti ollut, ämpärissä tuskin oli muutamaa sataa grammaa enempää, ei edes puolta kiloa. 

Odottelin lunta, edes pientä lumipeitettä, koska en uskalla ulos valkeeta virittää, jos maa ei ole lumen peitossa, jouluvapailla sitä sitten oli sen verran että uskalsin aloittaa kokeilut. Ja sienivärjäys on siis syytä tehdä ulkona, niin hirveä haju niistä irtoaa. Tämä mun systeemini on aika lapsellinen, eli jonkinlainen kesä-talvikeittiökin pitäisi tehdä näitä värjäilyjä varten, mutta hyvin tuo noinkin luonnistui. 






Ensin lämmittelin sieniä sadevedessä n. 80-90 asteessa noin tunnin verran, ensimmäiseen värjäyserään pistin lankaa muistaakseni 100  grammaa, joka tapauksessa mielestäni aikapaljon siihen nähden, mitä sienillä oli painoa. Langat  olivat ehkä puolitoista tuntia padassa, lämpötila 50-60 asteen hujakoilla. Jälleen kerran huomaan, että asiat pitäisi kirjoittaa heti ylös, että mitä tein ja miksi ja koska. Noiden ensimmäisten vyyhtien jälkeen tein nimittäin jotain kokeiluja, mutten muista ihan tarkkaan.... Joku vyyhti oli kuitenkin yön yli liemessä, jonkun vyyhdin kaveriksi laitoin ruostuneen hevosenkengän. Väriä tuli kuitenkin yllättävän paljon, vaikka se tietysti laimeni joka erän myötä, mutta silti. 

Ja kuinka ollakkaan, liemi on edelleen samoissa asetelmissa ja aion tässä vielä pistää sen porisemaan, kun talviloma alkaa, eiköhän siitä jotain väriä vielä irtoa :) Pidän tuosta punaisesta älyttömästi ja se sointuu aiempiin lankoihin oikein loistavasti, kuten luonnonväreillä on tapana keskenään sointua.


Tässä kuvassa kuivuneet langat ja värikin on kaikkein lähinnä todellista väriä. 

Ensi syksynä osaan jo varata seitikeille omat astiat ja hanskat aina mukaani, ihan harmitti syksyllä kun näin metsäkoneen yhdellä apajallani, tosin se näytti tekevän ihan siistin harvennuksen, mutta saattaahan se maasto olla silti pilalla, toivottavasti kuitenkaan ei.  

Olen yrittänyt pyydystää Anna-Karoliina Tetrin Sienivärjäys kirjaa, se on vaan joka paikasta loppu, eikä antikvariaatitkaan ole sitä pitäneet sisällään. Nyt kävikin erittäin hyvä tuuri, Anna-Karoliina nimittäin kyseli värjärit ryhmässä fb:n puolella mahdollisia kiinnostuneita kirjan hankkijoita, jos uusintapainos tehdään. Ja se tehdään, olen omani jo varannut, tilannut ja maksanut! 







17.4.2016

Kirjahyllyssä - Omasta maasta

Omasta maasta - omavaraisen puutarhurin käsikirja 
(Bella Linde & Lena Granefelt Minerva kustannus 2016,
kääntänyt Kirsi Tanner)


Sivuja 255 sisällys- ja hakemistosivuineen. 


Kirjan sisäkansiin on ujutettu omavaraisen kotipuutarhurin vuosikalenteri, joka jo sinällään avaa sen tosiseikan, että viljelmät ei onnistu, jos keskitytään pelkästään keväästä syksyyn, vaan puuhaa riittää, myös pimeimmille talvikuukausille.

Sisällysluettelo alussa on selkeä, joten turhaa plaraamista ei tarvita, kun etsii tietoa tietystä isommasta kokonaisuudesta (esimerkiksi lannoitteet ja komposti, kasvihuone, laatikot, lavat ja penkit, kiertokulku, kasvivuorottelu). Kirjan loppupäästä löytyy yksityiskohtaisempi hakemisto, kaipasipa sitten tietoa b-vitamiinista, kauriista, kirpuista, kurpitsasta, permaviljelystä tai rivikylvöstä, jonka avulla päätyy juuri oikealle sivulle, ilman turhaa sivujen selaamista.

Kirjassa on huomioitu parveke, siirtolapuutarha ja palstaviljely. Erilaiset viljelytavat, kuten lava, avomaa, kohopenkki, laatikko, syväpenkki ja kaikkien niiden perustaminen ja hoito. Esikasvatus, suorakylvö, viljelykierto ja sen poikkeukset, myös siementenkeräys on huomioitu. Kirja ei keskity pelkästään juuresten viljelyyn, vaan siitä löytyy myös hedelmätarha osuus, puiden ja pensaiden leikkausohjeet, sekä lisäysohjeet. Eikä pelkästään puutarha, myös luonnonantimet on huomioitu kirjassa.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että maata perustaessa kannattaa ensin katsoa, minkä sortin rikat siinä viihtyvät, ne kuitenkin kertovat maan laadusta, jonka tiedon avulla tietää tehdä muutoksia ja parannuksia saadaksen maansa kasvukuntoon omille viljelyksilleen. Erilaisia kasvutauteja ja tuholaisia oireineen on lueteltu kattavasti, sekä niiden torjuntakeinot, kirjasta löytyy ohjeet omatekoisille "myrkyille", joiden ainekset löytyvät puutarhasta tai joka kodin ruokakaapeista. 

Kirjasta löytyy myös keskiarvoja, paljonko neliömetri tuottaa kutakin lajia, laskelmat perustuvat kylläkin Ruotsin tuotantoon ja koneelliseen maatalouteen, mutta hyvän osviitan niistä saa silti omiin laskelmiin. Kasvikohtainen kylvö ja sadonkorjuu kalenteri opastaa oikea-aikaisuuteen olipa sitten kyseessä esikasvatettava tai suorakylvettävä kasvi.

Yleensä kaikkien opuksien mainoslauseissa hehkutetaan, miten kirjan neuvoja seuraamalla onnistut kasvattamaan valtaisan sadon, tässä ei mielestäni sorruttu siihen. Mutta sensijaan tästä löytyy paljon yksityiskohtaisia opasteita siinäkin kohtaa, kun huomaa epäonnistuneensa. Siinä mielessä yksityiskohtaisia, ettei vain todeta, että nyt mokasit. Kasvin ongelmia on kuvattu yksityiskohtaisesti ja kerrottu, puuttuiko typpeä tai fosforia tai mangnesiumia, ja samalla kerrotaan, mistä sitä saa ja miten tulee toimia tilanteen korjaamiseksi. 

Loppupäässä kirjaa tietysti seisoo se kiitos, eli keskitytään sadon varastointiin ja säilöntään monin eri tavoin.

Pidän kirjaa erittäin hyödyllisenä hankintana kirjahyllyyn, aloittelevalle, mutta myös pidemmälle ehtineelle tarhurille!


2.3.2016

Kirjahyllyssä

Kotivaaran kirjahylly on pitkälti keskittynyt kasveihin, muunlaista tietoa tarttuu mukaan satunnaisesti. Tuntuu hassulta puhua kirjahyllystä, kun sellaista varsinaisesti ei ole, kirjat ovat siellä täällä, nyt koitin osan löytää samaan kuvaan, osa on vielä jossain ja ruuanvalmistuksen opukset on keittiössä, niistä sitten toiste. Tuossa kuvassa on joku niinkin uusi, jota en ole vielä edes avannut, mutta nimi (Luonnollinen menopaussi) tuntui mielenkiintoiselta, luen kun on enemmän ajankohtainen. 



Kasvien salaiset voimat - Sinikka Piippo
Kirja kertoo kattavasti kasvien kasvatuksesta ja käytöstä eri tarkoituksiin, noituudesta rohtokäyttöön. Osa kasveista valokuvina.

Kansanlääkintää kotikonstein - Saana Monthan, Osmo Hänninen, Päiviö Vertanen
Nimi kertoo oleellisen

Anis ja Iisoppo vanhoja lääkekasveja
Yli sata kasvia, kaikista piirroskuvat mukana tunnistamisen helpottamiseksi. Lääkinnälliset vaikutuksen hyvin kuvattuna. Kirjan kasvit ovat nimenomaan pohjoisen olosuhteissa kasvavia tai niitä voidaan täällä viljellä, joten siinäkin mielessä hyvä teos.

Luonnonyrttiopas - Simo Moisio, Yrjö Mäkinen, Marja Tuominen, Jukka Vauras
Opetushallituksen kirja, luonnonyrttineuvojan "koulutusopas". Sopiva aloittelevalle kerääjälle, kertoo myös jatkokäsittelystä ja myynnistä.

Suomalaiset marjat Kaikki metsän ja puutarhan lajit -Sinikka Piippo
33 luonnon ja viljeltävää marjaa ja lajia. Keruu, säilöntä, terveysvaikutukset ja käyttövinkit.

Metsäkirja Syötävää ja askarreltavaa Siuvatti & Penkkimäki
Kirjan takateksti kertoo näin: "Metsästä on moneksi! Paitsi tutu sienet ja marjat, metsästä saa paljon muutakin. Tähän kirjaan on kootu tietoutta ja ohjeita tervanpoltosta sienisalaattiin ja tuohiaskartelusta mahlan irrotukseen... jne."
Tästä kirjasta todellakin löytyy paljon ohjeistusta, petun keräämisestä leivän valmistukseen, tuohen kerääminen ja punonta, monipuolinen suositeltava teos!

Omat kanat, omat munat Pihakanalan perustaminen - Kirsti Hassinen
Tämän kirjan tietävät kaikki!

Satoa maasta - avomaantuotannon perusteet - Kaisa Karjalainen
Tämäkin on opetushallituksen kirja, perusoppikirja puutarha-alan opiskelijalle. Ehkä tuo oppikirjamainen uskoasu on tehnyt sen, etten ole edennyt tämän kanssa selailua pidemmälle, joten en osaa sanoa onko hyödyllinen vaiko ei.

Tee itse saippuaa - Sarah Harper

Käsin tehtyä saippuaa - Saara Kuha

Yläkuu ja alakuu Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä

Irti oravanpyörästä - Kaarina Davis

Toisinnäkijän päiväkirja - Kaarina Davis

Emännän tietokirja A-K ja L-Ö, vuodelta 1957
Mielestäni hyödylliset opukset, vaikka osa asioista on tänäpäivänä itsestään selvyyksiä ja osa vanhentunutta tietoa, mutta hyödyllisiä asioita löytyy silti. Eri kasvien maan happamuudelta vaatimat arvot, omenapuiden istutus ja jalostus, jääkellarin valmistus, karjarotujen painot ja maidontuotannot, kirjansidonta, keittiön työvälineet, ihan laidasta laitaan kaikkea perinnönjakoa myöten.