Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus
yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä
inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.
Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi:
Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.
Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.
Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla,
aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten
varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on
hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty. Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen
käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta
elämää ja onnistuu leviämään muualle.
Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja
tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan
ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat
huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa
Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa
henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on
taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun
kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron
perään.
Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden
suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat
lausahdukset:
”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä
mitä te syötte on halvempaa ostaa”
”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone
kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa
menee, kai teillä sähkösauna sentään on”
”mitä helvetin rännivesiä”
”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko
hakkee kaupasta uuden”
Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta
ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana
siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten
toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan
itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.
Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa
inspiroiva paikka tai henkilö
Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija
Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten
etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt
senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni
hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti
ymmärrettävää. Puutarha näyttää juuri
siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän.
Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen
Kylänpään kotilan sivut
Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja,
jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast
Linkit muiden kirjoituksiin:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 5
Kasvuvyöhyke 6
Kasvuvyöhyke 7
Tuollaisten kommenttien kuuntelu voi tosiaan olla välillä raskasta. Toisaalta on ehkä hyvä, että ihmiset sanovat ajatuksensa ääneen, sitten niistä voi helpommin syntyä keskustelua. Totta on, että ruokansa saisi halvemmalla kaupasta... Ruoka onkin kaupassa liian halpaa.
VastaaPoistaAi että miten ihania kommentteja 😉 Voin oikein vielä kuulla myös sen äänensävyn! Sellaista se on, jokainen taaplaa tyylillään 😍
VastaaPoistaSekin on nykyaikaa, että mitään ei korjata, vaan ostetaan uusi. Meillä kyllä mies korjaa kaikenlaista, vaikka tosiaan tulisi halvemmaksi hankkia uusi. Mutta periaatteesta!
VastaaPoistaVähättely on tuttua, vaikka kyllä itse viljellyt tuotteet syötäviksi kelpaavat. Ikuisena pessimistinä ajattelen yhä enemmän itse tekemisen tärkeyttä kun maailman tilanne kiristyy päivä päivältä.
VastaaPoistaEn tajua miksi kaikki on niin paljon parempi ostaa valmiina, kuin tehdä itse, vaikka materiaalit jo löytyy 😅 Ja tuota perunan viljelyä puutarha ryhmissä jaksetaan myös aina vatvoa. Tietysti se on halvempaa ostaa kaupasta ties millä aineilla viljeltyjä pottuja, mutta kyllä se luomu lompsassa tuntuu ihan mukavasti! Ja jos on oma piha niin miksei siinä kasvattaisi muutakin kuin nurmikkoa 🤷♀️
VastaaPoistaPolttopuut halki ja pihaa kuopsuteltu! 😮 Täällä ei ole vielä tikkuakaan ristissä.. tai no lintujen pönttöjä putsasin ja pari uutta lisäsin puihin😊
VastaaPoista