4.3.2019

Askeleita kohti omavaraisuutta 2


Maaliskuun yhteispostaus 4.3., suunnitelmien eteneminen ja oma esittely

Olen kolmisen vuotta sitten kirjoittanut esittelyn, mutta onhan perhetilanteemme myös muuttunut tuon aiemman esittelyn jälkeen vähälukuisemmaksi ja samalla se on muuttanut monta asiaa.

Pikkuinen tilamme sijaitsee Sydän-Satakunnassa, 1950-luvun rintamamiestalo  elintasosiivellä, navetta, sekä muutama suuli, maata ja metsää muutama hehtaari.  Ostimme mieheni kanssa paikan kymmenkunta vuotta sitten, tällä hetkellä olemme molemmat +50, muutaman viikon ikäerolla, täysin erilaisista lähtökohdista maailmalle lähteneet ja sittemmin työelämässä yhteen törmänneet  -  yhteistä elämää on takana kohta kolmekymmentä vuotta. Myrskyä ja tyventä, kuten sanotaan. Talossa remonttia on tehty ja tehdään edelleen taloustilanteen mukaan.  Yläkerran asuinkuntoon saattaminen on yhä kesken, osto hetkellä perheemme oli nelihenkinen, muuttovaiheessa parin vuoden päästä enää kolmehenkinen ja tällä hetkellä kaksi henkinen. Aikuiset lapset ovat siis lentäneet pesästä ja olemme jääneet mieheni kanssa kaksin. Nuorimmaisen poikasen poismuutosta on parisen vuotta ja se on muuttanut aika paljon asioita elämässämme. Yläkerran keskeneräinen remontti tuntuu oikeastaan enää vain isolta rasitteelta, koskei sille ole varsinaista käyttöä tiedossa, mhdumme kaksin rinomaisesti tähän alakertaan, jos mahduimme myös kolmihnkisenä perheenä aiemmin. Lastenlasten  yökyläilytkin on sujuneet ihan hienosti siskonpetillä lattialla nukkuen, kukaan ei ole kaivannut omaa huonetta tai lisätilaa. Talon alakerta on avoin perunakellareineen, toistaiseksi siellä on säilötty mehut ja hillot, sekä jonkinasteista kotivaraa, enimmälti turhaa rompetta.


Lämmitysmuotona on puu-/ sähkölämmitys, sähköä käytetään laajennuksessa sijaitsevan saunan ja pesutilojen lattialämmityksessä, muutoin lämmitys hoidetaan kahden pystymuurin, leivinuunin ja puuhellan avulla, kovin kylmillä ilmoilla lämmitetään myös saunan puukiuasta. Lämmityspuu otetaan omasta metsästä harvennuksena, metsästä suurin osa on oikeastaan vielä koivutaimikkoa, joten kaadettava puumäärä kappalemääräisesti on aina valtava, että saadaan se kymmenen kuution vuosittainen kulutus täyteen. Pienempi os metsästä on vanhaa kuusikkoa, josta otetaan pääasiassa vain tuulenkaadot pois. Lämmityspuun suhteen olemme siis täysin omavaraisia.





Muutaman hehtaarin pellot ovat viljelemättä. Riittävää muokkauskalustoa ei itseltä löydy, niinpä pellot puskee koivua, horsmaa, nokkosta, juolavehnää ja montaa muuta. Maa on kylmää ja tiukkaa savimaata. 

Puutarhassa on neljä vanhaa omenapuuta, joista kaksi on jo pari vuotta sitten saaneet kaatotuomion, mutta pystyssä nuo näyttävät yhäkin olevan. Tarkoitus on tilalle laittaa muutama kuusentaimi tai jotain muuta tuulensuojaa, joka sitten pitäisi myös pitää pienenä, eikä päästää liian isoksi. Punaherukkaa, mustaherukkaa ja karviaista löytyy kutakin myös jokunen puska. Vanhemmat mustaherukat on tarkoitus vetää maantasalle, ne on luultavasti aikoinaan istutettu johonkin kivenkoloihin eivätkä tuota yhtään mitään satoa. Karviaiset ovat myös kärsineet, mutta tuottavat kuitenkin jonkin verran marjaa, jota kuitenkaan en ole monesti päässyt keräämään, supikoirat ehtivät aina ensin. Punaherukat ovat paikassaan, tuottavat hyvin, mutta viime kesänä kärsivät kuivuudesta, kuten kaikki, joten niiden tilanne pitää erikseen keväämmällä ihmetellä, ovatko vielä hengissä. Mehun suhteen on pärjätty omilla herukkamehuilla aika pitkälti ja keväällä aikaiseen pääsee jatkamaan tai pikemminkin aloittamaan uutta kautta kuusenkerkkä ja raparperimehuilla. Nuorempaa mustaherukkaa siirrettiin tähän muuttaessa pellolle 25 pikkupuskaa, niistä on muutama kuollut ja nyt nuo muut ovat turhan hajallaan, eli niitä on tarkoitus siirtää enemmän yhteen, jäljelle jääviin kuoppiin sitten pari omena puuta, luumua, kirsikkaa ja tuulensuojaksi kuusia. Niitä kuusiahan olen tunkemassa vaikka mihin, koska taimia on turhan taajassa metsän puolella. Luumun taimen olen kerran siirtänyt tähän pihaan lapsuuskotini pihasta, mutta jänö mieltyi siihen niin, ettei jäljelle jäänyt kuin pieni tynkä. Samaisella plaanilla, jossa on nuoremmat herukat on myös pienet kasvimaani. Ne eivät ole mitään luotisuoria rivistöjä, vaan polveilevat ja kiemurtelevat omia kaariaan. Pidän niistä sellaisinaan, jossainhan pitää saada luovuudenkin rönsyillä. 



Tontilla on jonkun verran villivadelmaa, mustikkaa ja metsämansikkaa, vadelmasta saa vähän hilloa, mutta mustikkaa ja metsämansikkaa riittää vain lastenlasten suuhun, joka sekin on tyhjää parempi. Pihasta ja tontilta löytyy myös nokkosta, vuohenputkea, suolaheinää, mesiangervoa, lillukkaa, joita kaikkia koitan hyödyntää mahdollisimman paljon. Lisäksi on paljon vanhoja perennoja, joita koetan vaalia parhaani mukaan. Alun perin pihassa oli myös pieni kasvihuone, jota tuuli kallisti ja kallisti, joten se alkoi lopulta olla turvallisuusriski ja pistettiin palasiksi. Uusi kasvihuone on jo kehikkovaiheessa, mutta lasittamatta ja kasamatta, koska ei oikein tiedä vaatisiko rakennusluvat vaiko ei ja jossain kohden sen yläkerran on valmistuttava ja rakennustarkastaja saattaa silloin pistää merkille muutakin. Talon vuosia kestänyt ulkovuori remontti on saatu sentään päätökseen, sitä tehtiin seinä per kesä. Ulko-ovi on vielä vaihdettava, mutta emme ole oikein keksineet, minkä värinen sen tulisi olla. Kyllä joku asia voi jäädä siitäkin kiinni…. väristä! Talon yläpohjaan saatiin laitettua pari vuotta sitten eristeet, periaatteessa olisi mahdollista saada yläkertaa siis valmiimmaksi myös talviaikaan, mutta jotenkin se ei vaan jaksa innostaa kumpaakaan.

Ihan muutaman kilometrin säteeltä löytyy hyvinä vuosina enemmänkin mustikkaa, puolukkaa ja villivadelmaa. Edellissyksynä löysimme kanttarelleja, siitä etsittiin monenä iltana tuntikaupalla ja iloitsimme saaliistamme valtaisasti. Viimesyksynä kävimme läpi samoja paikkoja ja laajensimme etsintöjä myös toiseen suuntaan, niitä löytyikin niin, että pakkaseenkin riitti jokusia litroja. Samalla huomioimme, että edellisen syksyn saalis oli ollut naurettavan pieni – mutta ilman sitä olisimme tuskin lähteneet uudelleen. Saimme opastusta myös suppilovahveroihin ja niitä löytyi todella paljon, jotenkin suppikset ovat paljon nopeammin kerättäviäkin kuin nuo sammaleiden alla lymyilevät kanttarellit. Muutaman litra kuivattuja suppiksia on edelleen, vaikka murskaan niitä vähän joka ruokaan tätä nykyä. Kiva, kun tuo satokausi osuu lämmityksen aloittamisen kanssa samoihin aikoihin, kuivaan sienet puulieden päällä, jota ei ole lämmitetty, mutta vieressä hohkaa leivinuuni, jonka lämpö riittää kuivaukseen. Muutaman tatinkin löysimme, mutta ei ne oikein ollut kumpaisenkaan mieleen. Kuivaan kaikki mieluummin jollain jälkilämmöillä, kuin että hankkisin sähköllä toimivan kuivurin, koska pyrin muutenkin minimoimaan sähkökäytön.




Muutaman kilometrin säteeltä löytyvät myös maailman parhaat naapurit, molemmista suunnista löytyy apuja tarvittaessa ja oravannahkoja vaihdellaan säännöllisesti. Ei se maallinen omaisuus, vaan se tieto, ymmärrys ja taito.

Jos pitkälti on tuntunut tuo omavaraisuuden tavoittelu olevan pelkästään minun projektini, on siihen nyt vähän herännyt tuo parempi puoliskokin. Olen ehkä markkinoinut asiaa hänelle vähän väärällä tavalla aikaisemmin. Suurena tekijänä on ollut tammikuinen ruokaremontin aloitus ja kotiruoka - siinä on mieskin herännyt huomaamaan, että olisihan se ihan kiva kun suurin osa olisi itsekasvatettua.


31 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisin oli varmasti tuo viimeinen pieni jälkilauseke siitä, että omavaraisuuden tavoittelu on lähinnä sinun projekti eikä Isäntä ole niin innostunut. Meillä on myös samalla tavalla. Se onkin yksi suhteen kulmakivistä, että voi osallistua toiselle tärkeisiin asioihin, vaikkei ne omaa sydäntä lähellä olekaan. Onhan se puoliso kuitenkin siellä juuri sydämen kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole aavistustakaan, miksi tuo teksti tuli pienemmällä kuin muut :) Pikavilkaisu kommentteihin muuten kertoo, ettei se olekaan ainoastaan minun ongelmani, vaikka niin luulin. Taas huomataan, että aina kannattaa avata se suu, niin samassa liemessä painiskelevia löytyy varmasti.

      Poista
  2. Ihana lukea, että jollain muullakin on himmennyt se jatkuva remontoinnin hohto ! 😂 Ei millään enään viittis!

    Meillä kun on noita elikoita, on vähän molempien pakko olla kiinnostunut. Minä niitä meille oon hankkinut, mutta onneksi Beibekin niitä suostuu hoitelemaan. Ehkä siksi juuri, että niistä saadaan ruokaa meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himmennyt tosiaan... ja varsinkin nyt kun niille huoneille ei sitten tosiaan ole käyttöä!

      Poista
  3. Maitohorsma on kyllä mielenkiintoinen kasvi, sitähän täälläkin riittää. Kuivasin sitä kanojen rehuksi, tänäänkin saivat kulhollisen kuivaa salaattia. Itse kuulun kai vähemmistöön, kun tykkään enemmän horsman vanhemmista lehdistä kuin nuorista versoista. Hiljattain opin että kukista voi tehdä mehua! Täytyy varmaan kokeilla sitäkin. Mutta jos haluaa pihalle vaaleanpunakukkaisen korkean perennan, niin maitohorsmaa hienompaa ei kovin helpolla löydä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja mehiläiset ne vasta horsmasta tykkääkin ja ah minä horsmahunajasta :D

      Poista
    2. Niin, ainahan on toitotettu, että nuoria lehtiä... pitää varmaan kokeilla niitä vanhempia lehtiä joskus itsekkin, eikä sokeasti luottaa opetuksiin, kiitos!

      Poista
  4. Ihanat sienikorit, juuri viikonloppuna mietittiin perheen kanssa, että ensi syksynä toivottavasti saadaan vähän sieniä säilöön. Olisi niin ihana saada kunnon sienikastiketta talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korit taitaa olla joltain markkinatorilta lähtöisin ja yrteille olen ne tainnut ostaa, mutta palvelevat monessa. Kivan kevyet ja sopivan kokoiset. Huomioin muuten, että me taidetaan asua melko lähekkäin....

      Poista
    2. Sitä samaa mietin... laitan sulle vaikka viestiä... Tuli tuosta kylmästä tiukasta savimaasta mieleen, että pohjimmiltaan savi on ravinteiden ja kosteudepidätyksen kannalta hyvä juttu. Tiukkuutta saat poistettua runsaalla orgaanisen aineen lisäyksellä, kompostilla ja katteilla. Lierot jatkavat työtä ja lopulta on tosi helppohoitoinen ja satoisa maa.

      Poista
  5. Vaikka olen lukenut blogia ne,niin tässä tuli kivasti tietoa historiastanne. Oli ihana lukea matkastanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, taidatkin olla niitä pisimpään "meillä vierailleita"!

      Poista
  6. Aina eivät kaikki kiinnostuksen kohteet ole samat puolisoilla, mutta se on todella mukavaa, jos vaikka myöhemmin puoliso kiinnostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toisaalta vaikka ei kiinnostuisikaan, niin hyvä kun antaa kuitenkin toiselle tilaa puuhailla omiaan!

      Poista
  7. Meillä on ihan sama juttu, miestä ei koko omavaraisuus niinkään kiinnosta, se on enempi vain minun projektiani :) Mielellään hän kyllä tuotoksia syö :D Oli mukava lukea ja "tutustua" teihinkin paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne miehet sitten vaan jotenkin on.... jotain no. Hyvä kun edes syö, minä muistan ensimmäisen vuoden, kun tuli muutama tomattikin ja perunaa ja jotain, niin niitä katseltiin pitkin nenänvartta ensin :)

      Poista
  8. Mukava lukea, että mies lähtee mukaan omavaraisteluun vatsan kautta. Hyvä ruoka parempi mieli taitaa siis osua myös ruuan kasvattamiseen ja keräilyyn. Remontit on ihan syvältä tai se pitää keskittää niin pieneen alaan, että valmistuminen on mahdollista. Siis todella pieniin osiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pientä osaa vaan ei tunnu olevan, etteikö homma lopulta leviä. Pienestihän mekin aloitettiin, kylppäristä ja kohta oli revitty koko keskikerros auki... On tosiaan kiva, jos tuo mies vielä keväällä maan sulettua muistaa talviset puheensa!

      Poista
  9. Samat. Minun projekti koko mökki ja viljely.. Toisaalta se on erinomaisen hyväkin, koska en kestäisi jos minun pitäisi konsultoida ja hyväksyttää kaikki juttuni hänellä. Mä tarviin miehen joka antaa mun temmeltää rauhassa! 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Temmeltää... hyvä sanavalinta, olen yrittänyt hienostella ja puhunut luovuuden kukkimisesta :)

      Poista
  10. Kateeksi käy noi sienikorit... itse olen onnistunut löytämään täältä muutaman hassun kantarellin, suppiksia en yhtään.

    Mun oli pitkään tosi vaikeaa ajatella horsmaa syötävänä kasvina. Lopulta rohkaistuin keräämään niitä nuoria versoja ja syömään niitä parsan tavoin ja ne oli mun mielestä niin hyviä! Mutta pitää opetella käyttämään niitä muutenkin, koska niitä täällä riittää.

    Horsmahan on muutenkin ihan aliarvostettu kasvi - se on oikeasti tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin suppikset kuin kantsitkin tuntuu olevan sellaisia piilottelijoita molemmat. Sitten kun mekin saatiin suppiksiin vahvistus, että niitä ne on, niin niitä oli tallottu ties miten paljon omaa sokeuttamme maahan. Vanhat kuusimetsät, joissa on ihan sammaleinen pohja tuntuu olevan niitä lempipaikkoja. Moni muukin luonnonkasvi on aliarvostettu, antaa nirppanokkien arvostella - jää meille enemmän! Pidetään mielen päällä, jos ensi syksynä löytyy hyvin, niin kuivattuna voisi suppiksia lähettää sinne päin :)

      Poista
  11. Upeaa, että teillä löytyy noin läheltä mustikat ja sienet ja muut luonnonantimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka. Tuskin tulisi enää työpäivän päälle lähdettyä mihinkään kymmenien kilometrien päähän sieneen tai marjaan!

      Poista
  12. Näitä omavaraisuuspostauksia on hyvin mielenkiintoista lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös?! Vaikka tässä taidetaan edellen olla sellaisia wannabe omavaraisia, mutta suunta on kuitenkin löytynyt :)

      Poista
  13. Teillä on perunakellari talossa? Oi! Se on sangen ihana juttu!

    Meillä ei mies ole mitenkään erityisen kiinnostunut puutarha-asioista, mutta auttaa ja tekee siinä missä itsekin. Taimikasvatukset ja hankinnat sekä suunnitelmat ovat kyllä emännän omalla vastuulla. Meillä mies sitten tekee paljon muuta, remonttia, takoo ja tekee itse esimerkiksi työkaluja. Omavaraisemmassa elämässä on niin paljon eri osa-alueita, että sen saralta löytyy varmaan jokaiselle jotain ja tärkeää on jo ihan sekin, jos on hengessä mukana ylipäätään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kellari ja siitä onkin hauskoja tarinoita kuultu, mitn edellinen isäntä perunansa siellä säilöi. Meillä tosiaan tuo mies nyt vaikuttaa innostuneelta kevään suhteen, mutta saattahan tuo vielä mieli muuttua ja iskeä jotain niin miesten projektia päälle, että unohtuu akkain kohellukset, katsellaan :)

      Poista
  14. Kiva löytää blogisi - ja kiitos kommentistasi blogissani <3 Liityin lukijaksi ja jatkan lukuja taas paremmalla aikaa! Meidänkin torppa on Satakunnassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, meitä Satakuntalaisia alkaa olla monta... Ollaanpa toista kautta yhteyksissä :)

      Poista