Minä ja puutarha, kymmenen faktaa

 Hannen blogissa on pieni haaste, jonka halukkaat voi napata mukaansa, 
niinpä tartuin haasteeseen, joka oli paikka paikoin melko haastava:) 

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:

Koska puutarha oli niin kiinteä osa lapsuuskotini pihaa, en ole koskaan osannut eritellä onko jokin asia tapahtunut pihassa, puutarhassa, vaiko pellolla.  Kaksi ja puoli vuotiaana olen kuitenkin nähtävästi ollut mansikkamaalla. Nyt aikuisiällä osaan vain ihmetellä, miten noin kuivassa maassa on voinut kasvaa yhtään mikään. Tosin maiseman muuttumistakin pysähtyy toisinaan miettimään. 
Ja oman itsensä.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Olen uskalias kokeilemaan juttuja, joista olen kuullut tai lukenut, niin että olen jo kuullessa tai lukiessa vakuuttunut toimivuudesta. Hugel/perma/kohopenkkini on yksi niistä kokeiluista, joita en ole katunut, katteen käyttö on toinen. Nämä aiheuttavat edelleen mainintoja  ”ei noin voi tehdä”, ”kyllä tuo kate näyttää kamalta, et kai sinä sitä noin jätä” – oikeasti olen kokeiluistani ylpeä ja aion jatkaa niitä. 

3. Haasteeni puutarhurina:

Sama kuin kaikessa muussakin, alkuinnostukseni saattaa laantua vaikka kesken lauseen. 

Suuruudenhulluuskin lienee syytä mainita, saatan projektieni aluksi kuvitella voimani ja jaksamiseni suuremmiksi, kuin mitä ne sitten todellisuudessa ovatkaan. 
Savimaa luo omat haasteensa, 
mutta kompostilla ja katteella se nujerretaan pikkuhiljaa kuntoon...

4. Unelmieni puutarha:

Runsas, rehevä, värikäs ja tuottoisa  –kyseinen puutarhani myös hoitaa itse itsensä. Käyn siellä vain tuoksuttelemassa kukkia, nyppään puolihuolimattomasti ohimennen jonkin näkymättömän rikan pois ja säilön loppumatonta satoa kesäkuun puolivälistä lokakuun loppuun. 

5. Puutarhakirja pöydälläni:

Minulla on paljon puutarhahoidollisia kirjoja, 
muttei mikään ole koskaan pöydällä, yleensä ne ovat lattialla, toisinaan pinoiss ja toisinaan levällään.
 Lasken puutarhakirjoihin myös kaikki yrtteihin, säilömiseen ja kompostointiin liittyvät opukset, koska näin ketju säilyy katkeamattomana. Näin kevättalvesta iskeekin se asioiden kertaus, muistiinpanojen teko, miten mikäkin asia meni, muistini on äärettömän huono ja 
ehdin aina hukata edellisvuoden muistiinpanoni ennen seuraavaa kevättä. 

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:

Pionit,
 kuvassa olevat kuuluvat taloon, mutta mukanani on lähes kolmekymmentä vuotta kulkeneet pionit, jotka yhdessä mieheni kanssa olemme kaivaneet isoisäni pihasta. Vanhemmiten huomaan kaipaavani enemmän ja enemmän kaikkea mitä lapsuudessani oli, vaikka ne vuosia ovat olleet ärsyttäviä asioita. Kuten samettiruusu. Ja kehäkukka. 
Ja olkikukka.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Raparperi, kai se lasketaan? No, en tähän hätään keksinyt muutakaan.

8. Paras puutarhavinkkini:

Muista antaa madoille ruokaa!

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Kottikärryt, 

niiden kanssa tapahtuu paljon ja nopeasti, 
tai ainakin homman saa näyttämään siltä ohikulkijoiden silmissä.  Ja mikäs sen mieluisampaa lapsenlapsille, kuin yksi kerrallaan päästä kyytiin. 

10. Mottoni: 

Jos ei se tästä käsittelystä selviä, 

ei se sitten sovi mun kasvatukseeni !