Uutta oppimassa osa 1

Satakunnan omavaraistelijoissa heräsi taannoin keskustelua, mitä kukin osaa ja voisiko taitoa opettaa muille. Niinpä yhtenä maaliskuun aamuna olimme miehen kanssa matkalla reilun 100 km päähän, tekemään jotain, mitä kumpikaan ei ollut koskaan tehnyt, keritsemään lampaita. Fonecta arvioi ajoajaksi  1 h 44 min. Perillä oli sovittu oltavan viimeistään klo 12 viiden hengen ja talon isännän voimin. Me miehen kanssa lähdimme matkaan  jo hyvissä ajoin, koska matkalla oli pari mutkaa poikettavana.  

Saavuimme perille tunnin verran etuajassa, mutta aika kului tilan isännän kanssa rupatellessa nopeasti ja pian muutkin osallistujat saapuivat. Joimme ensin yhdessä tulokahvit ja lähdimme sitten tutustumaan itse tilaan. Kanat potpottelivat tyytyväisinä ja kukko kiekui kanalassa, otsatukallinen hieho oli ulkotarhassa, kaunis kuin mikä ja sitten löytyi varsinainen kohde, ne lampaat! Oli iso katras jotain lampaita, sitten oli iso katras pässejä ja iso katras uuhia, joiden kanssa keritsemistä nyt oli tarkoitus opetella. Ymmärsin, että tässä maaliskuun loppupuolella on poikimisaika, ja uuhet on hyvä keriä ehkäpä jo kuukautta ennen poikimista. Kun uuhi on keritty, se myös syö enemmän ja niinollen myös karitsan syntymäpaino kasvaa, mikä tietysti takaa paremman elinvoiman karitsalle.  Karitsa löytää myös nisät helpommin lyhyestä, kuin pitkästä villasta. Imettävän uuhen villan laatu myös huononee nopeasti.

Keritsimme miehen kanssa yhdessä yhtä uuhta ja talon isäntä vielä auttoi joissain kohdin, kaksi muuta uuhta oli työstettävänä samaan aikaan kolmen keritsijän voimin ja taisipa se isäntä muissakin pisteissä käydä antamassa vähän jeesiä. Itsestäni tuntui hyvin tärkeältä, ettei yhtään reikää uuhen nahkaan tehty. Jännitin ihan tavattomasti, en ole koskaan niin ollut lampaiden kanssa tekemisissä, että olisin tietoinen niiden sielunelämästä tai käytöksestä. Jännityksestä johtuen en sitten muistakaan ihan kaikkea, vatsasta aloitettiin, mutta kumpi kylki tehtiin ensin, en muista, selkäranka kannatti kuitenkin ylittää joka kohdasta, ennen kuin lampaan kääntää toiselle kyljelle. Tuntui ihan oudolta, että lammas istuu niin nätisti ja rauhallisena, odotin kokoajan potkua tai jotain muuta villiintymistä. Sitten kun jännittää, ei muista enää tarkkailla omaa työasentoaan ja krämppää sieltä ja täältä, se tuli huomattua, sekä miehen että minun. Seuraavana päivänä oli omat takajalka aika kipiät.

En voi sanoa, että olisin nyt mestarikeritsijä, mutta sen tiedän, että pakkotilanteessa selviäisin siitä yksinkin. Aikaa kuluisi kyllä paljon enemmän, kuin tottuneelta tekijältä, mutta selviäisin silti. 

Olen onnellinen , että sain olla mukana! Nämä on tilaisuuksia, jotka tulevat elämässä vastaan kerran ja kaikille ei koskaan.

Omat motiivit tavoitella omavaraisuutta

1.       työn stressaavuus

2.       oma käden jälki/kädentaitojen elvytys

3.       riippuvaisuus

4.       epävarmuus

5.       hinnat

6.       turha kulutus, kierrätys ja loppuun käyttäminen

7.       kestävyys 

8.       ruuan laatu – tietoisuus siitä mitä syö

9.       oman ympäristön parempi hyödyntänen

10.     luonnollisen rytmin kaipuu

Työni on nykyisellään stressaavaa ja aina on kiire. Suurin osa stressistä työssä tulee siitä, että vuosikaudet on tuntunut, kuin ajelehtisi merellä ja törmäilisi samoihin kareihin vuodesta toiseen, niiden järjestys vaihtuu, mutta yksikään niistä ei koskaan poistu, joku uusi ongelma saattaa joskus ilmestyä ja aloitattaa oman kierroksensa. En edes muista koska olen viimeksi lähtenyt töistä hyvillä mielin siitä, että olisin saanut käsistäni valmiina pois jonkun kokonaisuuden. Kaipaan nähdä työni tuloksen, oman käden jälkeni jossain.  Siihen ei tällä erää tämä elämä anna mahdollisuuksia palkkatyön puitteissa.  Aamu heräämisestä ja valmistautumisesta töihin, riippuen päivästä paluu kotiin tapahtuu kuitenkin vasta 10 – 12 tunnin päästä heräämisestä. Jos joutuu hoitamaan jotain pankki- tai virasto asioita, sen pitää tapahtua virastoaikana, jonka menetetyn työajan joutuu luonnollisesti korvaamaan. Kaupassa tarvitaan rahaa, rahaa saadakseen on käytävä töissä jne. On siis riippuvainen rahasta, töistä, aukioloajoista. Toisaalta ääneen ei voi valittaa, ettei löydä kengänkuvaa perseestään. Epävarmuus on läsnä jokapäivä, niin työstä, sen myötä taloudesta  ja yleisesti ottaen maailman tilanteessa. Koska työ kaikkineen vie niin paljon myös vapaa-aikaa tuntuu, ettei  kotona etene mikään, ei kasvimaan laitto, remontti tai mikään muukaan, väsymys vie voiton ja tekemätön työ väsyttää kaiken eniten.

Puhutaan hintojen halpuutuksesta, mutta en ole ilmeisemmin osunut siihen kohderyhmään, joka noita halpuutettuja tuotteita käyttää. Syötäväksi kelpaava jauheliha maksaa edelleen sen 11,90 kilo paikallisessa kaupassa. Jos sellaisen halpuutusjauhelihan tuo kotiin, niin pakettia avatessa alkaa vaistomaisesti kävellä takaperin, edes kissat ei sitä syö. Vaikka puhun esimerkkinä jauhelihasta, koskee se kaikkea muutakin ruokapuolta, eli yksi syy on hinnat.  Jos itse pystyisi tuottamaan edes osan ravinnosta, sitä kauppaan kuluvaa rahaa ei tarvittaisi niin paljoa. Töitä voisi vähentää, omaa aikaa jäisi enemmän ja sen voisi käyttää taasen omavaraisuuden laajentamiseen.

Samalla kun kaupasta kantaa sen välttämättömyyden, sieltä kantaa paljon turhaa, vaikkei tekisi yhtään heräteostosta. Tuotteet on pakattu muovipussiin, pussi laatikkoon ja vielä sen ympärille on kääräisty sellofaani. Ylimääräinen pakkaaminen on minulle turhaa kulutusta, en halua kantaa mitään vain siitä ilosta, että voin sen myöhemmin kierrättää oikein. Aamulla siis lähdetään töihin yhtä suurten kantamusten kanssa, kuin sieltä edellisenä iltana tultiin, nyt mukana on vain kierrätettävät paperit , pahvit, lasit ja metallit.  Melko surkuhupaisaa.  Pyrin valitsemaan ostokseni tietysti osin makumieltymysten mukaan, mutta myös huomioiden miten parhaiten pystyn hävittämään samalla syntyvän jätteen. En niinkään mieti, kumpi on pahempi lasipurkin vai säilykepurkin valmistusprosessi kaikkineen vaiheineen tälle maailmalle. Ostan mieluummin sen lasipurkin, kun sille on käyttöä kotona myöhemminkin. Ja hyvästä tarjouksesta kurkkusäilykepurkin, jonka voi tyhjentää niihin lasipurkkeihin J. Silti jokainen ostos on tavallaan haaste tehdä oikea valinta, kun pyrkii kestäviin ratkaisuihin, joista olisi hyötyä mahdollisimman pitkälle. Ollaanpa sitten hankkimassa niitä kurkkusäilykkeitä tai tuulensuojalevyjä. 

Samalla alkaa miettiä vaikka tilannetta sähkökatkon aikana tai sitä, että ehkä jonain päivänä ihan vapaaehtoisesti haluaisin elää ilman sähköä, miten silloin toimisi mikäkin juttu. Joudun palaamaan vielä halpuutusjauhelihaan, nimittäin ruuan maku ja ehkä vielä enemmän ruuan haju, tietoisuus siitä mitä syö ja mistä se on lähtöisin, ihan pelkkä tilan nimi paketissa ei ole minulle tae yhtään mistään. Valmistajasta riippumatta, melko monet leikkeleet haisevat nykyään pahalle, vaikka päiväys olisi kuinka kaukana. Ostan ennen lihan lihana, kypsennän uunissa ja viipaloin leivän päälle.  Nk. luomu-leimalle lihassa tai muussakaan tuotteessa en anna mitään arvoa, koen sen niin ulkokullattuna markkinatouhuna kuin minkä tahansa muunkin brändin.

Haluaisin hyödyntää ympärillä olevia omia peltoja paremmin, tällä hetkellä positiivisesti ajatellen, ne kasvavat syötäviä luonnonyrttejä, mutta muutakin käyttöä niille voisi keksiä. Peltoja ei ole keinolannoitettu tahi myrkytetty varmuudella viimeiseen 7 vuoteen.  Ne ovat sitä todellista kaupallistamatonta luomua, mutta vaativat kovan työn, jotta olisivat vielä viljelykelpoisia. Joku viisas sanontakin on, että jos viljelijä unohtaa peltonsa vuodeksi, pelto unohtaa viljelijänsä yhdeksäksi vuodeksi. Itseään tässä on kiittäminen.

Nuorena sitä jaksoi vaikka miten, mutta vanhemmiten olen huomannut, miten pimeään aikaan olen aina väsynyt ja kesäaikaan ei juuri unta tarvitse.  Jonkinlaisen luonnollisen rytmin noudattaminen olisi varmasti myös elimistölle ja pääkopalle hyväksi. Jo pelkästään se, että on paennut katuvalojen ulottumattomiin, on parantanut unenlaadun hyväksi, uni tulee illalla hyvin ja sitä riittää kellonsoittoon asti. Talviakaan olisi luonnollista nukkua pidempiä unia, valoisuuden mukaan, mutta säännöllinen päivittäinen työ vaatii ihmistä noudattamaan aina samaa rytmiä huomioimatta mitenkään valoisuuttaa, ympäristöä tai ihmisen sisäisiä kelloja tahi ääniä. 

Linkeissä muiden mietteitä samasta aiheesta:

Korpikiven tupa

Pihlajamäen kotitila

Korkeala
Koivukumpu
Sininen Tupa

Kirjahyllyssä

Kotivaaran kirjahylly on pitkälti keskittynyt kasveihin, muunlaista tietoa tarttuu mukaan satunnaisesti. Tuntuu hassulta puhua kirjahyllystä, kun sellaista varsinaisesti ei ole, kirjat ovat siellä täällä, nyt koitin osan löytää samaan kuvaan, osa on vielä jossain ja ruuanvalmistuksen opukset on keittiössä, niistä sitten toiste. Tuossa kuvassa on joku niinkin uusi, jota en ole vielä edes avannut, mutta nimi (Luonnollinen menopaussi) tuntui mielenkiintoiselta, luen kun on enemmän ajankohtainen. 

Kasvien salaiset voimat - Sinikka Piippo
Kirja kertoo kattavasti kasvien kasvatuksesta ja käytöstä eri tarkoituksiin, noituudesta rohtokäyttöön. Osa kasveista valokuvina.

Kansanlääkintää kotikonstein - Saana Monthan, Osmo Hänninen, Päiviö Vertanen
Nimi kertoo oleellisen

Anis ja Iisoppo vanhoja lääkekasveja
Yli sata kasvia, kaikista piirroskuvat mukana tunnistamisen helpottamiseksi. Lääkinnälliset vaikutuksen hyvin kuvattuna. Kirjan kasvit ovat nimenomaan pohjoisen olosuhteissa kasvavia tai niitä voidaan täällä viljellä, joten siinäkin mielessä hyvä teos.

Luonnonyrttiopas - Simo Moisio, Yrjö Mäkinen, Marja Tuominen, Jukka Vauras
Opetushallituksen kirja, luonnonyrttineuvojan "koulutusopas". Sopiva aloittelevalle kerääjälle, kertoo myös jatkokäsittelystä ja myynnistä.

Suomalaiset marjat Kaikki metsän ja puutarhan lajit -Sinikka Piippo
33 luonnon ja viljeltävää marjaa ja lajia. Keruu, säilöntä, terveysvaikutukset ja käyttövinkit.

Metsäkirja Syötävää ja askarreltavaa Siuvatti & Penkkimäki
Kirjan takateksti kertoo näin: "Metsästä on moneksi! Paitsi tutu sienet ja marjat, metsästä saa paljon muutakin. Tähän kirjaan on kootu tietoutta ja ohjeita tervanpoltosta sienisalaattiin ja tuohiaskartelusta mahlan irrotukseen... jne."
Tästä kirjasta todellakin löytyy paljon ohjeistusta, petun keräämisestä leivän valmistukseen, tuohen kerääminen ja punonta, monipuolinen suositeltava teos!

Omat kanat, omat munat Pihakanalan perustaminen - Kirsti Hassinen
Tämän kirjan tietävät kaikki!

Satoa maasta - avomaantuotannon perusteet - Kaisa Karjalainen
Tämäkin on opetushallituksen kirja, perusoppikirja puutarha-alan opiskelijalle. Ehkä tuo oppikirjamainen uskoasu on tehnyt sen, etten ole edennyt tämän kanssa selailua pidemmälle, joten en osaa sanoa onko hyödyllinen vaiko ei.

Tee itse saippuaa - Sarah Harper

Käsin tehtyä saippuaa - Saara Kuha

Yläkuu ja alakuu Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä

Irti oravanpyörästä - Kaarina Davis

Toisinnäkijän päiväkirja - Kaarina Davis

Emännän tietokirja A-K ja L-Ö, vuodelta 1957
Mielestäni hyödylliset opukset, vaikka osa asioista on tänäpäivänä itsestään selvyyksiä ja osa vanhentunutta tietoa, mutta hyödyllisiä asioita löytyy silti. Eri kasvien maan happamuudelta vaatimat arvot, omenapuiden istutus ja jalostus, jääkellarin valmistus, karjarotujen painot ja maidontuotannot, kirjansidonta, keittiön työvälineet, ihan laidasta laitaan kaikkea perinnönjakoa myöten.

Lomaviikkoa ja puuhommia

Puita on kaadettu muutama jo viikonloppuisin ja nyt talvilomaviikolla touhuttu vähän enemmän metsässä. Ei kuitenkaan mitään kokopäiviä, onhan kuitenkin loma. Ja ainahan ne vehkeet hajoaa silloin kun tehdä pitäisi... Ensin katkesi tiistaina nostovarsi.

 

Onneksi se ei haitannut sinällään hommaa, koska peräkärryn vetäminen onnistui silti. Kärryyn saatiin kuorma päälle ja siirrettyä se seuraavaan työpisteeseen, sitten siitä meni rengas keskiviikkona... (Kärry on hurjan näköinen, melko laho, lahjoituksena saatu, pohja siitä oli saadessa lahonnut kokonaan, siihen on hätäpäissä kyhätty joku rakennelma, laidat kuitenkin pitää, vaikka haperoa ovatkin. Kunnostuksen aika on sitten joskus)

 

Nostovarsi on hitsattu, mutta rengas on torstai aamusta asti ollut korjaamolla, josta se luvattiin tuoda ihan kotiinkuljetuksena saman päivän aikana, eipä ole mitään kuulunut...

 

 

Puut on pientä koivua, mitä nyt taimikon harvennuksesta tulee, yllättävän paljon silti. Ei saada miten yhden eikä kahdenkaan talven aikana käytyä läpi koko taimikkoa. Riittää kun kertaallen halkaisee, ihan toista kuin vänkkyrät känkkyrät vanhat koivut, joita muutama talvi tehty pihasta.

Lauantaina piti kaataa ykskaks pois kuusi, jossa jo 6,5 vuotta sitten oli ensimmäiset merkit palokärjen vierailusta. Näiden vuosien aikana se onkin hakannut sitä parin metrin matkalta, niin että on pelottanut - toisaalta on toivottu jo kaksi - kolme vuotta, että myrsky sen kaataisi, on niin pahassa paikkaa, ettei oikein tiedä mihin kaataa ja kuinka paha on kaataa.  

 

Pari vuotta sitten tein ehjälle puolelle pihkan toivossa pari haavaakin

 

Kaatamissuunnasta oltiin tietysti eri mieltä, ihan vastakkaisille puolille sitä kumpikin ajatteli. Lopulta tuo laho teki sen, että kaatui ihan hallitsemattomasti omaan suuntaansa ja jäi pahasti konkeloon. 

Latva jäi keikkumaan koivun oksiin ja tuossa matkan varrella on kuinkas muuten kahden puun välissä. Siinä sitten ihmeteltiin, oli melkoinen savotta, kolme tuntia meni aika joutuisaan, mutta 24 metrin pätkää siitä tuli lopulta. Olin niin väsynyt, etten muistanut edes kuvata "selätettyä" kasaa.

On sellanen aavistus, että nämä puut paukkuvat pesässä tavallista enemmän.

Herkku pannari

Eilinen päivä meni puunkaadossa ja risusavotassa, varsinainen ruokailu jäi väliin, ehtoonedulla alkoi tuntua, ettei leipä täytä millään, mutta perunoitakaan ei tehnyt mieli keittää, joten ennen saunaa heitin pannari taikinan uuniin. Eipä ollut aamulla ainoatakaan palaa jäljellä :)

Tämän ohjeen olen joskus napannut jostain blogista, en vaan yhtään muista kenen, keittokirjan väliin se on kuitenkin herkullisuutensa vuoksi päätynyt. Ei kaipaa kaveriksi hilloa, sen verran reilusti sokeria jo itsessään.

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
voita

200 - 225 C
0,5 tuntia

Kotivaaran esittely

Kotivaaran tila sijaitsee Sydän-Satakunnassa, tilalla on 1951 valmistunut rintamamiestalo, johon elintasosiipi on tehty 1986, 1948 valmistunut navettarakennus, konesuuli ja heinäsuuli.  Ostimme mieheni kanssa Kotivaaran 2009 loppusyksystä, remonttia on tehty ja tehdään edelleen taloustilanteen mukaan.  Yläkerta ei ole asuinkäytössä, kolmihenkinen, tällä hetkellä aikuisista koostuva perhe asuu keskikerroksessa.  

Lämmitysmuotona puu-/ sähkölämmitys, sähköä käytetään laajennuksessa sijaitsevan saunan ja pesutilojen lattialämmityksessä, muutoin lämmitys hoidetaan kahden pystymuurin, leivinuunin ja puuhellan avulla, kovin kylmillä ilmoilla lämmitetään myös saunan puukiuasta.  Lämmityspuu otetaan omasta n. 3 ha metsästä harvennuksena, palokärki sukulaisineen huolehtii myös siitä, että pystyynkuolleita saa joka talvi tehdä polttopuuksi ja viimeisinä vuosina myös myskykaadot ovat hoitaneet harvennusta.

Pellot n. 3 ha ovat viljelemättä. Riittävää muokkauskalustoa ei itseltä löydy, niinpä pellot puskee koivua, horsmaa, nokkosta, juolavehnää ja montaa muuta. Maa on kylmää savimaata. 

Puutarhassa on neljä vanhaa omenapuuta, kuutisen kappaletta punaherukkaa, mustaherukkaa ja karviasta kutakin. Parhaiten menestyy punaherukka, mutta kesän 2015 ollessa muutenkin poikkeuksellinen, myös karviaista saatiin runsaasti. Villivadelmaa, mustikkaa ja metsämansikkaa tontilta löytyy myös sen verran, että lastenlasten suut saadaan makeaksi ja pienet silmät ihmetyksestä pyöreiksi, kun välipalat hoituvat ulkona suoraan puskista. Pihasta löytyy myös nokkosta, vuohenputkea, suolaheinää, mesiangervoa, lillukkaa. Lisäksi lukematon määrä vanhoja perennoja. Vanhalta Rouvalta, jolta tilan ostimme, kysyin kaupantekotilaisuudessa, onko hänellä ollut trekoolimaata, ei kuulemma koskaan minkäänlaista, mansikkamaata hän sanoi yrittäneensä pitää, mutta sekään ei ollut menestynyt. Aluksi pihassa oli myös pieni kasvihuone, joka oli puolimetriä kallellaan pihaan päin, tomaattia tuli melko satoisasti, mutta muutaman vuoden tuulien jälkeen ei kukaan enää uskaltanut mennä sisään, kun kallistuma paheni ja paheni, se lopulta purettiin pois. Uusi on suunniteltu ja joitain seinäkehikoita on valmiina odottamassa perustuksia. Kehikot on mitoitettu  talon vanhojen ikkunoiden mukaan.

Kaikessa tuntuu olevan haastetta, ulkovuoriremontti jatkuu kesäaikaan verkkaista tahtia seinä per kesä, miten sattuu sää suosimaan ja lompsassa olemaan varaa. Päivätöiden jälkeen on muutenkin kaikkensa antanut olo, lapiohommat ei aina jaksa  kiinnostaa. Joinain vuosina olen siemenet laittanut esikasvatukseen hyvissä ajoin, vain huomatakseni alkukesästä, etten saa taimia maahan. Ja myönnettäköön, olen myös tappanut sisätiloihin taimia sulaa laiskuuttani, unohtanut kastella, kun olen ajatellut niiden nyt pari päivää selviävän.  

Siemenostoksia

Keräkaali "Golden Acre"

Vitkål. (Brassica oleracea var.capitata). Hyvälaatuinen ja aikainen syyslajike. Kasvaa jopa 3,5 kg. Esikasvatus huhtikuun lopussa. Kestää varastossa maaliskuulle.

Kaskinauris "Enon kanta"

Bondrova. (Brassica rapa). Violettikuorinen, vanha maatiaiskanta. Hienonmakuinen uunin jälkilämmössä foliossa kypsytettynä. Hyvin satoisa.

Palsternakka "Halblange"

Palsternacka. (Pastinaca sativa). Herkullinen liemijuures. Valkea, paksu juuri. Hyvää keitoissa, paistoksissa, piirakoissa ja pihveinä. Kylvö avomaalle alkukesästä tai syksyllä. Tarvitsee ravinteikkaan maan. 3 g

Mustajuuri ,

Svartrot. (Scorzonera hispanica). Pitkät, mustakuoriset juuret herkullisia höyrytettynä tai sosekeitossa. Kylvö avomaalle syvämultaiseen maahan keväällä tai syksyllä.

Kaurajuuri

Haverrot. (Tragopogon porrifolius). Ikivanha viljelyskasvi. Kuin mustajuuri mutta hienonmakuiset, vaaleat, pitkät juuret. käytetään keitoissa ja muhennoksissa. Lisäksi nuoria lehtiä ja keväällä juuresta puhkeavia versoja käytetään salaatteihin. Säilytetään kosteassa ja kylmässä (+ 0). Kuivissa oloissa nahistuu nopeasti.

Lanttu "Gowrie"

Kålrot. (Brassica napus subsp.napobrassica. Keltamaltoinen, violettiniskainen, laadukas, erittäin maukas ja tikkuuntumaton. .

Härkäpapu "Jogeva" 1 kpl

Bondböna. (Vicia faba). Litteänsoikeat, isohkot pavut. Helppo kerätä, laadukas ja hyvin maukas.

Salkopapu "Blauhilde"

Störböna. (Phaseolus vulgaris var.vulgaris). Violetit, säikeettömät hyvin pitkät pavut. Ämpärikaupalla satoa. Koristeellinen ikkunanpielissä. Valittu satoisimmaksi ja parhaimman makuiseksi pavuksi. Kiertyy salkoon ja naruihin. 

Keltainen porkkana "Jaune du Doubs"

Gul morot. (Caucus carota). Erikoinen, ikivanha lajike. Juuri pitkä ja suuri. Erittäin makea ja satoisa. Säilyy hyvin varastossa.

Punajuuri "Cylindra"

Rödbeta. (Beta vulgaris var.conditiva). Pitkä, punainen. Hyvä, vanha lajike.

Liperi eli Lipstikka

Libbsticka. (Levisticum officinalis). Mv. Perinteinen mauste- ja koristekasvi. Suorakylvö. Kasvaa korkeaksi aikaa myöten. Lehdet liemikuution asemesta ruuanlaitossa.

Kumina

Kummin.(Carum carvi). Ikivanha maustekasvi. Kv. Kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen, toisena vuonna kukinnon ja siemensadon. Hyötyy kylmäkäsittelystä. Siemenet kerätään kun ne ovat muuttuneet ruskeiksi. Siementen kuivatus ennen käyttöä. 

Kamomillasaunio

Kamomill. (Matricaria recutita). Ikivanha monipuolinen rohdoskasvi, mm. vatsakipuun teenä. Kylvö avomaalle, siemeniä ei peitetä.

Tilli

Dill. (Anethum graveolens).
Aikainen, aromaattinen ja satoisa lehti- ja kruunutilli. Laadukas peruslajike.

Rakuuna, Venäjänrakuuna

Rysk dragon. (Artemisia dracunculus). Mv. Aromikas yrtti, joka sopii moniin liha- ja kalaruokiin. Myös mainio sieniruokien mauste.

Kangasajuruoho

Backtimjam. (Thymus serpyllum). Mv. Ikivihreä, matala maanpeitto- ja kivikkokasvi. Vaaleanpunaiset kukat. Kevät- tai suorakylvö. Alkuperäinen timjami maustaa kaikenlaiset ruoat

Iisoppi

Isop. (Hyssopus officinalis). Mv. Tummansinikukkainen kestävä yrtti. Vanha mauste-, lääke-, mehiläis- ja koristekasvi. Esikasvatus tai suorakylvö.

Yrtti-iiso

Indianmynta. (Agastache foeniculum). Mv. Paras teeyrtti, maustekasvi ja komea koristekasvi. Leivonnaisten ja jälkiruokien mauste. Mehiläiskasvi. Sinivioletit kukat. 90 cm. Kasvatus yleensä yksivuotisena, kylväytyy hyvin. Kukkii pitkään ja runsaasti. Menestyy myös pohjoisessa. Taimikasvatus huhtikuussa

Koiruoho

Äkta malört. (Artemisia absinthium). Mv. Ennen vanhaan käytettiin rohdoskasvina, nykyisin lähinnä komea koristekasvi. Esikasvatus tai suorakylvö. Myrkyllinen,

Rohtovirmajuuri

Läkevänderot. (Valeriana officinalis). Mv. Vaaleanpunakukkainen rohdos- ja koristekasvi. Korkeus n. 1 m. Esikasvatus tai suorakylvö varhain keväällä. Tuoksu kissoille mieleen.

Kessu

Bondtobak. (Nicotiana rustica). Palturitupakka, ikivanha nautintokasvi. Käytetty myös tuholaistorjuntaan. Kellanvihreät kukat. Esikasvatus maaliskuussa, avomaalle yöhallojen mentyä.

Edit 11.2.2016 siemenet saapuivat. En tiedä voisiko enää osuvampia postimerkkejä olla?