Alakuulle sopivia puuhia on vähän tullut iltaisin puuhasteltua, torstai iltana nypein rikkaruohoja ja istutin muutamia perunoita. Ihan vaan niitä pussinloppuja jotka jääkaapissa on itänyt. Olin vähän saanut katettua tuota maa kohtaa, johon perunat laitoin ja vaikka täällä on rutikuivaa, kun ei ole satanut, ilokseni huomasin, että katteen alla maa oli sopivan kosteaa. Sitä katetta on vaan niin vähän, että rikkikset puskee väkisinkin läpi.
Illatkin on niin kuumia, ettei kovin kauaa jaksa mitään. Nurmikko näyttää kuivumisen merkkejä, eipä tosin tule ikävä nurminkonleikkuuta, mutta on kurjan näköistä. Vihdoin sain aikaiseksi myös tehdä muutaman kerpun. Suunnittelin niitä jo viime kesänä, ellen peräti edellisenä tekeväni, mutta aina se on vaan jäänyt. Tuossa yhdessä rajaojassa, jonka jokusia vuosia sitten tyhjensimme pajuista, on taasen melkoinen kasvusto. Ajattelin tehdä pikku hiljaa harventamalla, kuitenkin tämän alakuun aina olisi tarkoitus saada se käytyä läpi. En vaan ymmärrä mistä sinne oli haavankin alkuja tullut, ehkä linnut on niitä jostain kantaneet. Kunnianhimoisesti olin alunperin ajatellut viedä kerput navetan ylisille kuivumaan, sitten lyhensin matkaa, että josko ajosillan alle roikkumaan ja siitä sitten kuivina vintille. Tuuli heitti, vaikka kerput olivat melko painavia,kuitenkin kottikärryistä menemään ja ajattelin, että koska tämä on kokeellinen vuosi niin kokeillaan sitten kunnolla. Iskin ne pystyyn pihakuusen alle, oksia vasten. Jos sattuvat keräämään hiiriä niin ompahan kissoilla hyvät markkinat.
Maastoutuvat aikas hyvin, luultavasti niitä ei sieltä edes huomaa ohikulkijat :)
Tämä on todella poikkeuksellinen kesä, tuntuu että perennoistakin on yhtäaikaa kukassa kevään ja loppukesän kukkijat. Koiranputki ja lupiinit tienvarsilla. Mielenkiinnolla seuraan, onko kaupunki varautunut tähän miten, tavalleen ovat niittäneet heinäkuussa lupiinit tienvarsilta, että ovatkohan huomanneet niiden olevan jo kukassa?
Omassa pihassa parhaiten taitaa voida raparperi:
Eilen juhlittiin tuoretta merkonomia. Suvussa alkaa kaikilla olla takana valmistumiset ja häät, yhteisiä juhlia on enää melko harvoin, mutta sitäkin riemullisempaa on tavata näitä ihmisiä, jotka jollain tavoin kuitenkin kuuluvat omaan elämään ja ovat ennen olleet vielä läheisempiä. Suvivirttä en tänä keväänä päässyt kuulemaan missään, vaikka olisin niin tahtonut. Se jaksaa herkistää vielä näin, yli viiskymppisenäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!