4.11.2019

Suuntana omavaraisuus 10


On jälleen omavaraistelijoiden yhteispostauksen aika, mukaan on lähtenyt mukavan iso joukko kirjoittajia. Tällä kertaa kerromme, mitä opimme kuluneesta kaudesta ja se mitä teemme talvella. Kirjoitukseni lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.

Teoriassa opein tällä kaudella, että pitäisi hyödyntää syyskylvöä ja järjestää sadeveden keruu paremmin hallintaan. Vuosi sitten syyskylvö ei käynyt edes mielessä, muttei se olisi ollut mahdollistakaan, koska isompi kasvimaa tehtiin vasta keväällä. Ja todellakin teoriassa tämänopein, käytännössä, esimerkiksi valkosipulit odottavat yhä maahan laittoa, viikolla ei ehdi, kun pimeys iskee niin nopeasti töiden jälkeen päälle ja suurin murhe on aina pirtin lämmitys ja viikonloppuna valoisaan aikaan on sitten niin paljon kaikkea tehtävää, että siirtyvät ja välillä unohtuvat. Porkkanan siemenetkin on hankkimatta. Pakkasia täällä on ollut, mutta maa on vielä sula, se vähäinen lumi mitä aika ajoin on tiputellut, on sulannut parin tunnin sisällä aina pois, tiet on silti useimmiten aamulla liukkaat.

Vanhastaan pyrin noudattamaan kuun liikkeitä, vaikkei kuukalenteriin sinällään uskoisi, jaksottaa se työtä mukavasti. Kun jaksottaa esim. kitkemisen kesällä aina alakuulle, ei sitä tarvitse tehdä jatkuvasti ja siinä parissa viikossa ehtii käydä maan lävitse kokonaan. Sitten pari viikkoa voi keskittyä melko hyvin muihin juttuihin. Nämä jaksotukset on hyviä, ei ehdi alkaa mikään homma alkaa maistua puulta, kun sitä ei tarvitse tehdä joka päivä.

Sinällään kausi tuntui alkukankeuden jälkeen hyvältä. Ensin oli epätoivo, koska kaikki kylvöt ja istutukset oli osaltamme myöhässä, odottavan aika oli pitkä, että taimia alkaisi puskea pinnalle. Koska tämäkin kesä oli melko kuiva, kastelussa oli opettelua, mikä on sopivasti. Mikään ei kuivunut, mutta luultavasti kastella olisi saanut vieläkin enemmän. Elokuussa tulee aina se kuollut vaihe, kun ei tahdo itsestään saada enää irti mitään, kaikki on liian isoa ja rehevää. Toisaalta rehevyys pitää sitten rikkojakin kurissa mukavasti.



Mikään ei oikeastaan ole pahasti kesken, talvi saa tulla, kun on tullakseen, tietysti aina jotain voi nyppiä. Pyrin noudattamaan luonnon tapaa, luonnossahan maa ei ole koskaan paljas, vaikka kesällä olikin katteesta suuri pula. Maalle on kannettu purua ja lastua, mitä kesän värkkäilyistä on syntynyt ja mitä puusuulin pohjalle aina talven jäljiltä kertyy, puiden lehtiä ja muuta haravointijätettä pihasta, vaikka olenkin laiska haravoimaan, mutta omenapuun lehdet tulee useimmiten kerättyä pois ja satunnaisia koivun lehtiä. Syntyneet bokashit on kaivettu maahan ja tuhkaa levitelty sinne tänne. Tätä maan peittelyä jatkan, niin pitkään kuin maa pysyy jotenkin lumettomana ja bokashin osalta sulana. Keväällä juuri mitään näistä maalle kannetuista ei ole enää kokonaisena, mutta maassa on noin millin kerros humusta. Tiedän, että moni hakisi ostokuorman hiekkaa ja turvetta ja vaikka mitä mustaa multaa saviseen maahansa. Minä en kokisi sen jälkeen olevani yhtään sen parempi kuin tehotuottaja. Minulla on aikaa auttaa luontoäitiä tekemään oma työnsä - hiljaa hyvää tulee. Näin tiedän varmaksi mistä maani koostuu ja mitä siinä on.  

Mikä suunnitelmista toteutui ja mikä jäi toteutumatta? Marjapuskat siirrettiin kevällä kuten pitikin, mutta vähän eri paikkaan, mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli.  Mansikoitakin istutin, mitään satoa niistä ei tullut, muutamia raakileita kyllä näin, mutta ne katosivat aina luultavasti lintujen suihin. Aidat on yhä tekemättä ja puun taimet istuttamatta - siirretään ensi vuoteen johonkin tulevaisuuteen. Suunnitelmakuvassani näytti olevan alue, joka piti myöskin kääntää, mutta sekin on jäänyt tekemättä. Niiltä osin on suunnitelma myöskin kääntynyt, että ehkäpä siihen kohtaan olisikin viisaampi tehdä komposti? Ensi keväänä aloitan kaiken paljon aikaisemmin. Ja ne mansikatkin on kamalassa ahtaudessa, niille pitäisi oikeastaan tehdä uusi maa ja siirtää ne nykypaikaltaan pois. 

Kaiken kaikkinen alkoi hymyilyttää, olen tuon suunnitelmani loppuun kirjoittanut "Onnistuessaan tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jonain syksynä huomaamme olevamme vähän enemmän omavaraisia ruuan suhteen." - vaikkei suunnitelma onnistunutkaan kokonaisuudessaan, olemme kuitenkin tänä syksynä jo paljon omavaraisempia ruuan suhteen, kuin aikaisempina vuosina. Taputan itseäni olalle ja teen sen usein :).


Talvikausi on jo osittain alkanut, ainainen puunkanto, lämmitys ja pimeys. Miehellä on tukkikärry työnalla, mutta hän epäili ettei se valmistu täksi talveksi koska A. ei minkäänlaista kokemusta metallitöistä, B. työ on tehtävä ulkona kylmässä. Eli suunnitelmissa on tietenkin myös puiden kaato, telous, kärräys ja halkelu talvikaudella, se on perinteisesti enemmän niitä alkuvuoden juttuja. Tosin jos olisi oikein reipas, voisi metsää käydä jo taimien ja muun aluskasvillisuuden poiston osalta läpi. Itse olen kuin huomaamatta siirtynyt jo pikkuhiljaa sisähommiin enemmälti, kesällä en ehtinyt ollenkaan lankojen värjäyksen äärelle, mutta nyt on syntynyt joitain sävyjä ja kokeiluja langalla, joka on minulle aivan uusi tuttavuus: 100 % villalanka, samalla kuitenkin pieni määrä tuttua seiskaveikkaa, että olen nähnyt sävyeron. Koko villassa sävyt ovat olleet selkeästi pehmeämpiä. Olen myös pitkästä aikaa kaivanut kutimen esille ja alkanut viimevuonna värjätyistä seiskaveikoista kutoa, ensin valmistui kynsikkäät (metsästäjän käsineet, sanoi erityinen) ja nyt on työnalla villapaita itselleni. 

Tämä loppusyksy on muuten ihanaa aikaa, kunhan ei sada vettä. Metsässä on mahtava kulkea, kun pakkasta on pari astetta. Tuskin koskaan kyllästyn metsässä kulkemiseen ja luonnonihmeiden ihasteluun. Joitain suppilovahveroitakin on vielä löytynyt kopparin pohjalle. Vaikka alkusyksystä vaikutti siltä, ettei sieniä juurikaan saada säilöön, on niitä kuitenkin kertynyt melkoinen määrä, vähän kerrallaan.



Kellojen siirto talviaikaan viikko sitten aiheutti sen, että olen yhtä väsynyt kuin tämän lapion varsi :)

Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!



Muiden postaukset löydät näistä linkeistä:

4 kommenttia:

  1. Olisi kiva kuulla lankojen värjäilyistäsi enemmän. Itsekin olen taas aktivoitunut sen suhteen monen vuoden jälkeen. Seiska veikkaa värjään minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mulla on tuolla "luonnonvärit" tunnisteella alla pari postausta värjäyksistä, viime vuonna vasta opettelin, kun on aina kiehtonut ajatus.

      Poista
  2. Jokainen milli humusta on maailmalle tärkeä <3 Täällä jo harmittelin puunlehtien vähyyttä, meillähän kaadettiin iso vaahtera pihan keskeltä joten lehtiä tuli vähemmn kuin ennen. Niitähän ei haravoida muualta kuin tien päältä ja pihan sora-alueelta mutta onneksi oli sen verran kuitenkin materiaalia että sain muutamaan tulevaan kohopenkin paikkaan kerättyä pohjat. Ostomultaa olen pohdiskellut paljonkin, ensi vuonna täytyy tehdä jonkinlainen ratkaisu asiassa jos ja kun saa ne viljelylaatikot vihdoinkin käyttöön. Niihin pitänee pakosti ostaa valmista multaa vaikka sitten myöhemmin jatkaisi kasvualustan kasvatusta. Saas nyt nähdä...

    VastaaPoista
  3. Ihana satovaunu! <3

    Meillä ei ehditty tehdä kaikkia syyskylvöjä aiotulla tavalla, kun sairastuin useaksi viikoksi, mutta mietin sitten sellaista aikaistettua kevätkylvöä, joka joko menee ihan peffalleen tai sitten saattaisi toimiakin. Meinaan kylvää osan porkkanoista ja palsternakoista (joita ei kaikkia ehditty laittaa syyskylvönä) siten, että kippaan joskus maaliskuussa pussillisen uutta multaa kasvatauslaatikkoon ja siemenet siihen. Voisi ajatella, että se toimisi syyskylvön tapaan(?). Siellä jäätyneessä maassahan ne iemenet vissiin mitään tekemättä uinuu talven yli kuitenkin ja heräävät sitten kasvuun kun sen aika on. Miksei siis tälläkin tavalla, mietin. Nähtäväksi siis jää tämäkin testi :)

    VastaaPoista