Kevät keikkuen tulevi
ja muita suomalaisia sääilmiöitä puutarhassa. Meillä sään vaihteluihin ja ilmastoon, sen muuttumiseen on yritetty varautua monellakin tapaa, vaan joka vuosi on koettu jotain yllättävää. Meidän kasvimaa on monta metriä alempana muuta pihaa ja taloa, parinsadan hehtaarin peltoaukean laitamalla, johon luonnollisesti käy aina tuuli, lisäksi muutaman sadan metrin päässä on suo, joka jotenkin tekee kylmää massaa ympärilleen.
Tuulta ja kylmyyttä vastaan olen koittanut luoda omaa ilmastoa kasvimaalle, jonka kolmelle sivulle on rakennettu risuaita. Tästä on ollut selvästi hyötyä, sen huomaa ihan kun siellä itse käy ja työskentelee, ettei ole enää niin kylmä mitä aiemmin. Risuaitaa rakentaessa olisi kannattanut satsata kunnon aitatolppiin, enimmäkseen tuli käytetty sitä, mikä käteen osui ja nyt alkaa osa olla lahonnut niin, ettei aitakaan pysy enää kuosissa. Vaikkei risuaita ole monenkaan silmään silmiä hivelevän kaunis, tarjoaa se monelle ötökälle hyvät asumis- ja talvehtimispaikat.
Kasvupenkit ovat vähän muuta pintaa enemmän koholla, että lämpenisivät keväällä nopeammin, käytävät tai oikeammin polut ovat taas syvemmällä, josta johtuen oikein isolumisen talven jälkeen keväällä on ollut poluilla tulva, mutta ainakaan vielä ei ole näyttänyt siltä, että alkaisin sen vuoksi tehdä ojia - mistäpä sitä tietää, sellainenkin saattaa tulla vielä joskus tarpeelliseksi.
Katteet - luonnollinen kate on aina hyvästä, eihän luonnossakaan maa ole koskaan paljas. Oikein kuumina kesinä, joita tässä taannoin oli, olkikate (tai lehtisilppu, ruoho) vähentää haihtumista ja kasteluntarvetta huomattavasti. samalla tapahtuu luonnollista kompostoitumista. Meillä ei ole etana- eikö kotilo ongelmia, mutta siellä missä on, kannattaa olla varovainen ja tarkkailla tilannetta, sanovat, että katteet antaa myös niille hyvät puitteet lisääntyä. Tänä keväänä, joka on ollut hyvin keikkuvainen täällä länsirannikolla, olen ostanut myös hallaharsoja ja niitä on tarkoitus käyttää kylvöjen/istutusten jälkeen. Koputan tässä kohtaa puuta ja totean, että tänä vuonna on tarkoitus suoriutua kaikesta hyvissä ajoin.
Tuulesta ja kylmyydestä johtuen tuntuu, että meillä on tässä tavallista lyhyempi kasvukausi, syksyn lähestyessä ensimmäiset pakkaset osuvat juuri kasvimaalle, monta kertaa jo niin, että osa kurkuista on vielä kukkavaiheessa. Mutta tänäkin vuonna koitetaan taas, josko omaa saataisiin säilöön asti tai edes syötäväksi muutama.
Ajan rajallisuus tahtoo olla sellainen määrittävä tekijä, että enimmäkseen mennään vanhoilla hyviksi todetuilla laji valinnoilla. Sipulit, porkkanat ja punajuuret on ne aina varmat, perunakin oli ennen, mutta nyt olen jättänyt sitä taka-alalle. Pitkästä aikaa olen laittamassa kaaliakin kasvamaan, muutamaa muutakin kokeilu on tulossa, kuten lanttu. Vanhoja siemenvarastoja on tallella ja muutama uusi siemenpussi tarttui kaupasta mukaan. Ja hätäisesti kun niitä koriini laitoin, niin vasta kotona huomasin joistakin, ettei sovellu talvisäilytykseen, mikä harmittaa tosi paljon. Mutta vielä ehtii hakea, niitä säilyvämpiäkin.
Koska lajikirjoni on niin suppea, yritän ne kuitenkin joka vuosi laittaa eri paikkaan kasvamaan, en kuitenkaan harrasta mitään orjallista kiertoa, menevät mihin milloinkin. Peruna, jota tosiaan vähennän on kuitenkin ollut se jota olen enemmän orjallisesti aina kierrättänyt, ettei samassa kohtaa peräkkäisinä vuosina.. Tällä muulla kierrolla yritän estää maan köyhtymistä, lannoitteita en käytä, kompostin ja katteen lisäksi ja kumpaakin on kovin vähän. Perin kummallista tuokin, talvella komposti on täynnä ja jäässä ja lopputuotos on sitten kuitenkin kourallinen, kun jotain kasvimaalle pitäisi viedä.
Monivuotiset vihannekset kirja ilmestyi joitain vuosia sitten suomeksi käännettynä, hankin sen silloin tuoreeltaan ja huomasin, että pihassamme kasvaa joitain siinäkin mainittuja. Esimerkiksi päivänliljoja meillä on paljon, enkä' ollut tiennyt, että niitäkin voi syödä. Ovat muuten herkullisia, jotenkin hienostuneen makuisia. Joka tapauksessa tuolloin innostuin noista monivuotisista ja aloin tehdä niille ihan omaa penkkiä kasvimaalle, päivänliljoja en sinne kuitenkaan siirtänyt, juuri runsaslukuisuuden vuoksi, mutta maksaruohoja ja joitain muita. Jätin kuitenkin niitä myös vanhoille kasvupaikoille, koska vähän jännitti, että pitävätkö ne uudesta maasta. Nyt onkin ihan kivasti jo alulla maksaruoho, lipstikka ja ruohosipuli.
Meillä ja ilmeisesti muuallakin on tuo kevät tosiaan tullut keikkuen, lunta on satanut ihan loppumetreille, kunnes vappuna lämpesi, pakkasta on joinain öinä ollut silti, mutta nyt on jo tosi vihreää ja päivisin lähellä +20 astetta. Esikasvatuksessa on vasta kukkia, samettiruusut ja hajuherneet. Vielä tänään pitää koulia muutama hajuherne ja kylvää purkkeihin kaalia ja joitain kukkia. Osan voisi varmaan jo kylvää maahan, mutta koitan ottaa varman päälle. Loppupäivä meneekin takapuoli pystyssä kasvimaalla rikkaruohojen kimpussa, joita on aivan väärissä paikoissa :)
Muuttolintutilanne
25.2. Joutsenet
16.3. Töyhtöhyypät
23.3. Mustarastaan laulu
27.3. Kurjet
28.3. Hanhet
29.3. Peippo
12.4. Västäräkit
21.4. Pyrstötiainen
(ei muuttolintu, mutta meillä harvinainen)
25.4. Järripeippo
(nämä olivat myös matkalla, eivät jääneet tänne)
Linkit muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoituksiin, Mukavia lukuhetkiä
