3.2.2020

Helmikuun yhteispostaus 2020




Tämä on osa omatoimisten bloggareiden yhteispostausta 2020, joka ilmestyy joka kuukauden ensimmäinen maanantai. Näiden yhteispostausten avulla pääset seuraamaan monen omavaraistelijan näkemyksiä, suunnitelmia ja unelmia. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Me kirjoittajat olemme ympäri suomen ja näin kuukauden alussa aina ikäänkuin istumme "saman pöydän äärelle". Vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa esittäytyimme kasvuvyöhykkeittäin, postaukseen pääset tästä. Nyt kertoilemme kylvöistä ja esikasvatuksesta, tai ainakin niiden suunnitelmista, sekä talvikauteen kuuluvista puhdetöistä.




Kylvö & esikasvatus


Kun ollaan vasta kalenterisivu käännetty helmikuulle, ei sisäkylvöjä esikasvatettaville ole meillä edes ajateltu. Ikkunatilaa on rajallisesti, valoa aivan liian vähän ja liian aikaiset kylvöt ovat aina taimina keväällä lopulta liian kalpeita ja honteloita siirrettäväksi ulos, joten maltan vielä mieleni ainakin kuukaudella tai jopa kahdella. Siemeniä on kuitenkin pitänyt jo vähän ostiskella ja vanhoja pusseja hypistellä. (Kovin on taas suuret luulot omasta itsestä.) Mutta koska meilläpäin talvi on ollut lumeton, eikä maa ole jäässä, on mielessä pyörinyt voisiko nyt tehdä myöhäiset syyskylvöt, näin ikäänkuin aikaiseen keväällä? Huvittavinta ehkä on, että jo tammikuussa on saanut ulkoa tuoretta leivän päälle.







Monena tammikuun päivänä ilma on ollut lämpötilaltaan ja tuoksultaan suorastaan keväinen ja sehän on omiaan hulluttamaan pään sekaisin ja kauppareissulla on tullut sitten jo joku puutarhalehtikin ostettua





Ehkä tärkein, mikä nyt tulisi saattaa ajantasalle, olisi kunnon suunnitelma tämän vuoden tekemisistä. Tai tarkoituksista. Alkuvuosi on ollut taas pelkkää juoksua pää kolmantena jalkana, lepäämään ei ole ehtinyt edes viikonloppuisin, tammikuun alkupuolella mies joutui vielä viikonloppuisin töihin ja minulla oli isäni luona "ylimääräistä" puuhattavaa, touhu alkaa jo tuntua kropassa ja mielessä. Viime viikolla miehen työmaalla alkoi lakko, joka onkin sitten vähän edistänyt puiden kaatoa, mutta koska olemme eri aloilla, vaikkakin samalla työnantajalla, omat työni ovat jatkuneet. Perjantaina tein vajaan työpäivän, että ehdittäisiin vielä hakemaan puita metsästä, kun ilma oli sateeton, vaikka puista vettä tippuikin ja kaadetut puut olivat tietysti märkiä ja liukkaita. Kolme kuormaa saatiin pois, mikä oli äärettömän hyvä, koska lauantin ja sunnuntain satoi ja hommat tyssäsivät siihen.





Puhdetyöt

Joku bloggareiden ryhmässä kysyikin, mitä ne oikeastaan ovat?

Aikaan ennen televisiota ja internettiä, pystyttiin keskitalven lyhyenä valoisana aikana olemaan vain muutama tunti ulkotöissä, niinpä hämärään aikaan päivästä tehtiin ”puhdetöitä” sisällä tuvassa kynttilän tai päreen, tai tulipesän avotulen äärellä. Miesten töitä on ollut työvälineiden ja tarve-esineiden valmistus ja korjaus. On veistelty kirveen-  viikatteen- ja haravanvarsia, heinäharavan piikkejä, vispilöitä ja lusikoita, kudottu verkkoja ja kiskottu päreitä ja isompina töinä on valmistunut jopa huonekaluja.

Nykypäivänä puhdetyöt ovat osittain unohtuneet ihmisiltä, tämän päivän ihminen mieluummin harrastaa. Eräänlaisena aidon puhdetyön korvaajana voisi pitää erilaisia kansalaisopistojen järjestämiä opintopiirejä, verhoilua, puutöitä, ompelua, matonkudontaa. Koska ihminen kuitenkin kaipaa käsillä tekemistä ja näkyvää jälkeä, on näillä piireillä varmasti tulevaisuudessakin kysyntää.
Omalla kohdalla puhdetyöt ovat melko satunnaisia intoutumisen puuskia: löystyneiden ja irronneiden nappien sekä ripustuslenkkien ompelua vaatteisiin (pyyheliinoihin). Ruoka- ja vaatekaappien saranoiden säätöä ja sisältöjen inventaariota ja järjestelyä, kenkien huolto (plankkaaminen).  Satunnaiset muut käsityöt, jotka tavallisesti jäävät kesken. Koko tämän talven saldona on tällä hetkellä itse värjätyistä langoista syntyneet kynsikkäät ja keskeneräinen villapaita (pahasti kesken). 



Opistojenkaan anteja emme ole vuosiin hyödyntäneet, kerrostaloasukkeina ollessamme mies kävi pari talvikautta verhoilussa, kunnostaen vanhoja tuoleja. Minusta ei itsestäni oikein ole mihinkään pitkäjänteiseen kerran viikossa touhuun syksystä kevääseen, siksi luenkin ohjelma lehtisistä aina vaan sellaiset kurssit, jotka kestävät max. kaksi kertaa.  Yksi sellainen mielenkiintoinen on järjestetty monena vuonna, mutta ilmoittautuminen on aina päässyt menemään ohi tai paikat on jo täytetty tai sitten meillä on jo siinä kohden ollut kalenterissa jo valmiiksi täyttä. Nyt joulukuun alkupuolella, kun ilmoittautumiset alkoivat, osui kerrankin kaikki taivaankappaleet oikealle kohdalle. Kalenterissa ei mitään, ja olin ensimmäinen ilmoittautuja. Tosin silloin ei vielä tiedetty, miten kiivas tämä alkuvuosi on, joten olimme jo valmiiksi väsyneitä kun kurssi alkoi. Tästä kurssista kertoilen tässä lähiaikoina, kunhan saan ajatukseni jotenkin kasaan ja kuvat järjestykseen.


Oheisista linkeistä pääset lukemaan muiden yhteispostaajien kuulumiset:










19 kommenttia:

  1. Meillä jäi sairastumisen vuoksi osa aiotuista syyskylvöistä tekemättä laatikkopuutarhassa ja olen itsekin miettinyt tuota, että onko sillä jokin ero ja merkitys laitetaanko siemenet syyskylvönä uinumaan jäätyvään maahan talven yli verrattuna siihen, että laittaisi ne kohtasilleen sinne maahan uusille mullille odottamaan roudan sulamista. Vastausta en ole löytänyt, joten aion kokeilla sitä :) Sittenpähän sen näkee, että onnistuuko moinen lainkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin vastauksena tähän, iski meille pakkaset, eli ainakaan ihan just ei tarvitse mennä siemeniä pöllyttämään. Uskon, että kyllä sieltä jotain tulee, vaikka ne nyt sinne laittaisikin.

      Poista
  2. Niin... suunnitelman tekeminen. Välillä on tarkat suunnitelmat, jotka toteutuvat epätarkasti ja välillä tarkasti toteutuvat epätarkat suunnitelmat. Välillä mietin, kumpikohan on sitten oikeastaan vähemmän stressaavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mun elämäni joskus oikeasti rauhottuu, kun on tässä sitä kaikkea muuta huolta ja murhetta ollut vuosikausia ja aina vaan lisääntyy, (sellaista, mistä ei täällä viitsi kirjoittaa, mutta joka stressaa,) niin kun ne joskus on ohi. Sitten joskus elämisen suunnitelmat, suunnittelemattomuus tai mikään muukaan ei enää stressiä aiheuta mun pääni sisällä.

      Poista
  3. Vaati paljon luonnetta olla laittamatta vielä mitään kasvamaan :) Ei onnistu minulta vaikka joka vuosi koetan itselleni toitottaa, että ne ehtii kyllä myöhemminkin eikä sen viidakon keskellä ole kenenkään mukava asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä, kun sain kaikkien kirjoitukset luettua, niin kasvoi sellainen kohina, että pakkohan mun on alkaa viritellä jotain kasvatuksia :)

      Poista
  4. Huonekalujen kunnostaminen olisi kyllä tosi mielenkiintoista. Monesti ihastelen somessa näkyviä muodonmuutoksia mitä taiturit tekevät mutta toistaiseksi en ole itse tässä onnistunut. Yhdestäkin lipastosta on suurin osa laatikoiden etupaneeleista irti, ei olisi varmaan kuin tunnin homma liimata ne paikoilleen mutta tekemättä tämäkin :D Mutta polttopuiden tekoa on täälläkin edessä, täällähän kaadettiin iso vanha koivu joulukuussa ja nyt nuo yli puolimetriä leveät rungon kappaleet odottavat lohkomista. Itse en osaa moottorisahaa käyttää eikä meillä ole muutenkaan koneita tuollaiseen hommaan joten tässä tarvitaan aina apuvoimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkäisin kunnostella kaikkea, mutta tiloja siihen ei oikein ole. Kaikki tyssää alkuunsa, että joka välissä pitäisi kerätä rojut pois, jolloin vähän ajan kuluttaa se levittäminen ja kerääminen. Vanhat isot koivut on kaiken hankalampia, ne ovat monasti niin vänkkyröitäkin, että joutuu oikein töihin.

      Poista
  5. Mielenkiinnolla odotan, mikä kurssi sieltä löytyi :) Terveisin toinen lyhytkurssifani

    VastaaPoista
  6. Pienet esikasvatustilat ovat täälläkin haasteena, mutta onneksi pian koittavan keittiöremontin myötä tila tuplaantuu niin taimien ei tarvitse olla niin ahdingossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tila isonisi miten, niin aina huomaat olevan liian pienet tilat johonkin tarkoitukseen :)

      Poista
  7. Minä pidän myös sellaisista lyhyistä, viikonlopun mittaisista tai yhden illan kursseista. Ei ala kyllästyttämään niin helposti!

    Meillä on puhdetyöt ollut kyllä kaikkea muuta kuin omavaraisuuteen liittyviä. Kaikenlaista koppulointia ja paikkojen siivoamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, liian pitkä kurssi alkaa tuntua työltä ja velvoitteelta sekin! Koppuloinnit ja paikkojen siivoukset tähtää omaan viihtyvyyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta sitten omavaraisuuteen - mie oon hyvä selittämään!

      Poista
  8. Suunnittelu tuntuu olevan sellainen junnaava asia kun oikeata talvea ei ole. Aivot ei osaa asennoitua siihen oikein tai jotain. Onneksi teilläkin on esikasvatus vasta alussa niin ei meilläkään ole kiire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, paitsi nyt on sitten hirvee draivi päällä, kun kävin lukemassa muiden etenemiset. Pitää hankkia kasvivaloa ja jos jonkin moista telinettä :D

      Poista
  9. Minäkin olen vähän huono kursseilija, vaikka varmasti olisi todella valaisevaa käydä osaavan opettajan avulla käydä ammentamassa uusia taitoja vaikka kansalaisopistossa... Arjessa on meillä niin paljon liikkuvia osia, lasten kanssa järjestämistä jne. että sitoutuminen ja järjestely, ja vielä täältä pökköperältä paikalle raahautuminen on niin työn ja tuskan takana, ettei aika ja jaksaminen tahdo koskaan riittää järjestelemään :D Itseopiskellen olen koittanut opetella yhtä sun toista puhdehommaa sitten, vaikka onhan se niin huomattavasti hitaampaa. Ja hermoja raastavampaa :D Onneksi netistä löytää nykyään ohjeet ja videotutoriaalit mihin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, netistä löytyy nykyään vaikka mitä. Itse en vaan jaksa oikein sitäkään, kun työpäivät menevät päätteellä, niin vapaalla mieluummin jotain muuta.

      Poista
  10. Kävin aiemmin innokkaasti erilaisilla kursseilla, nyt pikkulapsi arjessa niille ei ole aikaa. Kun palaan joskus kursseilemaan, niin aloitan juuri noista lyhyistä kursseista. Niitä saisi mielellään olla enemmänkin ��

    VastaaPoista

Kiitos palautteestasi!