Puutarhan puolella

Puutarhan marjasato näyttäisi edelleen muodostuvan hyväksi. 

Siellä täällä jokunen mustaherukka on aivan kypsä ja jotkut karviaislajikkeet pitää päivittäin käydä tarkistamassa, joko ne voisi kerätä pois.

Omenapuut ovat aivan notkollaan raakileista...

Eikä pihan reunaamilla villivadelmatkaan hassummilta näytä, satoa on luvassa sielläkin. Villivadelma ei juuri koskaan kilpaile koollaan, mutta maullaan se peittoaa ihan kaikki!

 

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Eilen käytiin pikaisella tutkimusretkellä muutamassa "varmassa sienipaikassa" tarkistamassa, joskos olisi jo kanttarellien alkuja, kun sadettakin sentään jonkun verran tullut. Ei ollut sieniä, eikä ollut myöskään hirvikärpäsiä, hyttysiä ja paarmoja oli tuhottomasti. 

Ihan tyhjin käsin ei sentään tarvinnut pois lähteä, saatiin suut makeaksi:

Kätten jälkiä

Puut, joita oletettiin ensin puskiksi on saatu navetan takaa pois. Oli melkoisen kova homma kun koitettiin kaivaa juuria pois niin paljon kuin suinkin. Tuntuu, että tila kasvoi metritolkulla, vaikka aiemmin vaikutti, että oja on ihan seinän vierellä. Kissatkin nauttii, kun saivat enemmän lääniä tallustella, vaikka vaivattomasti ne tuolla vuohenputken ja heinän joukossa kulkivatkin. Saunapuita on taas tulonpäällä, ei taida puuhommat loppua koskaan.

Ahomansikkaakin löytyi raivauksessa pieni pläntti, se säästettiin ja olen aluetta vähän pidemmistä korsista siivoillut, että pääsevät paremmin kasvamaan ja toivon mukaan myös leviämään. 

#ympäristönhoito

Säiden herra piiskaa

Kesäkuussa piti kastella jatkuvasti, koko kuukauden sademäärän ollessa 15 mm, on tämä kuluva heinäkuu ollutkin sitten jo ihan toisenmoinen.  Kuukauden ensimmäiset päivät piti edelleen kastella, vettä ei tullut ja kylmääkin oli. Niin kylmää että torstai aamulla 4.7. mittari näytti +1,7 astetta. Siis todella vähän ja pelkäsinkin, mitä kasvimalla on mahdollisesti tapahtunut, kun se sijaitsee vielä monta metriä mittaria alempana. Päivällä alkoi kuitenkin satamaan ja oikeastaan unohdin koko kylmän lukeman töissä ollessani. Torstainen sade jatkui vielä perjantaina ja töissä meni melko myöhään matkustelun takia, kotiin palatessa sade oli kuitenkin tauonnut ja tein kierrokseni kasvimaalla. 

 

Olihan siellä pakkanen viivähtänyt, kesäkurpitsat eivät ole ainoita, jotka ovat kärsineet, myös osa perunan varsista on saanut siipeensä ja tietysti koristekurpitsat.  Surkeitahan nuo olivat ennestäänkin, ei siinä mitään, mutta. Mutta.

Siitä missä vauriot ovat on oikeastaan helppo nähdä, että tuolta se  tuli ja tuonne se meni, on ikäänkuin viistoon kulkenut yli.

Kaikkineen eilinen maanantai 8.7 huomioiden on sademäärä ollut heinäkuussa 38 mm. 

#omavaraisuus #kasvimaa

Suuntana omavaraisuus osa 6

Tämä on omavaraisbloggareiden kuudes yhteiskirjoitus tänä vuonna, kuukausittain kerromme, miten olemme touhuissamme edenneet edellisen kuukauden aikana. Aiempiin kirjoituksiini pääset näistä linkeistä: Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu . Jokaisen kirjoituksen lopusta löyty linkin myös muiden bloggaajien kirjoituksiin.

Kesäkuun viikot juhannusta lukuunottamatta, olen ollut vähän kuin työleskenä, kun mies on tehnyt töissä pidempää päivää ja viikkoa. Kun nuo kylvöt jäi melkoisen myöhään, tuntui, että kaikki mahdollinen on onnistumista vastaan. Milloin on väärä kuun vaihde ja milloin ei vaan muuten ole aikatauluun sopinut.

Näin kun vertaa suunnitelmaa siihen mitä on tullut tehtyä, voisi ajatella, ettei koko suunnitelmaa ole missään kohden edes luettu! Penkit olivat suunnitelmasa suunnilleen etelä-pohjoissuunnassa, neljännes perunaa, neljännes porkkanaa, neljännes sipulia ja yksi neljännes sitten sitä sun tätä kurkusta ja kurpitsasta erilaisiin yrtteihin. Toteutuma näyttää olevan, että penkit on suunnilleen länsi-itäsuunnassa. Perunaa taitaa olla lähes puolet maasta, sipulia muutama rivi ja porkkanaa vähän. Mutta on sinne eksynyt punajuurta, naurista, lanttua, purjoa. Ja mieletön määrä eri kukkien siemeniä. Kirkas idea vuoroviljelyn helposta toteutumisesta ja kaikesta muusta järkiperäisestä on toteuttamisvaiheessa sekin jäänyt jonkun tosi paljon tärkeämmän, eli kiireen jalkoihin. Luin jostan kivan kirjoituksen, joss sanottiin, että jos et pidä retiisistä, älä kylvä sitä. Niinpä niin, en pidä retiisistä, mutta huomasin sitä kylväneeni. Peräti kolmea eri sorttia :)

Äärettömän ylpeä olen kuitenkin siitä, että sitä mukaa kun jotain pistin maahan, myös kirjasin kaiken ylös. Ja tämä kirjanpitoni on edelleen olemassa ja tiedän missä se on.... Vaikka kaikki on nyt istutettu ja kylvetty, ei tämä tähän lopu. Kirjanpitoni sisältää nimittäin muutamia merkintöjä "riski" - nämä tarkoittavat sitä , että siemenet olivat vanhoja, jotain oli jopa vuonna 2012 vanhentuneita (ne hiton retiisitkin). Pitää siis kyylätä lähteekö niistä mikään kasvuun ja törkätä sitten jotain muuta, jos ei lähde. Sunnuntai aamulla näytti siltä, ettei kaikki tosiaankaan ole lähtenyt kasvuun.

Tavattoman pettynyt olen siihen, että mitään tomaatin, paprikan tahi muunkaan taimia en ole saanut haetuksi mistään, eli toivoa ei semmosista sadoista ole olemassa, ellei niitä nyt jostain putkahda silmien eteen. Olen kyllä jo kirjannut syksylle kalenteriin "muista valkosipulit ja porkkanat", eli kuvitelmissa on nyt, että mahdollisimman paljon kylvöjä ensi vuodelle tehdäänkin jo syksyllä. Sen valtavan sadonkorjuun jälkeen. Luultavasti osa ensi kesästäkin tulee menemään maan perkaukseen, rikkoja ilmeistyy kaikelle kattamattomalle alueelle tasaiseen tahtiin..

Mansikat juurtuivat ja lähtivät kasvuun hyvin, jokusia raakileitakin on jo havaittu, muutama on jopa vähän punastunut, mutta luultavasti rastaat käyvät niitä popsimassa suihinsa, koska johonkin ne aina katoavat. Eli ostomansikoilla taidetaan silti mennä ensi talvi kokonaan. Muuten marjasadosta näyttäisi tulevan puutarhan osalta ihan mukava, punaherukkaa on luvassa paljon, samoin karviaisia, mustaherukkaa vähemmän, mutta se on ollut ihan odotettavaa. Nyt on kasteltu puskia tavallisuudesta poiketen, kaivossa ei tosin vettä riittänyt kuin pariksi tunniksi ensimmäisellä kerralla ja se on tavattoman ruosteista. Taivaalta saatiin kuitenkin loppukuulle vähän apuja veden suhteen, mutta vain vähän, 8 milliä oli melkein puolentoista vuorokauden saalis mittarissa. Olen hurahtanut kastelukannuihin, tässä ei nimittäin ole kaikki...

Ehdein jossain kohden kuvitella, että peurat olisivat vain sen yhden kerran eksyneet maalle ja syöneet katteita. Vaan taitavat poiketa joka yö tarkistamassa tilannetta nekin, kuten tässä varhaisen aamun klo 4.41 hätäisessä ikkunan läpi otoksessa.  Lauantain lisäsin katetta joka väliin ja olikin oikein siistin näköistä, vaan jo sunnuntain huomasin taasen osan kadonneen.

Yhtenä aiheena oli myös resepti ja olen silloin tällöin postaillut muutenkin meillä kokeiltuja reseptejä, viimeksi eilen, Suppisuolan ohjeeseen pääset tästä

Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä:

Laura eli Javis Tsajut Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat Sorakukka Metsäläisten elämää Urban Farming Harmaa torppa Elämää korvessa Pienen pieni Farmi Caramellia Ku ite tekee Rakkautta ja maanantimia Korkeala Villa Kotiranta Alussa oli Vehkosuo Wannabee farmari Maatiaiskanasen elämää Tuohitossuissa

#omavaraisuus #yhteispostaus #eteneminen