7.10.2019

Suuntana omavaraisuus 9


Kuukausi on jälleen vierähtänyt ja on jälleen yhteiskirjoituksen aika, aiheena tällä kertaa omavaraisuuden eteneminen ja sato. Kirjoituksen lopusta löydät linkin muiden bloggaajien kirjoituksiin. Näistä kuukausittaisista kuulumisten vaihdoista on tullut aika kiva "tapahtuma" - aivan kuin istuttaiin saman pöydän äärellä ja juteltaisiin.


Jostain syystä aina elokuun lopussa  minulle tulee sellainen väsähtäminen, ei oikein jaksa kitkeä, eikä mitään muutakaan ja niin kävi tänäkin vuonna. Sitten kasvimaa näyttää ylirehevältä ja ihan kuin siellä ei olisikaan kuin rikkaruohoja - vakka todellisuudessa onkin vaikka mitä.  Tarkoituksena oli pitää kovasti kirjanpitoa kaikesta, huomaan, että senkin kanssa on vähän miten sattuu.


Varsinainen, isompi kasvimaan tyhjennys osui tuonne parin viikon taakse, oli oikeastaan pakko, kun jatkuvasti sataa lotisti vettä ja kun ei satanut oli pakkasta yöaikaan. Elokuun alkupuolesta asti on syöty omia perunoita, sipuleita ja porkkanoita, enimmäkseen kulutus on ollut perunoissa, mutta on myönnettävä, että muutama kerta on pistelty kovalla halulla myös makaroonia ja paristi ostettu hävikkiruokaa työmaan ruokalasta.  

Sipulia oli kasvamassa vain yksi pussi tavallista ja yksi pussi punaista, niitä on ensi vuonna laitettava runsaasti enemmän, varsinkin tavallista, sitä kuluu meillä lähes joka ruokaan ja raakanakin toisinaan, punasipuli on vähän enemmän sellainen salaattiversio, mutta sen kuorista saa lankoihin kivan värin.
.


Perunoista, joita tosiaan jo syöty pitkät pätkät sato muodostui vähän oudonlaisesti, tai ainakin toisin kuin kuvittelin muodostuvan. Olin laittanut osan niitä kaupasta ostettujen ruokaperunoiden itäneitä pussinloppuja joita jääkaapista löytyi, taisin jokun pussin vielä erikseen osataa tarkoitukseen. Oli punaisia Rosamundana ja Bellarosaa, perinteisen väristä Nicolaa ja Afraa. Toisella laidalla taasen oli ihan oikeaa ostettua siemenperunaa, uteliaisuudesta kokeena violettia Violet Queen ja  vaaleaa Challangeria. Kuvittelin, että suurin sato tulee tietysti niistä varsinaisista siemenperunoista ja suoraan maalta syötiin niitä ruokaperunasta kasvatettuja, joiden isoa kokoa ja määrää hämmästelin, yhdestä varresta sai kattilan täyteen ja vähän ylikin. Olinkin ihan varma, että siemenperunoista tulee sitten paljon enemmän, ainakin jouluun asti päästään niillä. Ja paskanmarjat! Ikinä koskaan milloinkaan en osta enää erikseen mitään siemenperunoita. Jostain syystä muutenkin tuli vähän sellainen fiilis, että ensi keväänä perunaa pistetään ajoissa maahan, mutta sillä mielellä, ettei sitä säilötä talveksi. Katsotaan sitten mitä mieltä ensi keväänä, sinnehän on pitkä matka... ja näillä suunnitelmilla on tapana unohtua ja muuttua.


Pitkästä aikaa nostin myös kaikki maa-artisokat ylös ja istutin muutaman uudelleen.


Punajuuria on vielä maassa, osa on syöty. Aluksi vähän ihmettelin, että mitä nillä teen, kun en oikein keksi kuin etikkaan säilöä, sitten muistin lapsuuteni inhokin, Lindströmin pihvit. Yllätys, yllätys, ne sitten osoittautuivat suureksi herkuksi, molempien mielestä. Loputkin on tarkoitus kerätä maalta ja keittää pakkaseen valmiiksi pienittynä sopiviksi annoksiksi.. Porkkanoitakin tuli mukavasti, erehdyksessä olin ostanut sellaisia siemeniä, joiden porkkanat ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, vain tuorekäyttöön, niitä on sitten napsittu maalta suoraan suuhun, samoin kuin lapsena.



Ylläreitäkin oli, koska kylvöni olivat niin myöhässä, kesäkurpitsa, jonka lehdet menivät useampaan kertaan pakkasen myötä, jo heinäkuun alussa, sitten elokuun alussa ja lopussa, sehän kukki hienosti, mutta jotenkin olin asennoitunut, ettei satoa kylmyyden vuoksi tule. Kun sitten syyskuussa isompi pakkanen taas vei lehdet, totesin maassa killittelevän pieniä kurpitsoita, joista tosin kaikista toinen puoli oli saanut pakkasta. "muista esikasvattaa kurpitsat" -kirjoitan itselleni ylös.


Kasvukartastossani lukee myös: retiisi, moneenkin kertaan, lehtikaali, palmukaali, keräkaali - mikään näistä ei noussut ylös - tosin ainakin osa oli vanhoja siemeniä. Nauriistakaan ei näkynyt mitään. Maissi nousi ja kasvoi hyvin, vaikkei valmista tullutkaan "esikasvata maissi", kaikki kukkien siemenet taasen itivät, kasvoivat ja kukkivat, ainoastaan asterit ei ehtineet kukkia, mutta ruiskaunokit kukoistivat senkin edestä ja harjaneilikka rehotti, sehän kukkii sitten vasta ensi vuonna. Purjosipuli, jonka senkin laitoin suoraan maahan on nyt sellaista alle sentin vahvuista "esikasvata purjo". Monivuotista ruohosipulia on myös alyttömästi, joten ajattelin tehdä jotain kahden sipulin liitto -suolaa. Sokerihernettä tuli suuhun napsittavaksi, mutta salkopapu ei ehtinyt kuin kukkia. Lipstikkaa olen kuivannut kohtuulliset määrät talven varalle.

Ensi vuotta ajatellen pitää todella järkeistää asioita, mitä todella tarvitaan ja paljonko, sekä se, että mitä täytyy ja pitää esikasvattaa. Ja jonkinlaisia suojakatoksia pitää myös tehdä aremmille kasveille, kun noita alle nollan aamuja täällä on kerran keskellä kesääkin.


Omenoita tänä vuonna on tullut mielettömän paljon, valitettavasti niitä meillä ei juurikaan hyödynnetä kuin hilloksi ja suoraan suuhun. Toisaalta riistanruokintaan metsämiehet niitä hakevat mielellään. Luumusato on myös ollut valtava, meillä ei ole itsellä yhtään luumupuuta, mutta isän puista olen saanut hakea, niitäkin on syöty sinällään ja osa hillottu.


Aamut ovat tosiaan jo pakkasen puolella, huuru jatkuu nurmella ja katoilla pitkälle päivään, muuttolintuja on mennyt jo iso osa kohden etelää, oikeastaan meilläpäin odotetaan jo ensilunta. Monet ovat ennustaneet, että tänä vuonna se tulisi aikaisin - en pidä ajatuksesta, koska se tietää pitkää talvea. Lämmityskausi on kuitenkin jo avattu, ei vielä täysillä lämmöillä, mutta joka päivä on valkeeta kuitenkin pidettävä. Mutta eihän tässä vielä talvi voi tulla, kun paras suppiskausi tuntuu olevan vasta alkamassa!? Vai mitä?


Muiden omavaraisbloggareiden tämän kuun kirjoitukset pääset lukemaan näistä linkeistä:

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-9/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus-9…

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/syksyn-kuulumisia…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele…
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti…
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti…
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa 
https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9.html





18 kommenttia:

  1. Sienikausi katkeaa kuin lihavan kanan lento jos talvi tulee yhtä aikaisessa kuin syksy. Pideyään sormet ristissä ettei lunta tulisi vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään ja käydään ahkerasti metsässä. Melko pieneltä kyllä sienisato vaikuttaa...

      Poista
  2. Mä olen useasti jättänyt nuo ruohosipulin näköiset purjot talveksi paikoilleen ja seuraavana keväänä ne ovat sitten ponnistaneet ylös.. mutta sitä en tiedä, että tuleeko niistä puisevampia toisena vuonna.. ainakin kukkivat jossain vaiheessa toisena vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin muutaman antaa olla ihan kokeeksi, että mitä tapahtuu. Meillä ehti olla muutama lämmin (noh, +8) päiväkin, niin en ole vielä edes ottanut niitä pois :D

      Poista
  3. Maa-artisokat olisi täälläkin pitänyt jakaa mutta ovat nyt kaatuneen omenapuun latvuksen alla jumissa. No, ensi vuonna sitten... Täällä hihiteltiin että saatiin kurpitsan kokoisia omenia. Tai sitten toisin päin :D Ei ollut muuta kurpitsaa kuin taimena ostettu talvikurpitsa ja sillä oli melkoisen kurja kesä. Kanat saivat ehkä teelusikallisen syötävää kummastakin kurpitsasta, siinä se... Hyvä että jossain saatu kurpitsasatoakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikella pitää itseään lohduttaa. Meillä on muuten yhden omenapuun omenat olleet valtavia tänävuonna, lähes kurpitsan kokoisia ja paljon punaisempia, kuin mitä ne ennen ovat olleet. En tiedä, onko niille joku käynyt viskaamassa jotain hormoonihoitoa varkain....

      Poista
  4. Ihanaa satoa! Minunkin pitäisi maa-artisokat nostaa ja itse asiassa siirtää niitä toiseen paikkaan. Kurpitsasato jäi täälläkin niukaksi verrattuna taimien määrään. Mukavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa-artisokat on aina helppo unohtaa, onneksi ne pärjäävät talven yli ettei niin suurta vahinkoa sitten kuitenkaan tule, vaikka jäisivät maahankin.

      Poista
  5. Hyvännäköinen sato. :) Joka vuosi se vaihtelee, jotain tulee enemmän, jotain vähemmän.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole vuodet veljiä keskenään, niin kai se satoonkin vaikuttaa. Melkein yhtä kuiva oli kyllä tämä kesä kuin edellinenkin!

      Poista
  6. Hieno sato! Tunnistan myös tuon, että elokuuhun mennessä kitkemisinto kummasti laantuu, ja kasvimaalla tapahtuu joku kumma räjähdys.

    VastaaPoista
  7. Meillä on maa-artisokat vielä maassa, pitääkin vilkaista millainen sato niistä saatiin. Ihanan herkullinen tuo ensimmäinen kuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia pitää ottaa paljon, niin ensi talvena/keväänä voi itseään sitten tsempata!

      Poista
  8. Niin se vaan on, että joskus onnistuu ja toisinaan ei ja elokuun puutarhamasennus näkyy meilläkin. Joka paikassa rehottaa rikat ja puutarhuri viettää kaiken aikansa mehiläistarhaajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut hei, mehiläistenhoitohan on tosi tärkeetä oikeesti ja sitä hunajaa voi sitten vaihtaa kaikkeen muuhun :)

      Poista
  9. Minulla on tarkoitus tänään nostaa ensimmäistä kertaa maa-artisokista satoa. Sain 2018 keväällä pari mukulaa, jotka laitoin silloin maahan. Viime syksynä vain jaoin kesän aikana syntyneet pikkumukulat omiin paikkoihinsa ja jätin kaikki kasvamaan. Toivottavasti mukulat ovat saaneet nyt kokoa.

    Hienosti saitte satoa! Miten olet aiempina vuosina säilönyt porkkanoita? Minulla olisi nyt semmoista säilyvää lajiketta, mutta tuntuu että ne pehmenevät jääkaapissa hetkessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkanat on olleet aina niinkuin perunatkin, jossain pahasissa laatikoissa, mutta niitä on ollutkin niin vähän, ettei huolta säilymisestä ole ollut. Ehkä sun kannattaa kokeilla hiekassa tai turpeessa säilytystä? Ja sitten jalostusta, hilloksi omenan kanssa ja jonkinlaisessa etikkaliemessäkin kait voi säilöä. (jotenkin mietin, että pitäisi hajauttaa, miten säilöö, että sitten edes joku säilyisi oikeasti)

      Poista