17.11.2019

Kotivara

Tämä Kotivara kirjoitus on osa Tsajujen Sadun ja Jovelan Johannan ideoima yhteiskirjoitussarjaa, muiden blogien tähän yhteiskirjoitukseen osallistuvat linkit löydät tuttuun tapaan tämän kirjoituksen lopusta.


Suomen Puolustusalan Keskusjärjestön sivuilla kerrotaan mitä tarkoittaa kotivara. Ja sivusto  72 tuntia on päivittänyt hiljattain kotivaran ohjeet uusiksi. Olen joskus aiemmin kirjoittanut lähinnä Marttojen ohjeistuksen perusteella  kotivara aiheesta tänne, samalla kun olen hyvin suurpiirteisesti siitä kertonut omalta osaltamme lähinnä ruokapuolen osalta.Koska aihe on hyvin laaja, tämäkin kirjoitus jäi lopulta pintapuoliseksi raapaisuksi.Minun on hyvin vaikea kirjoittaa mistään lyhyesti, tästäkin kirjoituksesta tuli aluksi varsinainen sunnuntai hesari, joten päätin typistää rankalla kädellä.  Typistämisen takia tämä ei ole mitenkään kaikenkattava, eli tälle tekstille on varmasti luvassa jatkoa myöhemmin.

Lähinnä itseä koskettavana kotivaran tarve muistuu mieleeni Tapanin myrskyn saapumisena vuonna 2011 - olimme vasta elokuussa muuttaneet tälle tilalle, lunta oli paljon, ja se oli tullut lähes sulaan maahan. Tästä johtuen puita kaatui älyttömät määrät, koska asumme "korvessa metsän keskellä", tämä luo omat haasteensa ihan normaalinakin talvena, mutta myrskyisinä aikoina erityisesti. Edellisenä kesänä ilmajohdot oli sähköyhtiön toimesta vaihdettu maakaapeleiksi, mikä osaltamme ehkä oli pelastus, jos näin voidaan sanoa. Sähköt taisivat olla meiltä kaksi tuntia poikki. Naapuri kolmen kilometrin päässä, johon ilmajohdot vielä menivät, olivat ilman sähköä kolme vuorokautta. Suurin ongelma oli kuitenkin pois pääsy, metsää oli kaatunut tielle niin, että kun myöhään iltapäivästä lähdimme ajelemaan, silkasta uteliaisuudesta, kaikki näytti kuin elokuvien sotatantereelta - aivan hirvittävää. Tien raivaamisen näiden sorateiden osalta suorittivat yksityiset ihmiset vapaaehtoisesti myrskyn tyynnyttyä. Paikallinen VPK taasen asfalttiteiden osalta. Jos kyseessä olisi ollut tavallinen arkipäivä, olisi tilanne ollut kaikin puolin aivan toinen, töihin kun olisi ollut kait pakko lähteä. Ja muuten, tuo naapuri hankki tuolloin aggregaatin. En onnistunut tällä aikataululla löytämään kuvia, miltä maailma tuolloin näytti, jos ne vielä joskus löydän, päivitän ne tähän myöhemmin.

Sinällään en väitä, että tuo olisi meille mitään opettanut, enemmän on opettanut tämä syrjässä asuminen ja teiden huono kunnossapito. Täältä ei huvita lähteä tekemään yhtään ylimääräistä kauppareissua, joulun aikaan meillä on tavalleen pari viikkoa vapaata ja kesällä se neljä viikkoa, on todella nahkeata lähteä kotoa mihinkään, mieluummin vaan metsittyisi tänne. Arkena käydään kaupassa pari kertaa viikossa työmatkan yhteydessä. Tuolloin listassa lukee tavallisesti maito, leipä ja liha. Kaikkea muuta pyritään tarvittaessa ostamaan tarvittaessa niin, ettei ne lopu koskaan kesken. Varastot kattavat suositellun 72 h sijaan ainakin tuplat*.   Näihin perusasioihin kuuluu mm. näkkileipä, kahvi, tee, kaakao, sokeri, puurohiutaleet, makaronit, suola, jauhot, kuivahiiva, leivinjauhe, sooda, muut mausteet, yrtit, hillot ja maustekastikkeet, ketsupit, sinapit, liemikuutiot, pähkinät, kuivatut herneet, muusijauho, perunat, porkkanat, sipulit ym. sellainen normaali varastoitava aines, jota kait yleensäkin kotiin hankitaan enemmän kuin aterialle tai kahdelle**.

Ruoka, juoma, valo

(ruuanlaitto, säilytys, juoma, ja wc)

Säilytän "isommat" ruokavarastot kellarissa, joka on kuivaa ja viileää tilaa. Asuintilan kaapeissa on se normaali kulutusvara, jota täytetään kellarista shoppailemalla, johon sitten taas täytetään tarpeen mukaan kaupasta tuodut tuotteet. Olisi verratonta, jos asuinkerroksessa olisi tilaa niin, että varasto voisi sijaita samassa kerroksessa, nyt tuo logistiikka ei ole paras mahdollinen. Hiiristä ei ole pelkoa (vannomatta paras), olemme kuitenkin verkottaneet talon aika hyvin ja kissat pääsevat toisinaan myös kierrokselle tiloihin, jotka eivät ole asuinkäytössä. Säilyke ja lasipurkit ovat sinällään, jauhot ja hiutaleet ovat varmuuden vuoksi tiiviskantisissa säilytyslaatikoissa, ettei niihin eksy vahingossakaan öttiäisiä. Hillot, mehut ja syksyn sato muutenkin on eri osassa, enkä niitä lähtenyt kuvaamaan, kuvien hyllyt on tähän tarkoitukseen hankittu.












Sitten on myös sitä ihan varmuuden vuoksi tavaraa, jauhot, maitojauhe ja kuivahiivat jos kaupasta ei saa leipää, säilykelihatkin ovat varmuudenvuoksi, mutta koska niitä on, on niitä myös toisinaan uusittava ja siksi syötävä välillä varsinaista selviytymisruokaa :). Veden säilöminen tuntuu oudolta, jotenkin kaukainen ajatus, että vesi joskus olisi poikki, mutta varmuuden vuoksi vettä on muutama 5 litran pänikkä, lisäksi vissyä - nin että ehkä juuri se 72h pärjää juomisen puolesta. Talviaikaan on tosin helppo käyttää lunta. Ulkohuusi löytyy ulkoa, yleensä sitä käytetään kesäaikaan muutenkin, mutta talviaikaan sisävessan pytty pitäisi varmasti teipata kiinni, ettei siihen vaan totutusti istahtaisi.

Pakastimessa on lihaa, mutta vain sen verran, että pidemmänkin sähkökatkon aikana kaikki pystytään käyttämään. Sähköjen menetys on juuri se, miksi en pakastimesta pidä alkuunkaan. Ja niin kesäaikaan jonkinmoista jääkaapin virkaa voi tarvittaessa hoitaa kaivo.

Lemmikkien ruoka
Myös kissanruokaa on avatun pussin lisäksi aina avaamaton (pussi kestää neljällä kissalla n. 3-4 viikkoa) sekä erikseen heille on varattu harvoin annettavia herkkupaloja.

Lämpö ja valo

Lämpimänä pysyminen ja ruuanlaitto hoituvat meillä talviaikaan normaalistikin puilla lämmittämällä ja leivinuunin ja puuhellan avulla valmistetaan ruoka. Talviaikaankin päiväsaikaan näkee jonkun tunnin valoitta ja siihen aikaan pyritään myös suorittamaan kaikki sellainen, mikä valoa tarvitsee, kuten puiden haku liiteristä, kellarissa käynti yms.Olen myös harkinnut, että kun jossain vaiheessa kuitenkin sähköhella ja uuni tulevat tiensä päähän, uusitaanko niitä ollenkaan, tämä vaatisi sitten kesäajaksi kuitenkin ***ulos vastaavat toiminnot, jotka nekin ovat hautautuneet kaikkien muiden suunnitelmien ja kesken olevien asioiden alle.

Valoa varten on patterikäyttöisiä lyhtyjä, "tunnelmavaloja" (sisä ja ulkokäyttöön) ja paristoja on varastossa pidemmäksikin aikaa, koska nuo valot ovat meillä aina pimeään aikaan muutenkin käytössä. Myös perinteisiä kynttilöitä on, niitä ei normaalisti kulu, mutta hätävaroiksi niitä on hankittu, samoin tulitikkuja on joskus isäntä tuonut huutokaupasta pari muovikassillista :) Meille molemmille olen hankkinut myös otsalamput, koska sellainen on muutenkin melko kätevä, kaikissa touhuissa, jossa tarvitaan kaksi kättä.

Lääkkeet

Reseptilääkkeitä haetaan viimeistään, kun viimeinen kahden viikon liuska avautuu, yleensä jo viikkoa ennen. Niiden puolesta pärjätään siis hyvin se pari viikkoa vähintään.


Yhteydenpito ja tiedonsaanti
Meiltä löytyy yksi pattereillakin toimiva radio, häälahjaksi 25 vuotta sitten saatu kelloradio. Ja patterit mainitsinkin jo aiemmin. Kännykät ja tietokoneet hiljenisivät melko nopeasti jos sähköä ei olisi. Varsinkaan talvella ei aurinkokennolaturistakaan oikein olisi hyötyä.


Nykyään varastolla on tarkoitus selviytyä kahden hengen muutama päivä. On varmasti paljon asioita, joita ei osaa ottaa huomioon, paljon on kuitenkin mietitty, polttoaineita on joka vehkeeseen varastossa joksikin aikaa ja esim. moottorisahan varaterä, l. Sähkaippa ym. tarpeistoa. Sähkö- (akku) käyttöisistä työkaluista on pyritty löytämään myös käsikäyttöiset versiot, osa melko historiallisia, mutta on kuitenkin.




*missä menee normaalin kotivaran ja varautumisen raja? 
** kun homma lähtee lapasesta
***kesäkeittö
ja miten hoitaa pääsy ihmisten ilmoille, kun lunta on paljon, eikä aurauskalusto liiku
Tässä ajatuksiin virinneitä juttuja, joista (ainakin niistä) aion kirjoitella lisää myöhemmin. 



Näistä linkeistä pääset muiden kirjoituksiin:

Ituhippi
Vauhtihirmun elämää
It's so mysigt
Ihana maatuska
Airot ulapalla
Kalastaja kuivalla maalla


#kotivara #varmuusvara #72h #varautuminen #kotivarapostaus #kotivarahaaste #turvallisuus #riskienhallinta

10 kommenttia:

  1. Siellähän on asiat varsin mallikkaasti :)

    VastaaPoista
  2. Teillä ei ole tule heti hätä käteen poikkeustilanteissakaan.
    Tästä postauksesta opin sen, ettei käsikäyttöisiä työkaluja kannata hävittää.

    VastaaPoista
  3. Itsellenikin tuli oikein turvallinen olo teidän selvitymisvalmiudesta :)

    VastaaPoista
  4. Minun sydän aina hyrisee tyytyväisyydestä nähdessäni ihmisten ihania ruokavarastoja! <3

    VastaaPoista
  5. Kivan näköinen ruokavarasto. Ei nälkä ihan heti pääse yllättämään.

    VastaaPoista
  6. Kunnon ruokavarasto teillä ja jos oikein katsoin, sinä voit käydä kuntoakin siellä nostamassa (Y).
    Hienosti te pärjäisitte!

    VastaaPoista
  7. Todella upeaa, teillä on homma hanskassa :)

    VastaaPoista
  8. Polkupyörä teilläkin näyttää olevan. Itse käytän pyörää maalla. Sillä voisi polkea kauppaankin, lähimpään on noin 10 kilometriä.

    VastaaPoista
  9. Kelirikko ja muuten huonot kulkuyhteydet on yksi ongelma, jota en edes osannut mieltää varautumista vaativaksi ongelmaksi. Meiltä pääseen niin huolettomasti asvalttiteitä pitkin kaupunkiin, kun ensin suhaa 800m hiekkapohjalla.

    Nuorempana asuin huomattavasti paljon korvemmassa ja se oli minun ensimmäinen koti, jossa asuin yksin. Talvella kun peilijään päälle satoi vesi ja autoni eivät olleet sieltä parhaasta päästä tuli kyllä jäätyä kotiin kauppapäivän sijaan. Muutaman kerran joutui töihinkin soittamaan, että odottakaa minua vasta muutaman tunnin kuluttua kunhan isännät on saaneet ensin tiet esille lumikinosten alta.

    VastaaPoista