Toukokuussa 2020

Jos täältä länsi-suomesta katsoen oli talvi outo, on sitä ollut kevätkin. En ole mitenkään saanut aikaiseksi osallistua yhteispostauksiin, vaikka jokaista olen aloittanut ihan ajoissa, joten kirjoittelen kuulumisia vähän omaan tahtiin. Joten kuluneeseen kevääseen, huhtikuussa saatiin lunta mennen ja tullen, vaikkei sitä silloin tullut kun sen olisi aika ollut, aurinkoakin saatiin välillä, lisäksi kylmää tuulta on riittänyt niin, ettei aurinko juurikaan ole lämmittänyt. Vasta viikko pääsiäisen jälkeen, sunnuntaina saattoi sanoa olevan kevään tuntuista tuulta ja toisin hetkin jopa tyyntä. Kylmän tuulen merkeissä on myös mennyt tämä toukokuu, lämpöasteita on päivisin ollut, mutta pakkasöitä on tainnut olla enemmän kuin tammikuussa. Kaikesta huolimatta pääskyset löysivät viime viikolla tiensä tänne.

Tämän kauden suunnitelmia ei ole erikseen paperille laitettu - sen verran on todettu, että keskitytään oleelliseen: enemmän perunaa, porkkanaa, purjoa ja sipulia, siinä on sitten sopan perusraaka-aineet kasassa, lisäksi vähän punasipulia, vaikka sitä on kulunut talvella todella vähän, punajuurta niin, että riittää myös riistalle, rehujuurikasta tekisi myös mieli kylvää riistaa varten, mutta siementä myydään niin isoissa satseissa, että taitaa jäädä väliin. Talven aikana täällä on ilves perhe tehnyt ison loven peuroihin. Ymmärrän myös että kaikki eivät katso hyvällä silmällä riistan ruokintaa, mutta eivät ne täällä niin suuri haitta ole. Ongelmana ovat varmaan tuolla jossain, missä ovat liikenteelle vaaraksi. Sekin on ihan miten asiaa katsoo, oliko ensin elukat vaiko autot. Lahjoituksena olen antanut noita elukoitten syötäviä metsämiehille ja saan sitten joskus lihaa siitä hyvästä. Tämä punajuuri oli ihan uusi asia viime syksynä, että peurat pitävät siitä jopa enemmän kuin juurikkaista.

Siemenpusseja katsellessa näyttää olevan sitten aika paljon sitä sun tätä muutakin varattuna, en ymmärrä kuka niitä taasen on hamstrannut. Varsinkin, kun vanhastaan tiedän kasvihuoneettomana, ettei tomaatit ja maissit koskaan ehdi valmistua näissä nurkissa, mutta onpahan sitten harrastettu :). mitään kiirettä en ole kuitenkaan kylvöillä vielä pitänyt, lähinnä maan valmistelua on suoritettu.

Sipulia oli viime vuonna pussillinen, nyt pitää laittaa ainakin kolme, tai neljä, koska loppuivat kesken. Punasipulia oli pussillinen myöskin ja siitä olisi riittänyt hyvin puolikas pusia, eivät taida vaan myydä puolikkaita pusseja. Purjot on pakko esikasvattaa ja ne on sentään jo kylvetty.

"Koronakriisin" aikana on vähän taktikoitu ja aina kun kaupassa on käyty, on mukaan lähtenyt myös perunoita vähän sillä ajatuksella, että syödään kaupan perunoita ja pihdataan varmuuden vuoksi niitä omia kellarissa, jos vaikka maailmalta loppuvat, niin on omat siemenperunat kuitenkin. Viime vuoden kokeilu Queen Violet ei päässyt jatkoon, joten ne varmasti lahjoitan jollekkin, joka haluaa kokeilla, eihän niistä mitään hehtaareita istuteta, mutta kokeiluun riittää hyvinkin. Muutenkin, kun tuppaan olemaan ehkä liiankin kranttu perunan suhteen, ei maahan taida mennä kuin enimmäkseen jauhoista pottua ja sekin punaisen värisenä.

Koronan lisäksi alkuvuosi on ollut meille muutenkin poikkeuksellinen, eli mies oli tammi-helmikuussa neljä viikkoa lakossa, se edesauttoi myös kotihommia huomattavasti, eli polttopuut ovat olleet kuivumassa jo pitkään, eikä yksin meidän huushollin vaan myös pojan luona on ennätysmäärä puuta kuivumassa ja ne on saatu ihan heidän omalta tontilta. Tämä korona aika ja etätyö taasen on lisännyt minulle vapaa-aikaa, työn ohessa olen saanut hoidettua lämmitykset, ja töiden jälkeen ehtinyt hakea seuraavan päivän polttopuut sisälle, ja saada monenmoista hommaa alkuun ja jotain jopa valmiiksi, ennenkuin mies on kotiutunut töistä. Samoin on hänelle ollut aina ruokaa valmiina, eikä sen valmistelua ole aloitettu vasta hänen saavuttua. Tämä on samalla helpottanut hänen taakkaansa ja auttanut jaksamaan sitten ulkohommia vielä iltasella. Silti on pidetty myös vapaa päiviä.

Alkuvuodesta huomasin tai pikemminkin tiedostin, että viimevuoden suunnitelmista on aika paljon toteuttamatta, koska talvi oli, mitä oli, on viimevuoden listaa saatu kivasti lyhenemään nyt keväällä, kun ei kummostakaan routaa ole ollut, eikä muutenkaan ole juuri tarvinnut odotella mitään lumien sulamisia. Kasvimaan aitaus, mustaherukoiden siirto ja kasvimaan laajennus luki listassa viime vuonna, sellaisina isompina asioina. Silloin toteutui herukoiden siirto ja uuden kasvimaan teko osittain, aitaa ei tullut. Aidan tarkoitus oli rajata ne ihanaiset peurat ja kamalaiset supikoirat pois kasvimaalta, eli verkkoaita oli ajatuksissa. Ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat - ymmärrys kasvaa, kaiken eniten tarvitaan tuulensuojaa. Joten huhtikuun alussa löin ensimmäiset tolpat pystyyn ja joka päivä hain ruokatunnilla yhden ja töiden jälkeen 2-3 risukimppua metsästä. Kunnianhimoinen tavoite oli saada risuaitaa pystyyn 8-10 metriä, jossain kohden havahduttiin siihen, että pojan luota pitäisi kaadettujen puiden risut hävittää ja he tarvitsevat kuljetusapua. Siitä se sitten lähti, miksi viedä kaatopaikalle, kun meillä tarvitaan ja kaiken lisäksi matka on meille lyhyempi. Niinpä aitaa päätettiin tehdä koko kasvimaan pitkä sivu risuista ja tavaraa riitti vielä lyhyellekkin sivulle ja nyt on menossa jo kolmas sivu, johon materiaali koitetaan löytää metsästä ja ojanpientareilta. Näyttää siltä, että verkkoa tarvitaan vain taloa kohti olevalle sivulle, jonka haluankin olevan auki, että pääsen tarkkailemaan myös ikkunasta, mitä tapahtuu ja tapahtuuko. Metrimääristä en osaa sanoa mitään, ei ole tullut mittailtua.

Peräkärrykin on vähän hassu, niinkuin me itsekin, vaan on tuo asiansa ajanut. Tässä on juuri saatu kuorma valmiiksi ja peiteltyä pojan pihassa. 

Tässä ollaan kuorman purussa omassa puutarhassa.

Myös viime vuonna istuttamani mansikat saivat jo tänä keväänä kokonaan uuden maan marjapuskien väliin. Vaikka välttelen muovia, päädyin niiden osalta kuitenkin muoviin, sillä viime vuotinen avomaa ratkaisu ei toiminut mitenkään. Luultavasti tässä, kuten kaikessa muussakin vain kokemuksen kautta löytyy toivat keinot, eli ensi vuonna saatetaan taas tehdä tämäkin jollain muulla tavalla. Haluan ahtaa kaiken täyteen jotain tähdellistä kasvavaa ja syötävää, joten siksikin nuo mansikat pääsivät tänne mustaherukoiden väliin.

Eli tänä keväänä päästään tekemään kasvimaata myös siihen, mihin sitä viime vuonna jo piti lisätä. Ja hyvä ettei päästy, sillä muistan kyllä miten olin toisin hetkin uudella maalla rikkojen kanssa aivan uupunut. Niin saattaa käydä nytkin kun maata lisätään, mutta se nähdään sitten kuluvan kauden aikana miten käy.

Viime vuonna suuri puute oli se, ettei katemateriaalia ollut. Ei sitä ole tänäkään vuonna luvassa, eli ongelmia tulee olemaan. Katteella kun pystyy vaikuttamaan lannoitukseen, kasteluun ja kitkemiseen. Viimevuoden kasvupenkkejä olen vähän muokannut, koska ne ovat menneet kivikoviksi, vaikka pikku ahertajat ovat olleet ahkerina, tällöin täytyisi heti saada päälle kunnon kate, joka ehkäisisi tuulen kuivattavan vaikutuksen, vaan kun ei ole mistä repiä, ei voi mitään. Kasvimaalle on nyt myös työstetty jonkinasteinen "puutarhajäte" komposti - jonka toimintaan en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata. Sen taakse, aurinkoisemmalle puolelle on tulossa veden säilytys piste, toiveena on että aurinko lämmittää veden sopivaksi tynnyreissä. On jännä, kun takana on kaksi kuumaa kesää ja nyt ei oikein tiedä mitä odottaa. Niin aidan tolppina, kuin tässä kehikon tolppinakin on käytetty mitä nurkista on löytynyt, enimmäkseen tolpat ovat vanhoja lehmäaitauksen tolppia, jotka ovat suulin alla odottaneet uutta tehtäväänsä.

Äitienpäivänä lyötiin pystyyn tolpat vielä kolmannelle sivulle valmiiksi, siitä huolimatta ehdittiin juhlistaa, jo lauantaina kävi esikoinen ja itse äitienpäivänä vielä kuopus, joka onnistuikin yllättämään tämän äitylin ihan kunnolla. Grillattiin pihviä, herkkusieniä ja makkaraa, miniä oli vielä tekaissut salaatin valmiiksi mukaan. Enen heidän saapumistaan olin väsynyt tolppien mänttäämisestä ja saunottukin jo oli, mutta kummasti piristi sitten tuo nuorten vierailu.

Nyt lähdenkin kantamaan risuja!