27.3.2019

Puutarhan suunnittelu 2019


Piha- ja puutarhasuunnitelman teko lähti vähän lapasesta, niinkuin useimmilla jutuilla on tapana. Piti tehdä ruutupaperille ja sen sellaista, mutta kun otin pohjan netistä, oli jotenkin jatkumoa avata se kuvankäsittelyyn. Ensimmäisessä kuvassa siis nykytilanne, ruskeat viivat kuvaavat korkeuseroja, unohdin sen innoissani kirjoittaa. Olisin varmaan päässyt vähemmällä myös kirjoittamalla oikeaan alakulmaan metsä, mutta oli kiva siirrellä noita koivuja yksi kerrallaan, en sentään käynyt mittailemassa niiden oikeita paikkoja. 



Täytyy muuten sanoa, että piha näyttää tässä pohjapiirroksessa paljon selkeämmältä, kuin luonnossa. Ympyröin vihreällä alueet, joihin on tarkoitus tehdä muutosta kevään tultua. Ylimmästä alueesta lähtee mustaherukat kokonaan pois. Homma on niin yksinkertainen, etten siitä tehnyt mitään tulevaisuuden kuvaakaan, mutta tuosta toisesta alueesta kylläkin.

Kuvassa alla siis suunnitelmaani: Aluperin ajattelin siirtää kasvimaan vierellä olevia mustaherukka pensaita vasemmalta reunalta oikealle reunalle niin, että rivimäärä olisi nykyisen viiden sijasta kolme ja lisätä mukaan kuusentaimia ja myöhemmin syksypuolella pari omenapuuta, Ja sitten tämä oikean puoleinen alue, varsinainen haaveiden kasvimaa. On vaikea ajatella missä järjestyksessä mikäkin lopulta toteutuu, kun kaikki pitäisi saada toisaalta kerralla tehtyä, mutta ilmoista ei vielä pysty ennustamaan yhtään mitään, vaan mitä sitten tapahtuikaan?
  


Ilmeisesti minulla on aivan liikaa aikaa.... ja se suuruudenhulluuskin vaivana. Eilen kulkiessani ulkona tutkailemassa, miltä maa näyttää, onko sulaa, no olihan sitä sulaa ihan 2 senttiä jo sulana. Päädyin  muokkaamaan kuvaani ja vetelemään viivoja vähän eri tavalla, siirretäänkin marjapensaat oikelta reunalta nykyisen alueensa vasempaan reunaan kahteen riviin ja vapautuneeseen alueeseen aletaan pikkuhiljaa kunnostella isompaa kasvimaata. Päädyin siis tälläiseen tulevaisuuden kuvaan:



- tämähän tarkoittaa sitä, että aidattava alue laajenee samalla paljon, eikä jo valmiiksi hankitut tolpat ja verkot riitä alkuunkaan. Osan tolpista olen jo viime keväänä innoissani pystyttänyt, huomatakseni, ettei linjoista tullut luotisuoria, vaikka ne sellaisia olivat olevinaan. Verkkoaita siintää mielessäni ja osan siitä olen jo hankkinutkin, mutta nyt sitä tarvitaan enemmän kuin tuplaten lisää. Osaksi tulee sellaista lahoaitaa paremmaksi tuulensuojaksi, ainakin merkityn aidan vasen alakulma, joka on eniten sitä suuntaa josta tuuli puhaltaa. Puhaltaa aina. Vaikka muu maailma olisi miten tyyni, meillä puhaltaa. Toista kilometriä peltoaukeeta pitää huolen, että tuulta riittää, oli sitten kesä tai talvi. 

- "olemassa oleva" -alue on sellainen, että siihen olen pistänyt jos mitä monivuotisia, valitettavasti vaan en tunnista niitä enää kaikkia, koska merkkitikut lähti kävelemään heti ensimmäisenä vuotena. Lipstikan tunnistan, viime kesänä sitä nousi vain yksi töyhtö, oikean päädyn valtaaman maa-artisokan kaivan ylös, syödään osa ja osa istutetaan tuohon "keskeneräiseen kunnostettavaan", ja  mikäli niille tunnistamattomille en tänäkään keväänä keksi nimiä, hävitän ne raakasti. Tyhjentyneeseen penkkiin sitten monivuotisia yrttejä, joihin pitää tehdä merkkitikut vähän paksummasta parrusta, ettei niitä tuuli vie.


- Nyt aloittamattomia alueita onkin tulossa kaksi ja ne muokataan "kevyesti", että niistä saisi niin paljon pois rikkaruohoja kuin mahdollista. Siksi ei möyhitä liikaa ja pätkitä niitä rikan juuria ympäri maailmaa, vaan vain sen verran, että maa vähän pehmenee ja käsipelillä pystyy keräämään pois niin paljon kuin suinkin. Ainakin osalle maata laitan varmasti perunaa sillä mielellä, että vaikka maa aluksi vaatii kitkemistä, mutta jossain vaiheessa perunan varret hoitavat itse varjostuksen, eikä kitkemistä enää juurikaan tarvita. Katetta ei tule riittämään joka paikkaan, joten ehkä pressutan osan näistä uusista alueista ja toivon sen tekevän tehtävänsä.



- Keskeneräiseksi merkitsemäni pikku pläntit tehtiin viime vuonna vähän samalla tavalla, ensin kevyt muokkaus koneella, sitten käsin niin tyhjäksi rikoista kuin mahdollista ja kate päälle ensimmäisestä ruohonleikkuusta, sinne tänne istuttelin jotain kokeiluja. Kate hoiti rikat aika hyvin, mutta kesä oli niin kuiva ja kuuma, ettei uutta katetta saanut mistään, onneksi se ensimmäinen kuivui levyksi kaiken päälle ja suojasi silti myös maan kuivumiselta melko pitkälle heinäkuun loppuun asti. Mutta varsinaiseen maanparannukseen katetta ei riittänyt, yksikään mato ei kiivennyt pinnasta etsimään mitään. Parannusta maalle on tehtävä nyt tänä kesänä lujalla otteella. Eli kaivan maan pois ainakin kunnon lapionpiston verran (pressun päälle, niin saa siististi takaisin), syntyneeseen kuoppaan haen kaiken ylimääräisen lahoavan puuaineksen tontilta, perennojen viimevuoden kuihtuneet osat, ja vielä metsästä kerään ohuelti maata, hyvä kastelu pitää tehdä, että maa hakee puuaineksen seassa paikkansa, eikä jää mitään ilmataskuja, metsämaata saisi olla niin, ettei puuainesta yhtään enää näy, sitten kompostin tyhjennys se sekoitus pintaan ja kakun päälle se alkuperäinen maa siitä pressun päältä. Ja kate. Olen käyttänyt tuota metsänmaata, koska vaikka miten on itsella peltoa, niin eihän siihen mitään kuoppia voi kaivella ja ylpeys ei anna myöten hakea kaupasta multaa säkeissä.  Metsän maa on äärettömän hyvää, oikeaoppisesti muodostunut kerroksittain, kovin paljoa en sitäkään malta kuitenkaan kaivella, vaan ohutta kerrosta tasaisesti poistaen. Enkä jätä pohjaa koskaan tyhjäksi vaan ripottelen päälle kuitenkin kuivia viimevuotisia lehtiä.



- Näissä pakollisissa muokkauksissa on aina hankalaa kun ei tiedä millainen kesä lopulta tulee, siksi pitää päästä maan kimppuun mahdollisimman aikaisin, kun kosteutta vielä riittää, mutta silti pitäisi olla jo kattamistavaraa valmiina, mitä sitten useimmiten ei kuitenkaan ole. Kevyestikin möyhitty savimaa kuivuu parissa-kolmessa päivässä jo sellaisiksi kikkareiksi, ettei niitä pelasta enää kuin uusi talvi. 


Yhteenvetona voisi todeta, että olen haalimassa itselleni puutarha töitä ihan kunnolla, sanotaan että pessimisti ei pety, mutta tämä realisti tietää jo valmiiksi ettei kaikki varmasti toteudu vielä tämän vuoden puolella. Toivon kuitenkin, että jonkinlainen järki itselläni säilyisi siihen asti kunnes maa sulaa ja alkaa varsinainen tekeminen. Eli pitäisi pystyä ottamaan pala kerrallaan haltuun, eikä edes yrittää rääpiä kaikkea vähän johonkin suuntaan. Mikään ei ole sen ikävämpää, kuin se että kaikki on vähän levällään, mistään kohtaa ei saa kunnon satoa ja aika ei millään riitä kaiken kitkemiseen, eli viisainta on osa pelkästään alustaa ja peitellä.




Onnistuessaan tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, 
että jonain syksynä huomaamme olevamme vähän 
enemmän omavaraisia ruuan suhteen.







1 kommentti:

  1. Todella kiva päästä seuraamaan tämän suunnitelman etenemistä

    VastaaPoista