Huhtikuun ensimmäinen maanantai, yhteiskirjoitus #suuntanaomavaraisuus -sarja tsajut ja korkealan ohjastamina jatkuu jälleen. Aiheina, teurastus ja lihan käsittely, asioita, joita kannattaa miettiä ennen kuin ottaa eläimiä. Omalta osaltani tämä on nopeasti kerrottu, eläimiä meillä ei kissojen lisäksi ole, juuri siksi ole, ettei ole osaamista eläimen lopettamisesta ja lihan käsittelystä. Kanalta nyt varmasti saisin hengen asiallisesti pois, mutta mieluusti saisin siihenkin oppia. Paikalliselta metsästysseuralta voisi tietysti kysyä, saisko hirven tai peuran paloittelua tulla katseluoppilaana seuraamaan.
Toisena aiheena TOP5 kasvia kasvimaalle, tai jos saisi kasvattaa vain 5 eri kasvia, mitkä ne olisivat? Tämä onkin itselle läheisempi aihe ja vieläpä ajankohtainen, näin kevään kynnyksellä.
Keväthän aiheuttaa aina pienen sekoamisen, jo silloin, kun se on vasta lupauksena uudessa kalenterissa, eli siinä tammikuun alkupuolella viimeistään alkaa siementen tilaaminen ja ennen kuin tilatut siemenet on saapuneet, ihan varmasti johonkin kauppaan on jo hilattu näkyville siemenhyllyt, josta onkin sitten pakko kahmia mukaan vähän sitä ja tätä ”olikohan tätä kotona ennestään, hitto kun en muista, no, otetaan nyt pussi varoiksi”. Ja niinhän siinä sitten aina käy, kun sitä lopullista inventaariota aletaan tehdä, että maat loppuu kesken!
Vaan se TOP5, eli mietiskelin maailmantilannetta huomioiden, mitä sitten pistettäisiin ja vaikeaahan se oli, jos vaan 5 pitäisi valita. En niinkään ajatellut ja arvioinut ravintoarvoja, joihin joku fiksumpi varmaan tukeutuisi, vaan mietin lähinnä valmiita ruokia ja monikäyttöisyyttä.
Valitsin kasvit sillä oletuksella, että saatavilla on yhä voita, kermaa, yrttejä, mausteita ja lihaa ja päädyin seuraaviin kasvatettaviin:
Peruna, ehdoton ykkönen, sitä kun voi syödä monessa muodossa, keitettynä, sittemmin paistettuna, muussattuna ja kypsennettynä uunissa tai grillissä.
Porkkana, kakkonen, menee raakana monen muotoisena ja kypsentää voi samaten monella tapaa, kuin perunaakin.
Sipuli, kolmosena. Ja nämä kolme ensimmäistä peruna, porkkana ja sipuli ovat sopan runko, ja lohkottuna kypsyvät uunissa vähän erilaiseksi herkuksi. Ja erityisesti perunan kaverina ehdoton, on se peruna sitten muusina, kokonaisena keitetty tai paistinperunoina, aina kuuluu sipuli mukaan.
Punajuuri on nelonen, osa uunikasviksiin ja osa etikkasäilykkeeksi.
Avomaankurkku viidentenä, etikkasäilykkeeksi.
Siinähän ne ja tosiaan en
ajatellut mitään ravintoarvoja tahi eksotiikkaa. Jos alussa mainitsemistani (voi,
kerma, yrtit, mausteet ja liha) puuttuisi vaikkapa liha, luultavasti vaihtaisin
kurkun papuihin, paitsi jos olisi luvassa ihan hurja sienisato. Vaan kun ei
koskaan etukäteen tiedä onko vaiko eikö.
Kuulumiset:
Kuukausi sitten kirjoittelin
polttopuiden teosta ja siitä miten hommia on koitettu painaa pieni pelko
perseessä, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Ja sittemmin alkoikin tapahtua. Ensin joutui
kuopus kipujensa kera päivystykseen ja sieltä vuorokauden odottelun jälkeen
leikkaukseen, josta piti taasen lähteä kotiin parin tunnin päästä, vaan kaikki
ei mennyt ihan putkeen, pari tuntia venyi pariin vuorokauteen ja kuumeisena
kotiutus! Eli toipumaan tänne meille, niin oli apua saatavilla. Siinä kohden jo
vähän soi varoituskellot, että miten ihmeessä kuumeinen laitetaan kotiin ja
kyselinkin, että tehtiinkö k-testi, ei tehty. Että semmoista terveydenhuolto
sitten. Oltiin sitten kaikki ison K:n kourissa, no ei siinä mitään, pari
vuottahan sitä ehdittiin odottaa ja pelätä, nyt se, tai ainakin yksi sen versio
on koettu ja hengissä selvitty jokainen. Eikä kuopuksen leikkauskaan ihan
putkeen mennyt, sairaalaan on palattu muutamasti ja sairasloma venynyt
kuukauteen, vaikka kaksi viikkoa piti hyvin riittää. Esikoisen perhe kärvisteli
ison K:n läpi jo helmikuun lopussa, eli ollaan nyt kaikki ”suojattuja” ja
voidaan huoletta kulkea ilman maskia ja räkiä muiden päälle. No vitsi, mutta kyllähän
sitä taas on siihen menty, että kummeksuvia katseita saa maskin kanssa osakseen.
Ei me siitä silti hevillä luovuta.
Puutilanne jäi sairastumisen myötä kuitenkin hyvälle tolalle, vaikka molemmat kesken hommien lähtikin sisälle ihmettelemään, kun niin väsyttää ja totesi itsensä olevan kuumeessa. Tuo kuume oli muuten outo sekin, ei mitään vilunväreitä tullut, pelkkä uupuminen vaan ja siten sitä kuumetta oli kuitenkin yli 38. Reilu motti jäi sairastuessa halkematta ja yhteensä tulevat riittämään yhden talven tarpeiksi pirtin lämmitykseen. Kun ne viimein viikonloppuna haljeltiin nekin loput
Saunapuita pitää vielä tehdä, ne tehdään pystykuivista kuusista ja niillä nyt ei hätää ole, kun ovat valmiiksi kuivaa tavaraa. Niitäkin pistettiin pari viikonloppuna nurin.
Lumet meiltä on suurilta osin lähteneet,
mutta lisääkin on saatu, samoin ilmat ehti taannoin jo olla kovin lämpimiä,
auringossa ihan pariakymmentä astetta, mutta taas ollaan vaivuttu johonkin
kylmään jaksoon, eikä päivisin nouse lämpö paria astetta ylemmäs edes
auringossa. Niissä kohdin pihaa, johon talvella tuli lapioitua isompaa kasaa,
on vielä toista metriä lunta, nurmikolla on paljaita paikkoja, mutta kasvimaa on
lumen peitossa edelleen.
Ja mitäpä se olisi kevät ilman
muuttolintuja, ihan ensimmäiset havainnot olen autuaasti unohtanut kirjata,
mutta laitan tähän ne päivät kun johonkin olen jotain raapustanut:
Joutsenet 2.3. (ei olleet
ensimmäisiä)
Töyhtöhyypät 17.3.
(näköhavainnot, ääniä kuului jo muutaman päivän aiemmin)
Mustarastaista ei voi sanoa
mitään saapumisaikaa, koska yksi kävi lähes koko talven syömässä lintulaudalla,
nyt niitä on kymmenkunta, kuka niistä tietää onko ne talvehtineet missä. Laulamaan
alkoivat 14.3.
26.3. Peipposet
29.3. Kurjet
Muiden omavaraisbloggareiden linkit:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat Pilkkeitä Pilpalasta
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut Rakkautta ja maanantimia
Metsäläisten elämää Sanni ja farmi
Vyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 7
Hyvöt valinnat TOPviitoseen. Lähes samat kuin meillä ��
VastaaPoistaPistin saman merkille! Ehkä olemme saman ikäkauden kasvatteja... :)
PoistaOn siellä oltu reippaina vaikka K kävi kylässä.
VastaaPoistaYhtään ei ole reipas olo ollut taudin jälkeen
PoistaOnneksi sienten kanssa ei ole ihan vuosittaisen sadon varassa: kuivattuna sienet säilyvät vuosikymmeniä! Kannattaa olla isot sienivarastot.
VastaaPoistaTotta! Miten sitä vaan tuntuu, että syksyllä pitäisi aina saada myös tuoreita sieniä
PoistaTosi vaikea valita vain 5 kasvista!
VastaaPoistaNiin on! Ja pitäisi tietää, mennäänkö järki vai huvi edellä :) Nyt mentiin pula edellä, ensi kerralla ehkä toisin.
Poista