27.5.2016

Raparperipiirakka (Maisemakahvilan raparperipiirakka)

Muruseos:

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperipaloja
2 tölkkiä rahkaa (a 250 g)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria


Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta


Sekoita kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan, lisää piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.

Ripottele päälle noin litra raparperipaloja. Voit käyttää myös omenaa, mustikkaa, puolukkaa, karviaisia tai herukoita.


Sekoita täytteen rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle.


175 C 45 minuuttia



Ohje on julkaistu Kotiliedessä ja on alunperin Hämeenkyrön maisemakahvilan emäntä Katariina Pylsyn käsialaa.

21.5.2016

Omaa projektia



Taas kerran tuntuu, että olen auttamattoman myöhässä maanmuokkausteni kanssa, mutta olen sopinut itseni kanssa, että kunnostelen mitä kunnostelen ja ensi keväänä kaikki on valmista. Toisaalta maa on vasta nyt siinä kunnossa, että sitä ylipäätään on pystynyt mitenkään muokkaamaan. Muita maita mieskin on lupautunut auttamaan sillä mielellä, että ensi keväänä olisi valmista.

Työn alla mulla on nyt arviolta 1*6 m läntti, jota on vuosittain pyritty pitämään rikkaruohoista vapaana, kasvamassa on yleensä ollut sipulia ja muutama peruna. Rikkaruohot tunkevat sivulta ja kaventavat aluetta joka vuosi.


Tämä rakennelmani ei varsinaisesti taida edustaa mitään oikeaoppista, vaan on lainaus vähän kaikesta: harju-, sekä perinteisestä kohopenkistä, ehkä tuo lasketaan myös jonkinasteiseksi kompostiksi. Syvyyttä penkillä olisi saanut olla varmaan enemmänkin, mutta älyttömän sitkas savi tuli vastaan n. 30 - 35 cm syvyydessä, joten en yrittänyt päästä sen syvemmälle. Koska olen tätä kuitenkin ihan yksin tehnyt, olen tyytyväinen, että edes siihen asti olen jaksanut kaivaa. 

Puolilaho puutavara on pääasiassa koivua, kuvassa olevat on sellaisia, jotka ovat itsekseen (tai ehkä myyrien avustuksella) kaatuneet, keräsimme ne kuitenkin jonain vuonna mukaan ja niistä oli tarkoitus tehdä polttopuita. Osa oli kuitenkin valmiiksi melko lahoa ja osasta löytyi jotain toukkia, joita emme siinä hädässä tunnistaneet ja päätimme, että jätetään ne tekemättä polttopuiksi. Jos toukasta muodostuu jotain, mikä närii kaikki polttopuut. Myöhemmin googlettelemalla selvisi, että toukka oli ihan hyviksen alku, mutta puut on silti jääneet ja jääneet lahoamaan.  Nyt niille löytyi se viimeinen leposija ja hyöty.  Lisäksi on paljon sellaisia, joita ei ole millään ilveellä saatu halki, vanha koivu osaa olla yllättävän vänkkyrä. 

Mutta takaisin aiheeseen. Tapanani on hyvin usein, kuten nytkin, kääntyä jutuissani vasemmalle ja vasemmalle ja vielä kerran vasemmalle, niinpä unohdan, mistä oikein puhua piti :) 

Puiden päälle tulee risuja ja kuivaa kontoa mitä perennoista talven jäljiltä oli jäljellä. Jos talossa olisi kunnon viikate, sille olisi nyt käyttöä. Rikkaruohoja voisi niittää ja latoa edellisten päälle, olisi madoilla heti puuhaa. Luultavasti tuohon päälle laitan kuitenkin sen lopun, jo kompostoituneen tavaran. Ja ihan päällimmäiseksi tulee tuo aiemmin pois kaivettu maa. Tai no, sen päälle pitää sitten saada katetta. 

Taimikasvatukset on menneet vähän niin ja näin, nekin. Kävimme tänään ruukilla, jossa oli myynnissä taimia ja väkisinhän sitä omiaan vertasi myytäviin, kurpitsan taimet oli samankokoisia kuin omani, mutta tomaattini kyllä häpeilevät. Luultavasti ostan muutaman tomaatintaimen.

Ja onneksi aika monessa siemenpussissa lukee, että kylvetään avomaalle, maan lämmettyä. Moni on jo kylvönsä tehnyt, mutta aika kylmää tuo maa vielä on ollut ja yöpakkasia vielä viikolla. 

Sattui muuten ihan hassu juttu, kun tuolla työmaallani touhasin, ja pidin huilitaukoa, katselin ympärilleni ja metsänreunasta silmäni tavoittivat ikäänkuin pihlajan, mutta ei sittenkään. Piti oikein mieskin hakea varmistamaan, että näenkö omiani, mutta ei, kyllä siellä kasvaa pieni omenapuu. Ihan outoa, emme ole sitä näiden vuosien aikana ennen nähneet ja se, että onko sen joku istuttanut vai onko se lähtenyt siemenestä on mysteeri. Tällä hetkellä siinä on jopa nuppuja. Sinällään hieno löytö, koska pari vanhempaa omenapuuta pihasta ovat saaneet tuomion. Eivät ole enää muutamaan vuoteen tuottaneet syötävää satoa, niissä lienee joku tauti.

Ja nyt hernekeitolle, joka on nelisen tuntia pöhissyt... 
Päiväsyömiset on jääneet väliin, kun niin odottanut tuota hernaria!

#omavaraisuus #kasvimaa #maanparannus

14.5.2016

Kompostointia kaikin keinoin




Kompostoinnin kehutaan olevan hajuton, mauton, nopea ja vaivaton tapa saada uutta multaa.

Aha.

Olen joissain asioissa ihan kätevä, jopa näppärä, mutta tuo kompostointi ei kuulu niihin asioihin.  Meillä on käytössä  Gröna Johanna lämpökompostori, jonka lämpöominaisuutta ei ole hyväksikäytetty. Eli settiin kuuluu irrallinen polyeteenimuovista valmistettu talvivaippa, jota laiskuuttani en ole sille koskaan päälle pukenut. Muutenkin tuo ressukka on saanut olla enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa, eli huonolla hoidolla, oikeastaan jopa hoidotta. Äidillä oli tapana sanoa, ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” niin tässäkin tapauksessa. Tunnustin viimein itselleni, että jos en itse asiaa hoida, ei sitä hoida kukaan muukaan. Koko kapistus on vaan vähemmän miellyttävä lähestyttävä erityisesti kesäisin, toisinaan kannen avatessa vastassa on kärpäsiä ja niiden toukkia, lisään kuiviketta ja pöyhin, seuraavaksi vastassa onkin muurahaisia. Milloin on liian märkää ja milloin kuivaa. Hajut kertovat, ettei kompostointi ole sujunut oikeaoppisesti.


Kuluneen talven aikana tein itseni kanssa sopimuksen, että hoidan homman kuntoon, ja ihan heti kun mahdollista. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna kurkkukipuisena päätin alkaa toimiin. Kevät ei ollut vielä niin pitkällä, että hajut olisivat haitanneet, taisi olla aamusta pakkastakin.

Johannan tilavuus on 300 l, hyvin se on imaissut itseensä kuuden vuoden biojätteet, vieläkin tilaa oli noin 30 cm, ja selkeästi tiesin, että jotenkin se kuitenkin toimi, koska aina talven jäljiltä tapahtui määrässä romahdus. Siitä huolimatta, ei se toiminut niin hyvin kuin kuuluisi ja muistutti tunkiota, jossa on vaan laidat ympärillä.

Suunnitelmani oli tyhjentää koko systeemi alakautta kottikärryyn ja täyttää uudelleen oikeaoppisesti yläkautta risuineen ja kuivikkeineen. Sain kun sainkin tyhjennettyä yhden kottikärrykuorman verran tavaraa, joka yllätyksekseni muistutti melko hyvin maatunutta kompostimultaa. Alun olin kasannut ihan oikeaoppisesti risuja ja multaa ja tulos on nähtävillä, broilerinluut ei ole maatuneet, eikä myöskään kananmunankuoret, joita en ole älynnyt rikkoa pienemmiksi ja yllättäin maatunut ei ole myöskään biojätepussit, onneksi niiden käyttäminen lopetettiin varmaan jo vuoden jälkeen. Sen sijaan risutkin on menneet aika pieniksi. Olin kuitenkin melko tyytyväinen, että selvästi tuo toimii, jos tekee kuten ohjeissa sanotaan. 



  
Homma kuitenkin tyssäsi siihen yhteen kuormaan, yläpuolinen osa on vielä niin jäässä ettei suostu tippumaan alas lapioni ulottuville. Yläkautta sain ilmattua kuitenkin jonkun verran tavaraa löysemmälle, mutta sitä kautta en yltänyt kuitenkaan lapioimaan sitä pois.

Sen ainoan kuormani kiikutin onnellisena kasvimaalle ja sekoittelin pintamultaan, joka jo oli sulannut, tosin vaan vajaan lapionpiston verran. Vähän kävi mielessä, että onko ne viljelijät ihan tosissaan pistämässä varhaisperunansa jo maahan? Kas kun eivät jo syksyllä pistä, olisi keväällä vähemmän kiirusta...

Homma pääsi kuitenkin tuona viikonloppuna hyvään alkuun ja tarkkailin sittemmin tilannetta päivittäin, miten sulaminen eteni. Etenihän se, olen sekoittanut mukaan multaa, kuivia oksia ja pöyhinyt mennen tullen, rikkonut vanhoja kananmunankuoria pienemmäksi. Pariin kertaan törmännyt kärpäsen toukkiin kannessa, pöyhinyt lisää ja lisännyt kuiviketta ja tavannut sen jälkeen muurahaiset ja kastellut. Mutta myös havainnut, että lämmintä  kompostin sisuksissa on, kuumana käydään toisinaan, ihan niinkuin pitäisikin. Siitä huolimatta, että olen kantanut kuiviketta, multaa ja oksia koko kevään, painuu pinta aina vaan alemmas! Uskoakseni voin loputkin tyhjentää vielä kevään aikana peltoon, vaikkapa sitten kurpitsa maaksi.


Koska tuo kompostori on ollut kaaos ja olen lueskellut bokashi-kompostoinnista paljon jo edellistalven aikana. Niin no, samanlaisia ylistäviä mainoslauseita periaatteessa kuin kompostoinnista yleensäkin. Päädyin kuitenkin tilaamaan bokashi-rouhetta kokeillakseni onko se toimivampi systeemi kuin tämä perinteinen kompostointi. Nimenomaan meillä, muillahan onnistuu tuo perinteinenkin :)

Viisi kiloa rouhetta, kuka sitä nyt vähemmällä mitään kokeilee? Olin aloittanut tämän bokashi touhun jo maaliskuun puolella, koska olin päättänyt olla lisämättä Johannaan uutta tavaraa ennenkuin saisin sen kokonaan tyhjennettyä ja ehkä sen paikkakin tulee vaihtumaan.

Aitoihin bokashiämpäreihin en halunnut sotkeentua, enkä hanoihin, hifistelyt pois harrasteista ja edetään niin halvalla kuin suinkin. Kaksi normaaliämpäriä ja kansi, mies porasi toisen ämpärin pohjaaan reijät, tämä porattu ämpäri laitetaan ehjään ämpäriin ja päälle kansi. Näitä on kaksi sarjaa, riittää hyvin medän tahdilla.




EN perehdytä tässä varsinaisiin saloihin bokashiin liittyen, siitä saa yllinkyllin tietoa netistä, hommassa käytetään niin hienoja sanoja, etten osaa niitä edes lausua, saati ymmärrä kaikkien tarkoitusta.


Sisemmän ämpärin pohjalle taittelin sanomalehden sivun ja ripottelin sille vähän rouhetta. Ideana on, että jätteen pitää olla ilmatiiviissä, litra biojätettä ja päälle ripotellaan ruokalusikallinen rouhetta.  Sanovat, että ämpäri täyttyy viikossa, ehkä meillä sitten loppujen lopuksi tulee vähän biojätettä, koska ämpärin täyttyminen vei reilun kaksi viikkoa. Olen pitänyt melko kuivina jätteitäkin ja ajattelin, ettei nk. bokashi-mehua edes synny, mutta eräänä päivänä kotiin palatessa ihmettelin kirpeää tuoksua ja mehustahan se tuli. Tuoksu on sen verran kirpakka, ettei voi unohtaa tyhjentää sen havaittuaan.  Tämän mehun pitäisi pitäisi olla loistavaa lannoitetta, toistaiseksi olen sen vaan kaadellut ulos mihin sattuu. Ehkä jossain kohden teen täsmäiskuja, nähdäkseni vaikuttaako se mitään.

 Boka-pissaa:


Tällä hetkellä, juuri kolmannen ämpärin täytyttyä, olen tyytyväinen tuohon bokashiin. Ämpäri kestää meillä täyttyä tämän kokemuksen perusteella 2 - 3 viikkoa. Eli ei sitä niin hirveästi kerry, joillakin kun ämpäri täyttyy jo viikossa. Hajua ei todellakaan tule, jos mehut muistaa tyhjentää pois. Toisinaan olen kyllä huomannut vääränlaista, eli vihreää hometta muodostuneen, ehken ole tiivistänyt riittävästi? Toisaalta syy voi olla myös kahviporoissa, joita tulee paljon ja joita olen tuonne myös tunkenut vaikka aiemmin olen vienyt ne suoraan kukkamaille. Tuntuu vaan, ettei ämpäri täyty koskaan, jos ei niitä aina välillä lisäile mukaan. 

Ehkä tämäkin polku kuljetaan erehtymisen kautta, mutta hälläväliä. Ainakaan tämä ei haise!

 Kuvassa vääräoppinen, eli ei tiivistetty ämpärillinen biojätettä.

 

 Kun ämpäri on tiiviisti täynnä, sitä pidetään sisällä lämpimässä kaksi viikkoa ja tyhjennellään pissiä välillä. Sitten se sekoitetaan multaan ja edelleen pidetään lämpimässä kaksi viikkoa, enää ei tiiviisti vaan sen pitää olla ilmavaa. Näitä niinkutsuttuja multatehtaita ihmiset säilövät saunassa lauteiden alla, sängyn alla, parvekkeella. Toiset kippaavat kasvilavaan ja toiset hautaavat maahan. Osalla on ilmennyt näistä johtuen myyrä, rotta, supi ja kettu ongelmia. Kannattaa siis käyttää järkeä miten homman hoitaa. Siinä vaiheessa kun jäte sekoitetaan multaan, se ei ole vielä muuttunut ulkoisesti miksikään, kaikki on tunnistettavissa, mutta kuivempaa se on, tietysti koska ne mehut on valuneet pois...

Koska täällä meilläpäin pyörii jo myyriä, supia ja kettuja, en niitä halua ruokkia, enkä varsinkaan halua nurkkiini rottia, pelaan varman päälle. Multatehtaani on ulkona, koska sisällä en halua niitä pitää ja ulkona on jo lämmintä, mutta tarkoin niin, ettei niihin pääse käsiksi kuin ihmiset, kannellisissa astioissa. Luultavasti kesäajan pärjäämme niin ja sitten siirrän tehtailun Johannaan, johon hyvinkin pitäisi talvisen määrän mahtua. Tosin ehkä silloin joudun käyttämään alussa jotain lauteiden alusta, saa nähdä.