Taisin lainata otsikon jostain pikkujoulumainoksesta muutaman vuoden takaa. Hymyilyttää koko juhannus - kylmää ja sateista, suomen suvi. Ei huvita lähteä mihinkään, joten ollaan lämmitetty torppaa ja lepäilty. Tämä pidennetty viikonloppu on niin tarpeeseen - kesälomaan on vielä kolme viikkoa aikaa.
Sapattipäätöskin on jossain määrin pitänyt, kuivaa ilmaa on odotettu seinän viimeistelyyn, vaan eipä tunnu tulevan sitäkään, joka aamu on ollut kostea, vaikkei olisi satanutkaan päiväkausiin. Viime kesänä tekemäni kasvimaan sain viimein reunustettua sanomalehdillä ja tiilillä, sehän ei ole homma eikä mikään, mutta tiilien lykkiminen ylämäkeen maitorattailla on jo isompi homma :) Muutaman perunan olen laittanut maahan, kun itivät jääkaapissa. Jotain viimevuonna laittamaani monivuotista on myös alkanut kasvamaan, mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne voisivat olla. Katteen alta löysin kyllä merkkaustikkujani, mutta ne olivat sikinsokin - tämän kohdalla oli tikku, jossa luki tilli ja sitä se ei todellakaan ole! Pitää tarkkailla tilannetta.
Pihassa on vanhoja omenapuita, varmaan talon valmistumisvuosien kanssa samanikäisiä, niistä kaksi vierekkäin kasvavaa, ei ole muutamaan vuoteen tuottaneet mitään satoa. Kukkia niissä on ollut tosi vähän ja alkuun uskottelin, että pitävät välivuotta ja lepäävät, mutta eihän sitä välivuotta pidetä sentään kolmea peräkkäin? Niiden vähäiset omenat ovat olleet rupisia ja muumioituneita, lisäksi joku kehrääjäkoi on ne aina valloittanut ja niiden seittioksia olen aina kerännyt pois. Viime talvena nuo puut piti kaataa pois, mutta jäi sitten sairasteluiden myötä kaatamatta, hyvä kun polttopuut saatiin metsästä pois ja halki. Tänä keväänä nuo kaksi puuta kukki sitten ihan täysillä - ovat varmaan kuulleet kun kaatamisesta on ollut puhetta:
Mulle iski niiden kanssa sitten jonkilainen hätä, että miten ne saisi pelastettua - myrkkyjä en halua, enkä ymmärrä niistä edes mitään. Mutta takaraivossa oli jokin oppi siitä, miten parantamalla maan laatua kasveista tulee elinvoimaisempia ja paremmin suojautuvia - luonnollinen asia, jonka olen aina tiennyt ja kaikki muutkin varmasti, mutta unohtanut ihan tyystin. Multaamatonta bokashia olisi vaikka hyrymykket, mutten halua kaivaa sitä maahan, silti vaikka saan kyllä verkot päälle, mutten halua ottaa mitään riskiä, kun supia liikkuu aina öisin pihapiirissä - iljettävää. Luin jostain luujauhosta - en muista edes enää mitä, mutta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että en menetä oikeastaan mitään, jos kokeilen sitä. En ole siis lannoittanut millään omenapuita kahdeksaan vuoteen, marjapuskille olen laittanut tuhkaa ja joskus vähän kanankakkaa. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä luujauhoa ja samaan syssyyn verijauhoa.
Toimitus oli nopeaa - samalla viikolla pääsin vielä levittämään luujauhoa omenapuille ja marjapensaille niiden ollessa yhä osin nuppu ja osin kukkavaiheessa. Kokeeksi jätin pihan kaksi muuta omenapuuta lannoittamatta, vaikkei tulosta silti voi suoraan verrata - kait. Ja maltillisesti käytin vain yhden laatikollisen - loput on pahan päivän varalle :) Tästä on nyt pari viikkoa aikaa, vielä ei voi sanoa yhtään mitään - sadosta tai taudeista, mutta syksymmällä ollaan varmaan viisaampia, näyttääkö paremmalta, vai laulaako moottorisaha ensi talvena. Jotain muuta, aika yllättävää havaintoa ollaan sen sijaan tehty, mutta en vielä sano siitäkään mitään, tilannetta pitää tarkkailla!
Samaiseen pakettiin olin tilannut kuusi maa-artisokan alkua, nekin kokeeksi koska olin aika myöhässä, niitä oli paketissa ehkä viisitoista, ehkä pistivät varastojaan tyhjäksi meille maija myöhäisille. Nekin ovat maassa, katsotaan sitten virkoavatko. Tällä hetkellä on ehkä vähän ylimitoitettu katepeite ja sataa, joten en viitsi mennä kaivelemaan ja tarkistamaan tilannetta.
Mukavaa juhannuksen jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!