Toukokuu 2024 #suuntanaomavaraisuus

Kevät keikkuen tulevi

ja muita suomalaisia sääilmiöitä puutarhassa.  Meillä sään vaihteluihin ja ilmastoon, sen muuttumiseen on yritetty varautua monellakin tapaa, vaan joka vuosi on koettu jotain yllättävää. Meidän kasvimaa on monta metriä alempana muuta pihaa ja taloa, parinsadan hehtaarin peltoaukean laitamalla, johon luonnollisesti käy aina tuuli, lisäksi muutaman sadan metrin päässä on suo, joka jotenkin tekee kylmää massaa ympärilleen. 

Tuulta ja kylmyyttä vastaan olen koittanut luoda omaa ilmastoa  kasvimaalle, jonka kolmelle sivulle on rakennettu risuaita. Tästä on ollut selvästi hyötyä, sen huomaa ihan kun siellä itse käy ja työskentelee, ettei ole enää niin kylmä mitä aiemmin. Risuaitaa rakentaessa olisi kannattanut satsata kunnon aitatolppiin, enimmäkseen tuli käytetty sitä, mikä käteen osui ja nyt alkaa osa olla lahonnut niin, ettei aitakaan pysy enää kuosissa. Vaikkei risuaita ole monenkaan silmään silmiä hivelevän kaunis, tarjoaa se monelle ötökälle hyvät asumis- ja talvehtimispaikat.

Kasvupenkit ovat vähän muuta pintaa enemmän koholla, että lämpenisivät keväällä nopeammin, käytävät tai oikeammin polut ovat taas syvemmällä, josta johtuen oikein isolumisen talven jälkeen keväällä on ollut poluilla tulva, mutta ainakaan vielä ei ole näyttänyt siltä, että alkaisin sen vuoksi tehdä ojia - mistäpä sitä tietää, sellainenkin saattaa tulla vielä joskus tarpeelliseksi. 

Katteet - luonnollinen kate on aina hyvästä, eihän luonnossakaan maa ole koskaan paljas. Oikein kuumina kesinä, joita tässä taannoin oli, olkikate (tai lehtisilppu, ruoho) vähentää haihtumista ja kasteluntarvetta huomattavasti. samalla tapahtuu luonnollista kompostoitumista. Meillä ei ole etana- eikö kotilo ongelmia, mutta siellä missä on, kannattaa olla varovainen ja tarkkailla tilannetta, sanovat, että katteet antaa myös niille hyvät puitteet lisääntyä. Tänä keväänä, joka on ollut hyvin keikkuvainen täällä länsirannikolla, olen ostanut myös hallaharsoja ja niitä on tarkoitus käyttää kylvöjen/istutusten jälkeen. Koputan tässä kohtaa puuta ja totean, että tänä vuonna on tarkoitus suoriutua kaikesta hyvissä ajoin. 

Tuulesta ja kylmyydestä johtuen tuntuu, että meillä on tässä tavallista lyhyempi kasvukausi, syksyn lähestyessä ensimmäiset pakkaset osuvat juuri kasvimaalle, monta kertaa jo niin, että osa kurkuista on vielä kukkavaiheessa. Mutta tänäkin vuonna koitetaan taas, josko omaa saataisiin säilöön asti tai edes syötäväksi muutama. 

Ajan rajallisuus tahtoo olla sellainen määrittävä tekijä, että enimmäkseen mennään vanhoilla hyviksi todetuilla laji valinnoilla. Sipulit, porkkanat ja punajuuret on ne aina varmat, perunakin oli ennen, mutta nyt olen jättänyt sitä taka-alalle.  Pitkästä aikaa olen laittamassa kaaliakin kasvamaan, muutamaa muutakin kokeilu on tulossa, kuten lanttu. Vanhoja siemenvarastoja on tallella ja muutama uusi siemenpussi tarttui kaupasta mukaan. Ja hätäisesti kun niitä koriini laitoin, niin vasta kotona huomasin joistakin, ettei sovellu talvisäilytykseen, mikä harmittaa tosi paljon. Mutta vielä ehtii hakea, niitä säilyvämpiäkin.

Koska lajikirjoni on niin suppea, yritän ne kuitenkin joka vuosi laittaa eri paikkaan kasvamaan, en kuitenkaan harrasta mitään orjallista kiertoa, menevät mihin milloinkin. Peruna, jota tosiaan vähennän on kuitenkin ollut se jota olen enemmän orjallisesti aina kierrättänyt, ettei samassa kohtaa peräkkäisinä vuosina.. Tällä muulla kierrolla yritän estää maan köyhtymistä, lannoitteita en käytä, kompostin ja katteen lisäksi ja kumpaakin on kovin vähän. Perin kummallista tuokin, talvella komposti on täynnä ja jäässä ja lopputuotos on sitten kuitenkin kourallinen, kun jotain kasvimaalle pitäisi viedä.  

Monivuotiset vihannekset kirja ilmestyi joitain vuosia sitten suomeksi käännettynä, hankin sen silloin tuoreeltaan ja huomasin, että pihassamme kasvaa joitain siinäkin mainittuja. Esimerkiksi päivänliljoja meillä on paljon, enkä' ollut tiennyt, että niitäkin voi syödä. Ovat muuten herkullisia, jotenkin hienostuneen makuisia. Joka tapauksessa tuolloin innostuin noista monivuotisista ja aloin tehdä niille ihan omaa penkkiä kasvimaalle, päivänliljoja en sinne kuitenkaan siirtänyt, juuri runsaslukuisuuden vuoksi, mutta maksaruohoja ja joitain muita. Jätin kuitenkin niitä myös vanhoille kasvupaikoille, koska vähän jännitti, että pitävätkö ne uudesta maasta. Nyt onkin ihan kivasti jo alulla maksaruoho, lipstikka ja ruohosipuli. 

Meillä ja ilmeisesti muuallakin on tuo kevät tosiaan tullut keikkuen, lunta on satanut ihan loppumetreille, kunnes vappuna lämpesi, pakkasta on joinain öinä ollut silti, mutta nyt on jo tosi vihreää ja päivisin lähellä +20 astetta. Esikasvatuksessa on vasta kukkia, samettiruusut ja hajuherneet. Vielä tänään pitää koulia muutama hajuherne ja kylvää purkkeihin kaalia ja joitain kukkia. Osan voisi varmaan jo kylvää maahan, mutta koitan ottaa varman päälle. Loppupäivä meneekin takapuoli pystyssä kasvimaalla rikkaruohojen kimpussa, joita on aivan väärissä paikoissa :)

Muuttolintutilanne

25.2. Joutsenet

16.3. Töyhtöhyypät

23.3. Mustarastaan laulu

27.3. Kurjet

28.3. Hanhet

29.3. Peippo

12.4. Västäräkit

21.4. Pyrstötiainen 

(ei muuttolintu, mutta meillä harvinainen)

25.4. Järripeippo

(nämä olivat myös matkalla, eivät jääneet tänne)

Linkit muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoituksiin, Mukavia lukuhetkiä

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Oma tupa, tontti ja lupa 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 6

Korpitalo 

Joulukuun yhteispostaus

Reilu vuosi on tullut pidettyä taukoa yhteispostauksista, nyt koitetaan vuoden loppuessa lähteä liikkeelle uudestaan. Näitä #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu ja Heikki 

Kuluneen, hiljaisen kauden olen pysähdellyt itseni äärelle, levännyt, selvitellyt ja järjestellyt erityisesti henkistä minääni, toki ruumis on saanut levosta osansa.  Joitain asioita on pystynyt katselemaan ihan uudesta kuvakulmasta

Jo muutama vuosi sitten minun piti vähän pitää taukoa kaikesta, levätä itseno kanssa, vaan sitten tuli se epidemiaa, siirryttiin etätöihin ja hamstrattiin vessapaperia. Ennusteet lupailivat tuolloin hurjaa laskua rakennusalalle, joka ei pitänytkään paikkaansa, vaan töitä piti painaa tauotta, oli sairastelua, läheisen kuolema, ahdistavaa pesänjakoa, lisää sairastelua ja lisää töitä. Ja aina piti keväällä alkaa kasvattaa jotain, kun ei tiedä mikä maailmasta loppuu koskakin, kun se sotakin alkoi ja teki omat uhkakuvansa. Tammikuussa sitten hajosi käsi, käyttökäsi. Diagnoosia en muista, kivun kyllä muistan, työkuntoon käsi tuli kuukaudessa ahkeralla kuntoutuksella, mutta että kotiaskareetkin hoitui, jatkettiin kuntoutusta pitkälle kevääseen, polttopuut saatiin kuitenkin kevään korvalla tehtyä. 

Ajatuksissa siinsi välillä satoisa kasvimaa, mutta kun alkoi maa sulaa ja olisi ollut aika toimia, ei havaittavissa ollut minkäänlaista kipinää alkaa toimeen. Kukkasen siemeniä laitoin maahan, paljon. Tiesin miten harmittaisi, jos ei olisi edes kukkia.

Jotenkin sitten ystäväni kanssa tsempattiin toisiamme viesteillä pari viikkoa ja kasvimaat saatiin johonkin kuntoon. Kylvettiin ja istutettiin ihan ne perusjutut, sipulit, porkkanat ja punajuuret. Kasvihuone pystyyn ja vähän suunnitelmaa, mitä taimia sinne haen, oli jo toivottoman myöhäistä alkaa siemenestä kasvattamaan. Ilmojen kunnolla lämmettyä, ostin tomaatin ja paprikan taimet - niistä tuli lopulta aivan hurjasti satoa ja innostuskin nousi - siitä huolimatta, että myrsky laittoi koko systeemin solmuun, satoa tuli. Kesä oli erilainen, kuin moneen vuoteen, satoi muutamaan otteeseen paljon. Silti oli kuumaa ja kuivaakin toisin ajoin ja paikoin. 

Vietettiin rento kesäloma, sellaista ei ole meillä vielä kertaakaan ollut, aina on lomaksi lykätty, jos mitä kotityötä, jota ei muulloin ehdi ja sitten niitä töitä onkin ollut niin, ettei lomailla ole ehditty. Kyllähän nytkin jatkettiin keskenjäänyttä yläkerran remppaa, mutta hissukseen, silloin tällöin eristettä ja levyä seinään. Käytiin kuitenkin tekemässä päiväretkiä sinne ja tänne, mutta kissojen vuoksi ei oltu yötäkään pois kotoa. Loman jälkeen olikin jokseenkin levännyt olo palata töihin. 

Tomaatteja, paprikoita ja sipuleita oli napsittu pitkin loppukesää käyttöön, samoin porkkanoita silloin tällöin ja kukkakimppuja tuli tehtyä omaksi iloksi keittiön pöydälle usein. Ilmojen kylmettyä loputkin sipulit nostin kuivumaan ja niitä tuli melkoinen määrä, varmasti riittävät koko talven. Punajuuret ja loput porkkanat ovat lumen alla edelleen maassa, mutta ne onkin tarkoitettu lähinnä metsän eläimille. Peurat ja kauriit osaavat käydä niitä sieltä itse kaivamassa, kun muu syöminen alkaa olla luonnossa vähissä, eikä metsästäjiä kiinnosta ruokkia heitä enää metsästyskauden loputtua. Käyn heitä sitten välillä auttamassa kaivaen ruokaa sataville. Nytkin oli niin hyvä talven aloitus, ettei maa juurikaan ehtinyt jäätyä, ennen suojaavan lumipeitteen tulemista. Syksyllä annettiin osa omenoista tuttavalle, joka vei niitä peurojen ruokintapaikalle, ihan viimeiset jätettiin itselle kokeeksi, josko säilyisivät niin, että niitä voisi itse viedä eläimille. 

Enemmän tässä siis on kasvateltu eläimille ruokaa, kuin itselle. 

Meillähän ei ole vuosiin juurikaan hankittu joululahjoja, niin tylsää kuin se onkin, ollaan rahalla hoidettu koko lahjashow aikuisten lasten suuntaan. No siksikin, että saa varmasti mieleistään, kun itse hakee, näin siis aikuisten lasten kanssa. Pikkulapsille on sitten ostettu jotain pientä, jos sopivaa on ollut tarjolla, sellaista, mikä tiedetty varmasti mielekkääksi, on se sitten lelua tai vaatetta. Sen verran on saatu kerran itkun kera ohjeistusta, ettei ole mikään lahja, jos liittyy harrastukseen. Otimme tästä opiksemme :) 

Omatkin joululahjatoiveet on vanhemmiten muuttuneet melko järkiperäisiksi tyyliin "voi kun saisi uudet villasukat". Kuluneella kaudella ei myöskään ole juuri tehty isompia hankintoja, ei omavaraisuuden tai minkään muunkaan suhteen. Silloin tällöin on mielessä käynyt, kun tuota lunta tulee, että olisikos sellainen lykättävä lumilinko hyvä kapistus? 

Kun tuossa kirjoituksen alkupuolella mainitsin epidemian, joka taannoin oli ja taitaa tuo jossain määrin edelleen jyllätä, se tullessaan muutti monia asioita elämässä, eikä varmasti pelkästään meidän perheessä. Itselle se tarkoitti etätöitä ja eristäytymistä muusta maailmasta, yhteydenpito ystäviinkin jäi hyvin sattuman varaiseksi. Miehellä taasen työt lisääntyivät ja joka aamu piti lähteä, liikkumista rajoitettiin myös työmaan sisätiloissa, suojaimen kanssa piti kulkea töissä ja työn ulkopuolella. Väkisin siinä yhteydenpito alkoi hiipua, varsinkin kun ei ole mitään puhelimessa roikkuvaa sorttia. Nyt on vähän koitettu elvyttää yhteydenpitoa ystäviin, tapailtu satunnaisesti, käyty muutamilla keikoilla yhdessä lähiseudulla.

Linkit muiden kuulumisiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Lokakuun ensimmäinen maanantai

Lokakuun alku, sen ensimmäinen maanantai ja yhteiskirjoituksen aika. Tuttuun tapaan luotseina Korkealan isäntä ja Tsajut blogin Satu, linkit muiden kirjoituksiin löydät kirjoituksen lopusta. 

Vaikka syyskuun alussa oli heti muheva pakkanen, joka herkemmät kasvit nuupautti, on sen jälkeen ollut kohtuu lämmintä, sadettakaan ei ole tullut mitään mahdottomia määriä, muutama pikku pakkanen on ollut, mutta loppujen lopuksi sellaista mukavaa ilmaa. Siltaprojektimme on edelleen kesken, meistä riippumattomista syístä, mutta polttopuut on saatu sirkelöityä ja pinottua varastoihin, tosin onhan lämmitystäkin jo aloitettu. Puita oli ihan mukavasti vanhastaan jäljellä ja nyt niitä on ennätysmäärä varastoituna. Siitäkin on kyllä ollut puhetta, että vielä enemmän täytyisi vuosittain tehdä, jos sattuu joskus sellainen vuosi eteen, että ei olla työkunnossa kumpikaan, tai toinen. 

Siksikin olen suht lämpimistä ilmoista ollut hyvillä mielin, että ei ole niin hirveää kiirettä tarvinnut sadonkorjuun kanssa pitää, kun tuota tekemistä muutenkin aina tuntuu riittävän. Perunat on korjattu kellariin, mielestäni kovin pieneksi sato jäi, mutta tyhjää parempi, pitää olla kiitollinen Äiti Maalle kaikesta mitä tarjotaan. Parina päivänä töiden jälkeen niitä kaivoin ja oli mukava ilma, saivat kuivahtaa rauhassa ennen sisälle vientiä. Luvattoman paljon oli vihertyneitä pottuja, katetta on ollut ihan liian vähän, osan ehdin jo laittaa kompostiin ennen kuin isäntä tuli neuvomaan, että kai ne nyt siemeneksi kelpaa ensi vuonna – olinpa tosi tyhmä, kun tuollaisen olin unohtanut, loput vihertävät sitten keräsinkin erikseen talteen siemenperunoiksi.

Porkkanat ja punajuuret on vielä nostamatta, ne saavat yhä odotella ilmojen kylmentymistä. Lisäksi yksi yksi satsi sipulia on maassa, sellainen, jonka istutin paljon myöhemmin kuin muut. Vaan ne penkit, joissa oli perunat, olen saanut käytyä läpi niin, että ovat valmiina talvea varten, vähäiset rikat on nypitty ja maa peitelty paksulla katekerroksella, siellä on hyvä matojen myllertää. Ensi keväänä niihin päätyy kasvamaan muuta kuin perunaa. Sääennusteet lupaa sadetta, ja torstaina sade sitten alkoikin pieninä kuuroina monta kertaa päivässä. Harmilloista, sillä en ehtinyt kerätä puiden lehtiä korjuun, olin nimittäin ajatellut säilöä porkkanat niihin. Oletko sinä säilönyt satoa koskaan lehtiin? 

Tässä lokakuun aikana on tarkoitus kuitenkin viettää meilläkin jonkinlaista sadonkorjuujuhlaa. Kekri on vanha pakanallinen syysjuhla, jota muinoin vietettiin, kun syystyöt oli tehty.  Ajankohta sen mukaan, kun työt on saatu päätökseen syyskuun loppupuolen ja marraskuun alkupuolen välillä, miten kenelläkin alkoi olla valmista talven edellä. Aikoinaan myös vuoden katsottiin vaníhtuvan kekristä, ja alkoi talven aika. Kekrinä ennustettiin myös tulevaa vuotta tinasta, kuten nykyäänkin.   Voisi sanoa, että kekrinä ei oltu köyhiä, eikä kipeitä, silloin syötiin ja syötävää tarjottiin myös muille, niin kuolleille esi-isille, kuin tontuille ja haltijoillekin. Juotiinkin, mutta kohtuudella, saunottiin, leikittiin, laulettiin ja tanssittiin. Kaksitoista päivää otettiin kevyemmin ja nautittiin koko vuoden työn tuloksista.

Valitettavasti ainakaan meillä ei ole varaa juhlia kahtatoista päivää, niin hienoa kuin se olisikin. Jotain tarjottavan lisukettakin joutuu varmasti hakemaan kaupasta, mutta koitetaan pitää ostettavat minimissä.

Viime vuonna juhlistimme sadonkorjuun loppua lokakuun viimeinen päivä, ihan kaksin. Samalla paneuduttiin viikinkiaikaiseen ruokailuun ja historian elävöitykseen. Joskus on mukava kokeilla jotain erilaista ja molemmat oltiin tyytyväisiä vähän erilaiseen kattaukseen, jonka valmisteluun molemmat innolla osallistuivat.  Vaikkei viikinkiajalla vielä ollut haarukoita, eikä perunastakaan tiedetty - oli meillä pöydässä kuitenkin perunaa ja haarukatkin otettiin lopulta avuksi, kun ei pelkällä puukolla pärjätty, eikä jotenkin osattu sormin syödä - sellaista sormiruokaahan tämä tavallaan kyllä olisi. 

(Puiset astiat on isäni ja isoisäni valmistamia, keraamisten tuoppien esikuvana on ollut Euran Luistarin haudasta 359 löydetty astia, hauta sijoittuu viikinkiajan loppuun n. vuosiin 1000-1070.)

Tänä vuonna taidetaan mennä melko samalla kaavalla, tosi tämä vuosi on ollut melko onnistunut sen suhteen, että luonnosta kerätyillä ja oman maan sadolla päästään tosi pitkälle täyttämään pöytää. Lämmin uunirosolli hunajalla ryyditettynä kuulostaa tosi herkulliselta ja sitä tullaan tulevana talvena syömään varmasti muutenkin useasti. Lihapuoli on "aina sitä samaa", naapurikylän ylämaankarjaa ja lähellä kasvanutta riistaa. 

Tällä kertaa yritetään saada myös lapsenlapsia mukaan, tämä kuitenkin poikkeaa heidän halloweenistään melkotavalla. 

Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset linkeistä: 

Kasvuvyöhyke 1
Nina Sointu 
Jovela 
Kakskulma 
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti 
Sarin puutarhat 
Pilkkeitä Pilpalasta 
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut 
Rakkautta ja maanantimia 
Villa Varmo 
Sanni ja farmi     Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 
Puutarhahetki 
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila 
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 

Syyskuun ensimmäinen maanantai

Hupsista, ollaan jo syyskuun ensimmäisessä maanantaissa, kesä on ollut niin kiireistä aikaa, ettei heinä- ja elokuun kirjoituksiin ole ehditty paneutua yhtään, vaan nyt onkin kuulumisia koko kesän edestä. 

Vaan mitä meillä onkaan saatu aikaiseksi sitten kesäkuun kirjoituksen: kovin on ainakin aloiteltu kaikkea, osa on edelleen kesken ja levällään, mutta on jotain valmistakin.

Kasvimaa, joka viimeiset pari vuotta on ollut melko huonolla hoidolla sairastelujen vuoksi, on tänä vuonna saanut huomiota melko paljon.  Se on jännä miten ihmismieli sitten kuitenkin jossain taustalla pyörittelee kauhukuvia, etteikö sairastelussakin pätisi vanha "harvoin kaksi ilman kolmatta", mitähän mulle tänä vuonna tapahtuu, mikä paikka pettää? - ajatuksia. Tutkimuksia ja lisätutkimuksia on tehty monessa muodossa, mutta puhtain paperein olen selvinnyt kaikista epäilyistä huolimatta tähän asti. Tuolla kasvimaalla on välillä iskenyt sellainen epätoivo, että eihän täällä mikään ole kasvanut ja tuleeko täältä nyt yhtään mitään. Vaan sitten kun katsoo valokuvia, huomaa itsekin, että kyllä jotain on tapahtunut, ainakin varret on kasvaneet, ihan samasta kohtaa ei kuvia ole otettu, mutta kyllä noista tilannetta hahmottaa :)

Kesäkuun puolivälin kuva, taisi tuo "minikasvihuone" muuttaa tuolloin meille. Paprikat, Savitaipaleet ja Evakot vein sinne. Evakot oli kovin pieniä rääpäleitä ja aika kohta siirsin ne avomaalle kasvamaan, ajattelin, ettei niistä ikinä tule mitään, mutta pois en malta heittää, laitan penkkiin kasvamaan, saa sitten nuo Savitaipaleet enemmän tilaa tuolla kasvihuoneessa. Hassu juttu, Evakot innostuikin sitten penkissä kasvamaan ihan silmissä.... 

Heinäkuun puolivälissä on vähän sitä ja tätä jo pinnalla ja peruna kukkii:

Elokuun puolivälissä on jo korjuu ja syönti menossa. Suurin osa sipuleista on jo heinäkuun lopulla nostettu kuivumaan. Syötävissä on niiden lisäksi perunat, porkkanat, lehtikaalit. Avomaankurkut on nekin sopivan kokoisia syötäväksi, samoin punajuuret.

Perunaa tuntuu tulevan ihan mukavasti, kellariin asti riittää. Porkkanoita on napsittu ohikulkiessa suuhun, vähän harmillisesti ne on jotenkin "monihaaraisia", ei saisi olla kranttu, mutta vaikka ovatkin ihan talviporkkanaa en usko että niitä talveksi säästelen tuon monimuotoisuuden vuoksi. Sen verran löytyy laiskuutta, että talvella porkkanan on oltava helposti kuorittavissa. Luulen että ovat kärsineet aluksi kuivuudesta ja siksi ovat tuollaisia ruppanoita.

Jostain pitäisi repiä aikaa punajuurten säilöntään. Avomaankurkkua laitoin mausteliemeen jo aiemmin, iski sellainen epätoivo jossain kohden, että mahtaako omia kurkkuja kuitenkaan tulla riittävästi säilöntään asti, joten kävin sitten tilamyynnistä ostamassa, kun oli sellainen sadeilta, että tiesin ehtiväni ne laittaa.  Nyt noita omia kurkkuja on sitten syöty ihan tuoreeltaan pois, ovat tavattoman hyviä. Ja ehtivät sittenkin, vaikka niiden kylvön kanssa luulin olevani kovinkin myöhässä.

Lehtikaali on meille tänä vuonna ihan uusi kokeilu ja mitä siitä sanoisin, kyllähän sitä nyt syö.... Ei tuo mitään suurta suosiota ole saavuttanut, mutta kyllä sitäkin on tarkoitus vähän pakastimeen napsia talven varalle, eiköhän tuo kauppansa tee. 

Jotenkin tämäkään kesä ei ole mennyt ihan kuin sen ajateltiin menevän. 

Jonkun verran olen saanut puutarhasta marjoja kerättyä pakkaseen, mutta varmaankin yli puolet on jäänyt puskiin ja niitä on sitten syönyt linnut, supit ja kauriit. Aikasyöpöksi tuli tuossa kesken kaiken meidän tilalle johtava silta. Siitähän joku sanoi jo paikan ostaessamme 13 vuotta sitten (onko siitäkin jo niin pitkä aika??) että se pitäisi kyllä heti uusia, hajoaa ihan noille sijoilleen.

Tässä kulkee valtaoja, kolmella kantilla ja sen ruoppaus oli tänä kesänä ajankohtainen. Siinä ojan kaivuun yhteydessä, en oikein tiedä kuka sen ensin sanoi, että tuo meidän silta, joka näyttää siltä, että hajoaa justiinsa, pitää nyt samassa yhteydessä uusia. Todella typerä idea oli tarttua sitten tuohon, että se pitää nyt samalla uusia. Näin jälkikäteen ajatellen, varsinkin kun meillä meneillään oli jo traktorin nostolaite remontti, joka sekin eteni hyvin hitaasti, kun moisessa urakassa ei kumpikaan koskaan ole ollut, niin tulee oltua yli varovainen ja yli hidas. Ja ne tuumakoot tämmösessä maassa, jossa pyöritään millien kanssa, kun joku hajoaa, niin uutta ei saa mistään, tulee taas vastaan koronat ja brexitit ja vaikka mikä. Yhtä mutteria saatetaan metsästää kokonainen päivä isossa kaupungissa, kun joka liikeessä ohjataan seuraavaan liikkeeseen, joskos sieltä löytyisi ja seuraavana päivänä sitten juostaan jonkun stefan perässä.  Vaan se silta. Alettiin pikavauhtia metsästää sopivaa säiliötä siltarummuksi. Varsinainen homma, eli vanhan purku ja uuden rummun paikalleen laitto kävi vajaassa päivässä.

Vanhan sillan palaset upotettiin uuden rakenteeseen, tukemaan maata ja tekemään muotoa. Huomautettakoon tässä kohden, että ei tuo olisi vielä vuosiin hajonnut, vaikka niin pahalta näytti, ihan sai tehdä kaivinkone töitä, että sai rikottua. 

Vaan se loppuhiominen, ettei ne maat valahda ojaan, jotenkinhan se piti tilkitä ja tukea ja kun taas ollaan kummallekin oudossa hommassa, siinä sitä aikaa tuhraantui. On lapioitu ja kärrätty soraa pois, kaivettu ja kärrätty nurmitupasta tilalle, tasotettu, mitattu, laskettu ja lapioitu taas ja kärrätty lisää. Vaan kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa vatupassissa olemaan.  Vaan kun käsipelillä on pitkälti tehty ja päivät oltu töissä, niin meneehän sitä aikaa. Tuohon nurmituppaiden päälle tulee seitsemän ja puoli metriset 25x25 pilarit vaakatasoon tukemaan koko rakennetta ja niihin saadaan myös kaiteet kiinni. 

Uusi rumpu on halkaisijaltaan vanhaa valettua isompi ja vielä huomattavasti isompi, mitä kaupunki edellyttää, sellaisetkin asiat kun pitää kaupungilta kysyä, aiemmin ely-keskukselta. Samalla siirrettiin pihaan päin, nimittäin ruoppausten myötä tuo ojan perkule siirtyy myös aina pihaan päin, eli tonttikin pienenee.... Mutta tällä pihaan päin siirrolla saatiin myös tienpäätä leveämmäksi ja se oli hommassa yksi tarkoitus, että mahtuu isot autot paremmin kulkemaan, joskus tänne on pakko päästä myös tukkirekalla.  

Tässä siltatouhussa on sitten jäänyt toissijaiseksi kaikki muu, kun ei määräänsä enempää jaksa.  Jos ei töissä tarvisi käydä, niin olisi 8 tuntia päivässä enemmän aikaa kotitöille. 

Ja vakavasti puhuen, siinä kesän korvalla ja toistamiseen kesällä, kun odottelin pääsyä tutkimuksiin, ehdin ajatella, että jos tämä kaikki nyt sitten olikin tässä, niin mitä sitten olen elämässäni saanut aikaseksi? En niin yhtikäs mitään. Löin siinä sitten itteni kanssa vähän niinkuin päivämäärän jo lukkoon, että jos tästä nyt selviän, niin milloin on se irtisanomispäivä. Ei se päivä nyt ihan heti ole, mutta vähän helpompi on olla ja suunnitella tulevaa, kun on päätöksen tehnyt.

Yöt on jo kääntyneet kylmiksi ja sen on tehneet myös päivät viimeisten kuun kääntymisten myötä. Syyskuun ensimmäisenä piti autosta krapata lasit ensi kertaa ja niinpä illalla keräsin tomatin raakileet sisälle, josko kypsyisivät, edes osa. Ei paljoa, mutta aika paljon kuitenkin. Vasemmalla evakot, niistä yksikään ei punota ja oikealla savitaipaleet, joita on jo maisteltukin. 

Lauantai aamuna oli ollut ihan kunnon pakkanen, ei tarvinnut arvailla, että "onkohan ollut pakkasella" , vaan kurkut ja kurpitsat, ne herkimmät oli ihan löllöä, mutta myös perunanlehdet ja -varret oli ottaneet nokkiinsa. Katkoin varret ja keräsin pois, perunoista saa kuori vielä vahvistua. 

Siinä missä yöt ja päivät on kylmiä, saadaan kuitenkin nauttia kauniista auringonlaskuista

Ja sumuisista, utuisista aamuista

Muiden kuulumiset voit käydä lukemassa linkkien takaa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela                                                                Nina Sointu 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti                                         Tsajut                                              Rakkautta ja maanantimia 

Villa Varmo                                                     Harmaa torppa                             Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Toukokuun ensimmäinen maanantai

Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.

Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi: 

Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.

Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.

Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla, aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty.  Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta elämää ja onnistuu leviämään muualle.

Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa

Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron perään.

Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat lausahdukset:

”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä mitä te syötte on halvempaa ostaa”

”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa menee, kai teillä sähkösauna sentään on”

”mitä helvetin rännivesiä”

”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko hakkee kaupasta uuden”

Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.

Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva paikka tai henkilö

kuva: Ulla-Maija Takkunen

Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti ymmärrettävää.  Puutarha näyttää juuri siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän. 

Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen

Kylänpään kotilan sivut

Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast

Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tontti, tupa ja lupa              

Pilkkeitä Pilpalasta  

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                       

Rakkautta ja maanantimia                  

Caramellia 

Villa Varmo                                  

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala                                        

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Maaliskuun ensimmäinen maanantai

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus postausten aika. Aiheena piti olla ”kaksi vuotta nykyistä normaalia”, mutta maailman nykytilanteen vuoksi aiheeksi vaihtui viimetingassa lennosta ”miten lisätä omavaraisuutta?” ja kuukauden kuulumiset. Luotseina toimivat monivuotiseen tapaan Tsajut ja Korkealan Isäntä, kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden postauksiin, antoisia lukuelämyksiä 😊

Kohta kuluneet kaksi vuotta ovat muuttaneet maailmaa ja omaa elämää suuresti. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa ovat muuttaneet maailmaa ja omaa suhtautumista entistä enemmän, tai pikemminkin vahvistanut vanhoja ajatuksia.

Minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tämän hetken tilanne ja kuinka pitkälle se jatkuukaan, tulee vaikuttamaan vuosikausia eteenpäin. Vaikka tilanne ratkeaisinkin rauhaan, tapahtumien seuraukset tulevat tuntumaan pitkään, eikä kaikkien näiden parinkaan yhä jatkuvien korona vuosien jälkeen tule mikään olemaan ennallaan. Jo ensi talvena saattaa kauppojen valikoima olla hyvinkin rajattua ja monista artikkeleista todellinen pula.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä, miten lisätä ainakin ruoka omavaraisuutta tai jopa aloittaa ihan nollista.

Unohda kasvatuksessa ajatus neliöistä ja keskity kuutioihin!

Kerroksia, päällekkäisyyksiä, kypsymisen ajastusta.

 

Maata ei tarvitse olla hehtaaritolkulla, pienellä tontilla/rivitalopihalla voi kasvattaa kerroksittain. Omenapuun alle mahtuu marjapuska, jonka alle voi istuttaa mansikoita, nämä kaikki kypsyvät eri aikaan, kaikista ehtii saada satoa tuhoamatta ja tallomatta viimeistä kypsyjää.

Betonipaljut, ämpärit, ruukut ja amppelit ovat oivia kasvatuspaikkoja, amppeleita voi ripustaa myös puiden oksille. Betonipaljussa on riittävä multatila perunoille, kurkuille, kurpitsoille ja tomaateille, jos pohjaan iskee muutaman reijän ei ole vaaraa liikakastelustakaan. Ja perunahan ei vettä tarvitse kuin keitettäessä 😊.

Kuva: Kodin Pellervo

Kasvihuone ei ole välttämätön esim. tomaatille, avomaanlajikkeita löytyy siitäkin. Lämpimät seinustat soveltuvat hyvin niin tomaatille, kuin viinirypäleille.

Nyt ehtii vielä hyvin miettiä ja valmistautua siihen mitä kesällä/syksyllä haluaa itsekasvattamaan nauttia. Tee naapurin kanssa yhteinen suunnitelma, vaihtakaa siemeniä/taimia/satoa keskenänne.

Mieti omat tarpeesi ja toimi niiden mukaan

Jos et syö sipulia, ei sitä kannata kasvattaa.

 

Luonnonyrtit puskevat pintaan jo aikaisin keväällä, niitä kannattaa hyödyntää ja jättää kaupan aneemiset salaatit kauppaan. Ja syksyllä kannattaa suunnata metsään: sienet ja marjat odottavat kerääjiä. Muista, että poimit vain varmasti tunnistettuja kasveja, marjoja ja sieniä. Käy yrttikurssi, marjakurssi ja sienikurssi – tai edes jokin niistä, toimi kaverin kanssa kimpassa, mitä kukakin opettelee milläkin kurssilla ja opetatte toisianne!

Ole realisti, mieti valmiiksi, miten ja mihin säilöt talven varalle. 

Kuivaus, sokeri, suola, etikka, hapatus!

Omat kuukauden kuulumiset:

Vielä tammikuussa kirjoitin, miten tänä vuonna laitetaan vain välttämätöntä kasvamaan ja kesannoidaan osa maasta ja keskitytään maanparannukseen. Niin laitetaan ja keskitytään, mutta viimeaikojen tapahtumien vuoksi maahan laitetaan sitä välttämätöntä vähän enemmän, mitä aluksi kaavailin.  Maanparannusta on silti pakko tehdä, tammikuussa kaavailtu ”Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen” – alkaa ajatuksissa kääntyä myös siihen, että käännän takkini nurin, vedän ostohousut jalkaan ja haen pussimultaa, jota parantelen vielä kompostilla ja bokashilla ja sekoitan savimaahan. Olen nimittäin aina ollut mullan ostamista vastaan, mutta nyt aika ei vaan riitä odotella, että luonto avustettuna hoitaa omaantahtiinsa hommat. Puiden kaadon jäljiltä olen metsästä kerännyt latvuksia ja oksia, ne päätyvät mullan alle lahoamaan, tehdään kunnon lasagne-penkki.

Maahan päätyy kasvamaan ainakin perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuurta. Avomaankurkkua tulee johonkin sekä  tomaattia ja paprikaa myös. Kyllä olen päättänyt lopettaa valitukseni siitä, ettei ole kasvihuonetta ja sovellan, sovellan niin vietävästi – laitan ne vaikka sänkyyni kasvamaan, jos ei muualta nurkista lämmintä paikkaa löydy. Mietin jo leikkimökista repiä laudoitusta yhdeltä seinältä pois ja laittaa siihen lasia tai kasvihuonemuovi.

Helmikuu kului nopeasti, lumimäärä vaan on haitannut vähän kaikkea tekemistä ja jos taivaalta ei ole satanut uutta, niin sitten on ollut kova pakkanen tai mieletön viima ja vaihtoehtoisesti välillä on satanut vettä, perin kummallista talvea on pidellyt, vaan nytpä onkin taittunut jo kevään puolelle, päivisin varjossa on ollut jo jopa +4, vaikka yöllä muutama pakkasaste, niin sulattelee lunta silti ja pakkanenkin sopivissa määrin kuivaa päivän sulatuksia pois. Ja vaikkei nuo lämpöasteet varjossa niin suuria olekaan, mutta auringossa onkin sitten ihan toista, lämpökompostorikin ilmoitti viikko sitten olevansa hengissä ja näyttää huimia +25 lukemia. Jippii! Talvilomaa vietettiin viimeisellä viikolla ja hommat ei juurikaan edennyt, juuri silloin osui kaikki mahdolliset sään vaihtelut tännepäin, mutta toisaalta, emme ole lomaa viettäneet vuosiin, niin ihan hyvää teki olla myös oikealla lomalla, vaikkakin tekemättömät työt painoi mieltä.

Puuhommat on edenneet tasaisesti kelien mukaan, lähes puolet kaadetuista puista on jo saatu ”puutinkille” pätkittynä 90 cm pätkiksi odottamaan halkaisua, osa odottaa vielä metsässä niitä parempia aikoja. Halkaisun makuun päästiin eilen, on vähän sellainen pelko molemmilla persiissä, että kaikki pitäisi saada valmiiksi, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Koronakin vaanii osaltamme yhä jossain, tällä hetkellä hyvinkin lähellä on hyväkuntoista väkeä kaatunut voimattomana petiin eli on vaan ajan kysymys koska omat hommat on taas jumissa.

Alla linkit, joista pääset muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka                       Kakskulma                            Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa                   Sarin puutarhat                     Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                                         Villa Varmo                            Harmaa torppa 

Majalevon pientila                        Caramellia                             Sanni ja farmi 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki                                 Korkeala 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo