Lillukan varsi on pysty, 10–35 cm korkea, karhea
ja harvakseltaan hienopiikkinen. Tyveltä lähtee monimetrisiä rönsyjä, jossa on
kukattomia juurehtivia ruusukkeita. Lehdet ovat kolmisormisia ja lehdykät
toistamiseen teräväsahaisia. Kukinto on 3–15 -kukkainen viuhko ja terälehdet
ovat valkoiset. Lillukan kukinta-aikaa on kesäkuu. Hedelmä on kirkkaanpunainen
ja raikkaan hapahko, 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Pohjois-Suomessa tavataan
kantalajiensa seurassa tai usein aivan itsenäisinä kasvustoina mesimarjan ja
lillukan risteymää, mesilillukkaa, joka on kuitenkin tavallisesti hedelmätön.
Lillukasta käytetään lehtiä ja joskus myös marjoja. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, mutta rönsyistä saa satoa myöhemminkin. Lillukanmarjojen paras poiminta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun.
Käyttö:
Lillukan lehtiä voidaan käyttää yrttijuomissa. Varsinkin hiostetut lehdet ovat mitä parhainta teeainesta. Marjat sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa ja marjoja voidaan säilöä pakastettuna, keitettynä hyytelönä tai hillona. Kivet eli siemenet kannattaa siivilöidä pois. Marjasato on tosin vähäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!