Siinä missä tammikuu alkoi kireissä pakkasissa (-29), jo toisella viikolla päästiin plussan puolelle. Sittemmin ollaan koettu lumipyryt, pääkallokelit ja vesisateet. Ota näistä sit selvää. Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 toinen yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin.
Koska kompostori jäätyi jo marraskuussa, odotin kovasti, että se olisi myös sulanut plussakelien tammikuussa tultua. Ehdin nimittäin jo pikkupakkasilla kokeilla kaikenlaisia niksejä jäätyneeseen systeemiin, kuten kanankakkakikkareiden hautaaminen biomassan sekaan ja kuumat vesipullot ja ämpärit. Ikävä kyllä kompostori oli myös täynnä, vaikka olikin syksyllä tyhjennetty, myös jälkikompostori oli täynnä ja vielä bokashiämpäritkin olivat täynnä. Plussasta huolimatta öisin on useimmiten ollut pakkasta. Lopulta piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa tyhjentää päällimmäistä tavaraa pois sitä mukaa kun se sulasi, odottavat nyt saavissa kunnon lämpiämistä, jotta pääsen lappamaan ne lapiollinen kerrallaan takaisin.
Ja onhan tässä ehditty vähän makustella elämää lyhennetyllä työviikolla. Tammikuun yhteispostauksia lukiessa itselleni virisi ajatus, että tuon ylimääräisen päivän voisi kokonaisuudessa käyttää omavaraisuuden edistämiseen - talvella polttopuiden tekoon, keväällä ja kesällä kasvimaanhoitoon, syksyllä sadonkorjuuseen, marjastukseen ja sienestykseen. Oman itsensä hoitamiseen siinä sivussa jäisi enemmän aikaa, tavallaan sitten yksi luvallinen kokonainen vapaapäivä. Samalla kyllä mietin, ettei sitä nyt ehkä kannattaisi heti niin aikatauluttaa sitäkään, silloin mikään ei oikeastaan muuttuisi. Ensimmäinen kuukausi on jo todistanut, ettei tuollainenkaan suunnitelma oikein pidä. Vähän olen kuitenkin saanut sisällä aikaiseksi, järjestellyt kaappeja ja vienyt tavaraa kierrätykseen, joskaan mikään ei ulkopuoliselle suljettujen ovien takaa välity, mutta itselle tuo hyvän mielen. Tavoitteena on myös edes joka viikko pitää yhteyttä ihmisiin, sekin on viime vuosina jäänyt ihan hunnigolle osaltani.
Syksyllä huomasin, että lähes kaikissa villasukissani oli reijät ja hurjaa hiutumaa vähintään, mies tarjoutui parsimaan yhdet sukat ja hyvin parsikin. Alkuvuodesta päätin itsekin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten siinä käy, jos oikein rauhoittuu työnsä äärelle. Olen nimittäin tasan kerran elämässäni parsinut nuorena neiti-ihmisenä ja ne sukat ei koskaan sopineet enää kenenkään jalkaan. Hyvinhän siinä kävi, ihan käyttökelpoisia parsimuksia sain aikaiseksi. Mukavaa homma kerrassa, ja nyt kun päivä on vähän pidennyt sitä on saanut tehdä ihan päivänvalossa ikkunan äärellä pienen hetken kerrallaan. Sitten tartuin jo puikkoihinkin ja ensimmäiset tämän talven sukatkin on valmistuneet, joku laskuvirhe niissä tuli, kun tuli melkoisen leveät, vaan kyllä nuo villasukkien aseman ajaa. Tuo parsiminen on vienyt niin mennessään, että ehdin jo parsia sohvan käsinojan rikkoutunutta kangastakin innoissani.
Samojen juttujen äärellä täälläkin - kompostihommia ja rikkinäisiä villasukkia. :D Vielä on talvea jäljellä, joten varmasti kannattavaa parsia villasukat ja yrittää herätellä kompostia.
VastaaPoistaKyllä vaan, tässä on nyt nautittu pikkupakkasista, mutta kylmää taas luvassa. Pitää laittaa kutimet tulille :)
PoistaKylläpä teillä tulee paljon kompostoitavaa! Meitä on vain kaksi, joten komposti ei yleensä talven aikana täyty. No joo, onhan meillä myös sisäkomposti, huussinalunen. Ja sitten kasvijätteille avokomposti. - Ihania vinkkejä sinulla. Yhteydenpitoa ihmisiin ei kannattaisi unohtaa, siihen on hyvä panostaa ihan tietoisesti. Ja tuo parsiminen!
VastaaPoistaVai anonyymi! Mitenhän saisin kirjauduttua tällä pöytäkoneellakin niin, että nimeni tulisi tuohon automaattisesti? Kännykällä onnistuu, isolla koneella ei. En osaa, grr.
PoistaOikeasti biojätettä tulee aika vähän, kaksi meitäkin on. Nyt vaan sattui, että jäi bokashien multaaminen hoitamatta ja sitten jäätyi maa, biolanin tyhjensin liian myöhään ja liian tyhjäksi - koitin korjata virhettä täyttämällä sitä liiaksi puutarhajätteellä ja omenoilla ilman kuivikkeita, vaan ei hörähtänyt enää kunnolla käyntiin ja oli valmiiksi liian täynnä kun pakkaset tuli. Mä jotenkin tiedostan kyllä aina virheeni, mutten silti opi niistä mitään :D :D
PoistaParsimishommia on tehty täälläkin, seuraavaksi pitäisi siirtyä rikkinäisten polvien pariin - lasten housuja tuntuu kuluvan kaksi kertaa nopeammin kuin ehtii paikkailla...
VastaaPoistaLasten housun polvien kuluminen taitaa olla ainoa asia, joka ei ole vuosikymmenten saatossa muuttunut. Muinoin, kun omat oli pieniä, saatoin paikata niin, että vaihdoin kokonaan uuden osan polvikohtaan, niin niihin tuli leveät raidat, kun ei aina ollut samaa kangasta enää jäljellä, sillä tavoin sai lisättyä mittaakin housuihin lisää.
PoistaMinä olen villasukkien suurkuluttaja ja ne tulee käytettyä ihan loppuun, että muistuttavat lopulta läpikuultavia tilkkutäkkejä :)
VastaaPoistaParsiminen onnistuu jotenkuten, mutta käsityöhommissa se jääkin siihen, minun osaamiseni ;)
Jostain luin, että paljon parsittu on paljon rakastettu :)
PoistaParsiminen on kyllä eräänlainen taiteenlaji, ja osaltaan ihan mahdoton asia aistiyliherkille. Ei onnistu käyttäminen, kun kantapäässä tuntuu jotain erilaista. Siksi teen herkästi uudet sukat vanhoihin varsiin. Kestää varmasti oman aikansa, että sen yhden päivän saa sellaiseksi kuin on suunnitellut. Yleensä on niin paljon kaikenlaista hommaa rästissä, että ne pitää hoitaa alta pois ensin. Sitten on mahdollisuus nauttia ja olla vain itselle.
VastaaPoistaAistiyliherkällä onkin varmaan ihan omat haasteensa tuossakin, en ole tullut ajatelleeksi. Yleensä olen tehnyt vanhoihin varsiin uudet sukat, mutta jospa nyt parsimalla saisi vähän jatkoaikaa niille. Rästihommia on tosiaan kertynyt, elämä on ollut sellaista "sitku" - mutta pikkuhiljaa tässä tajuaa, että elämä on rajallista ja pitää koittaa hoitaa asioita pois.
PoistaKauniita värikkäitä sukkia. Minulla on paljon korjaamista rästissä, villapaidassakin on reikä ja yksi nappi puuttu olkapäältä. Mutta inspiraatiota ei ole tullut.
VastaaPoistaKiitos. Väkisin ei kannata itseään piiskata minkään homman ääreen, se syö viimeisetkin motivaation rippeet. Kyllä se inspiraatio sieltä sitten iskee jossain kohden :)
PoistaTäälläkin on korjattu vaatteita. Villasukkien parsiminen sen sijaan on itselleni vielä täysin vieras maailma. Täytyy perehtyä siihenkin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinä sain vasta lajiteltua vaatteet, paikattaviin ja ehjiin. Katsotaan nyt, miten pitkään menee, että tehdas lähtee käyntiin :) Mä luulen, että parsiminen on laji, johon sinä ihastut!
PoistaMikähän homma siinä oikein on, vaikka niitä villasukkia olisi kuinka monta paria joita käyttää vuorotellen niin AINA niissä on reikä tai kaksi. Paikkaushommat on siis ihan jatkuva päättymätön projekti. Itse paikkasin toissaviikolla tumput joissa oli ollut reikiä jo viime tai edellis-talvesta lähtien. Eivät ne reiät sieltä kuvioiden seasta erottuneet mutta sormia alkoi jo paleltaa :D
VastaaPoistaKai se joku luonnonlaki on sekin, rikkinäiset sukat :D. Tumput, eli meilläpäin sanotaan vanttuut - pidän niissä paljon sisäpuolella jotain puuvilla sormikkaita, ihan lämpymyyden vuoksi, mutta samalla ei sitten ihan heti pienet reijätkään haittaa.
PoistaMinulla sama tilanne; lyhennetty työviikko ja perjantait vapaat. Olen sortunut myös tuohon mainitsemaasi vapaapäivän aikatauluttamiseen. Argh!
VastaaPoista