6.1.2020

Tammikuu 2020


Vuoden 2020 yhteispostaussarja pyrähtää käyntiin heti näin tammikuun alussa. Aloitamme itsemme esittelyllä, joka onkin jo muutamasti tehty, mutta koska joukkoomme on tullut paljon uusia kirjoittajia, osalla kirjoittajista tilanteet ovat vaihtuneet ja lukijoitakin on tullut uusia,  niin päivitetään samalla kunkin kirjoittajan elämäntilannetta. Kirjoituksen lopusta löytyy linkit kasvuvyöhykkeittäin muiden bloggaajien kirjoituksiin.

Täällä 2-vyöhykkeellä Sydän-Satakunnassa kirjoittelee kodin ulkopuolella palkkatyössä käyvä 50+ pariskunta, aikuiset poikamme ovat pesästä paenneet ja lapsenlapsiakin on kertynyt kolme, kuinka ollakkaan poikia kaikki. Tilallamme on 50-luvun alussa valmistunut rintamamiestalo lisäsiivellä (1986), navetta, muutama suulirakennus, maata ja metsää kumpaistakin muutama hehtaari ja kaikki tämä on yhden rajan sisällä, mikä sinällään helpottaa elämää. Ostimme tämän paikan reilut kymmenen vuotta sitten, remonttia tehtiin pari vuotta ennen muuttoa, sinä aikana vanhin lapsista muutti omilleen, nuorimmainen lähti nyt reilut pari vuotta sitten ja olemme tässä ikäänkuin opetelleet olemaan kaksin. Jotkut asiat ovat ennallaan, yläkerta ei ole vieläkään asumiskunnossa - kumpaakaan meistä ei niin kiinnosta, sillä kenelle me sitä tekisimme? Tämä keskeneräisyys kyllä painaa mieltä ja aiheuttaa stressiä, sitä ei käy kieltäminen. Löysin joskus vanhasta pientilakirjasta kuvan talostamme 60-luvun keskipaikkeilta, en tuntisi, jos en tietäisi.




Pääasiallinen lämmitysmuoto meillä on puu, sauna, wc ja pesuhuoneessa on myös lattialämmitys sähköllä. Kaksi pystymuuria, leivinuuni, puuhella, sekä saunan kiuas syö vuosittain kymmenkunta kuutiota puuta. Kaikki poltettava puu tehdään harvennuksena omasta metsästä kahdestaan  - lämmityspuun suhteen olemme siis täysin omavaraisia. Syksystä kevääseen päivittäin lämpiää leivinuuni ja olohuoneen pystymuuri, kovemmilla pakkasilla myös makuuhuoneen pönttöuuni. Laajennusosa, jossa on lattialämmitys sauna, pesuhuone, vessa osissa, mutta kahdessa eteisessä ei mitään lämmitystä, lämmitämme saunan kiusta toisinaan pitääksemme jonkinlaista lämpöä yllä. Ruoka tehdään talviaikaan useimmiten leivinuunissa ja puuhellalla. Puuhella lämpiää vapaa aamuina kovilla pakkasilla, kumpi tahansa ensin herääkin, pistää tulet. Tänä talvena ollan vähän päästy vähemmällä, kun ulkolämpötila enimmäkseen on pynyt plussan puolella, on leivinuunin lämmityksestäkin vähän lintsattu ja polteltu puita vain pystymuureissa ja vain joka toinen päivä leivinuunissa.


Vesi meille tulee naapurikunnan verkosta. Omia kaivoja on kaksi, mutta vettä ei ole tutkittu ja niinpä sitä käytetään vain kasteluun kesäisin.


Suunnitelmat ja tavoitteet 2020

Tässä vuoden alkupuoliskolla on tarkoitus aikaisempien vuosien tapaan kaataa polttopuut,  koivumetsämme on melko tiheää taimikkoa, eli runkoja kaatuu valtavasti siihen kymmeneen mottiin, niiden kaatoon, metsästä pois saamiseen, pätkimiseen ja halkeluun menee yleensä koko kevään vapaa-aika, joka palkkatöiltä jää. Touhu keskittyy viikonloppuihin, koska valoa ei muulloin vapaa-ajalla ole riittävästi. Tällä kertaa olemme kyllä jo päässeet alkuun aiemmin, marraskuun puolella on aloitettu harvakseltaan risukoiden raivaus, sekä katseltu vähän"tietä" valmiiksi, jota pitkin saamme puut ajettua metsästä pois. Polttopuu urakkaamme on lisännyt viime vuosina se, että teemme polttopuut myös vanhemman pojan perheelle samalla kun omamme. Käytännössä se tarkoittaa viittä lisäkuutiota. Heinä-elokuussa kuivuneet puut sitten pätkitään klapimittaan ja kannetaan sisään. Risukon raivaus on ollut äärettömän hidasta, koko syksyn on satanut ja satanut vähän lisää ja vielä enemmän, ihan joka viikonloppu ei edes toisena päivänä ole ollut satamatta. Koskaan, tämän reilun kymmenen vuoden aikana ei ojat ole olleet niin täynnä ja pellot lainehtineet vedestä, kuin tänä syksynä, lähesen voimalaitoksen ylijuoksutukset on myös melkoiset.



Keväisen polttopuu urakoinnin jälkeen päästään sulavasti siirtymään kasvimaalle, jota viime vuonna lisättiin ja siihen tuli paneuduttua paremmin kuin koskaan ennen, tänä vuonna sitä saatetaan tehdä vielä vähän lisää. Kasvivalinnat oli viimevuonna vähän miten sattuu ja osin vanhoja pussin loppuja, nyt on tarkoitus keskittyä oleelliseen: perunaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta. Tottakai sitten jotain muutakin, mutta nuo ovat ne oleellisemmat ja itseni tuntien homma saattaa rönsyillä vielä pahastikin. Esimerkiksi maissia on ollut parina vuonna, mutta satoa ei ole koskaan saatu, koska olen kylvänyt suoraan maalle ja myöhässä, eli jos mahdollista, niin kevättalvella esikasvatukseen lähtee maissi ja purjo - joka sekin jäi todella pieneksi suorakylvönä. Kasvimaalla ongelmana ovat rikkaruohot, kylmyys ja tiukka savimaa. Rikkaruohot ovat tosin hyödyllisiä paikassaan ja viestivät kasvimaallakin tärkeää asiaa, mutta... Viime vuonna selviydyin kasvimaalla kuitenkin melko hyvin rikoista, vaikka katetta oli kovin vähän käytössä kerääjän hajottua.  Toisaalta kesä oli kuiva ja kuuma, jolla oli oma vaikutuksensa, etteivät niin villiintyneet kasvuun.


Haaveilen myös lisätä, tai oikeastaan ottaa tarkempaan käyttöön vanhaa penkkiä ja lisätä siinä jo olemassa olevia monivuotisia, koska niille on aina käyttöä (lipstikka, ruohosipuli, persilja) ja lisätä siihen jotain muutakin.  Kovin mieleni halajaa myös jonkinlaista rohdospenkkiä, mutta liikaa ei kannata kerralla yittää ahnehtia. Toisaalta, tässä nähdään, miten homma rönsyää jo suunnitelmavaiheessa. Viime vuotiset suunnitelmat ei kaikki toteutuneet, joten niitä samoja asioita pitänee roikottaa suunnitelmissa edelleen, kuten aitaus kasvimaan ympärille ja puiden istuttelu tuulensuojaksi sinne tänne. Syystalvi 2019 tullee painumaan omaan mieleen sateiden ja lumettomuuden vuoksi erittäin hyvin, jouluaattona nimittäin istutin muutaman kuusentaimen kasvimaan reunalle, taimet kun kasvoivat metsässä turhan tiheässä. En ole ihan vakuuttunut, että ne lähtisivät kasvuun, mutta on kuitenkin yritty. Lunta ei edelleenkään täällä ole ja bokashit kävin kääntelemässä maahan vielä uudenvuoden aattona.





Miksi pyrimme tulemaan toimeen omillamme?

Niin, miksi, kun kaiken saa paljon helpommalla kaupasta. 
Alussa iski ymmärrys, että ympärillä on paljon hyödynnettäviä yrttejä, olen aina tuntenut vetoa luonnon kukkiin ja kasveihin, niin mausteena, lääkkeenä kuin korvikkeena. Opettelin ja tutkein kirjoista ja netistä kasvien tunnistusta ja käyttöä ja lopulta opiskelin keruuyrttineuvojaksi Kullaan metsäopistolla. Joka kevät oli myös istutettu/kylvetty vähän jotain - jokin oli jo syttynyt lapsuudessa. Sittemmin olemme alkaneet tutkailla marja- kuin sienimaastoja ympäristöstämme - ja huokailtu miten monta vuotta menikään hyödyntämättä kaikkea tätä luonnon tarjoamaa ilmaista satoa.


Noin vuosi sitten törmäsin naistenlehdessä juttuun, joka meni suunnilleen näin: "Sinä 50-60 vuotias nainen, pärjäätkö tulevalla eläkkeelläsi? " Jouduin toteamaan, että en taida pärjätä. Tämän jutun lukeminen  toimi vielä isompana kimmokkeena pyrkiä siihen, että mahdollisimman paljon hoituisi ruokapuoli itse kasvattamalla, keräämällä ja mahdollisesti vaihtamalla. Ja kaikki muukin mahdollisimman pitkälti itse tekemällä. Sekä yksinkertaisesti kuluttamalla vähemmän, miettimällä hankinnat tarkemmin ja kestävästi - ilman että elämä silti muuttuisi kitkuttamiseksi ja ankeaksi. Ja koska olen aivan vakuuttunut, että jossain vaiheessa tapahtuu jonkin asteinen yhteiskunnan romahdus, jolloin sitä ruokaa ei ole saatavissa kaupasta niin vaan, eikä sähköä pistorasiasta.

Työ haittaa harrastusta, siitä ei pääse mihinkään. Ja koska tämä harrastus on melko fyysistä, se antaa hyvän vastapainon istuma ja ajattelutyölle. On parasta vastalääkettä mitä olla voi.





Linkit muiden kirjoituksiin:

26 kommenttia:

  1. Nii-i, hyvä pointti tuokin, että vaikka nyt pärjää tuloillaan, pärjääkö sitten tulevaisuudessa. Voi olla monelle haastavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä ja tässä pitää murehtia kaikkea valmiiksi :)

      Poista
  2. Nyt vähän kolahti kipeään kun tuli puhetta puuhellasta. Oli nimittäin tarkoituksena tänä talvena lisätä puuhellan käyttöä. Sähköhellan käyttö lämmityskaudella on monella tapaa turha asia mutta nyt on pakko myöntää etten ole käyttänyt puuhellaa koko syksynä! Leivinuunihan lämpiää täällä joka päivä ja sitä olen sentään muistanut hyödyntää ruuanlaitossa. Mutta edelleen tulee käytettyä sähköhellaa ihan liikaa. Järkevintähän olisi tehdä tulella ruuat ympäri vuoden, kesällä ulkona ja talvella sisällä, mutta tämähän vaatii oman osansa päivärytmissä ja hitusen enemmän ennakointia ja suunnittelua kuin mihin olen tähän mennessä pystynyt. Mutta vähitellen tähän suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan vähitelleen, muuttuu pikkuhiljaa tavaksi puuhellan käyttö. Kesäkeittiö olisikin kyllä mahtava juttu, sellaista ei ole edes suunnitelmissa, unelmissa kylläkin. Talvikeittiö meillä toisinaan on ulkona, puuhommissa tulee mieluusti laitettua tulet nuotioon ja lintsattua ruuanlaitosta, silloin paistetaan makkaraa :)

      Poista
  3. Teillä kuluu kovin maltillisesti polttopuuta! Meillä taitaa mennä suunnilleen 15m3, mutta toki joka toinen päivä lämmitettävä sauna vie siitä osansa.

    Hyvää alkanutta vuotta sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lämpiää sauna paristi viikossa saunomistarkoituksessa, kesällä useammin, mutta silloin puuta ei kulu muuhun. Neliöitä ei ole kovin paljoa, ehkä siinä syy, jos tuo yläkerta joskus valmistuu, niin varmaan puunkulutuskin kasvaa.

      Poista
  4. Meillä on aikalailla sama tilanne, talvi on hyvin lämmin ja märkä. Tässä mietinkin jo ryhtyväni kasvimaahommiin, sitä nimittäin pitää vähän siirtää keinun tieltä. Sama kai se olisi nyt lapioida multaa, kuin keväämmällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voi lapioida... ajattelin juuri, että voisi yrittää aitatolppia takoa maahan, kun kerran tämmöstä pitää. Valoisan ajan pula vaan nyt rassaa, kun työt alkoi ja vettäkin tulee taas.

      Poista
  5. Polttopuiden tekemisessä on kieltämättä paljon hommaa, mutta voi miten haaveilen omasta metsätilkusta josta saisi puuta omiin tarpeisiin. Omalta tontilta kaadetut polttopuut ovat ihan finaalissa eikä isänikään metsästä saa tänä vuonna riittävästi puuta, joten voi olla että joudutaan hyvinkin pian klapikaupoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaa vuodesta klapit saattaa olla hinnoissaan... Pitäisi pystyä tekemään muutaman vuoden puut varastoon varmuuden vuoksi, sitä kun voi yksi talvi olla niin, että ei niitä syystä tai toisesta pysty tekemään, niin ei olisi heti ostopuun varassa.

      Poista
  6. Jostain syystä kommenttini ei näy.
    Mun mielestä kanssa teillä menee puita maltillisesti. Meillä menee 30 kuutiota. Tietysti leivinuunin, takan, puuhella ja puusaunan lisäksi lämpenee linkoomo ja halli sekä lämmin käyttövesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nyt kommenttisi näkyy :) Juuri tuossa selittelinkin puunkulutusta pienillä neliöillä. Jos linkoomo ja halli on vielä erilliset rakennukset, niin varmasti lisääkin kulutusta ja tuo vesi yhtenä, joka meillä lämpiää sähköllä. Tajusin juuri, että onhan mulla puuhellalla 10 litran kattila vettä, mutten sitä ole ymmärtänyt käyttää mihinkään, voi minua.

      Poista
  7. Onneksi ei tarvitse eläkkeestä huolehtia kun eläkeikä minun ikäisillä on niin korkea, että tuskin sinne asti hummailukuntoisena selviääkään��. Mutta vakavasti puhuen tärkeä ajatuksen aihe tuokin, ja meillä se on ratkaistu sijoittamalla ne rahat, jotka muuten menisi jonkin joutavuuksiin tässä elämän vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijoittaminen on yksi vaihtoehto, meillä kyllä joku muu sijoittaa, mutta minä olen vähän sellainen patjan alle säästäjä. Tuskin pystyn itsekään työkykyisenä vaadittuun ikään, on sitä jo senverran nostettu sitäkin. Nuoria käy ihan sääliksi, ei mitään toivoa milloinkaan.

      Poista
  8. Hienoa, että teillä on mahdollisuus omavaraisteluun ja sitä kautta vakauttaa elämää. Mahtavaa lukea maltillista kehitystänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin maltillista, kun mikään ei oikein etene. Mutta matka on määränpää...

      Poista
  9. Voi jospa itselläkin olisi tuon kokoinen tontti :) Teidän tontti kuullostaa täydelliseltä! Mutta huh mitkä vesimäärät tuossa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tontin voi sanoa olevan sopivan kokoinen, yhä tulee tehtyä löytöjä näkymistä ja kasvustosta, ja ihan hyvä ettei vieläkään tunne läpikotaisin, saattaisi kyllästyä ympäristöön. Joo, kuten todettua, vettä on piisannut...

      Poista
  10. Kiva nähdä, miten suunnitelmanne etenevät! Rohdostarha olisi kyllä ihana juttu. Oikein hyvää ja satoisaa vuotta!

    VastaaPoista
  11. Hirmuinen homma noiden puiden teossa. Todella reipashenkistä kun jaksatte vielä palkkatöiden lisäksi moista. Omavaraisuus tuossa asiassa yhdistettynä vielä ruoan viljelyyn luo taatusti turvallisuuden tunnetta ja sitä että pärjää tuli mitä tuli. Tsemppiä kevään puusavottaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tietynlainen turvallisuuden tunne lienee se yksi juttu, mitä me ihmiset haetaan asiassa kuin asiassa. Tsempit myös sinne!

      Poista
  12. tuo helpous on kyllä aika kaksitahoinen juttu, näkökulmasta riippuen. toiset sanoo, että saa helposti kaupasta.... mutta minä näen asian toisin, saa helposti omasta kasvimaasta, juuri silloin kun tarvitsee, tuoretta ja maistuvaa. Ja menetelmistä riippuen, rahaa todellakin säästyy. Papuihin hurahtaneena on ihan huikea huomata, miten paljon saa ruokaa tosi vähällä vaivalla. Kuivat pavut myös säilyvät hirmuisen helposti ja kauan.

    VastaaPoista
  13. Omavaraisuus tuo tietyllä tapaa turvallisuuden tunetta. Ihmiset ovat tuudittautuneet liikaa siihen että kaupasta saa. Oma tavaratalo on hyvä olla omasa pihassa

    VastaaPoista
  14. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos palautteestasi!