Toukokuun puolikuu

...tai oikeammin, vasta huomenna on puolikuu. 

Jotain pientä on tullut häärittyä viimeisen parin viikon aikana. Ollaan päästy siihen pisteeseen, että he, jotka aiemmin keväällä ihmettelivät, miten meiltä oli jo lumet lähteneet, vaikka heillä sitä vielä oli,  ovat pyyhältäneet maan lämpenemisessä vasemmalta ohi ja istuttelevät ja kylvät kiivaasti. Meillä vasta pikkuhiljaa katsellaan maata kuntoon. Tässä ehti olla viikon todella lämmin jakso, mutta nyt taas ilmat kylmenivät.

Yhden viime keväänä tehdyistä penkeistä sain jonkinlaiseen kuntoon, yhdistin kaksi kapeampaa penkkiä, nyt se on asiallisen levyinen ja samalla sain leveämmän kulkuväylän. Samaa yhdistelyä pitää tehdä myös muihin penkkeihin, en oikein itsekään tiedä mikä viime keväinen ajatus oli, kiire ehkä. Maata en käännä, mutta tuolta osin se väkisin kääntyi, kun penkin sivusta siirsin maan kulkuväylälle. Olkikate on mitä mainioin, rikkaruohot tulee enimmäkseen käytäviltä, eivät itse penkeistä. Se vähän mitä penkissä oli sinne kuulumatonta, kitkin pois kevittämällä maata tarikolla, mutta varoen siinäkin isompaa möyhimistä. Vaan pääsin kuitenkin näkemään, että maa kuhisee matoja <3

Viime postauksen jälkeen, lykkäsin luffan siemenet kiiruulla kasvamaan Jovelan Johannan kehoituksesta, ne onkin venähtäneet ihan mukavasti, tosin eivät itäneet kaikki. Jauhomaissit venyivät iha nhurjaa vauhtia, ne siirsin tilavampaan läpinäkyvään laatikkoon ja siirsin leikkimökkiin, ovat siellä ulkona, mutta kuitenkin sisällä, uskoakseni pakkasilta suojassa. En arvaa vielä avomaalle laittaa, eivät kuitenkaan ole kovin vahva vartisia. Purjotkin ovat taimiasteella, niille tein myös uudelleen sijoittelua - melkoisen hermoja raastavaa puuhaa, kun ovat tuskin milliä vahvuudeltaan. Viime keväänä vein vastaavan kokoisia avomaalle ja suurin osa taisi kasteluveden yhteydessä vaeltaa johonkin, ne vähät mitkä jatkoivat kasvuaa, eivät lyijykynää vahvemmiksi tulleet koskaan. 

Raparperi sen sijaan kasvaa aina hyvin, piirakkaa saisi jo....

Lauantaina punatulkkupariskunta hämmästytti meitä pyörimällä tässä pihassa. Toivomme, että he muuttaisivat asustamaan tuohon meidän kuusikkoon pysyvästi, mutta saattoivat olla ohikulkumatkalla.

Muuttolintu havainnot, kevät 2021

(26.2. Joutsenet

15.3. Mustarastaat

22.3. Hanhet

24.3. Leivoset (Kiurut)

24.3. Töyhtöhyypät

29.3. Kurjet

30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)

13.4. Västäräkki)

5.5. Kirjosieppo

11.5. Haarapääsky

 Onhan ne kivoja, mutta paskovat kaiken... 

Toukokuu 2021

On jälleen kuukausi vierähtänyt yhteispostauksesta ja on aika kerääntyä blogien äärelle, tänään kertoillaan kasvihuoneista, joko olemassaolevista tai haaveista ja inventoidaan siemenlaatikot.

Omavaraisbloggareiden yhteispostaus on siis jo perinteeksi muodostunut sarja, jossa kirjoitetaan sovitusta aiheesta kerran kuukaudessa ja samalla kertoillaan omia kuulumisia ja etenemisiä. Sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut ja Korkeala. 

Kasvihuone on edelleen pelkkä haave, joitain elementtejä on jo vuosia sitten isäntä värkännyt valmiiksi asti, kumpikaan meistä ei oikein muista, millainen visio tulevasta kasvihuoneesta tuolloin oli. Sitä ehtinee pohtia sitten joskus ja pitää vaan huomioida, että olemassaolevat elemetit on suunnitelmaan mahdutettava :) Tarkoitus on kuitenkin hyödyntää olemassa olevaa materiaalia mahdollisimman pitkälle. Naapurin navetan purun yhteydessä saatiin vanhat tiilet, joista on tarkoitus kyhätä lattia, oman talon vanhat ikkunat oli edellinen omistaja säilönyt navetan vintille, kaikenlaista puutavaraa löytyy myös omista nurkista. Puuttuu vaan se toteutus. 

Kasvihuoneen puute on aika rajaava tekijä omavaraisen ruokatalouden suhteen, olen havainnoinut. Vaikka asumme II-kasvuvyöhykkeellä, ei ilmasto, sää ja maaperä ole kaikkialla samanlaista. Meillä sattuu olemaan melko kylmä alue, savinen maa ja ainainen tuuli, mikä tarkoittaa sitä, että muokkaukseen ja kylvöön päästä melko myöhään, tomaateille ei löydy sopivaa suojaisaa paikkaa mistään, että niistä voisi "avomaalta" kuvitella saavansa minkäänlaista satoa. Ja lopulta pakkanen, vai hallako se on, iskee monasti jo kovin aikaisin, viimevuonna ensimmäisen kerran jo heinäkuussa. 

Jotain hätäratkaisuja olen suunnitellut, vaan nekin on aina jäänyt toteutumatta, siis sellaisesta nopeasti kyhättävästä seinänvierus lämpiöstä tomaateille, jossa olisivat tuulelta suojassa ja vähän lämpimämmässä. 

Mutta hei, mistä sitä tietää, mitä äitienpäivä tuo tullessaan?

Tällä erää vaikuttaa kuitenkin vielä siltä, että viime vuoden tapahtumat vaikuttavat vielä ainakin tämän vuoden (lähimmäisen poismeno, kuolinpesän asioiden ja kiinteistön hoito). Kaikkihan on ajateltuna selvää, paperillakin näyttää hyvältä, mutta kaiken toteutus on ihan totista työtä. Henkinen prosessi vielä pahempaa. Purjot ja jotain muuta on sentään esikasvatuksessa, olen tarkoituksella jättänyt ne myöhään, koska oikeaan maahan niitä ei kuitenkaan voi ennen kesäkuuta laittaa, mutta saavatpa jonkinmoisen etulähdön kuitenkin

Tuhannesti on kuitenkin vielä kaikenlaisia siemeniä odottamassa maahan laittoa, osa viime vuodelta, osa vieläkin kauempaa ja koska alkuvuodesta jossain jo luki, että siemenet viedään käsistä, ostin hätäpäissäni lisää, heti kun kaupassa niitä näin. Vaan eipä nuo mitään taida loppua, vielä viime viikolla tuli Livonsaaresta joitain osaksi itselleni oudompia lajikkeita, kuten jauhomaissi, viljahirssi ja pesusienikurkku (luffa), jota monella näyttää olleen aiemmin kasvatuksessa ja joita olen päässyt vain muiden kuvista ihailemaan

Perunat on lähteneet kellarissa itämään, vaikkei se tarkoitus olekaan, mutta sen verran lämpöä siellä on. Ihan syötäviä ovat vielä, mutta omilla siemenperunoilla pärjätään, niitä on nyt jäänyt, on tämä talvi ollut sellainen, etten ole juuri jaksanut ruokia laitella kuten ennen, joten melko paljon on menty valmisruuilla. Vasta nyt on palattu ruuan suhteen normaaliin itsetehtyyn kotiruokaan. 

Syksyllä rutoksi luulemani värimuunnos ei tainnut olla sittenkään mitään ruttoa, koska kellarissa ei ole syntynyt mitään vaurioita, kaikki perunat on kiinteitä ja kauniita edelleen, mitä nyt sitten sitä itua vähän pukkaakin. Hyvä niin, pitää olla kiitollinen!

..~oOo~....~oOo~....~oOo~..

Muut hommat on edenneet pikkuhiljaa:

Polttopuita on nyt niin, että pärjätään ensi talvi. Lisää on silti tehtävä, metsässä on pystyyn kuolleita jonkun verran ja ne on saatava pois, ettei ilmaannu mitään tuholaisia. Mieli on kuitenkin puiden suhteen huojennut, kun tietää, että talvi pärjätään. 

Olen saanut myös valmiiksi joitain vuosia roikkuneita juttuja, uskoakseni se johtuu henkisestä prosessista joka on meneillään ja aina valmiiksi saaminen tuottaa hyvää mieltä. Monet jutut on olleet sellaisia, ettei oikein järki käsitä, miksi ne on edes lopulta roikkuneet, kun valmiiksi saaminen on vienyt tunnin tai kaksi, kuten melksin vuoden keskeneräisinä olleet linnunpöntöt, ovat viimein puissa asti:

Myös joitain vuosia sitten tori piste fistä ostamani käytetty Biolan pikakompostori on vihdoin kunnossa. Sehän oli ostaessa kunnossa, mutta pestessäni sitä onnistuin hajottamaan saranat ja kannen aukipitomekanismin. Uudet osatkin ostin heti seuraavalla viikolla, vaan isäntä oli sen sitten jo siirtänyt traktoritallin perimmäiseen nurkkaan ja en saanut sitä yksin pois. Yhdessä se sitten roudattiin ulos ja vajaassa tunnissa olin sille rakentanut puusta "aluslaatan", vaihtanut saranat ja kannen aukipitomekanismin. Päästään tämänkin kanssa alkuun, uuden mullan himo kun tuntuu olevan niin voimakasta :) 

Ylläolevassa kuvassa paistaa aurinko, lämpöäkin tuolloin oli ulkona toista kymmentä astetta. 

Sen jälkeen onkin tullut toinen talvi ja taisi tulla kolmaskin. On tullut vettä, lunta, räntää, ollut yöt pakkasella ja päivisin vain muutama aste lämmintä. 

Ehdittiin ottaa jo kevättakit käyttöön, kun kelit huononi. En onneksi pessyt vielä talvivaatteita korjuun, kun ne saikin jo riipiä uudelleen päälle!

Paikkapaikoin ehti olla jo kevät kukassa, sinivuokot naapurin takapihalla:

Valkovuokot omissa nurkissa:

Muuttolintu havainnot, kevät 2021

(26.2. Joutsenet

15.3. Mustarastaat

22.3. Hanhet

24.3. Leivoset (Kiurut)

24.3. Töyhtöhyypät

29.3. Kurjet )

30.3. Kyntäjä (en muista oikeaa nimeä)

13.4. Västäräkki

Allaolevista linkeistä pääset muiden omavaraisbloggareiden toukokuun postauksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   Apilan kukka     Sateenkaaria ja serpenttiiniä   Multavarpaan maailma   Toivola puutarha 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely    Oma tupa ja tontti    Keittiössä, kotona ja puutarhassa

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut    Luomulaakso     Harmaa torppa    Mummon kirja    Majalevon pientila    Caramellia 

Metsäläisten elämää    Torpan tyttö    Mikä Itä      Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki    Korkeala 

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

#suuntanaomavaraisuus

Huhtikuu 2021

Tämä on osa omavaraistelijoiden #suuntanaomavaraisuus sarjaa, uusi kirjoitus ilmestyy aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Jokainen kirjoittaa asiat omista ympyröistään, omalla tavallaan, mutta aihe on aina yhteinen, joten näkökulmia ja toteutustapoja on monia. Sarjan kippareina toimivat Satu tsajut-blogista, sekä Heikki Korkeala-blogista. Kirjoituksen lopusta löydät linkin muihin kirjoituksiin, antoisia lukuhetkiä!

Tällä kertaa kirjoittelemme aiheesta kompostointi, millaisia ratkaisuja ja kokemuksia kullakin kompostointiin liittyen löytyy. Sekä lannoituksesta muutama sananen.

Meillä löytyy montaa vermettä, ollaan varsinaisia välineurheilijoita tällä saralla. Bokashi, Gröna Johanna, Biolan, sekä puutarhajäte "lava". Mainittakoon tässä, että meillä on kahden aikuisen talous.

Meillä on bokashoitu jo vuosia, aluksi muutama kesä mentiin itsetehdyillä ämpäreillä, jotka pidin ulkona, homma oli jokseenkin vaivalloista, eikä hyödyttänyt talvella.

Sittemmin ostin oikein valmis ämpärit jostain tarjouksesta, niin bokashointi lähti pyörimään ympärivuotisesti. Kaksi ämpäriä riittää hyvin, kun toinen täyttyy, toinen muhii. Seoksen sekoitan suoraan kasvimaalle, johon jätän aina sellaisen lannoitettavan osion erikseen. Talviaikaan biojätettä kertyy niin vähän, että ollaan pärjätty hyvin, vaikka maa on jäässä, ämpärit riittävät koko talveksi. Tuohon 16 litran ämpäriin kun tuntuu aina syntyvän tilaa senverran, että vielä mahtuu. Ja luonnollisesti, mitä märempää tavaraa, sitä enemmän pissaa ja tyhjää tilaa syntyy. Eli vaikka käsketään kaksi viikkoa pitää massa ämpärissä täytön lopettamisen jälkeen, pidän talviaikaan pidempään, kunnes maa on taasen sula.

Varasuunnitelma, mikäli ei pärjätä talvella ilman tyhjennystä, on sitten kipata ämpäri tyhjäksi ulkokompostoriin Gröna Johanna, joka on kuitenkin "umpinainen" ja verkolla pohjalta suojattu, ettei sen puoleen ilmesty haittaeläimiä nurkkiin. Tämä onkin se ensimmäinen kompostori, jonka tänne olen hankkinut jo ennen muuttoa. Sitä myydään lämpökompostorina, mutta se ominaisuus jossain määrin täyttyy, kun siihen lisää irrallisena toimitettavat solumuovisuojat ympärille. En ole niitä koskaan käyttänyt.

Päivittäiset biojätteet (useimmiten monen päivän) kerätään tähän vanhaan kannelliseen emaliastiaan, joka vaan on niin kaunis, ettei kukaan vieras edes tajua sen olevan biojäteastia. Tästä sitten ämpäriin, tiivistys, rouhetta päälle ja kansi kiinni, samassa yhteydessä pisutus.

Viime keväänä/kesänä saatiin aikaiseksi myös ns. puutarhajäte komposti kasvimaalle. Sinne siksi, että on helppo naatit ja varret sitten jo siellä eritellä suoraan nostovaiheessa. Sen toimimisesta tai toimimattomuudesta en vielä osaa sanoa juuta, enkä jaata, ainakin se on talven aikana painunut kasaan melkoisesti, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Sen paikka on mielestäni kasvimaalla hyvä, koska jossiitä joskus jotain multaa ilmestyy, on sen levityspaikka sitten lähellä.

Vaikka alussa kerroin meillä olevan myös Biolanin lämpökompostorin, niin siitä en kuitenkaan kerro. Olen ostanut sen käytettynä ja siitä oli saranat ja jotain muuta rikki, joten se ei ole vielä päätynyt käyttöön. Uudet osat olen kyllä hankkinut, mutta aina on ollut jotain tähdellisempää tekemistä, joten korjaaminen on jäänyt. Toivottavsti se tässä kevään korvalla korjantuu ja saadaan siitäkin kokemusta.

Ja eräänlaista kompostointia taitaa olla myös tämä meidän laho/risuaita, jota viime keväänä rakennettiin urakalla miehen kanssa. Ensin aloitettiin osalla omien polttopuiden teossa syntyneistä oksista ja risuista, sitten jatkettiin kaikenlaisella marjapuiden harvennuksesta syntyneillä ja lopulta tuotiin pojan pieneltä tontilta monta traktorikuormallista oksia ja risuja, kun kunta kaatoi rajalta vaaralliseksi käyneitä koivuja toista kymmentä, toisena vaihtoehtona olisi ollut laahata ne ilmaiseksi kaatopaikalle..

Vuoden mittaan risuaita on painunut huomattavasti ja nyt sitä on saatu korotettua tämän vuoden polttopuusavotan yhteydessä.

Lumethan meiltä on jo lähteneet, vain varjopaikoissa on lunta, mutta maa on silti jäässä.

--.-.~ooOoo~,-,--

Lannoitus:

Lannoituksesta ei ole paljon raportoitavaa. Pääasiassa meillä mennään näillä itse kompostoiduilla sörsseleillä, bokashipisulla, sekä lisäksi ruohosilppua kesäisin. Tuhkaa levitetään talvisin marjapuskille ja perennoille. Kasvimaa on tuottanut nähdäkseni ihan hyvin. Mutta marjapuskissa on selkeästi havaittavissa, ettei sato ole enää sitä luokkaa, kuin muuttaessamme tähän. Tosin, edelleen marjat riittää hyvin omiin tarpeisiin, hilloihin ja mehuihin. Marjapuskien vuoksi voisin kuitenkin kuvitella tilaavani kuorman hevosen peetä, kun sitä ilmaiseksi on tarjolla lähistöltä.

Muuttolintu havainnot, kevät 2021

26.2. Joutsenet

15.3. Mustarastaat

22.3. Hanhet

24.3. Leivoset (Kiurut)

24.3. Töyhtöhyypät

29.3. Kurjet

Linkit muiden kirjoituksiin:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Toivola puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/04/bokashi-kompostointi.html

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

#suuntanaomavaraisuus

Suuntana omavaraisuus 2021 osa 2, Helmikuu

Jälleen kävi niin, että muu kiire vei ajan, enkä ehtinyt aikataulun mukaan helmikuun kirjoitukseen mukaan, tässä se nyt kuitenkin tulee. Viime vuonna jä tavattoman monta kirjoitusta kirjoittamatta. Viime vuoden juhannukselta alkanut sairasteluni, myöhemmin leikkaus ja siitä toipuminen, veivät aikani ja voimani. Tilannetta ei myöskään helpottanut toisen vanhempani menehtyminen lokakuussa, jolloin kuolinpesän hoito jakautui suurimmaksi osaksi minun harteilleni. Tilanne jatkuu edelleen, eikä loppua näy - tämä syö henkistä kapasiteettia enemmän kuin uskoisi, samoin se kuluttaa aikaani "omalta elämältä", enkä ole vielä päässyt kunnolla suremaan, edes aloittamaan sitä työtä. Ehkä sen aika joskus koittaa. 

Helmikuun aiheena on omavarainen juoma, tässä ei meillä ole vaihtoehtoa, sillä sehän on marjamehu. Puna- ja mustaherukka, villivadelma, raparperi ja joskus omenamehukin. Villivadelmatkin lasken omiksi marjoiksi, koska ne kasvavat omalla tilalla ja jossain määrin jopa hoidan ja hellin niitä :) Perinteisellä mehumaijalla höyrymehua siis tehdään meillä, sokeroidaan ja säilytetään lasipulloissa kylmässä kellarissa. Mielenkiintoa olisi kovasti myös puristimeen, jolloin saisi tuoremehua pakastimeen. Toteutus on vaan antanut odottaa itseään, koska kunnon puristin on hintava ja siihen nähden määrämme ovat melko pieniä. Mitään sähköistä puristinta kun me ei haluta. 

Keväällä aikaisin alkaa mehuissa myös raparperin ja kuusenkerkkien myötä niiden "mehustus" sitruunahapon avulla. Juomista tulee raikkaita ja ne maistuvat todella hyviltä, kun talvikausi on ohi ja kevät lähtenyt käyntiin.

Keväällä ja kesällä tulee myös kerättyä luonnonyrttejä talveksi, niitä käytetään yrttijuomiin kylminä talvipäivinä, kun tekee mieli lämmintä joumaa, muuta kuin mehua. 

Omat suunnitelmat tälle vuodelle ovat osin jäissä, kun ei yhtään pysty arvioimaan kauanko nämä kuolinpesän asioiden lopppuun saattaminen vie aikaa ja resursseja.  Polttopuiden teko ei ole vielä alkanut, sen verran olemme aihetta sivuneet, ettei harvennettavaa metsässä enää ole, vaan puut pitää tehdä isoista puista, joita onneksi tontin laitamilla ja osin vaarallisesti rakennusten lähellä vielä löytyy. Isoista puista tekeminen on tavallaan helpompaa, kun kaadettavia runkoja on vähemmän - ja tavallaan vaikeampaa, kun niiden halkelu on usein hankalaa. Mutta kasaan ne on tarkoitus saada, vaikka mikä olisi !

Linki muiden kirjoituksiin

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/02/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu2021.html

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/02/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/02/unelmana-omavaraisempi-elama-hunajaisia.html

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Puutteela https://puutteela.com/?p=652

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/

Toukokuussa 2020

Jos täältä länsi-suomesta katsoen oli talvi outo, on sitä ollut kevätkin. En ole mitenkään saanut aikaiseksi osallistua yhteispostauksiin, vaikka jokaista olen aloittanut ihan ajoissa, joten kirjoittelen kuulumisia vähän omaan tahtiin. Joten kuluneeseen kevääseen, huhtikuussa saatiin lunta mennen ja tullen, vaikkei sitä silloin tullut kun sen olisi aika ollut, aurinkoakin saatiin välillä, lisäksi kylmää tuulta on riittänyt niin, ettei aurinko juurikaan ole lämmittänyt. Vasta viikko pääsiäisen jälkeen, sunnuntaina saattoi sanoa olevan kevään tuntuista tuulta ja toisin hetkin jopa tyyntä. Kylmän tuulen merkeissä on myös mennyt tämä toukokuu, lämpöasteita on päivisin ollut, mutta pakkasöitä on tainnut olla enemmän kuin tammikuussa. Kaikesta huolimatta pääskyset löysivät viime viikolla tiensä tänne.

Tämän kauden suunnitelmia ei ole erikseen paperille laitettu - sen verran on todettu, että keskitytään oleelliseen: enemmän perunaa, porkkanaa, purjoa ja sipulia, siinä on sitten sopan perusraaka-aineet kasassa, lisäksi vähän punasipulia, vaikka sitä on kulunut talvella todella vähän, punajuurta niin, että riittää myös riistalle, rehujuurikasta tekisi myös mieli kylvää riistaa varten, mutta siementä myydään niin isoissa satseissa, että taitaa jäädä väliin. Talven aikana täällä on ilves perhe tehnyt ison loven peuroihin. Ymmärrän myös että kaikki eivät katso hyvällä silmällä riistan ruokintaa, mutta eivät ne täällä niin suuri haitta ole. Ongelmana ovat varmaan tuolla jossain, missä ovat liikenteelle vaaraksi. Sekin on ihan miten asiaa katsoo, oliko ensin elukat vaiko autot. Lahjoituksena olen antanut noita elukoitten syötäviä metsämiehille ja saan sitten joskus lihaa siitä hyvästä. Tämä punajuuri oli ihan uusi asia viime syksynä, että peurat pitävät siitä jopa enemmän kuin juurikkaista.

Siemenpusseja katsellessa näyttää olevan sitten aika paljon sitä sun tätä muutakin varattuna, en ymmärrä kuka niitä taasen on hamstrannut. Varsinkin, kun vanhastaan tiedän kasvihuoneettomana, ettei tomaatit ja maissit koskaan ehdi valmistua näissä nurkissa, mutta onpahan sitten harrastettu :). mitään kiirettä en ole kuitenkaan kylvöillä vielä pitänyt, lähinnä maan valmistelua on suoritettu.

Sipulia oli viime vuonna pussillinen, nyt pitää laittaa ainakin kolme, tai neljä, koska loppuivat kesken. Punasipulia oli pussillinen myöskin ja siitä olisi riittänyt hyvin puolikas pusia, eivät taida vaan myydä puolikkaita pusseja. Purjot on pakko esikasvattaa ja ne on sentään jo kylvetty.

"Koronakriisin" aikana on vähän taktikoitu ja aina kun kaupassa on käyty, on mukaan lähtenyt myös perunoita vähän sillä ajatuksella, että syödään kaupan perunoita ja pihdataan varmuuden vuoksi niitä omia kellarissa, jos vaikka maailmalta loppuvat, niin on omat siemenperunat kuitenkin. Viime vuoden kokeilu Queen Violet ei päässyt jatkoon, joten ne varmasti lahjoitan jollekkin, joka haluaa kokeilla, eihän niistä mitään hehtaareita istuteta, mutta kokeiluun riittää hyvinkin. Muutenkin, kun tuppaan olemaan ehkä liiankin kranttu perunan suhteen, ei maahan taida mennä kuin enimmäkseen jauhoista pottua ja sekin punaisen värisenä.

Koronan lisäksi alkuvuosi on ollut meille muutenkin poikkeuksellinen, eli mies oli tammi-helmikuussa neljä viikkoa lakossa, se edesauttoi myös kotihommia huomattavasti, eli polttopuut ovat olleet kuivumassa jo pitkään, eikä yksin meidän huushollin vaan myös pojan luona on ennätysmäärä puuta kuivumassa ja ne on saatu ihan heidän omalta tontilta. Tämä korona aika ja etätyö taasen on lisännyt minulle vapaa-aikaa, työn ohessa olen saanut hoidettua lämmitykset, ja töiden jälkeen ehtinyt hakea seuraavan päivän polttopuut sisälle, ja saada monenmoista hommaa alkuun ja jotain jopa valmiiksi, ennenkuin mies on kotiutunut töistä. Samoin on hänelle ollut aina ruokaa valmiina, eikä sen valmistelua ole aloitettu vasta hänen saavuttua. Tämä on samalla helpottanut hänen taakkaansa ja auttanut jaksamaan sitten ulkohommia vielä iltasella. Silti on pidetty myös vapaa päiviä.

Alkuvuodesta huomasin tai pikemminkin tiedostin, että viimevuoden suunnitelmista on aika paljon toteuttamatta, koska talvi oli, mitä oli, on viimevuoden listaa saatu kivasti lyhenemään nyt keväällä, kun ei kummostakaan routaa ole ollut, eikä muutenkaan ole juuri tarvinnut odotella mitään lumien sulamisia. Kasvimaan aitaus, mustaherukoiden siirto ja kasvimaan laajennus luki listassa viime vuonna, sellaisina isompina asioina. Silloin toteutui herukoiden siirto ja uuden kasvimaan teko osittain, aitaa ei tullut. Aidan tarkoitus oli rajata ne ihanaiset peurat ja kamalaiset supikoirat pois kasvimaalta, eli verkkoaita oli ajatuksissa. Ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat - ymmärrys kasvaa, kaiken eniten tarvitaan tuulensuojaa. Joten huhtikuun alussa löin ensimmäiset tolpat pystyyn ja joka päivä hain ruokatunnilla yhden ja töiden jälkeen 2-3 risukimppua metsästä. Kunnianhimoinen tavoite oli saada risuaitaa pystyyn 8-10 metriä, jossain kohden havahduttiin siihen, että pojan luota pitäisi kaadettujen puiden risut hävittää ja he tarvitsevat kuljetusapua. Siitä se sitten lähti, miksi viedä kaatopaikalle, kun meillä tarvitaan ja kaiken lisäksi matka on meille lyhyempi. Niinpä aitaa päätettiin tehdä koko kasvimaan pitkä sivu risuista ja tavaraa riitti vielä lyhyellekkin sivulle ja nyt on menossa jo kolmas sivu, johon materiaali koitetaan löytää metsästä ja ojanpientareilta. Näyttää siltä, että verkkoa tarvitaan vain taloa kohti olevalle sivulle, jonka haluankin olevan auki, että pääsen tarkkailemaan myös ikkunasta, mitä tapahtuu ja tapahtuuko. Metrimääristä en osaa sanoa mitään, ei ole tullut mittailtua.

Peräkärrykin on vähän hassu, niinkuin me itsekin, vaan on tuo asiansa ajanut. Tässä on juuri saatu kuorma valmiiksi ja peiteltyä pojan pihassa. 

Tässä ollaan kuorman purussa omassa puutarhassa.

Myös viime vuonna istuttamani mansikat saivat jo tänä keväänä kokonaan uuden maan marjapuskien väliin. Vaikka välttelen muovia, päädyin niiden osalta kuitenkin muoviin, sillä viime vuotinen avomaa ratkaisu ei toiminut mitenkään. Luultavasti tässä, kuten kaikessa muussakin vain kokemuksen kautta löytyy toivat keinot, eli ensi vuonna saatetaan taas tehdä tämäkin jollain muulla tavalla. Haluan ahtaa kaiken täyteen jotain tähdellistä kasvavaa ja syötävää, joten siksikin nuo mansikat pääsivät tänne mustaherukoiden väliin.

Eli tänä keväänä päästään tekemään kasvimaata myös siihen, mihin sitä viime vuonna jo piti lisätä. Ja hyvä ettei päästy, sillä muistan kyllä miten olin toisin hetkin uudella maalla rikkojen kanssa aivan uupunut. Niin saattaa käydä nytkin kun maata lisätään, mutta se nähdään sitten kuluvan kauden aikana miten käy.

Viime vuonna suuri puute oli se, ettei katemateriaalia ollut. Ei sitä ole tänäkään vuonna luvassa, eli ongelmia tulee olemaan. Katteella kun pystyy vaikuttamaan lannoitukseen, kasteluun ja kitkemiseen. Viimevuoden kasvupenkkejä olen vähän muokannut, koska ne ovat menneet kivikoviksi, vaikka pikku ahertajat ovat olleet ahkerina, tällöin täytyisi heti saada päälle kunnon kate, joka ehkäisisi tuulen kuivattavan vaikutuksen, vaan kun ei ole mistä repiä, ei voi mitään. Kasvimaalle on nyt myös työstetty jonkinasteinen "puutarhajäte" komposti - jonka toimintaan en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata. Sen taakse, aurinkoisemmalle puolelle on tulossa veden säilytys piste, toiveena on että aurinko lämmittää veden sopivaksi tynnyreissä. On jännä, kun takana on kaksi kuumaa kesää ja nyt ei oikein tiedä mitä odottaa. Niin aidan tolppina, kuin tässä kehikon tolppinakin on käytetty mitä nurkista on löytynyt, enimmäkseen tolpat ovat vanhoja lehmäaitauksen tolppia, jotka ovat suulin alla odottaneet uutta tehtäväänsä.

Äitienpäivänä lyötiin pystyyn tolpat vielä kolmannelle sivulle valmiiksi, siitä huolimatta ehdittiin juhlistaa, jo lauantaina kävi esikoinen ja itse äitienpäivänä vielä kuopus, joka onnistuikin yllättämään tämän äitylin ihan kunnolla. Grillattiin pihviä, herkkusieniä ja makkaraa, miniä oli vielä tekaissut salaatin valmiiksi mukaan. Enen heidän saapumistaan olin väsynyt tolppien mänttäämisestä ja saunottukin jo oli, mutta kummasti piristi sitten tuo nuorten vierailu.

Nyt lähdenkin kantamaan risuja!