Kohti laadukkaampaa elämää

7.3.2022

Maaliskuun ensimmäinen maanantai

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus postausten aika. Aiheena piti olla ”kaksi vuotta nykyistä normaalia”, mutta maailman nykytilanteen vuoksi aiheeksi vaihtui viimetingassa lennosta ”miten lisätä omavaraisuutta?” ja kuukauden kuulumiset. Luotseina toimivat monivuotiseen tapaan Tsajut ja Korkealan Isäntä, kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden postauksiin, antoisia lukuelämyksiä 😊

Kohta kuluneet kaksi vuotta ovat muuttaneet maailmaa ja omaa elämää suuresti. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa ovat muuttaneet maailmaa ja omaa suhtautumista entistä enemmän, tai pikemminkin vahvistanut vanhoja ajatuksia.

Minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tämän hetken tilanne ja kuinka pitkälle se jatkuukaan, tulee vaikuttamaan vuosikausia eteenpäin. Vaikka tilanne ratkeaisinkin rauhaan, tapahtumien seuraukset tulevat tuntumaan pitkään, eikä kaikkien näiden parinkaan yhä jatkuvien korona vuosien jälkeen tule mikään olemaan ennallaan. Jo ensi talvena saattaa kauppojen valikoima olla hyvinkin rajattua ja monista artikkeleista todellinen pula.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä, miten lisätä ainakin ruoka omavaraisuutta tai jopa aloittaa ihan nollista.

Unohda kasvatuksessa ajatus neliöistä ja keskity kuutioihin!

Kerroksia, päällekkäisyyksiä, kypsymisen ajastusta.

Maata ei tarvitse olla hehtaaritolkulla, pienellä tontilla/rivitalopihalla voi kasvattaa kerroksittain. Omenapuun alle mahtuu marjapuska, jonka alle voi istuttaa mansikoita, nämä kaikki kypsyvät eri aikaan, kaikista ehtii saada satoa tuhoamatta ja tallomatta viimeistä kypsyjää.

Betonipaljut, ämpärit, ruukut ja amppelit ovat oivia kasvatuspaikkoja, amppeleita voi ripustaa myös puiden oksille. Betonipaljussa on riittävä multatila perunoille, kurkuille, kurpitsoille ja tomaateille, jos pohjaan iskee muutaman reijän ei ole vaaraa liikakastelustakaan. Ja perunahan ei vettä tarvitse kuin keitettäessä 😊.

Kuva: Kodin Pellervo

Kasvihuone ei ole välttämätön esim. tomaatille, avomaanlajikkeita löytyy siitäkin. Lämpimät seinustat soveltuvat hyvin niin tomaatille, kuin viinirypäleille.

Nyt ehtii vielä hyvin miettiä ja valmistautua siihen mitä kesällä/syksyllä haluaa itsekasvattamaan nauttia. Tee naapurin kanssa yhteinen suunnitelma, vaihtakaa siemeniä/taimia/satoa keskenänne.

Mieti omat tarpeesi ja toimi niiden mukaan

Jos et syö sipulia, ei sitä kannata kasvattaa.

Luonnonyrtit puskevat pintaan jo aikaisin keväällä, niitä kannattaa hyödyntää ja jättää kaupan aneemiset salaatit kauppaan. Ja syksyllä kannattaa suunnata metsään: sienet ja marjat odottavat kerääjiä. Muista, että poimit vain varmasti tunnistettuja kasveja, marjoja ja sieniä. Käy yrttikurssi, marjakurssi ja sienikurssi – tai edes jokin niistä, toimi kaverin kanssa kimpassa, mitä kukakin opettelee milläkin kurssilla ja opetatte toisianne!

Ole realisti, mieti valmiiksi, miten ja mihin säilöt talven varalle.

Kuivaus, sokeri, suola, etikka, hapatus!

Omat kuukauden kuulumiset:

Vielä tammikuussa kirjoitin, miten tänä vuonna laitetaan vain välttämätöntä kasvamaan ja kesannoidaan osa maasta ja keskitytään maanparannukseen. Niin laitetaan ja keskitytään, mutta viimeaikojen tapahtumien vuoksi maahan laitetaan sitä välttämätöntä vähän enemmän, mitä aluksi kaavailin. Maanparannusta on silti pakko tehdä, tammikuussa kaavailtu ”Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen” – alkaa ajatuksissa kääntyä myös siihen, että käännän takkini nurin, vedän ostohousut jalkaan ja haen pussimultaa, jota parantelen vielä kompostilla ja bokashilla ja sekoitan savimaahan. Olen nimittäin aina ollut mullan ostamista vastaan, mutta nyt aika ei vaan riitä odotella, että luonto avustettuna hoitaa omaantahtiinsa hommat. Puiden kaadon jäljiltä olen metsästä kerännyt latvuksia ja oksia, ne päätyvät mullan alle lahoamaan, tehdään kunnon lasagne-penkki.

Maahan päätyy kasvamaan ainakin perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuurta. Avomaankurkkua tulee johonkin sekä tomaattia ja paprikaa myös. Kyllä olen päättänyt lopettaa valitukseni siitä, ettei ole kasvihuonetta ja sovellan, sovellan niin vietävästi – laitan ne vaikka sänkyyni kasvamaan, jos ei muualta nurkista lämmintä paikkaa löydy. Mietin jo leikkimökista repiä laudoitusta yhdeltä seinältä pois ja laittaa siihen lasia tai kasvihuonemuovi.

Helmikuu kului nopeasti, lumimäärä vaan on haitannut vähän kaikkea tekemistä ja jos taivaalta ei ole satanut uutta, niin sitten on ollut kova pakkanen tai mieletön viima ja vaihtoehtoisesti välillä on satanut vettä, perin kummallista talvea on pidellyt, vaan nytpä onkin taittunut jo kevään puolelle, päivisin varjossa on ollut jo jopa +4, vaikka yöllä muutama pakkasaste, niin sulattelee lunta silti ja pakkanenkin sopivissa määrin kuivaa päivän sulatuksia pois. Ja vaikkei nuo lämpöasteet varjossa niin suuria olekaan, mutta auringossa onkin sitten ihan toista, lämpökompostorikin ilmoitti viikko sitten olevansa hengissä ja näyttää huimia +25 lukemia. Jippii! Talvilomaa vietettiin viimeisellä viikolla ja hommat ei juurikaan edennyt, juuri silloin osui kaikki mahdolliset sään vaihtelut tännepäin, mutta toisaalta, emme ole lomaa viettäneet vuosiin, niin ihan hyvää teki olla myös oikealla lomalla, vaikkakin tekemättömät työt painoi mieltä.

Puuhommat on edenneet tasaisesti kelien mukaan, lähes puolet kaadetuista puista on jo saatu ”puutinkille” pätkittynä 90 cm pätkiksi odottamaan halkaisua, osa odottaa vielä metsässä niitä parempia aikoja. Halkaisun makuun päästiin eilen, on vähän sellainen pelko molemmilla persiissä, että kaikki pitäisi saada valmiiksi, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Koronakin vaanii osaltamme yhä jossain, tällä hetkellä hyvinkin lähellä on hyväkuntoista väkeä kaatunut voimattomana petiin eli on vaan ajan kysymys koska omat hommat on taas jumissa.

Alla linkit, joista pääset muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki Korkeala

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

7.2.2022

Helmikuun ensimmäinen maanantai

#suuntanaomavaraisuus

Taas on kuukausi vierähtänyt ja on yhteispostauksen aika, yhteispostauksia luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa kerromme kuulumiset ja miten viimevuoden kokeilujen kävi. Heinäkuussa 2021 kerroimme kokeiluistamme näin: *klik* Tämän kirjoituksen lopusta löydät tuttuun tapaan linkit muiden omavarais bloggaajien kirjoituksiin.

Tunnustettakoon, että piti ihan itsekin varmistaa mitä viime vuonna kokeiltiin 😊 Kasveista kokeiluun lähtivät jauhomaissi ja pesusienikurkku. Pesusienikurkun tarinan kerroinkin jo tuolloin heinäkuussa, se oli siis melkoisen lyhyt kokeilu ja he nyypähtivät kuumalla ikkunalla, tähän Jovelan Johanna osasikin kertoa, että pesuhuonekurkkua ei kannata pitää ikkunalla, ne kyllä tarvitsevat valoa, mutta eivät kestä suoraa paahdetta.

Jauhomaissia tuli kivasti, vaikken tiedä mitä sillä tekisin, mutta… ainakin ne ovat kauniita

Biolan-lämpökompostori, joka on nyt ensimmäistä kauttaan meillä käytössä. Kesällä tosiaan kaikki vaikutti ihan hyvältä, tyhjensinkin sitä puolilleen jossain vaiheessa, mutta sitten ei lähtenyt enää käyntiin, saattoi olla jo liian myöhäistä se tyhjennys ajankohta, koska heti pakkasten tullen koko höskä jäätyi. Tosin täytyy myöntää, että oli niitä muita kiireitä ja vammautumisia, joten en niin ykkösasiana vahtinut ja hellinyt kompostorin sisältöä. Kaikessa hiljaisuudessa hain bokashi ämpärit keittiön nurkkaan takaisin ja siirryin ihan vanhasta muistista täyttämään niitä. Kevään tullen pitää paneutua jälleen biolanin henkimaailmaan, ottaa pissapotta kauniisti käteen ja käyttöön, eiköhän se siitä.

Mansikoille rakennettu ”suojahäkki” toimi hyvin, se taisi olla niitä viime vuoden parhaita saavutuksia ylipäätään tällä tontilla. Jos siinä jotain muuttaisin, niin katto osuudelle tukirakenteet ja kananverkko. Nythän kattona on vaan ”rastasverkko” – en olisi ikinä uskonut, miten paljon sellainenkin voi kerätä lunta, eli saattaa vielä pettää jostain kohden ennen kevättä. Toivotaan kuitenkin, ettei niin käy!

Puiden kaatoa on pikkuhiljaa aloiteltu, ensi talvi on siis jo mielessä ja tulevaisuus! Vasen jalka on syksyn ja alkutalven tärskyissä muuttunut kovin viluisaksi, mutta aika mukavasti se jo kestää lumihommat ja metsässä rämpimiset, vaikka välillä vähän oikuttelee ja osoittaa varsinkin pitkän rupeaman jälkeen selvää väsymistä ja pientä kipua toisinaan. Siitähän tämä etätyö (toivottavasti se jatkuu) on mukavaa, että voi huoletta olla polvenlämmittimissä työpöydän äärellä miettimättä näyttääkö se sopivalta vai ei!

Tänään päivän pituus on jo 8 h 18 min, se on lähes 3 tuntia enemmän, mitä talvipäivän seisauksena oli. Ja millaisista päivistä sitä onkaan saatu nauttia, tosiasiassa monenlaisista: kylmistä, harmaista ja tuiskuisista, mutta sitten ne päivät, kun aurinko on hohtanut hangilta ovat kyllä korvanneet harmaiden päivien ankeutta. Tokihan siinä samalla on paljastunut, miten ikkunat jäi pesemättä syksyllä ja kuinka paljon sitä pölyä onkaan kertynyt – vaan pistänpä takin päälle ja kengät jalkaan ja lähden ulos!

Tästä pääset muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka Jovela Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat Omavarainen elämä Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut Rakkautta ja maanantimia

Villa Varmo Evil Dressmaker Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki Korkeala

Kasvuvyöhyke 5

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

2.1.2022

Tammikuun ensimmäinen maanantai

Tästä se taas lähtee, uusi vuosi täynnä toiveita, haaveita ja unelmia....

Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen osa omavaraistelijoiden yhteispostausta, jotka julkaistaan kuukauden ensimmäinen maanantai klo 9.00. #suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Kuukausittain kerromme omasta etenemisestä/haasteista ja mitä on tehty tai jäänyt tekemättä ja mihin suunnistetaan seuraavaksi....

Tulevaisuutta ei voi tehdä tuntematta menneisyyttä, joten luodaan pikainen vilkaisu taaksepäin: Jos vuosi 2020 on omalle kohdalle kamala: uuden normaalin opettelu jatkuvan etätyön merkeissä, omat sairastelut ja isän kuolema, ei viime vuosi 2021 ollut sen parempi, vaan suorastaan hirveä: kuolinpesän asioiden hoito ja tilan tyhjennys vähensivät voimavarat niin henkisesti kuin fyysisestikin nollille. Kun syksyllä petti lopulta jalka alta, oli pakko jossain määrin antaa periksi ja lyödä joillekkin asioille piste. Omavaraisuuden kannalta niin ikään syksy oli surkea: sienimetsään ei päästy, marjat jäi niinikään puskiin ja metsiin (paitsi mansikat saatiin kerätyksi, kun tulevat niin ajoissa), perunat jäi maahan, polttopuut, edes sirkelöintihommiin minusta ei ollut, mutta luojan kiitos saatiin ulkopuolista apua isännälle sirkelöinti, kuormanteko ja -purkuavuksi, eli polttopuissa on pysytty.

Tästä voikin sujuvasti siirtyä alkaneeseen vuoteen, josta toivon, ettei mikään mene enää pahemmaksi ja terveys kestää meillä molemmilla. Siinä samassa ne taisi tulla luetelluksi omat heikkoudetkin, eli terveys ja fyysinen kunto on se, mikä pitäisi saada palautettua, edes sinne kahden vuoden takaiseen, mieluummin vielä paremmaksi.

Kalenteriin alkaa pikkuhiljaa kertyä merkintöjä, mitä pitää muistaa milloinkin tehdä, vielä ei ole kiire, paitsi suunnittelulla.

Koska kasvimaa oli viime vuoden melkoisesti oman onnensa nojassa, on aika savotta edessä kun lumet lähtee. Maanparannukseen pitää laittaa jokin iso vaihde päälle, maksoi mitä maksoi. Hiekkaa, turvetta, heinää, olkea ja kaikkea reilusti, humusta on saatava tuohon saveen, muuten ei tule mitään. Vaikka kompostoreja pöhisee nurkissa muutama, ei se tuotto riitä ja lämpökompostorikin onnistui jäätymään jo alkutalvesta. Ajatuksena on laittaa uusin maa nyt "kesannolle" ja parannella sitä. Varsinainen kasvatus vanhalla maalla, siihen mahtuu kaikki välttämätön. Eli ei lähdetä tänäkään vuonna mihinkään kokeiluihin, vaan pysytään suoraviivaisena, järkevänä ja vakavana :) Sipulia, perunaa, porkkanaa, punajuurta.... ja ja ja - ehkä tämä sittenkin r ö y p s ä h t ä ä käsistä! Ja tekeehän sitä mieli uusia marjapuskiakin, tyrnistä olen haaveillut jo pitkään, Alaskan Erakot (The Last Alaskans) sarjassa pisti silmään Alaskan Vadelma, pikahaulla en vaan löytänyt varmaksi tietoa, löytyisikö sitä suomesta mistään.

Muitakin haaveita on, kuten heittäytyminen ihan oman onnensa nojaan ja jättäytyminen pois työelämästä. Rahaa toki tarvitsee aina, mutta kuinka paljon ja voisiko sitä saada muulla tavoin, kuin myymällä omat periaatteensa ja arvonsa... Tämän pohjalta mielessä on pyörinyt monta asiaa, niitä pitäisi vaan listata myös paperille ja ynnäillä asioita.

Tälläisiä pyörii täällä mielen päällä näin vuoden alkajaisiksi. Vaan miten on lähtenyt vuosi käyntiin muilla bloggaajilla, käy kurkkaamassa linkit:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/tammikuussa-alkaa-kasvatus/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-1.html

Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu2022/

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/unelmana-omavaraisempi-elama-3-1-2022.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/

6.9.2021

Syyskuu 2021

Ollaan päästy syyskuun alkuun ja on taas aika tehdä yhteiskatsaus tilanteeseen postausten muodossa omista näkövinkkeleistä. #suuntanaomavaraisuus sarjaa luotsaavat tuttuun tapaan Satu Tsajut-blogista sekä Korkealan isäntä. Tässä syyskuun postauksessa kukin kertoo jatkokäsittelystä. Linkit muiden postauksiin löydät tämä kirjoituksen lopusta.

Puutarhan marja- ja omenasato jalostuu meillä pääosin höyrymehuksi ja hilloksi, ne on isännän herkkuja kumpaisetkin. Aiemmin keitin kaiken aina samointein valmiiksi, nykyään mehumarjat päätyy ensin pakastimeen, josta sitä mukaa keitän maijallisen, kun edellinen mehu loppuu, mutta hillot teen yleensä suoraan tuoreista marjoista. Tämä mehunkeitto tapa tasaa työtä ei niin urakkaluoneteiseksi ja koska eri marjat kypsyvät eri aikaan, saa tällä tavoin sekamehua kuitenkin aikaiseksi. Pussitan marjat sopiviksi määriksi jo pakastaessa, jolloin on selkeää ottaa tietty satsi ja se on maijallinen - useimmiten mansikat 2 litran, vadelmat 1 litran, karviaiset 1 litran pusseihin ja punaherukka, jota eniten tulee n. 5-6 litraa per pussi. Mustaherukka mehu on sairasteluvaroiksi, joskus saatan siihen sekoittaa aroniaa. Toiset laittaa sokerin jo mehumaijaan marjojen kanssa, itse lasken pelkän mehun kattilaan ja lisään vasta siihen sokerin ja kiehautan - sokeri menee silmämääräisesti annostellen.

Hilloiksi päätyy osa mansikoista, vadelmista, omenoista sekä mustikat. Satunnaisesti karviaisia ja raparperia, Mustaherukoista täytyy saada aina myös hieman hyytelöä. Tänä vuonna pihlajanmarjoja on niin valtavasti, että niitä pitää vähän kokeilla varmaan hyytelönä ja ehkä marmelaadina, sekä koettaa kuivata, niin että talvella voi laittaa lintulaudalle, luulisi maittavan lintusille.

Saman reseptin noudattaminen hilloissakin on kovin tylsää, joten on maustaminen piristää makuja:

Sitruunainen vadelmahillo

2 kg tuoreita vadelmia

1 kg hillosokeria

2 luomusitruunaa (raasta kuoret ja purista mehut)

Vanilja-fenkoli mustikkahillo

2 kg mustikoita

1 kg hillosokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 tl fenkolinsiemeniä (murskataan)

Joskus innostun myös kuivaamaan mansikka- ja omenaviipaleita - ne ovatkin sitten enemmän omaan mieleeni, talvi iltojen napostelua ja karkin korviketta. Varsinkin mansikat, varmaan suuren nestemäärän vuoksi menevät kuivuessaan kovin pieniin, mutta ovat sitäkin herkullisempia.

Vaikka kesä oli kuiva, nyt on niitä sateita saatu ja sieniä sateiden myötä. Kanttarellit ja sitten myöhemmin suppilovahverot ovat meidän mieleen. Tatteja joskus maisteltiin, muttei oikein innostuttu niistä. Ensimmäiset kanttarellit päätyvät aina paksuun kastikkeeseen, joka maistuu myös leivän päällä!

Suppilovahverot olen useimmiten kuivannut, mutta pari vuotta sitten innostuin kokeilemaan "pikkelöintiä" ja molemmat ollaan tykätty myös tällä tavoin säilötyistä suppiksista, myös ihan pikkuiset kanttarellit ovat tähän sopivia. Sienien ( ja kasvisten) säilömiseen myydään valmiita maustepusseja, mutta itse tekemällä voi niitäkin maustaa oman maun mukaan.

Suppilovahvero (kanttarelli) säilyke:

1 litra tuoreita suppilovahveroita tai pieniä kanttarelleja

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl sokeria

3 dl vettä

Maustamiseen voi käyttää esimerkiksi punasipulia, sinapinsiemeniä, mauste- tja mustapippuria, laakerinlehtiä,

Sienet ladotaan puhtaisiin lasitölkkeihin, kiehautetaan liemi ja kaadetaan päälle, suljetaan tölkit ja säilytetään viileässä. Anna maustua vähintään yön yli.

Yrttejä kerään lähinnä keväällä ja alkukesästä. Vuohenputkea suoraan salaatiksi, ja osan kuivaan viherjauheeksi. Nokkosesta osa viherjauheeksi ja osan säilön sinällään lasipurkissa, josta osa menee joskus hiushuuhteeseen ja osa yrttijuomien sekaan. riippuen siitä, millaista tarvetta kullostikin on. Metsämansikan, villivadelman, horsman, mustaherukan lehtiä hiostan yrttijuomaaineksiksi. Satunnaisesti kerään mustikan lehtiä ja kanervan kukkia myös juomien sekaan. Siankärsämöä ja katajanmarjoja riistan mausteeksi. Unohtamatta koivunlehtiä, jotka suodatinpussin sisällä ovat talvella mukavia tuoksun tuojia löylyvedessä.

Tänä vuonna olen pitkästä aikaa tehnyt myös suitsukenippuja yrteistä ja kukista, eri tarkoituksiin ja tunnelmiin. Kulunut vuosi on ollut raskas ja on alkanut tuntua, että tarvitsen kaiken mahdollisen voiman jaksaakseni räpistellä asiat päätökseen. Näiden kaikkien kerääminen intuition varassa oli jo puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Nippujen valmistaminen on joka kerta ollut hyvin terapeuttista ja tällä erää, jo pelkän säilytyslaatikon avaaminen tuo sellaiset tuoksut nenään, että niiden hengitys tuntuu puhdistavan sielua.

Tänä vuonna kasvimaa on jäänyt melkolailla kaiken muun taka-alalle, eikä kasvatuksessa ole kuin perunaa ja sipulia, kokeeksi muutama värikäs maissi. Viimevuotinen tilli oli itse kylväytynyt ja kumina tekee vuodesta toiseen saman tempun. Pesusienikurkut menehtyivät lopulta kaikki ja purjot ovat edelleen jossain hassussa astiassa, eivätkä näin ollen ole päässet kunnon kasvamisen makuun.

Suurin osa sipuleista on nostettu, kuivattelen ne leikkimökissä, jonka ovi on auki, telineenä toimii kaksi vähän limittäin asetettua kompostikehikon laitaa. Komposti tarkoitukseen olen nuo todennut aivan leluiksi, mutta tässä käytössä ovat oikeinkin mainioita. Osan olen jo kiertänyt , mutta osa on edelleen kuivumassa (ja osa maassa). Sipulit säilyvät talven hyvin näissä "sadonkorjuu koreissa", jotka pidän leivinuunin päällä. Pariin otteeseen, lähinnä lopputalvesta/alkukeväästä käyn ne läpi, ettei pilaantumista ole havaittavissa.

Perunoita on haettu suoraan maalta sitä mukaan kun on syöty, varsinainen nosto on tekemättä. Nostopäiviksi koitetaan luonnollisesti valita mahdollisimman kuivat päivät, silti perunat saattavat olla savimaasta johtuen kuraisia. Tavalleen levittelen perunat mahdollisimman kuivalle ja lyhyelle nurmelle hetkeksi tuulen kuivattaviksi. mitä kuivempia, sitä paremmin ne kellarissa säilyvät. Meillä on siis koko talon alusta auki jaettuna huoneisiin kuten asuinkerroskin ja siellä säilytetään perunat ja mahdolliset muut juurekset, samoin kaikki säilötyt hillot, mehut, etikkasäilykkeet. Myös kotivara soveltuvin osin on siellä, sekä arkkupakastin.

Perunat säilyvät (ainakin tähän astisen kokemuksen mukaan) hyvin, itämistä alkaa kevät puolella tapahtua ja yleensä sinä vaiheessa kesäkuun alkupuolella kun istutan perunat maahan, on loput sellaisia, että kasvukausi mennään kaupan perunoilla. Voisihan niitä vielä syödä, mutta jotenkin on niin mukavuudenhaluinen, saa samalla siivottua kellarin ja aloitettua tuuletuksen.

Perunat on olleet kellarissa milloin missäkin, joskus pärekoreissa, viime talven kestokasseissa, jotka olin vuorannut sanomalehdillä. Tänä syksynä ne luultavasti päätyvät paperisäkkeihin, niitä kun on siunaantunut jonkin verran.

Viime vuonna teimme "valmiskeittopusseja" joihin perunat, porkkanat, sipulit ja purjot kuorittiin, pilkottin ja esikypsennetiin valmiiksi yhden kattilan kokoisiksi annoksiksi pakastimeen. Oli aikamoinen työ, mutta kyllä oli kiva myös kiireessä ottaa käyttöön.

Lihaa emme tuota itse, vaan haemme sitä yleensä naapurikylän tilalta isomman erän kerralla pakastimeen, samoin saamamme riista säilötään pakastamalla. Pakastin on tietysti epävarma keinoa säilöä mitään, mutta toistaiseksi mennään sillä.

Muuten meidän aika on mennyt kuolinpesästä tavaroita hakien ja korjaten kalustoa siihen kuntoon, että niitä pystytään tänne meille siirtämään. Renkaita ja osia on uusittu, öljyjä, suodattimia vaihdettu, nippoja vaihdettu ja rasvattu. ja vähän pesty jotain vuosikymmenien saasteita pinnoista pois.

Elokuun sademäärä 189 mm

Linkit muiden postauksiin:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/

5.7.2021

Heinäkuu 2021

Heinäkuun yhteispostauksessa kerromme tämän vuoden uusista kokeiluista,

liittyivätpä ne sitten kasvimaalle tahi muulle elämän saralle. Tämä yhteiskirjoitus on osa tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamaa yhteispostaus -sarjaa, joka kuukauden ensimmäinen maanantai julkaistaan ennalta, yhdessä päätetystä aiheesta ja kertoillaan muita kuulumisia. Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät tekstin lopusta. Antoisia lukuhetkiä!

Kirjoittelen tätä postausta kesän tähän asti kuumimpina ja ehkä viileimpinä päivinä, jotka osuivat juhannuksen molemmin puolin. Vaikka kasvimaa on ollut tänä vuonna sivuroolissa elämässä, on kuitenkin jotain saatu sielläkin aikaiseksi. Esikasvatukseni ovat tavalleen sujuneet niin, että homma on pitänyt tehdä vähintään kahdesti, eli tuuppaan siemenet aina liian aikaisin multiin ja kun taimet ovat siirtokunnossa, ei maa ulkona ole vielä niin lämmin, että sinne voisi mitään laittaa. Niinpä taimet kuolevat kuivuuten tai märkyyteen, roihahtavat liian pitkiksi ja honteloiksi tai jotain muuta, lopulta ne menehtyvät hoitamattomuuteen ja sitten laitetaan uudet siemenet ja hyvin ehtii. Tänä vuonna toppuuttelin itseäni ja pistinkin vain uusia kokeiluja jauhomaissia ja pesusienikurkkua. Kaikki kylvin yhtäaikaa, maisseista iti lähes kaikki, siirsin ne isompaan laatikkoon reiluun multaan ja lopulta leikkimökkiin. Pesusienikurkun kuudesta siemenestä iti kolme,

Pesusieni kurkku oli aurinkoisimmassa ja lämpöisimmässä paikassa mitä torpasta löytyy, olohuoneen ikkunalla, kolme kaunista tainta omissa purkeissa ritirinnan ja kuinka ollakkaan, kaksi kuoli. En vaan käsitä mitä niille tapahtui. Jollain tapaa sitten into laantui kaikkeen mahdolliseen ja viikkoa ennen juhannusta, vein leikkimökkiin jotain ja huomasin kauhukseni, että maissit ovat yhä siellä, hengissä ja mukavan mittaisina, mutten ollut niitä kastellut ties koska. Kastelin runsaalla kädellä, käänsin ikkunaa kohden toisen sivun, jolla oli lyhyemmät kasvit selkeästi. Seuraavana aamuna sitten maan kimppuun - älyttömän kuuman aamupäivän aikana istutin ne maahan. Taimet olivat luokkaa 30 - 60 cm ja helle senkun jatkuu....

Uudeksi kokeiluksi voitaneen kohdallamme laskea myös biolan kompostorin käyttöönotto keväällä. Biolanista ehdein pientä kokemusta syksyllä saada kuolinpesän nurkissa, kun tyhjentelin isän kaappeja, komeroita ja jääkaappia ruuista ja säilykkeistä. Lisäsin oksia ja puiden lehtiä, mitä nyt milloinkin käsiini osui, hurjimmillaan mittarin mukaan lämpöä oli yli kuusikymmentä astetta, se tuntui ihan käsittämättömältä, koska olin sinne dumpannut jopa jenkkikaapin pakastimesta marjoja heti kun sen verran oli purkit lämmenneet, että sisältö irtosi ilman työkaluja.

Enivei, kokemus oli niin rohkaiseva, että oma biolan huitaistiin kuntoon ja käyttöön. Ongelmia olisin näköpiirissä ihan heti, mitä sinne laitetaan, kun ruokajätettä ei meiltä juuri jää? En minä voi pakastinta ja kaappeja tyhjentää kotona ihan vaan siitä ilosta, että on jotain laittaa kompostoriin muhimaan, enhän :D. Sama ongelmahan meillä on ollut tuon bokashin kanssa, kun yksi ämpäri kestää täyttyä kuukausitolkulla. Sinne on nyt lopulta mennyt kahvinsakat, satunnaiset perunan, porkkanan, muiden juuresten, kananmunien ja hedelmien kuoret (valitettavasti huomaa myös sen, että viimeinen vuosi on aika pitkälti eletty eineksillä, vaikka kerrankin perunaa oli kellarissa todella paljon, niin aika harvoin olen talven aikana jaksanut tehdä niistä jotain), kuihtuneet kukat ja lehdet sisäkukista. Ulkona laitettavaa tuntuu kertyvän paremmin, vaikka kasvimaalta rikkaruoho yms jäte jääkin puutarhakompostiin, mutta ruohonleikkurin ajopöydän alaosa siivotaan joka ajokerran jälkeen, sieltä tulee melkopaljon märkää ruohovihreää, sekä perennapenkkien satunnaiset rikkaruoho nyppimisjätteet, välillä kuivia puista tippuneita oksia, satunnaisesti haketta jne. Sinne päätyi myös perunaa, joka jäi kylvöstä yli, olen laittanut pienissä erissä ja väliin aina jotain muuta. Lämpötila on seilannut 30 - 65 asteen välillä, ja hyvin huomaa, että jos on liian monta päivää välissä, ettei lisää mitään, alkaa selvästi jäähtyä, varsinainen tamakotzi siis tuo masina. Perunoita hänelle riittää vielä joksikin aikaa syötettäväksi. Olen koittanut ilmata, tarkkailla kosteutta ja kaikkea muuta, mitä sitä nyt pienen lapsen kanssa pitää muistaa tehdä:) Ja ollut hämmennyksissä, kun kerran tuo tuli jo lähes täyteen - lämmöt ei lähteneetkään heti nousuun ja mietin, että mitäs nyt, pitääkö se tyhjentää, vaan sitten humpsista lämmöt nousi ja pinta humahti alemmas yks kaks.

Jos oli aikoinaan jännittävää, kun huusholliin tuli ensimmäinen mikroaaltouuni, mutta kyllä tämä biolanin sielunelämä on vähintään yhtä jännittävää seurattavaa!!!

Meillä on marjapuskien lintusuojina ollut yleensä verkot, ilmeisesti niitä ei ole osattu koskaan asettaa oikein, koska niihin on jäänyt pikkulintuja ihna järjettömän paljon, osa on saatu pelastettua (seurauksena verkossa miehen mentävä aukko) mutta sitten on ollut niitäkin tapauksia, että lintu on havaittu liian myöhään ja on jo ehtinyt nääntyä. Ja verkot ovat nimenomaan olleet nitä nykyaikaisia, joihin lintujen ei pitäisi jäädä kiinni. Eniten harmittaa ne linnut, jotka ovat hyönteissyöjiä, eli joista ei marjoille olisi ollut mitään haittaa, ovat vaan eksyneet hyönteisten perässä verkkoihin.

Viime vuonna marjapuskiin ei laitettu enää mitään, mutta mansikoita koitettiin jotenkin suojata. Huonolla menestyksellä, joku ne mansikat nimittäin söi, joku kertoi supikoirien olevan erityisesti mansikan perään. Tarkoitus ei ollut mitään virityksiä tänä vuonna laittaa, mutta sitten näkyi että raakileita on todella paljon, joten mietittiin, miten sato pelastetaan omiin suihin. Mansikoita on nyt 24 metriä, eli ei mitenkään paljoa, alana n. 2*8 m. Ajatuksena oli, että ratkaisu on sitten useamman vuoden kestävä, eikä niin, että joka vuosi viritetään jotain alusta alkaen. Minulle on myös tärkeää, että selkää saa kerätessä välillä oikaistua matkan varrella, ilman että kontataan jostain putkesta ulos. Isäntä muisteli, että pari vuotta sitten pistettiin nuoria haapoja poikki ja ne parimetriset pätkät on edelleen metsän reunassa. OuJeee! Kun kokeilujen makuun on päästy, niin päätettiin jatkaa...

kuva: Disney

Ajatus oli, että tolpat nopeesti pystyyn ja niihin 150 cm korkea kananverkko, vaan sitten piti alkaa kattamaan ympärillä olevaa aluetta, johon jatkossa ei niin vaan raivaussahalla mennä ja tietysti alle monta kerrosta sanomalehteä, siinä menikin yksi ilta mukavasti. Sitten huomsin, että mustaherukat jää aika pineen väliin risuaidan ja uuden aidan väliin, joten sinnekkin piti kattaa alue, sinne päätyi vanhoja turhia mattoja alle, kului toinen ilta. Sitten huomattiin, että ehkä tulisi kestävämpi, jos laitetaan tolpasta tolppaan vielä ylä- ja alajuoksut laudoista, saisi verkon kiinnitettyä tiheämpään, kolmas ja neljäs ilta. Viimein sitten päästiin itse verkko kiinnittämään, "katoksi" kiristettiin ihan perus rastasverkko - ainakin se on nyt niin kireänä, ettei siihen pitäisi minkään linnun tarttua. Mutta jälleen kerran - ensin oli nopea idea, joka sitten kasvoi ja kasvoi matkan varrella viikon mittaiseksi projektiksi.

Ainakin toistaiseksi mansikat ovat päätyneet oman suuhun :) Sadon määrästä olen yllättynyt, niitä tosiaan tulee litratolkulla ja isoja (kuvan astia 3 l)